BLOGIKIRJA

KAIKKI TARINAT



1. AJELIN AUTOA  SINISTÄ, KUN NISKANI ALKOIVAT INISTÄ

2. DYSTONIA HISTORIANI

3. KOTITONTTUNI DYSTONIA

5. BOTULIINIHOITO

6. DYSTONIA JA JUOKSEMINEN

7. RUNOT JA TARINAT

8. VIESTIEN VOIMA

9. DYSTONIAYHDISTYKSEN NETTISIVUT

10. DYSTONIAYHDISTYKSEN NETTISIVUT OSA 2

11. RAUTAISEN HÄKIN VANGIT

12. RAVISTETTAVA ENNEN KÄYTTÖÄ

13. SE KESÄ OLI VIIMEINEN

14. DYSTONIA DIAGNOOSI

15. DYSTONIA FOORUMIN HELMIÄ

16. DYSTONIA FOORUMIN HELMIÄ OSA 2

17. RESINAREISSU

18. VIIMEINEN PÄIVÄ

19. HIRVIÖKOULU JA KIUSAAJAT

20. PIIKKIVIIKKO

21. KOTIPIHLAJA

22. POSLIININUKET JA NUORALLATANSSIJA

23. PIIKKIPÄIVÄ

24. HERRA ALZHEIMER JA ENKELIKEINU

25. SARVIKUONO ILTALENKILLÄ

26. KOLMETUHATTA KIITOSTA

27. ALKUTUULI

28. DYSTONIA JA ELÄMÄNTARINAT

29.. ISÄN KÄSI

30. JUHLAKORUT

31. LUOLAMIES JA RUNOILIJA

32. TERVE SAIRAS

34. JOULUNPILAAJA

35. TAKAOVI

36. KIRJOITTAMATON KIRJA

37. ELÄMÄN SUORA

39. MAGNEETTIMIES

40. ELÄMÄN JOKIVENE

41. SIVUSTASEURAAJA

42. VÄLLÄYKSIÄ

43. SUDENKORENTO

44. KAULAPANTA

45. SELVIYTYMISOPAS

47. RAPARANTA

48. SIIPIRIKKO

49. YLIAJO

50. DYSTONIAPOHDISKELUJA

51. HUUTOLAISTYTTÖ JA EURON LAARI

52. SORATUUTTI

53. VANERILAATIKKO

54. KOHMEINEN KOSKIKARA

55. KIRJA JA TASKULAMPPU

56. LINTUPERSOONAT

57. RATTIKELKKA

58. OMENANKÄÄNTÄJÄ

59. KÄÄNTÖSILTA

60. KORTTIRINKI

61. PALUU JUOKSUMATOLLE

62. ELÄMÄN LUKOT

63. KYMPPITONNI

64. HYMYTYTTÖ

65. HEDELMÄCOCKTAIL

66. PEIKKOMETSÄ

67. KAUNARIT

68. TERVASTULET

69. HETKIEN KETJU

70. AARRESAARI

71. KOLPAKOLLINEN JA AAMULENKILLE

72. SANOJEN MAHTI

73. VIRTAHEPO JUOKSUMATOLLA

74. UNOHTUMATTOMAT

75. DYSTONIASUMUSSA

76. ELÄMÄN PEILI

77. PIIKKI JA KOTIIN

78. OTSALAMPPU

79. PEUKALOPOIKA

80. VÄLLÄYKSEN KOULUVUODET

82. SYRJÄYTYMINEN

84. MAALAISELÄMÄÄ

85. JUNAONNETTOMUUS

86. DYSTONIA JA PELOT

87. LÄÄKEPURKKI

88. DYSTONIAN IHMEMAASSA

89. DYSTONIAN MUURI

90. TARINATAAKKA

91. HEVOSTARINOITA

92. PAPPANI JA BUSSIRAHAT

93. LOSSIVAHTI

94. AUTIOTALO

95. TUSKANHUUTO

96. SUOJATIE

97. TYÖPAIKKAKIUSAAJA

98. SYDÄNTEN SILTA

99. KUNINKAAN PAIKKA

100. KARAISTUT KÄDET

101. ARPISET SANAT

102. KAHVIPANNU

103. REKKAMIESTEN MUNKIT

104. RANTASAUNA

105. APULAISTOIMITTAJA

106. LINNUNPÖNTTÖ

