BLOGIKIRJA

KAIKKI TARINAT



1. AJELIN AUTOA  SINISTÄ, KUN NISKANI ALKOIVAT INISTÄ
2. DYSTONIA HISTORIANI
3. KOTITONTTUNI DYSTONIA
5. BOTULIINIHOITO
6. DYSTONIA JA JUOKSEMINEN
7. RUNOT JA TARINAT
8. VIESTIEN VOIMA
9. DYSTONIAYHDISTYKSEN NETTISIVUT
10. DYSTONIAYHDISTYKSEN NETTISIVUT OSA 2
11. RAUTAISEN HÄKIN VANGIT
12. RAVISTETTAVA ENNEN KÄYTTÖÄ
13. SE KESÄ OLI VIIMEINEN
14. DYSTONIA DIAGNOOSI
15. DYSTONIA FOORUMIN HELMIÄ
16. DYSTONIA FOORUMIN HELMIÄ OSA 2
17. RESINAREISSU
18. VIIMEINEN PÄIVÄ
19. HIRVIÖKOULU JA KIUSAAJAT
20. PIIKKIVIIKKO



21. KOTIPIHLAJA
22. POSLIININUKET JA NUORALLATANSSIJA
23. PIIKKIPÄIVÄ
24. HERRA ALZHEIMER JA ENKELIKEINU
25. SARVIKUONO ILTALENKILLÄ
26. KOLMETUHATTA KIITOSTA
27. ALKUTUULI
28. DYSTONIA JA ELÄMÄNTARINAT
29.. ISÄN KÄSI
30. JUHLAKORUT
31. LUOLAMIES JA RUNOILIJA
32. TERVE SAIRAS
34. JOULUNPILAAJA
35. TAKAOVI
36. KIRJOITTAMATON KIRJA
37. ELÄMÄN SUORA
39. MAGNEETTIMIES
40. ELÄMÄN JOKIVENE



41. SIVUSTASEURAAJA
42. VÄLLÄYKSIÄ
43. SUDENKORENTO
44. KAULAPANTA
45. SELVIYTYMISOPAS
47. RAPARANTA
48. SIIPIRIKKO
49. YLIAJO
50. DYSTONIAPOHDISKELUJA
51. HUUTOLAISTYTTÖ JA EURON LAARI
52. SORATUUTTI
53. VANERILAATIKKO
54. KOHMEINEN KOSKIKARA
55. KIRJA JA TASKULAMPPU
56. LINTUPERSOONAT
57. RATTIKELKKA
58. OMENANKÄÄNTÄJÄ
59. KÄÄNTÖSILTA
60. KORTTIRINKI



61. PALUU JUOKSUMATOLLE
62. ELÄMÄN LUKOT
63. KYMPPITONNI
64. HYMYTYTTÖ
65. HEDELMÄCOCKTAIL
66. PEIKKOMETSÄ
67. KAUNARIT
68. TERVASTULET
69. HETKIEN KETJU
70. AARRESAARI
71. KOLPAKOLLINEN JA AAMULENKILLE
72. SANOJEN MAHTI
73. VIRTAHEPO JUOKSUMATOLLA
74. UNOHTUMATTOMAT
75. DYSTONIASUMUSSA
76. ELÄMÄN PEILI
77. PIIKKI JA KOTIIN
78. OTSALAMPPU
79. PEUKALOPOIKA
80. VÄLLÄYKSEN KOULUVUODET



82. SYRJÄYTYMINEN
84. MAALAISELÄMÄÄ
85. JUNAONNETTOMUUS
86. DYSTONIA JA PELOT
87. LÄÄKEPURKKI
88. DYSTONIAN IHMEMAASSA
89. DYSTONIAN MUURI
90. TARINATAAKKA
91. HEVOSTARINOITA
92. PAPPANI JA BUSSIRAHAT
93. LOSSIVAHTI
94. AUTIOTALO
95. TUSKANHUUTO
96. SUOJATIE
97. TYÖPAIKKAKIUSAAJA
98. SYDÄNTEN SILTA
99. KUNINKAAN PAIKKA
100. KARAISTUT KÄDET




101. ARPISET SANAT
102. KAHVIPANNU
103. REKKAMIESTEN MUNKIT
104. RANTASAUNA
105. APULAISTOIMITTAJA
106. LINNUNPÖNTTÖ
107. SITRUUNAPERHONEN JA MUSTARASTAS
108. PISARA TUULILASILLA
109. DYSTONIA JA AJOKORTTI
110. KOLMAS PIIKKI
111. KUKKANEN KURKUSSA
112. PIIKKISISAR JA PÖLYKOIRA
113. KOLMAS PIIKKIPÄIVÄ
114. VERTAISTUKI
115. PUUTARHANHOITOA
116. KISSAN LOIKKA
117. INNOSTAJAT JA LANNISTAJAT
118. AAMULENKKI
119. KULTAINEN SORKKARAUTA
120. RULLALUISTELU JA DYSTONIA



121. DYSTONIA JA PYÖRÄILY
122. URSKAILUA
123. OMENAPUUN OKSASTAMINEN
124. KIUSAAJAN TYHJYYS
125. SAMMALPEITE
126. KEHO JA TAHTO
127. UMPIKUJA
128. KOIRANKIUSAAJAT
129. PUIDEN LAULU
130. ARPISET ELÄMÄT
131. VESIESTE
132. PÖLLÖN HUUTO
133. PENNUT KARVALAKISSA
134. KAKSIKYMMENTÄTUHATTA KIITOSTA
135. METSÄN MESSU
136. RIKKINÄISET SANAT
137. PUOLEN MILJOONAN PASSIKUVA
138. ARAT SANAT
139. KIMALAINEN VARASTOSSA
140. AURINKO TANSSII



141. ELÄMÄN LEIKKI
142. ASIAT HALKI
143. ELÄMÄN PYSÄKKI
144. MINÄ YMMÄRRÄN
145. ELÄMÄN KOURA
146. MUISTOJEN RANTA
147. KOSKEN KORVALLA
148. NÄKYMÄTTÖMÄT LANGAT
149. PELKO PEILISSÄ
150. PELON YLI
151. AAMUYÖN AJATUKSIA
152. PIIKKIENKELIT
153. REPPU JA REISSUMIES
154. ÄITINI JA ALZHEIMER
155. JUNA POHJOISEEN
156. MUISTOJEN LENKKI
157. TUULIKELLON TARINA
158. KOKEMUKSIA OMAISHOIDOSTA
159. VANHUKSET NAVETASSA
160. HIIRENPESÄ JA JUOKSIJA



161. ÄITI PIEN
162. BOTULUS MAKKARA
163. KANNU JA MUOVIRUUSU
164. RAUTALANKA JA SYTYTYSLANKA
165. KUVA JA RUNO
166. PIENI ASIA
167. ONNELLINEN MIES
168. PLUS MIINUS NOLLA
169. KOHTI NELJÄTTÄ PIIKKIÄ
170. DYSTONIAVAELLUS
171. ENNEN DYSTONIAA
172. JUHANNUSLENKKI
173. ELÄMÄ ON KARKUMATKA
174. ELÄMÄ KANTAA
175. NELJÄS PIIKKI
176. TUNTEMATON DYSTONIA
177. LUULOSAIRAS DIAGNOOSI
178. KOETA KESTÄÄ
179. SAIRAALAN KÄYTÄVÄ
180. ONNEN ORAVANPYÖRÄ



181.  KULTAINEN HETKI
182. ELÄMÄN KARTTA
183. KAKSITUHATTA KILOMETRIÄ
184. AMPIAISEN PISTO
185. ELÄMÄN YLIVIIVAAJAT
186. INTIAANI VATUSSA
187. TUNTURI POP
188. NELJÄ NEILIKKAA
189. HYVÄT EVÄÄT
190. ARVET PINNAN ALLA
191. SOKKA POIKKI
192. UNOHDUKSEN RANTA
193. MATKALLA JOSSAIN ELÄMÄSSÄ
194. KOLMEKYMMENTÄTUHATTA KIITOSTA
195. ONNEN PIENET HETKET
196. ELÄMÄN PISTE
197. PIENI IHME
198. REITIN UUDELLEEN LASKENTA
199. DYSTONIA KAIKILLA MAUSTEILLA
200. LIIAN KILTTI



201. SAMMALKENGÄT
202. KIEVARI, KAMERA JA HOLLITIE
203. KATSE ETEENPÄIN
204. IKÄVÄN MUURI
205. MILLÄ KORTEILLA PELATAAN?
206. ETTÄ KESTÄISI KAIKEN
207. HÖYRYLAIVA ELÄMÄN REITILLÄ
208. VÄLTETTÄVÄ TAVATTAESSA
209. VIIDES PIIKKI
210. TAVALLINEN TARINA
211. ENTÄ SITTEN
212. JATKA MATKAA
213, MAHDOLLISUUDEN OVELLA
214. RIITTÄVÄN HYVÄ
215. INHIMILLINEN VIRHE
216. PARIN TONNIN TAPPI
217. VÄHÄN ON VAIKEA OLLA
218. KANTTILAKKI JA ORAVAN LAULU
219, SININEN SILKKINAUHA
220. DYSTONIAN PASSI



221. HILJAISET HEIJASTINLIIVIT
222, AJAN MÄÄRÄ
223. VUODEN BLOGI
224. OMA AJATUS
225. OMA VALINTA
226. MURENE TUHKAA
227. KATUVALOT SYTTYVÄT VIIDELTÄ
228. DYSTONIA JA PARANEMINEN
229, VERTAISTUKI JA DYSTONIA
230. KYLÄHULLU PELLAVALOUKUSSA
231. PISARAT KUUSENOKSILLA
232. DIAGNOOSI TORILLA
233. SAIRAUDEN KEHITYSKAARI
234. DYSTONIASSA ON KILTTIPAKKO
235. ELÄMÄN KIPEÄ KEINU
236. PÄSSINPÖKKIMÄT VILLAHOUSUT
237. ELÄMÄN PUNTARI
238. POIKA JA KOIRA
239. JOULUTÄHTI JA JUOKSUMATTO
240. HITAALLA KÄYVIEN KAUPPA



241. RUKOILIJAKORSI VIRRALLA
242. ONNELLINEN ELÄMÄ
243. OIKUKAS ENKELIKELLO
244. METSÄN HILJAISUUS
245. MATKA ONNEEN
246. ARKISET ONNEN HETKET
247. VUOSIRENKAAT
248. MIKSI ON HUOMENNA SIKSI
249. HÖYNÄYTTÄJÄT
250. KUUDES PIIKKI
251. VERTAISTUKI
252. KERVIKAALINEN VÄÄNTÖMOMENTTI
253. ITKU JA NAURU
254. KASKISAVUN LAAKSO
255. TUNTEMATON NUMERO
256. RATKAISEVA VALINTA
257. SAUKON SUKELLUS SYVÄAIVOSTIMULAATIOON
258. ELÄMÄN KÄSIKIRJOITUS
259. PIMEYS JA VALO
260. JUOKSE HARZU, JUOKSE



261. BLOGGARIN LAULU
262. PIILOPAIKKA
263. SÄRÖ SIELUSSA
264. MUOTTITIETOINEN
265. OMENAPUUTARHURI
266. ELÄMÄÄ DYSTONIASSA
267. URHEILUHENKI, LOBBARIT JA KIUSAAJAT
268. ONNEN KAPEA KAISTA
269. ELÄMÄN SIVUTIET
270. SAIRAUDEN SANOMAT
271. SYDÄMEN ÄÄNI
272. EURON VIISUT
273. SAIRAUDEN LABYRINTTI
274. OMA TIE
275. PÄIVÄNI SAIRAANA
276. SAIRAUSPÄIVÄKIRJA
277. SAIRAUDEN MAJAKKA
278. PISARA KIRJOITTAJAN VERTA
279. ELÄMÄN LUOPUMISET
280, OLEMISEN SIETÄMINEN



281. MEISTÄ PIDETÄÄN KIINNI
282. TYHJÄ TAULU
283, PONNAHDUSLAUSE
284. VIISIKYMMENTÄTUHATTA KIITOSTA
285. VÄLLÄYS JA HARZU RUN
286. TYÖKYVYN KARTOITUS
287. TOIMINTAKYVYN ARVIOINTI
288. PERHOSLUONNE
289. JATKUVA ELÄMÄ
290. ELÄMÄ SATTUU
291. DYSTONIAN NISKALENKKI
292. KULKURI JA JOUTSENET
293. SYDÄN VASTAA SYDÄMELLE
294. PUUTARHANHOITOA JA LINTUHAVAINTOJA
295. POHDISKELUA PÄÄN PORAAMISESTA
296. SEITSEMÄS PIIKKI
297. SAIRAAN HYVÄ RUTIINI
298. KIRJE SINULLE
299. SANOMATTOMAT SANAT
300. LOHDUN SANAT



301. SANOMATTA HYLÄTTY
302. PUOLEN VÄLIN VUORI
303. PUOLIVILLI POIKAMIESKISSA
304. PÄÄSKYT SAAPUIVAT
305. YHDEN SORMEN BLOGI
306. PIHAPUUTARHAN TARINAT
307. ELÄMÄN PUUTELISTA
308. KIERTOTIE
309. BOTULIINI JA STIMULAATIO
310. ELÄMÄN KYSYMYS
311. OLEN ONNELLINEN
312. UUSI LEHTI
313. ISÄ JA POIKA
314. VAELTAJAN TARINA
315. ISÄNI JA MERI
316. KORJAAMATON VIRHE
317  ALKUKESÄN LUONTOTARINAT
318. YKSI ASKEL
319. IHMISEN TARINA



321. SIELUNVIRITTÄJÄ
322. ELÄMÄNILO
323. YSTÄVÄT KUIN KULTAHIPUT
324. VENE JA RANTAKUUSI
325. VAELTAJAN AJATUKSIA
326. KAHDEKSAS PIIKKI
327. MEIGE MUUTTI ELÄMÄN
328. NISKAA VÄÄNTÄÄ
329. JOSSUN TARINA
330. HÖYHENENKEVYT ELÄMÄ
331. AJATUKSIA AAMULENKILLÄ
332. BLOGGARI JA LUKIJAT
333. ELÄMÄN RYTMI
334. RIITAN TARINA
335. DYSTONIA, NELJÄ TARINAA ELÄMÄSTÄ
336. KOTIMATKALLA ELÄMÄSSÄ
337. JÄKÄLÄPILVET KALLIOLLA
338. TALVISODAN HEVOSRETKI
339. KAIKKI ELÄMÄNI YÖT
340. NISKALENKKI ELÄMÄSSÄ



341. HANKALA DYSTONIA JA DBS-HOITO
342. AITO POSITIIVISUUS
343. AJATUKSIA AIVOSTIMULAATIOSTA
344. SINUHE, SELINA JA STIMUTANSSI
345. HERKÄN IHMISEN TYÖROOLI
346, ELÄMÄ ON ODOTUSHUONE
347. VIERAUDEN VIITTA
348. LEIKKAUSJONOSSA
349. DYSTONIAPUU NÄYTTELYSSÄ
350. AAMUYÖN KIUSAUS
351. RYTMI JA RENTOUS
352. SYDÄN AVOINNA
353. VALMIS IHMINEN
354. KAHDEN VUODEN BLOGI
355. JUOKSULENKKI VOILEIPÄKAKULLA
356. RUNOJA JA KUVIA
357. UNOHDUKSEN LUMI
358. DYSTONIAMYRSKY
359. YHDEKSÄS PIIKKI
360. MUISTIJÄLKI KOTIIN