107. SITRUUNAPERHONEN JA MUSTARASTAS

108. PISARA TUULILASILLA

109. DYSTONIA JA AJOKORTTI

110. KOLMAS PIIKKI

111. KUKKANEN KURKUSSA

112. PIIKKISISAR JA PÖLYKOIRA

113. KOLMAS PIIKKIPÄIVÄ

114. VERTAISTUKI

115. PUUTARHANHOITOA

116. KISSAN LOIKKA

117. INNOSTAJAT JA LANNISTAJAT

118. AAMULENKKI

119. KULTAINEN SORKKARAUTA

120. RULLALUISTELU JA DYSTONIA

121. DYSTONIA JA PYÖRÄILY

122. URSKAILUA

123. OMENAPUUN OKSASTAMINEN

124. KIUSAAJAN TYHJYYS

125. SAMMALPEITE

126. KEHO JA TAHTO

127. UMPIKUJA

128. KOIRANKIUSAAJAT

129. PUIDEN LAULU

130. ARPISET ELÄMÄT

131. VESIESTE

132. PÖLLÖN HUUTO

133. PENNUT KARVALAKISSA

134. KAKSIKYMMENTÄTUHATTA KIITOSTA

135. METSÄN MESSU

136. RIKKINÄISET SANAT

137. PUOLEN MILJOONAN PASSIKUVA

138. ARAT SANAT

139. KIMALAINEN VARASTOSSA

140. AURINKO TANSSII

141. ELÄMÄN LEIKKI

142. ASIAT HALKI

143. ELÄMÄN PYSÄKKI

144. MINÄ YMMÄRRÄN

145. ELÄMÄN KOURA

146. MUISTOJEN RANTA

147. KOSKEN KORVALLA

148. NÄKYMÄTTÖMÄT LANGAT

149. PELKO PEILISSÄ

150. PELON YLI

151. AAMUYÖN AJATUKSIA

152. PIIKKIENKELIT

153. REPPU JA REISSUMIES

154. ÄITINI JA ALZHEIMER

155. JUNA POHJOISEEN

156. MUISTOJEN LENKKI

157. TUULIKELLON TARINA

158. KOKEMUKSIA OMAISHOIDOSTA

159. VANHUKSET NAVETASSA

160. HIIRENPESÄ JA JUOKSIJA

161. ÄITI PIEN

162. BOTULUS MAKKARA

163. KANNU JA MUOVIRUUSU

164. RAUTALANKA JA SYTYTYSLANKA

165. KUVA JA RUNO

166. PIENI ASIA

167. ONNELLINEN MIES

168. PLUS MIINUS NOLLA

169. KOHTI NELJÄTTÄ PIIKKIÄ

170. DYSTONIAVAELLUS

171. ENNEN DYSTONIAA

172. JUHANNUSLENKKI

173. ELÄMÄ ON KARKUMATKA

174. ELÄMÄ KANTAA

175. NELJÄS PIIKKI

176. TUNTEMATON DYSTONIA

177. LUULOSAIRAS DIAGNOOSI

178. KOETA KESTÄÄ

179. SAIRAALAN KÄYTÄVÄ

180. ONNEN ORAVANPYÖRÄ

181.  KULTAINEN HETKI

182. ELÄMÄN KARTTA

183. KAKSITUHATTA KILOMETRIÄ

184. AMPIAISEN PISTO

185. ELÄMÄN YLIVIIVAAJAT

186. INTIAANI VATUSSA

187. TUNTURI POP

188. NELJÄ NEILIKKAA

189. HYVÄT EVÄÄT

190. ARVET PINNAN ALLA

191. SOKKA POIKKI

192. UNOHDUKSEN RANTA

193. MATKALLA JOSSAIN ELÄMÄSSÄ

194. KOLMEKYMMENTÄTUHATTA KIITOSTA

195. ONNEN PIENET HETKET

196. ELÄMÄN PISTE

197. PIENI IHME

198. REITIN UUDELLEEN LASKENTA

199. DYSTONIA KAIKILLA MAUSTEILLA

200. LIIAN KILTTI

201. SAMMALKENGÄT