361. OSAT VAIHTUVAT
362. ELÄMISEN ARVOISTA
363. ITSENÄISYYSPÄÄTÖS
364. DYSTONIAN OIREISTA
365. VIERAS PEILISSÄ
366. ELÄMÄN KIRJOKAARI
367. VOIKO DYSTONIASTA PARANTUA
368. LUOVUUS TAI LUOVUTUS
369. ONNEN HETKIÄ
370. HÄIVÄHDYKSIÄ, MARJAN TARINA
371. TUMAKE TÖÖLÖSSÄ
372. PAKKASAAMU
373. NYT YMMÄRRÄN
374. ELÄVÄ KIRJA
375. SANAN VOIMA
376. GLOBUS PALLIDUS
377. AIKALISÄ LEIKKAUKSEEN
378. RAKKAUS TEKEE ARVOKKAAKSI
379. KIRJEITÄ YSTÄVILTÄ
380. LEIKKAUSAAMUN AJATUKSIA



381. KEVÄTPUUHIA PUUTARHASSA
382. YKSINÄISEN PUUN TARINA
383. MYRSKYNKESTÄVÄ
384. KYMMENES PIIKKI
385. NISKALENKIN AVAIMET
386. MUUTU TAI JUUTU
387. IHMISEN ROOLI
388. ELÄMÄN OTTEESSA
389. VERTAISTUEN VOIMA
390. KEVÄTPÄIVÄ JA DBS-LUENTO
391. NÄREEN VARJO
392. LINTURETKI LIESJÄRVELLE
393. LIIAN ELÄVÄ
394. MITEN ELÄMÄSTÄ SELVIÄÄ
395. JÄNNITTÄVÄ DYSTONIA
396. MEILAHTEEN EKSYNYT
397. ELÄMÄSSÄ ÄSSÄ
398. YLI ELÄMÄN SUON
399. KIRJOITTAJAN ELÄMÄ
400. HÄPEÄN LEIMA



401. POHDISKELEVA PUNARINTA
402. HÄNTÄLÄN NOTKOT
403. IHMISEN SÄRÖINEN LAULU
404. AAMULLA PUOLI KOLMELTA
405. MITEN SINÄ JAKSAT?
406. DYSTONIA DIAGNOOSISTA KOLME VUOTTA
407. JUMP FOR DYSTONIA HYPPÄSI SUOMEEN
408. ONNELLINEN OIVALLUS
409. SELITETTY TOTUUS
410. ELÄMÄ ON AIKAA
411. KATKENNUT OKSA
412. ELÄMÄ ON
413. HAAVAN LAULU
414. KELPO POLULLA
415. ELÄMÄN PERUSTA
416. MIKÄ MAA ON DYSTONIA
417. KERTOMATON TARINA
418. ELÄMÄN KOULUSSA
419. ENSIMMÄINEN KOULUPÄIVÄNI
420. KIRJAINTEN VIRRALLA



421. YHDESTOISTA PIIKKI
422. KOLMEN VUODEN BLOGI
423. KETUNHÄNTÄ KONEPELLILLÄ
424. JÄÄ TÄNNE
424. LIESJÄRVEN KIVET JA HAHMOT
425. LUONNONRAUHAA LUUTALAMMILLA
426. ONNEN KÄYTTÖOHJE
427. ENKELI LENTELI
428. RATSIA DYSTONIASSA
429. HYLÄTYT SANAT
430. SATATUHATTA KIITOSTA
431. SIIVENISKU UMPIHANGELLA
432. LINTULAUDAN TARINAT
433. ELÄMÄN LIIKENNEYMPYRÄ
434. PATALEIPÄ JA RUNOKIRJA
435. KAKSI KIVEÄ
436. LUONTO ON LÄÄKE
437. TARINASUONIA
438. BOTOXIT JA MONOT
439. KAHDESTOISTA PIIKKI
440. KERMAKAHVIT JA DIAGNOOSI



441. BOTULIINIHOITO JOKA MUUTTI ELÄMÄNI
442. ÄITI NIIN RAKAS
443. HYMY ELÄMÄLLE
444. PIIKKITYYNY
445. HÄNTÄLÄN NOTKOT, PARATIISISTA PARATIISIIN
446. METSÄN ÄÄNI
447. KOLMASTOISTA PIIKKI
448. OMA TIE
449. UNELMIEN VOIMA
450. HARVINAISEN YLEINEN DYSTONIA
451. VIISAUTTA KUKKIEN
452. LUONNOLLINEN LÄÄKEKAAPPI
453. NELJÄSTOISTA PIIKKI
454. VERI VIRTAA VERTAISTUESSA
455. EKSYMISEN TAITO
456. PIIKKILANKA SYDÄMESSÄ
457. DYSTONIAN TUULISSA TAIPUNEET
458. UNOHDUKSEN LUMI
459. VÄHEMPIKIN RIITTÄÄ
460. KOSKETUKSEN VOIMA



461 RAKKAUS ON SUURIN
462. VIERAILU EDUSKUNNASSA
463. VIISI MINUUTTIA
464. ELÄMÄN TARINAT
465. VIESTI YSTÄVÄLLE
466. SILMÄNRÄPÄYS JA BOTULIINI
467. SANAT KUIN JUURET
468. DYSTONIA OLI ELÄMÄNI ETULIITE
469. KATTEETON SEKKI
470. ELÄMÄN REUNAEHDOT
471. POTILAAN TARINA
472. ELÄMÄ ON VIESTINTÄÄ
473. DYSTONIAN HOITOIHIN KAHDEKSAN TUNNELIN KAUTTA
474. HERKKYYS JA DYSTONIA








RUNOJA











34 kommenttia:

  1. Kirjoituksesi saavat minut sanattomaksi. Sinulla on varmaan paljon kuvia, vai otatko niitä sitä mukaa. Ne ovat hienoja ja kertovia. Olet tosi taiteellinen ja herkästi näkevä ja kokeva. Nämä taidot eivät välttämättä auta fyysisessä sairaudessa, mutta ne auttavat kyllä psyykkisesti kestämään sairautta. Parhain terveisin välläys

    VastaaPoista
  2. Kiitos kauniista ja kannustavista sanoista Välläys!

    Sinun viestisi kannustivat ja rohkaisivat minua jo dystoniafoorumin aikoina. Luin ne aina ajatuksella.

    Tällä uudella sairauden “kartalla” kulkiessa, etsii joka hetki tukea ja niitä, jotka ovat löytäneet polun pään. Sinusta löysin yhden sellaisen. Kiitos!

    Onnellinen se, joka oman kipuilunsa keskellä oppii elämäänsä tyytymään ja löytää tasapainon. Kaikkein onnellisin se, joka myös toisille jakaa oppimaansa.

    Olet oikeassa Välläys, olen aina ollut innokas valokuvaaja. Ostin ensimmäisen kamerani itse jo teinipoikana puolukkarahoilla. Se oli Yashica, siinä oli loittorenkaat ja sillä pystyi ottamaan kuvia myös hyvin pienistä kukkasista ja hyönteisistä. Silloin huomasin, kuinka kaunis luonto on.

    Runot puolestaan pelastivat minut murrosiän tunnekuohuissa ja myöhemminkin. Niihin olen purkanut usein kipeitä asioita, joille ei oikein muuta kanavaa ole löytynyt.

    Olen maistanut haulikonpiipun kylmän metallin suussani ja tullut sieltä pois, kun nuorena kävin kriisejäni läpi. Olen nähnyt monen lähtevän niin ja päättänyt yrittää elää elämäni loppuun asti.

    Runot, valokuvat, kirjoittaminen ja juokseminen ovat ne lääkkeet, joilla olen tuon päätökseni pystynyt pitämään.

    Ja suurin syy seisoo rinnallani myötä ja vastamäessä. Rakas vaimoni. Hänelle olen velkaa elämäni!

    VastaaPoista
  3. Maailma olisi menettänyt paljon, jos olisit toteuttanut teinipojan päähän/suuhunpiston.