202. KIEVARI, KAMERA JA HOLLITIE

203. KATSE ETEENPÄIN

204. IKÄVÄN MUURI

205. MILLÄ KORTEILLA PELATAAN?

206. ETTÄ KESTÄISI KAIKEN

207. HÖYRYLAIVA ELÄMÄN REITILLÄ

208. VÄLTETTÄVÄ TAVATTAESSA

209. VIIDES PIIKKI

210. TAVALLINEN TARINA

211. ENTÄ SITTEN

212. JATKA MATKAA

213, MAHDOLLISUUDEN OVELLA

214. RIITTÄVÄN HYVÄ

215. INHIMILLINEN VIRHE

216. PARIN TONNIN TAPPI

217. VÄHÄN ON VAIKEA OLLA

218. KANTTILAKKI JA ORAVAN LAULU

219, SININEN SILKKINAUHA

220. DYSTONIAN PASSI

221. HILJAISET HEIJASTINLIIVIT

222, AJAN MÄÄRÄ

223. VUODEN BLOGI

224. OMA AJATUS

225. OMA VALINTA

226. MURENE TUHKAA

227. KATUVALOT SYTTYVÄT VIIDELTÄ

228. DYSTONIA JA PARANEMINEN

229, VERTAISTUKI JA DYSTONIA

230. KYLÄHULLU PELLAVALOUKUSSA

231. PISARAT KUUSENOKSILLA

232. DIAGNOOSI TORILLA

233. SAIRAUDEN KEHITYSKAARI

234. DYSTONIASSA ON KILTTIPAKKO

235. ELÄMÄN KIPEÄ KEINU

236. PÄSSINPÖKKIMÄT VILLAHOUSUT

237. ELÄMÄN PUNTARI

238. POIKA JA KOIRA

239. JOULUTÄHTI JA JUOKSUMATTO

240. HITAALLA KÄYVIEN KAUPPA

241. RUKOILIJAKORSI VIRRALLA

242. ONNELLINEN ELÄMÄ

243. OIKUKAS ENKELIKELLO

244. METSÄN HILJAISUUS

245. MATKA ONNEEN

246. ARKISET ONNEN HETKET

247. VUOSIRENKAAT

248. MIKSI ON HUOMENNA SIKSI

249. HÖYNÄYTTÄJÄT

250. KUUDES PIIKKI

251. VERTAISTUKI

252. KERVIKAALINEN VÄÄNTÖMOMENTTI

253. ITKU JA NAURU

254. KASKISAVUN LAAKSO

255. TUNTEMATON NUMERO

256. RATKAISEVA VALINTA

257. SAUKON SUKELLUS SYVÄAIVOSTIMULAATIOON

258. ELÄMÄN KÄSIKIRJOITUS

259. PIMEYS JA VALO

260. JUOKSE HARZU, JUOKSE

261. BLOGGARIN LAULU

262. PIILOPAIKKA

263. SÄRÖ SIELUSSA

264. MUOTTITIETOINEN

265. OMENAPUUTARHURI

266. ELÄMÄÄ DYSTONIASSA

267. URHEILUHENKI, LOBBARIT JA KIUSAAJAT

268. ONNEN KAPEA KAISTA

269. ELÄMÄN SIVUTIET

270. SAIRAUDEN SANOMAT

271. SYDÄMEN ÄÄNI

272. EURON VIISUT

273. SAIRAUDEN LABYRINTTI

274. OMA TIE

275. PÄIVÄNI SAIRAANA

276. SAIRAUSPÄIVÄKIRJA

277. SAIRAUDEN MAJAKKA

278. PISARA KIRJOITTAJAN VERTA

279. ELÄMÄN LUOPUMISET

280, OLEMISEN SIETÄMINEN

281. MEISTÄ PIDETÄÄN KIINNI

282. TYHJÄ TAULU

283, PONNAHDUSLAUSE

284. VIISIKYMMENTÄTUHATTA KIITOSTA

285. VÄLLÄYS JA HARZU RUN

286. TYÖKYVYN KARTOITUS

287. TOIMINTAKYVYN ARVIOINTI

288. PERHOSLUONNE

289. JATKUVA ELÄMÄ