    Minä ostin halvalla ensimmäisen oman kameran eräältä teinipojalta. En muista sen merkkiä. Ei siinä ollut hienouksia. Sitten seuraavaan Canoniin ostin jonkinlaisen jatkoputken, jolla pääsi lähelle ja lisälinssin, jolla pääsi vähemmän lähelle. Kerran kaaduin, niin että erillisen salamalaitteen kiinnitysistukka hajosi. Seuraavaksi ostin uudemman Canonin, jossa oli itsessään salamalate ja zoomausmahdollisuus. Sen kameran filminsiirtomoottori lopahti, ja palasin takaisin vanhaan Canoniin. Siinä on aika hyviä manuuaalisia säätömähdollisuuksia (myös automatiikka). Digiin en ole siirtynyt. Ei ole aikaa opetella, enkä ehdi nykyään paljon kuvaamaankaan. Jos kuvaan, niin ajan puutteen vuoksi hätiköin, enkä valmistele kuvausta tarpeeksi hyvin. Nykyiset kuvat ovat huonoja. Aiemmin olen kuvannut hyvin paljon kasveja ja jonkin verran maisemia, vähemmän eläimiä. Eläimethän juoksevat tai lentävät karkuun, eikä minulla ole sellaista optiikkaa, jolla voisin kuvata kaukaa.

    Olen itse vedostanut paljon pimiössä omia mustavalkoisia kuvia, ja isävainaan ja isoveljen ottamia kuvia, sitten myös "työkuvia". Alunperin pääsin mukaan pimiötyöskentelyn saloihin isoveljen (10 v vanhempi minua) kuvavalmistuksessa (vinttikamarissa ilman vesipistettä). Pääsin valotusajan laskijaksi. Olen tehnyt kuvia jopa vanhoista lasinegatiiveista (kotiseutu- ja sukututkimukseen).

    Niin minäkin olen onnellisesti naimisissa ihanan nalleni kanssa. Hän pelasti minut uupumuksen suosta. Maailma on ihmeellinen, aina vain.

    Hyvää itsenäisyyspäivää, T. välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Välläys ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää Sinulle ja omalle Nallellesi!

      Olipa mukava lukea matkaasi valokuvauksen maailmaan. Siellä kohtaa ihmeellisiä asioita, pysäytetty kuva antaa erilaisen elämyksen. Aina. Oletko nähnyt elokuvan ”Ikuistetut hetket”, jos et niin suosittelen. Upea elokuva ja koskettava kyyneliin saakka.

      Minulla toinen kamera oli Chinon-järjestelmäkamera. Ensimmäisen Yashicani annoin veljelleni. Seuraava kamerani oli upea Canon EOS 500, ne ovat minulla vieläkin tallessa.

      Nykyisin kuvaan pelkästään iPhonellani, mutta ahkerasti. Kännykkäkameroiden ja älypuhelinten aika on ollut minulle kulta-aikaa.

      Ajattele, kaikki samassa; gps-mittaus lenkillä, muistikirja, äänikirjat, musiikki ja minulle hyvin riittävä kamera.

      Akku vain meinaa lenkillä loppua, kun tekisi mieli kuvata, kuunnella musiikkia ja mitata lenkkimatkaa:)

      harzu

      Poista
    2. Kameroista puheen ollen... laitan tähän vähän historiaa, jota löysin kirjoituksistani.

      Valokuvaus on ollut harrastukseni. Ensimmäisen kamerani sain noin 8-vuotiaana kummisedältä joululahjaksi. Se oli sellainen pieni, yksinkertainen muovikapistus, jossa filmikoko oli vähän erikoinen. Sillä en paljon kuvannut. Seuraavan kameran ostin käytettynä ehkä lukiolaisena ollessani eräältä koulutoverilta.

      Kamerat ovat aikojen kuluessa muuttuneet. Isälläni oli jo sotaväessä 1930-luvulla käytössään paljekamera. Ihan vanhimmat ”filmit” olivat lasilevyjä, joiden pinnalla oli se tärkeä valoherkkä kalvo. Myöhemmin isä kuvasi paljekameralla mm. perhettämme. Tämä kamera on minulla hallussani. Siinä oli lopulta käytössä jo yksittäiset filmit kasetissa.

      Joskus kuvasin perheeseemme myöhemmin hankitulla kameralla, mutta kuvaamisesta innostuin oikeastaan vasta lukiolaisena 1960-luvulla. Silloin kuvaajan piti osata säätää valotusaika ja kameran aukko filmin herkkyyteen ja olosuhteisiin sopiviksi. Jotkut harvat valmistivat mustavalkoisia kuvia itse suurennuskoneella vessaan tai johonkin muuhun huoneeseen varustetussa pimiössä. Näin tein minäkin myöhemmin. Kuvien kehittäminen oli mukavaa, koska se oli luovaa työtä. Siinä pystyi tekemään jonkin verran ”kuvankäsittelyä”. Tosin se oli joskus haastavaakin. Aika vierähti nopeasti.

      Nykyään kamerat ovat digikameroita, vaikka monet kuvaajat pysyttelevät sinnikkäästi filmikameroissa, jotka ovat jopa nousseet uudelleen pienoiseen suosioon. Digikameroiden toiminnasta kuvaajan ei tarvitse itse paljon tietää. Automatiikka hoitaa sen. Kuvaamisesta ja kuvien katselusta on tullut nykyään ”joka pojan” pikaharrastus, koska kännykkä on melkein jokaisen taskussa ja kännykällä pystyy myös kuvaamaan, katselemaan ja tallentamaan kuvia.

      välläys

      Poista
  4. Ei sinun tarvitse mitata sitä matkaa, joku muu mittaa sitä puolestasi.Kuljet vain sen matkan, mikä tuntuu mukavalta.
    Terveisiä itsenäisyyspäivän juhlasta. Kuoron huikeat sopraanoäänet jaivät kaikumaan mieleen, kun kuoro lauloi Suomen laulua. Se on hieno laulu, olisi ollut mukava laulaa mukana sitä. Mutta Maamme laulua pääsimme laulamaan yhdessä.
    välläys

    VastaaPoista
  5. Kiitos Välläys, olet ihan oikeassa tuon matkan suhteen. Ei minullekaan enää se aika tai matka niin tärkeää ole. Minusta on vain niin hauskaa katsoa se matka jälkeenpäin tietokoneohjelmasta:)

    Toisinaan kyllä jätän kaiken virran akussa kuvaamiseen ja keskityn vain juoksuun ja kuvien ottamiseen. Kerran kyykin virran rannalla korsia kuvaamassa, kun joku hiippaili taakseni ja kysyi, että "no tuleekos kalaa": Kalastuksenvalvoja säikäytti minut, niin että kännykkä oli pudota virtaan. Luuli minun pyytelevän juuri virtaan istutettuja kirjolohia:)

    Kuuntelin netistä tuon Suomen laulun ja kyllä se kyyneliin herkisti, on meillä hieno kotimaa. Suomenmaa!

    VastaaPoista
  6. Jotenkin Sinun kirjoituksesi vievät mukanaan. Kun alkaa lukea, niin on pakko lukea kokonaan, esimerkiksi Alkutuuli. Mistähän noita juttuja Sinulla kumpuaa. Ehkä kuulet ja näet paljon ja painat asiat korvan taakse. Punnitset niitä ja luot niistä uusia tuulia. Tuotteesi antavat kuin taide-elämyksiä. Mutta samalla myös monesti punnittuja viisauksia sieltä tuulien syntysijoilta.
    välläys

    VastaaPoista
  7. Kiitos Välläys!

    Palautteesi on niin hienosti kirjoitettu, että mietin taas niitä useita muitakin rohkaisun sanoja, joita olen sinulta kuullut.

    Ne ovat kaikki auttaneet minua eteenpäin ja antaneet voimaa sekä rohkeutta useissa tilanteissa.

    Ilman sinun kaltaisiasi rohkaisijoita jäisi monta asiaa maailmassa kesken tai aloittamatta.