290. ELÄMÄ SATTUU

291. DYSTONIAN NISKALENKKI

292. KULKURI JA JOUTSENET

293. SYDÄN VASTAA SYDÄMELLE

294. PUUTARHANHOITOA JA LINTUHAVAINTOJA

295. POHDISKELUA PÄÄN PORAAMISESTA

296. SEITSEMÄS PIIKKI

297. SAIRAAN HYVÄ RUTIINI

298. KIRJE SINULLE

299. SANOMATTOMAT SANAT

300. LOHDUN SANAT

301. SANOMATTA HYLÄTTY

302. PUOLEN VÄLIN VUORI

303. PUOLIVILLI POIKAMIESKISSA

304. PÄÄSKYT SAAPUIVAT

305. YHDEN SORMEN BLOGI

306. PIHAPUUTARHAN TARINAT

307. ELÄMÄN PUUTELISTA

308. KIERTOTIE

309. BOTULIINI JA STIMULAATIO

310. ELÄMÄN KYSYMYS

311. OLEN ONNELLINEN

312. UUSI LEHTI

313. ISÄ JA POIKA

314. VAELTAJAN TARINA

315. ISÄNI JA MERI

316. KORJAAMATON VIRHE

317  ALKUKESÄN LUONTOTARINAT

318. YKSI ASKEL

319. IHMISEN TARINA

321. SIELUNVIRITTÄJÄ

322. ELÄMÄNILO

323. YSTÄVÄT KUIN KULTAHIPUT

324. VENE JA RANTAKUUSI

325. VAELTAJAN AJATUKSIA

326. KAHDEKSAS PIIKKI

327. MEIGE MUUTTI ELÄMÄN

328. NISKAA VÄÄNTÄÄ

329. JOSSUN TARINA

330. HÖYHENENKEVYT ELÄMÄ

331. AJATUKSIA AAMULENKILLÄ

332. BLOGGARI JA LUKIJAT

333. ELÄMÄN RYTMI

334. RIITAN TARINA

335. DYSTONIA, NELJÄ TARINAA ELÄMÄSTÄ

336. KOTIMATKALLA ELÄMÄSSÄ

337. JÄKÄLÄPILVET KALLIOLLA

338. TALVISODAN HEVOSRETKI

339. KAIKKI ELÄMÄNI YÖT

340. NISKALENKKI ELÄMÄSSÄ

341. HANKALA DYSTONIA JA DBS-HOITO

342. AITO POSITIIVISUUS

343. AJATUKSIA AIVOSTIMULAATIOSTA

344. SINUHE, SELINA JA STIMUTANSSI

345. HERKÄN IHMISEN TYÖROOLI

346, ELÄMÄ ON ODOTUSHUONE

347. VIERAUDEN VIITTA

348. LEIKKAUSJONOSSA

349. DYSTONIAPUU NÄYTTELYSSÄ

350. AAMUYÖN KIUSAUS

351. RYTMI JA RENTOUS

352. SYDÄN AVOINNA

353. VALMIS IHMINEN

354. KAHDEN VUODEN BLOGI

355. JUOKSULENKKI VOILEIPÄKAKULLA

356. RUNOJA JA KUVIA

357. UNOHDUKSEN LUMI

358. DYSTONIAMYRSKY

359. YHDEKSÄS PIIKKI

360. MUISTIJÄLKI KOTIIN

361. OSAT VAIHTUVAT

362. ELÄMISEN ARVOISTA

363. ITSENÄISYYSPÄÄTÖS

364. DYSTONIAN OIREISTA

365. VIERAS PEILISSÄ

366. ELÄMÄN KIRJOKAARI

367. VOIKO DYSTONIASTA PARANTUA

368. LUOVUUS TAI LUOVUTUS

369. ONNEN HETKIÄ

370. HÄIVÄHDYKSIÄ, MARJAN TARINA
371. TUMAKE TÖÖLÖSSÄ

372. PAKKASAAMU

373. NYT YMMÄRRÄN

374. ELÄVÄ KIRJA

375. SANAN VOIMA

376. GLOBUS PALLIDUS

377. AIKALISÄ LEIKKAUKSEEN

378. RAKKAUS TEKEE ARVOKKAAKSI

379. KIRJEITÄ YSTÄVILTÄ

380. LEIKKAUSAAMUN AJATUKSIA

381. KEVÄTPUUHIA PUUTARHASSA

382. YKSINÄISEN PUUN TARINA

383. MYRSKYNKESTÄVÄ

384. KYMMENES PIIKKI

385. NISKALENKIN AVAIMET

386. MUUTU TAI JUUTU

387. IHMISEN ROOLI

388. ELÄMÄN OTTEESSA

389. VERTAISTUEN VOIMA

390. KEVÄTPÄIVÄ JA DBS-LUENTO

391. NÄREEN VARJO

392. LINTURETKI LIESJÄRVELLE

393. LIIAN ELÄVÄ

394. MITEN ELÄMÄSTÄ SELVIÄÄ

395. JÄNNITTÄVÄ DYSTONIA

396. MEILAHTEEN EKSYNYT

397. ELÄMÄSSÄ ÄSSÄ

398. YLI ELÄMÄN SUON

399. KIRJOITTAJAN ELÄMÄ

400. HÄPEÄN LEIMA

401. POHDISKELEVA PUNARINTA

402. HÄNTÄLÄN NOTKOT

403. IHMISEN SÄRÖINEN LAULU

404. AAMULLA PUOLI KOLMELTA

405. MITEN SINÄ JAKSAT?

406. DYSTONIA DIAGNOOSISTA KOLME VUOTTA

407. JUMP FOR DYSTONIA HYPPÄSI SUOMEEN

408. ONNELLINEN OIVALLUS

409. SELITETTY TOTUUS

410. ELÄMÄ ON AIKAA

411. KATKENNUT OKSA

412. ELÄMÄ ON

413. HAAVAN LAULU

414. KELPO POLULLA

415. ELÄMÄN PERUSTA

416. MIKÄ MAA ON DYSTONIA

417. KERTOMATON TARINA

418. ELÄMÄN KOULUSSA

419. ENSIMMÄINEN KOULUPÄIVÄNI

420. KIRJAINTEN VIRRALLA

421. YHDESTOISTA PIIKKI

422. KOLMEN VUODEN BLOGI

423. KETUNHÄNTÄ KONEPELLILLÄ

424. JÄÄ TÄNNE

424. LIESJÄRVEN KIVET JA HAHMOT

425. LUONNONRAUHAA LUUTALAMMILLA

426. ONNEN KÄYTTÖOHJE

427. ENKELI LENTELI

428. RATSIA DYSTONIASSA

429. HYLÄTYT SANAT

430. SATATUHATTA KIITOSTA

431. SIIVENISKU UMPIHANGELLA

432. LINTULAUDAN TARINAT

433. ELÄMÄN LIIKENNEYMPYRÄ

434. PATALEIPÄ JA RUNOKIRJA

435. KAKSI KIVEÄ

436. LUONTO ON LÄÄKE

437. TARINASUONIA

438. BOTOXIT JA MONOT

439. KAHDESTOISTA PIIKKI

440. KERMAKAHVIT JA DIAGNOOSI

441. BOTULIINIHOITO JOKA MUUTTI ELÄMÄNI

442. ÄITI NIIN RAKAS

443. HYMY ELÄMÄLLE

444. PIIKKITYYNY

445. HÄNTÄLÄN NOTKOT, PARATIISISTA PARATIISIIN

446. METSÄN ÄÄNI

447. KOLMASTOISTA PIIKKI

448. OMA TIE

449. UNELMIEN VOIMA

450. HARVINAISEN YLEINEN DYSTONIA

451. VIISAUTTA KUKKIEN

452. LUONNOLLINEN LÄÄKEKAAPPI

453. NELJÄSTOISTA PIIKKI

454. VERI VIRTAA VERTAISTUESSA

455. EKSYMISEN TAITO

456. PIIKKILANKA SYDÄMESSÄ

457. DYSTONIAN TUULISSA TAIPUNEET

458. UNOHDUKSEN LUMI

459. VÄHEMPIKIN RIITTÄÄ

460. KOSKETUKSEN VOIMA

461 RAKKAUS ON SUURIN

462. VIERAILU EDUSKUNNASSA

463. VIISI MINUUTTIA

464. ELÄMÄN TARINAT

465. VIESTI YSTÄVÄLLE







RUNOJA











34 kommenttia:

  1. Kirjoituksesi saavat minut sanattomaksi. Sinulla on varmaan paljon kuvia, vai otatko niitä sitä mukaa. Ne ovat hienoja ja kertovia. Olet tosi taiteellinen ja herkästi näkevä ja kokeva. Nämä taidot eivät välttämättä auta fyysisessä sairaudessa, mutta ne auttavat kyllä psyykkisesti kestämään sairautta. Parhain terveisin välläys

    VastaaPoista
  2. Kiitos kauniista ja kannustavista sanoista Välläys!

    Sinun viestisi kannustivat ja rohkaisivat minua jo dystoniafoorumin aikoina. Luin ne aina ajatuksella.

    Tällä uudella sairauden “kartalla” kulkiessa, etsii joka hetki tukea ja niitä, jotka ovat löytäneet polun pään. Sinusta löysin yhden sellaisen. Kiitos!

    Onnellinen se, joka oman kipuilunsa keskellä oppii elämäänsä tyytymään ja löytää tasapainon. Kaikkein onnellisin se, joka myös toisille jakaa oppimaansa.

    Olet oikeassa Välläys, olen aina ollut innokas valokuvaaja. Ostin ensimmäisen kamerani itse jo teinipoikana puolukkarahoilla. Se oli Yashica, siinä oli loittorenkaat ja sillä pystyi ottamaan kuvia myös hyvin pienistä kukkasista ja hyönteisistä. Silloin huomasin, kuinka kaunis luonto on.

    Runot puolestaan pelastivat minut murrosiän tunnekuohuissa ja myöhemminkin. Niihin olen purkanut usein kipeitä asioita, joille ei oikein muuta kanavaa ole löytynyt.

    Olen maistanut haulikonpiipun kylmän metallin suussani ja tullut sieltä pois, kun nuorena kävin kriisejäni läpi. Olen nähnyt monen lähtevän niin ja päättänyt yrittää elää elämäni loppuun asti.

    Runot, valokuvat, kirjoittaminen ja juokseminen ovat ne lääkkeet, joilla olen tuon päätökseni pystynyt pitämään.

    Ja suurin syy seisoo rinnallani myötä ja vastamäessä. Rakas vaimoni. Hänelle olen velkaa elämäni!

    VastaaPoista
  3. Maailma olisi menettänyt paljon, jos olisit toteuttanut teinipojan päähän/suuhunpiston.

    Minä ostin halvalla ensimmäisen oman kameran eräältä teinipojalta. En muista sen merkkiä. Ei siinä ollut hienouksia. Sitten seuraavaan Canoniin ostin jonkinlaisen jatkoputken, jolla pääsi lähelle ja lisälinssin, jolla pääsi vähemmän lähelle. Kerran kaaduin, niin että erillisen salamalaitteen kiinnitysistukka hajosi. Seuraavaksi ostin uudemman Canonin, jossa oli itsessään salamalate ja zoomausmahdollisuus. Sen kameran filminsiirtomoottori lopahti, ja palasin takaisin vanhaan Canoniin. Siinä on aika hyviä manuuaalisia säätömähdollisuuksia (myös automatiikka). Digiin en ole siirtynyt. Ei ole aikaa opetella, enkä ehdi nykyään paljon kuvaamaankaan. Jos kuvaan, niin ajan puutteen vuoksi hätiköin, enkä valmistele kuvausta tarpeeksi hyvin. Nykyiset kuvat ovat huonoja. Aiemmin olen kuvannut hyvin paljon kasveja ja jonkin verran maisemia, vähemmän eläimiä. Eläimethän juoksevat tai lentävät karkuun, eikä minulla ole sellaista optiikkaa, jolla voisin kuvata kaukaa.