    VastaaPoista
  8. Sinä olet selvästi kirjailija ja runoilija, jo lapsuudesta asti. Runot eivät viehättäneet minua lapsuudessa. Äitini patisti, että minun pitäisi lukea kirjallisuutta, että selviäisin äidinkielen ainekirjoituksista. Selvisin minä niistä silti joten kuten.

    Minulla oli koulun jälkeen ilo olla kirjeenvaihdossa Minna Canthin tyttärentyttären kanssa. Olin silloin "nuori ystävä". Hän kannusti minua. Haaveenani oli silloin eläinlääkärin ammatti. Tämä arvokas ystäväni sanoi, että minun pitää sinnikkäästi tehdä itsestäni eläinlääkäri, koska sitä haluan. En kuitenkaan ole eläinlääkäri, mutta sinnikkään pyrkimyksen päämääriini olen häneltä oppinut.

    Eivät Minnan kirjoitukset kuitenkaan kovin tuttuja minulle ole. Selviän suomen kielellä asioistani tavallisen hyvin. Runoja en aina ymmärrä, mutta jotkut runot ja kirjoitukset kyllä "kolahtavat".

    Suosittelen sinulle edelleen runokirjan tekemistä. Ehkä saat vielä aikaan monta runokirjaa.

    välläys

    VastaaPoista
  9. Lämmin kiitos Välläys!

    Olipa mielenkiintoinen tarina jonka kerroit Minna Canthin tyttärentyttärestä. Muistelen sinunkin kirjoittaneen kauniita runoja dystoniayhdistyksen entiselle foorumille.

    Olet ihminen, joka kannustaa vilpittömästi ja kauniisti. Minuakin niin sydämellisesti aina tuet!

    Luulenpa, että jos minulla olisi ollut kaltaisesi innostaja silloin kun runokirjastani haaveilin ja sain ensimmäisen vastaukseni, olisin yrittänyt vielä sisukkaammin uudelleen.

    Onneksi sain myöhemmin toisen mahdollisuuden ja lapsuuteni haave omasta kirjasta toteutui. Olen onnellinen, että sain kokea sen tunteen. Oman kirjan julkaistuna kädessäni.

    Kiitos Välläys, että olet antanut niin kaunista palautetta runoistanikin.

    Niin kuin jossain kerroin, eräs jo edesmennyt ystäväni sanoi, ettei kirjoita runoja, koska niissä paljastaa liikaa sisimpäänsä.

    Minä olen ajatellut sen niinpäin, että kirjoitan runoja, koska yritän selvittää sisälläni olevan salaisuuden.

    Sillä jokainen ihminen on salaisuus, salaisuus myös, ja ehkä nimenomaan itselleen.

    VastaaPoista
  10. Kiitos myös sinulle!

    Elämä opettaa meille aina uutta hamaan loppuun asti, jos vain haluamme ja vajavaiset aivomme voivat oppia. Ollaan avoimia sille.

    välläys

    VastaaPoista
  11. Hyvin sanottu Välläys!

    Avoimuudesta tässä nimenomaan on kysymys.

    Elämän opetukset ovat niin usein siellä, minne me emme halua avautua. Ja tulevat sieltä, mistä meillä omasta mielestämme ei ole mitään opittavaa.

    Viisaus tulee vastaan ja ohittaa meidät, emmekä me edes huomaa sitä. Siinä se taas meni, huomaamme myöhemmin.

    Hyvä ohje tuo avoimuus. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  12. Jääkiekkopelivertaus on aika hyvä. Se kiekko on siinä se oleellisin.

    Itse kullakin on monia asioita, jotka ovat aikanaan hyvin tärkeitä. Kuitenkin sellaisia asioita, jotka ovat läpi elämän tärkeitä ja vielä jälkipolvillekin tärkeitä, on vain vähän. Muutaman sukupolven jälkeen sinua tai tekemisiäsi kukaan ei enää muista, ellet sitten ole valtakunnallisesti tai maailmanlaajuisesti merkityksellinen.

    Minulla on ikää jo 65 vuotta, ja olen havainnut monien tärkeiden asioiden vääjäämättömän arvonlaskun. Aika aikaa kutakin. Eri aikoina ovat eri asiat tärkeitä.

    Pidän kynsin hampain kiinni isäni henkisestä perinnöstä. Se suuri tuotemäärä on minulla, nuorimmalla hallussani. Isäni tuotti ja säilytti sitä nuoresta pojasta vanhuuteen asti. Siitä ei silloin aikanaan kovin paljon puhuttu. Luulen, että se on ollut hänelle äärettömän tärkeä ja on sittemmin ollut minullekin. Henkilö, jolle se oli äärettömän tärkeä, ei ole enää täällä. Hänen poistumisensa myötä suuri osa sen tärkeydestä on mennyt. Minä yritän ylläpitää sen tärkeyttä, mutta onnistun siinä huonosti. Tosin muutama sukulainen on osoittanut lisääntyvää kiinnostusta menneisiin. Jos saisin jaettua sen merkityksellisyyden useammalle, niin se merkityksellisyys voisi jopa vahvistua, ainakin väliaikaisesti.

    Alan pelätä, että minun jäljellä oleva elinaikani ei riitä kaiken isän tuotoksen järjestämiseen luettavaan tai kuunneltavaan kuntoon. Kaikki on aika kaoottisessa tilassa. Minun muistini varassa on paljon siitä, mitkä asiat kuuluvat ajallisesti tai muuten yhteen. Muististani tippuu kuitenkin jatkuvasti asioita. Käteni ja aivoni ovat sidottuna muuhun pitkäjänteiseen työhön.

    Olen miettinyt sen perinnetiedon järjestelytyön jatkajaa. Hänelle aineisto olisi vielä hallitsemattomampaa. Hänen täytyisi aloittaa tavallaan ihan alusta. Meillä kaikilla on vain yksi elämä elettävänä. En minäkään voi elää täysillä isäni elämää uudelleen, vaikka välillä kuljen mietteissäni siinä mukana.

    Välillä yritän ryhdistäytyä ja päätän olla nopeampi ja ahkerampi. Jääkö näin oma elämäni elämättä kunnolla? Mieleeni tulee harzun mainitsema sana sivustaseuraaja. Kuitenkin tuo isäni suunnaton tuotos on minulle vielä hyvin tärkeä. Edelleen kuvittelen voivani sovittaa sen elämänrytmiini. Siksi tarvitsisin vielä paljon elinvuosia.

    Sitten kun kuolen, menee mukanani taas paljon sellaista, joka oli minulle tärkeää. Näin se merkitys vähenee. Mitä meistä jääkään enää jäljelle. Sukupolvien saatossa muistot haalistuvat.

    Ehkä meidän pitäisi yrittää itse olla, ja nimenomaan aikalaisillemme, tärkeä henkilö, tukija ja avunantaja silloin kun heillä on vaikeaa; tärkeyttä tai mainetta emme tarvitse jälkikäteen. Siinä on paljon haastetta. Jos itsellä on vaikeaa, niin pystymmekö tukemaan muita? Harzu peräänkuuluttaa armollisuutta sivustaseuraajalle:

    "Onko se sittenkään niin huono osa. Katselee jo nyt vähän armollisemmin, hyväksyvämmin ja ikäänkuin etukäteen muistellen.

    Katselee omaakin tekemistään kuin ulkoapäin, keskeneräisenä yrittämisenä. Hieman huvittavana, mutta hyväntahtoisena."

    Minä olen sitä mieltä, että meillä jokaisella on paikkamme täällä elämän kiertokulussa. Olemme ihan itsenämme tärkeitä siinä. Sivustaseuraajinakin.

    Välläys

    VastaaPoista
  13. Kiitos hienosta kirjoituksesta Välläys!

    Tekstisi oli mielestäni niin hienoa ja innoittavaa, että tein siitä tämän päivän blogikirjoituksen.

    Blogitarinan nimi sinun vahvan osuutesi ansiosta on myös tänään "Välläyksiä".

    Käy lukemassa ja kiitos vielä syvällisistä ajatuksista, joita olet jakanut anteliaasti.