    Olen itse vedostanut paljon pimiössä omia mustavalkoisia kuvia, ja isävainaan ja isoveljen ottamia kuvia, sitten myös "työkuvia". Alunperin pääsin mukaan pimiötyöskentelyn saloihin isoveljen (10 v vanhempi minua) kuvavalmistuksessa (vinttikamarissa ilman vesipistettä). Pääsin valotusajan laskijaksi. Olen tehnyt kuvia jopa vanhoista lasinegatiiveista (kotiseutu- ja sukututkimukseen).

    Niin minäkin olen onnellisesti naimisissa ihanan nalleni kanssa. Hän pelasti minut uupumuksen suosta. Maailma on ihmeellinen, aina vain.

    Hyvää itsenäisyyspäivää, T. välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Välläys ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää Sinulle ja omalle Nallellesi!

      Olipa mukava lukea matkaasi valokuvauksen maailmaan. Siellä kohtaa ihmeellisiä asioita, pysäytetty kuva antaa erilaisen elämyksen. Aina. Oletko nähnyt elokuvan ”Ikuistetut hetket”, jos et niin suosittelen. Upea elokuva ja koskettava kyyneliin saakka.

      Minulla toinen kamera oli Chinon-järjestelmäkamera. Ensimmäisen Yashicani annoin veljelleni. Seuraava kamerani oli upea Canon EOS 500, ne ovat minulla vieläkin tallessa.

      Nykyisin kuvaan pelkästään iPhonellani, mutta ahkerasti. Kännykkäkameroiden ja älypuhelinten aika on ollut minulle kulta-aikaa.

      Ajattele, kaikki samassa; gps-mittaus lenkillä, muistikirja, äänikirjat, musiikki ja minulle hyvin riittävä kamera.

      Akku vain meinaa lenkillä loppua, kun tekisi mieli kuvata, kuunnella musiikkia ja mitata lenkkimatkaa:)

      harzu

      Poista
    2. Kameroista puheen ollen... laitan tähän vähän historiaa, jota löysin kirjoituksistani.

      Valokuvaus on ollut harrastukseni. Ensimmäisen kamerani sain noin 8-vuotiaana kummisedältä joululahjaksi. Se oli sellainen pieni, yksinkertainen muovikapistus, jossa filmikoko oli vähän erikoinen. Sillä en paljon kuvannut. Seuraavan kameran ostin käytettynä ehkä lukiolaisena ollessani eräältä koulutoverilta.

      Kamerat ovat aikojen kuluessa muuttuneet. Isälläni oli jo sotaväessä 1930-luvulla käytössään paljekamera. Ihan vanhimmat ”filmit” olivat lasilevyjä, joiden pinnalla oli se tärkeä valoherkkä kalvo. Myöhemmin isä kuvasi paljekameralla mm. perhettämme. Tämä kamera on minulla hallussani. Siinä oli lopulta käytössä jo yksittäiset filmit kasetissa.

      Joskus kuvasin perheeseemme myöhemmin hankitulla kameralla, mutta kuvaamisesta innostuin oikeastaan vasta lukiolaisena 1960-luvulla. Silloin kuvaajan piti osata säätää valotusaika ja kameran aukko filmin herkkyyteen ja olosuhteisiin sopiviksi. Jotkut harvat valmistivat mustavalkoisia kuvia itse suurennuskoneella vessaan tai johonkin muuhun huoneeseen varustetussa pimiössä. Näin tein minäkin myöhemmin. Kuvien kehittäminen oli mukavaa, koska se oli luovaa työtä. Siinä pystyi tekemään jonkin verran ”kuvankäsittelyä”. Tosin se oli joskus haastavaakin. Aika vierähti nopeasti.

      Nykyään kamerat ovat digikameroita, vaikka monet kuvaajat pysyttelevät sinnikkäästi filmikameroissa, jotka ovat jopa nousseet uudelleen pienoiseen suosioon. Digikameroiden toiminnasta kuvaajan ei tarvitse itse paljon tietää. Automatiikka hoitaa sen. Kuvaamisesta ja kuvien katselusta on tullut nykyään ”joka pojan” pikaharrastus, koska kännykkä on melkein jokaisen taskussa ja kännykällä pystyy myös kuvaamaan, katselemaan ja tallentamaan kuvia.