    Olkoon osasi antajan ilo, omistamisen vapaus siihen minkä päästit irti.

    Ajatuksina, jotka saavat elää nyt omaa elämäänsä ja kasvaa taas uusiksi tarinoiksi!

    t:harzu

    VastaaPoista
  14. Kiitos ystävyydestäsi! Onnittelut kymppitonnin lukijamäärästä! Olen seurannut tuota maagista lukemaa tuossa sivussa. Arvelinkin, että se on kävijämäärä. Sinun suomi24 palstallasikin (Dystoniaa sairastavan blogi) totesin joku aika sitten, että blogisi taitaa olla aika suosittu.

    Luin Kymppitonni-juttusi mielenkiinnolla ja hymy huulessa. Ehkä itsekin pystyt nyt hymyilemään lapsuusajan kepposillesi ja kommelluksillesi.Sinulla on ollut värikäs lapsuus, josta on jäänyt paljon mukaviakin muistoja.

    Avautumisesi on varmasti auttanut monia ymmärtämään sairastumistaan ja sitä, että sairaudesta huolimatta jokainen kulkija on mielenkiintoinen ihminen koko olemukseltaan, kaikkine heikkouksineenkin. Sairaus kulkee mukana, elämää on vain elettävä. Elämä antaa yllättävän paljon mahdollisuuksia. Niitä ei aina sairauden läpi huomaa.

    Sairauden kanssa on vähintään tultava toimeen. Sen kanssa olisi hyvä päästä ainakin tasavertaiseksi rinnalle. Selättäminen voi olla joskus vaikeaa. Muut voivat olla muuta mieltä, mutta minä olen sitä mieltä, ettei sairaus välttämättä jalosta ihmistä. No, ehkä se voi herättää ajattelemaan.

    Harzusta voisin arvella, että sairaus on avannut hänellä ajattelemisen lukkoja. Ei se kuitenkaan niin ole. Hänhän on ollut etsijä ja kirjallisesti tuottelias jo ennen sairastumistaan. Hänen leppoisa, älyllinen, joskus pitkäänkin mietityttävä kirjoittamisensa on johdattanut minutkin ajattelemaan.

    Uskon, että hän on avannut uuden lehden kirjoittamisurallaan.

    Toivon kaikkea hyvää Harzulle!

    Ystyävä välläys

    VastaaPoista
  15. Kiitos Ystäväni Välläys!

    Tämä matka on ollut mielenkiintoinen ja arvaamaton. En osannut odottaa tätä. Elämä yllättää. Kaikki alkoi sulasta kiitollisuudesta.

    Sain sairastuttuani apua ja tietoa niin useilta netin kirjoittajalta, että jäin kunniavelkaa.

    Halusin hoitaa oman osani, juosta oman osuuteni ja kantaa soihtua vuorollani. Olla osa niitä, jotka nostavat, tukevat ja viitoittavat tietä elämän laaksoisilla poluilla.

    Kantaa soihtua kuin sokkopaarma ja luottaa siihen, että hän, joka soihdun antoi myös tiesi kenelle kutsui. Ja kenet.

    Mielestäni sen merkitystä ei voi itse mitata mikä tarkoitus sillä on. On vain toteltava sydäntään, on uskottava, että valo on yötä vahvempi. Valo poistaa pimeyden. Ystävyyden valo yksinäisyyden.

    Siksi on niin kaunista sanoa Ystäväni. Minä arvostan sitä. On sanoja, jotka ottavat ihmisestä mittaa, tämä on sellainen sana.

    Arvokas, jalostettu, elämän vaellustulilla sulatettu sana, kullaksi sulanut sana. Ystävä.

    Ystäväsi matkalla harzu

    VastaaPoista
  16. Osaat niin kauniisti kirjoittaa!

    Huomenna matkani pysähtyy, hetkeksi.

    Palaillaan
    välläys

    VastaaPoista
  17. Kiitos Ystäväni!

    Kirjoitellaan taas harzu

    VastaaPoista
  18. Koet kantavasi soihtua. Kannat varmaan sitä sydämesi vilpittömästä käskystä.

    Kaivoin esiin jonkin toisen kertomuksesi jälkikeskustelussa mainitsemani Arnkilin kirjan Perimmäisten kysymysten äärellä. Siihen on koottu kolmen pohdiskelijaystävän kirjeenvaihto. Luin tänään toipilaana sen melkein puoliväliin. Siinä tulee esille jotakin samaa kuin sinun tapauksessasi. Erona ehkä on se, että sinun tarkoituksesi on antaa selvemmin nimenomaan välitöntä henkistä tukea sairauden kanssa painiskeleville ja pohdiskeleville. Olet monien Ystävä ja ajatusten herättäjä:

    "Halusin hoitaa oman osani, juosta oman osuuteni ja kantaa soihtua vuorollani. Olla osa niitä, jotka nostavat, tukevat ja viitoittavat tietä elämän laaksoisilla poluilla.
    - - -
    Mielestäni sen merkitystä ei voi itse mitata mikä tarkoitus sillä on. On vain toteltava sydäntään, on uskottava, että valo on yötä vahvempi. Valo poistaa pimeyden. Ystävyyden valo yksinäisyyden."

    Rolf Arnkil on pohtinut Perimmäisten kysymysten äärellä -kirjassa kovasti mm. elämän tarkoitusta. Hän kertoo, että 'perimmäisistä' kysymyksistä keskustelua kavahdetaan yhtä paljon kuin riisuutumista kadulla. Hän on sairasvuoteensa pohjista mielestään toiminut jonkinlaisena majakkana. Myöhemmin hän palaa selventämään aikaisempaa aihettaan: "Kirjoitin tehtävästä, jonka tunnen itselläni olevan, taisin kutsua sitä ihmisten pysäyttämiseksi miettimään syvempiä kysymyksiä."

    Arnkil kirjoittaa: "Sairaus on se voima, joka on puristanut miehen syviä asioita luotaamaan ja sitten kirjoittamaan."

    Harzu, olet valaissut minua miettimään ja pohtimaan asioita. Mietin joskus nuorena mm. elämän perimmäisiä kysymyksiä, mutta sitten kiireinen elämänrytmi on peittänyt ne unohduksiin. Pohdin pari päivää sitten mm. maailman olemassaoloa ja kuolemaa, mutta poistin kirjoitukseni, ettei se olisi tullut yhtäkkiä liian synkkänä aiheena.

    Minussa on kaksi puolta: toinen on tiukan asiallinen, perusteellinen ja faktoihin perustuva ja toinen kepeämpi, taiteen ja ajatusten maailmassa liikkuva.

    Ystäväsi välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni!

      Veit minut sisälle pohdiskeluun, joka on ajaton ja kestää niin kauan, kuin ihmiskunta elämän kaarteilevaa ja mäkivoittoista tietään taivaltaa.

      Elämän tie ja pohdiskelu pysyvät, me pohdiskelijat, jokainen ajallaan tulemme perille.

      Tavattoman pahoillani olen poistamastasi tekstistä. Pidän arvokkaana myös synkkiä värejä kirjoituksissa ja pohdiskeluissa.

      Muista Ystäväni vanha totuus. Pimeällä yötaivaalla tähdet loistavat kirkkaimmin.

      Me tarvitsemme myös synkät hetket ja pimeät pilvemme, ne valmistavat meitä eroittamaan kirkkaat tähdet. Elämän suuntamerkit, jotka johtavat ymmärrykseen.

      Oivallus asuu usein pettymyksen betoniseinän takana. On vain mentävä läpi pimeiden pilvien ja synkkien hetkien.

      Niiden jälkeen olo seestyy ja valo sarastaa. Sydän oivaltaa ja valo voittaa pimeyden.

      Oivalluksen ääreltä harzu

      Poista
  19. Kiitos Ystäväiseni Harzu, homasin vasta nyt vastauksesi, hyviä oivlluksia.

    Ehkä kirjoitan joskus uudelleen siitä asiasta. Minusta se oli ihan tavallista pohdiskelua kuoleman jälkeisestä. Mutta ihmisille voi jo pelkkä kuolema-sana tulla liian pelottavana eteen. Kuoleman jälkeisestä ajastakin voi olla eri käsityksiä.

    Kun kirjoitit: "Pimeällä yötaivaalla tähdet loistavat kirkkaimmin", muistui mieleeni hevostarinoissani se yksi rekimatka, jossa kerroin katselleeni tähtiä pimeällä taivaalla. Sitäkään asiaa en olisi ehkä muistanut, jos sinä et olisi innoittanut minua muistelemaan ja kirjoittamaan.

    Minua hävettää ja harmittaa, kun kirjoitin sinun Dystonia ja pelot -juttuusi perään itsekeskeisesti omista vaikeuksistani. Anteeksi. Olin lukenut kertomuksesi huolimattomasti.

    Kun luin sen kertomuksen uudelleen, niin kiukkuni nousi sinun kokemastasi sairauden vähättelystä neurologin taholta. Harva lääkäri osaa asettua potilaan asemaan ja ymmärtää, miltä uusi, pelottava sairaus tuntuu.

    mietteliäs ystäväsi välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni!

      Hienoa että elät niin voimakkaasti mukana blogissani, tuntuu kuin kirjoitteluni olisi keskustelua, se ajatus innoittaa minua.

      Odotan kiinnostuksella pohdiskeluasi kertomastasi aiheesta, kuolema on niin iso asia, elämän päättyminen niin lopullinen, että siitä on vaikea puhua tavallisesti.

      Lähes aina siihen tulee suurempi merkitys ja korostus. Siitä syystä niin mielelläni lukisin pohdiskelusi aiheesta jos vielä jaksat asiaan palata.

      Mielestäni myös kuolema aiheena sopii hyvin tähän blogiin, onhan se vääjäämätön osa meidän jokaisen elämää.

      Kanssasi kulkija harzu

      Poista
    2. Olen kopioinut tähän sanatarkasti erään vanhan jutun. Tämä ei ole sitä, mitä meinasin kirjoittaa kerran tänne mutta pyyhin pois. Huomautan, että kirjoituksessa on vähän sekavaa mietiskelyä. Tässä on jotain samaa, mutta en ole ihan samaa mieltä joka asiasta. Varsinkin jutun lopussa on mielestäni aika lohdutonta asiaa.

      ”Ajatuksia maailmasta ja sen lopusta

      Jos pienissä aivoissani toiminta lakkaisi, samalla lakkaisi olemasta yksi suuri maailma. Näitä samanlaisia maailmoita on olemassa monta miljardia päällekkäin yhteen sulautuneena. Ne eroavat vain siinä, että jokaista ohjaa eri persoona. Tämä persoona voi vaikuttaa hyvin suuresti maailmansa kulkuun, vieläpä tehdä siitä lopun.

      Mitä silloin meille tapahtuu, jos yksi maailma katoaa? Se maailma on poissa, mutta muissa elämä jatkuu ennallaan. On siis aina olemassa maailma, mutta kenenkään yksityisen maailma ei kestä ikuisesti. Monet miljoonat johtajat saavat ajallaan johdettavakseen yhden maailman, ja nämä yhtyvät yhdeksi, jossa on miljoonia alajohtajia. Tätä suurta maailmaa johtaa Jumala. Hän pystyy yhtäaikaa olemaan mukana jokaisessa maailmassa, kun taas ihmisellä on vain omansa, ja toisen maailmaa hän ei näe. Siinäpä ero Jumalan ja ihmisen välillä.

      Kun nyt sitten maailmoita katoaa paljon ajan mittaan, niin eikö voisi sattua, että ne loppuisivat kokonaan? Kun persoonien omat sisäiset maailmat pyyhkiytyvät pois ja viimeinenkin lakkaa olemasta, niin onko tämä se maailmanloppu, josta meille on ennustettu? Mitä silloin tapahtuu? Kuinka me pystymme näkemään sen, jos meidän osamme on ajat sitten pyyhitty pois? Kuka olisi se viimeinen, jonka varassa maailma roikkuu ja joka kokee sen lopun kauhut? Eihän Jeesus puhunut vain yhden henkilön maailmanlopusta vaan koko ihmiskunnan. Eiväthän ne, jotka eivät ole enää täällä näe sitä, ja jos se tulisi, vain sen hetken ihmiset kokosivat sen. Tarkoittaako se yksityisen ihmisen maailmanloppua? Ei, kuinka silloin voitaisiin sanoa: ”Toinen korjataan talteen ja toinen jätetään.”

      Ehkäpä Jeesus ei tarkoita maailmalla sitä, mitä me sillä ymmärrämme. Meidän ns. abstraktiseen maailmaamme kuuluu aika syntymästä kuolemaan = se aika, jonka me täällä maan päällä vaellamme, mutta Jeesuksen maailmaan kuuluu vielä väli kuolemasta tuomiopäivään, ylösnousemuksen tai kadotuksen hetkeen. Jos voisimme maailmasta seurata tätä aikaa, olisi se kolme päivää, mutta kuoleman jälkeinen loppuaika on meille salainen, niin että emme tiedä, milloin se loppu tulee. Mutta tiedämme merkkejä siitä, mm. että se on kauhea. Siellä loppu tulee kaikille yhtäaikaa, sillä ei tämä olotila ole aikaan sidottu. Ja Jeesus antoi meille täällä maan päällä ilmoituksen kolmesta päivästä, että meillä riittäisi toivoa. Vaikka ajallinen maailma loppuisi milloin tahansa, silloin olemme kaikki yhtäaikaa tuomion edessä. Tätä ei ajallinen ihminen ymmärrä.

      Kun loppu tulee, siis siirtyminen maailmasta sinne toiselle puolelle, ei enää voi käydä tekemään tehtäviä, jotka ovat ajassa jääneet suorittamatta. Siis emme voi palata takaisin, vaan loppu tapahtuu siinä paikassa, missä juuri silloin olemme. Ja toinen otetaan ja toinen jätetään riippuen siitä, kuinka he ovat maailmaansa hoitaneet.

      Tämän rajan tuo puoli on ihmisaivoilla käsittämätöntä. Onko se sitten Jumalan maailma? Se maailma ei koskaan katoa, vaikka viimeinenkin ihmisen maailma katoaisi. Siellä ei ole aikaa eikä paikkaa. Sen vain tiedämme, että se, joka otettiin, joutui ihanaan olotilaan, jota ei voi kuvata ihmisen sanoin, Jumalan valtakuntaan. Mutta ne, jotka jätettiin, eivät jääneet maailmaan, sillä sehän oli lopussa, ja heidät ajamalla ajettiin sieltä ulos – siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

      Ulottuuko Jumalan valtakunta sinne asti?”

      Kirjoittanut 16-vuotias, myöhemmin välläyksenä esiintyvä, joululomalla 1964

      Poista
    3. En muista tarkalleen, mitä silloin aiemmin olin kirjoittamassa. En tallentanut sitä. Jatkan tähän vähän edelliseen kirjoitukseeni liittyvää.

      Voin eläessäni väittää, että kuolemani jälkeen maailmaa ei ole olemassa. Näin on minun kannaltani. Koen maailman aistieni välityksellä. Descartes sanoi: ”Ajattelen, siis olen olemassa”. Minä sanon: ”Aistin, siis olen olemassa”. Aistimeni antavat tietoa paitsi sisältäni myös ulkopuolellani olevasta maailmasta. Aivoni ja aistimeni lakkaavat toimimasta, kun kuolen.

      Olen edelleen sitä mieltä, että meidän eri ihmisten maailmat ovat ainakin osittain päällekkäin, jotkut enemmän tai vahvemmin kuin toiset. Vahvemmin päällekkäin olevissa maailmoissa voidaan kokea enemmän samoja asioita. Esimerkiksi lukea ja keskustella blogissa. Tai olla tunneyhteydessä läheisten kanssa.

      En voi nähdä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. En usko helvetin olemassa oloon. Se on helpotus.

      Korjaus edelliseen kopiokirjoitukseen: Kolmennen kappaleen loppupuolella "vain sen hetken ihmiset kokosivat sen" po. "vain sen hetken ihmiset kokisivat sen".

      välläys

      Poista
    4. Löysin kirjoittamani muistiinpanon Descarteesta:

      "Olen jotakin, mikä ajattelee, siis epäilee, ymmärtää, käsittää, väittää, myöntää, kieltää, tietää vähän, on paljosta tietämätön, rakastaa, vihaa, tahtoo, ei tahdo, kuvitteleekin ja aistii."

      En ole kirjoittnut muistiin, mistä olen löytänyt tuon. Aistiminen on Descarteella listan viimeisenä. Hänhän epäilee, hän epäilee myös aistiensa antamaa tietoa.

      Sama epäily on käynyt minullakin mielessä: Entä, jos tämä kaikki onkin vain unen kaltaista tilaa? Tiedetään, että aistit voivat antaa väärääkin tietoa. Aistien antama tieto ja aivoissa lopulta muovattu tieto voi olla erilaista eri ihmisillä.

      Perusasioiden tiedot (käsitys) maailmassa olevaisesta ovat varmaan suurimmalla osalla ihmisistä samat. Eiköhän niihin voi uskoa. Tieto tarkentuu ja lisääntyy koko ajan niin pienenevään suuntaan kuin laajenavaan suuntaankin, avaruuteen. Mittauksillakin voidaan tiedon oikeutta todistaa epäileville ihmisille.

      Näiden miettiminen on pienen ihmisen aivoille liian suurta ja loputonta, lienee turhaakin.

      miettii välläys

      Poista
    5. Turunsanomissa sunnuntaina 9.3.14 Tiede-sivulla oli mielenkiintoinen juttu:
      http://www.ts.fi/teemat/tiede/603468/Maailma+on+todennakoisesti+harhaa
      Tuossa ei vielä näy koko juttua, mutta myöhemmin on varmaan luettavissa:

      "Entä jos maailma on pelkkä simulaatio?" kirj. Rami Nieminen

      Jutussa mietitään Oxfordin yliopistossa tutkijana työskentelevän, ruotsalaistaustaisen Nick Boströmin ajatusmallia. Jutussa kerrotaan, että tietokoneilla tullaan simuloimaan (jäljittelemään) maailmankaikkeuden toimintaa.

      "Ja mitä enemmän tällaisia simulaatioita rakennetaan, sitä vaikeampi olisi ajatella, että juuri me satumme elämään oikeassa todellisuudessa emmekä vain tietokoneen pyörittämässä historiapelissä."

      Fyysikoiden mielestä maailman keinotekoisuus olisi mahdollista. He myöntävät kuitenkin tietokoneiden rajallisuuden. Mutta luonnossa esiintyvät epäkohdat voisivat jopa kertoa simulaatiosta.

      Lopussa Nieminen kirjoittaa: "Tutkijoiden mielestä vaikuttaa jopa siltä, että meidän maailmamme on vasta beta-versio universumisimulaatiosta. Kehittyneemmässä versiossa moiset virheet olisi korjattu."

      Helsingin yliopiston teroeettisen fysiikan professori Kari Enqvist ei innostu simulaatiohypoteesista mutta sanoo, ettei ajatus aivan tyystin typerä ole.

      Laitoin tämän, kun edellä on maailmasta puhuttu.
      välläys

      Poista
    6. Kiitos Ystäväni!

      Kokosin näistä ajatuksista ja pohdinnoista oman blogitekstin.

      Kirjoitus löytyy nimellä "PISARA TUULILASILLA".

      Pohdiskelua kanssasi jatkaa harzu

      Poista
  20. Nyt, kun kävijämäärä blogissasi lähentelee kahtakymmentätuhatta, haluan kiittää Sinua, Ystäväni, suuresti siitä, että olet innostanut esimerkilläsi minua kuvataiteen ja kirjoituksen maailmaan. Olet myös suonut minun, täysin tuntemattoman ihmisen ajatuksille runsaasti tilaa rätistä ja pulputa.

    Olet antanut minulle henkistä tukea sairauksieni alhossa. Olet antanut uusia herätteitä, uusia ajattelutapoja.Olet opettanut rauhoittumaan ja hiljentymään.

    Meidän, tuntemattomien ihmisten maailmat kohtasivat täällä bittien ja sanojen tasolla. Ystävällisten alkutuulien voiman vieminä, virtojen kuljettamina ohi mustien juurakoiden. Kookosrasvakahvin tuoksun johdattamina luonnon keskelle luokse tervasnuotion.

    Olen viettänyt kanssasi mukavia ja varmasti vielä pitkään vaikuttavia hetkiä. Kiitos!

    nöyrä ystäväsi välläys

    VastaaPoista
  21. Kiitos Ystäväni!

    Olet ollut alusta lähtien mukana ja omalta osaltasi tarinoillasi, kommenteillasi ja keskusteluilla muovannut blogin sellaiseksi, kuin se tänään on.

    Olen hyvin kiitollinen mukanaolostasi. En tosiaan tiedä nimeäsi tai muutakaan sinusta, vain ajatukset, jotka olet suonut minulle ja lukijoille. Arvostan osallistumistasi paljon.

    Ilman kirjoituksiasi olisi tämä blogi varmasti huomattavasti yksipuolisempi ja kapeampi. Toivon, että jatkossakin kirjoitat ja kommentoit tarinoitasi, joista selvästi pidetään ja luetaan.

    Kanssasi kirjoittaja harzu

    VastaaPoista
  22. Onnittelut "kolmekymppisestä" ja kiitos blogistasi!
    ystäväsi välläys

    VastaaPoista
  23. Kiitos Ystäväni!

    Ajattelinkin, että voisi kirjoittaa sen kunniaksi blogin. Moni muu asia on aina vain noussut pinnalle kun olen alkanut kirjoittamaan.

    Vielä sen kuitenkin ehtisi kirjoittamaankin.

    Kiitos myös Sinulle mukana olostasi, kommenteistasi ja teksteistäsi, jotka ovat olleet aina hyvin pidettyjä lukijoiden keskuudessa.

    Kanssasi kirjoitellen harzu

    VastaaPoista
  24. On kulunut vähän yli vuosi, jonka aikana olemme saaneet lukea kanssasairastavan Harzun blogia. Blogin aloittaminen oli hyvä idea. Se on koonnut yhteen samaa sairautta potevia ja muitakin lukijoita. Pian tulee neljäkymmentätuhatta lukukertaa täyteen.

    Haluan kiittää tuosta ajasta, jonka Harzu on tehnyt paljon mielenkiintoisemmaksi elää kuin se olisi ollut ilman blogia.

    Toivotan Harzulle ja kaikille dystonikoille ja heidän läheisilleen Lämminhenkistä ja Mukavaa Joulua.

    Uusi vuosi 2015 tuokoon parannusta yksityisten ihmisten vointiin ja yleensä dystonian tunnistamiseen ja hoitotapoihin!

    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystäväni Välläys!

      Kiitos lämpimistä sanoistasi, monista tarinoistasi, runoista, isäsi ja sukusi muistoista sekä oman elämäsi jakamisesta toisten avuksi tarinoina ja kommentteina.

      Toivon Sinulle hyvää vuotta 2015 ja yhä uusia tarinoita sieltä loppumattomasta kertomusten lähteestä, mistä tarinataakat kumpuavat. Antava saakoon lisääkin ja tarinat tulkoon eloon kirjoitetuiksi.

      Kiitos, että kannat kortesi kekoon, et pidä kynttilääsi vakan alla, vaan olet sytyttänyt kanssani tarinasoihdun. Omalta osaltamme tuomme valoa jonkun kanssakulkijan elämään. Niin sydämestäni uskon ja toivon!

      Ystäväsi harzu

      Poista