      välläys

      Poista
  4. Ei sinun tarvitse mitata sitä matkaa, joku muu mittaa sitä puolestasi.Kuljet vain sen matkan, mikä tuntuu mukavalta.
    Terveisiä itsenäisyyspäivän juhlasta. Kuoron huikeat sopraanoäänet jaivät kaikumaan mieleen, kun kuoro lauloi Suomen laulua. Se on hieno laulu, olisi ollut mukava laulaa mukana sitä. Mutta Maamme laulua pääsimme laulamaan yhdessä.
    välläys

    VastaaPoista
  5. Kiitos Välläys, olet ihan oikeassa tuon matkan suhteen. Ei minullekaan enää se aika tai matka niin tärkeää ole. Minusta on vain niin hauskaa katsoa se matka jälkeenpäin tietokoneohjelmasta:)

    Toisinaan kyllä jätän kaiken virran akussa kuvaamiseen ja keskityn vain juoksuun ja kuvien ottamiseen. Kerran kyykin virran rannalla korsia kuvaamassa, kun joku hiippaili taakseni ja kysyi, että "no tuleekos kalaa": Kalastuksenvalvoja säikäytti minut, niin että kännykkä oli pudota virtaan. Luuli minun pyytelevän juuri virtaan istutettuja kirjolohia:)

    Kuuntelin netistä tuon Suomen laulun ja kyllä se kyyneliin herkisti, on meillä hieno kotimaa. Suomenmaa!

    VastaaPoista
  6. Jotenkin Sinun kirjoituksesi vievät mukanaan. Kun alkaa lukea, niin on pakko lukea kokonaan, esimerkiksi Alkutuuli. Mistähän noita juttuja Sinulla kumpuaa. Ehkä kuulet ja näet paljon ja painat asiat korvan taakse. Punnitset niitä ja luot niistä uusia tuulia. Tuotteesi antavat kuin taide-elämyksiä. Mutta samalla myös monesti punnittuja viisauksia sieltä tuulien syntysijoilta.
    välläys

    VastaaPoista
  7. Kiitos Välläys!

    Palautteesi on niin hienosti kirjoitettu, että mietin taas niitä useita muitakin rohkaisun sanoja, joita olen sinulta kuullut.

    Ne ovat kaikki auttaneet minua eteenpäin ja antaneet voimaa sekä rohkeutta useissa tilanteissa.

    Ilman sinun kaltaisiasi rohkaisijoita jäisi monta asiaa maailmassa kesken tai aloittamatta.

    VastaaPoista
  8. Sinä olet selvästi kirjailija ja runoilija, jo lapsuudesta asti. Runot eivät viehättäneet minua lapsuudessa. Äitini patisti, että minun pitäisi lukea kirjallisuutta, että selviäisin äidinkielen ainekirjoituksista. Selvisin minä niistä silti joten kuten.

    Minulla oli koulun jälkeen ilo olla kirjeenvaihdossa Minna Canthin tyttärentyttären kanssa. Olin silloin "nuori ystävä". Hän kannusti minua. Haaveenani oli silloin eläinlääkärin ammatti. Tämä arvokas ystäväni sanoi, että minun pitää sinnikkäästi tehdä itsestäni eläinlääkäri, koska sitä haluan. En kuitenkaan ole eläinlääkäri, mutta sinnikkään pyrkimyksen päämääriini olen häneltä oppinut.

    Eivät Minnan kirjoitukset kuitenkaan kovin tuttuja minulle ole. Selviän suomen kielellä asioistani tavallisen hyvin. Runoja en aina ymmärrä, mutta jotkut runot ja kirjoitukset kyllä "kolahtavat".

    Suosittelen sinulle edelleen runokirjan tekemistä. Ehkä saat vielä aikaan monta runokirjaa.

    välläys

    VastaaPoista
  9. Lämmin kiitos Välläys!

    Olipa mielenkiintoinen tarina jonka kerroit Minna Canthin tyttärentyttärestä. Muistelen sinunkin kirjoittaneen kauniita runoja dystoniayhdistyksen entiselle foorumille.

    Olet ihminen, joka kannustaa vilpittömästi ja kauniisti. Minuakin niin sydämellisesti aina tuet!

    Luulenpa, että jos minulla olisi ollut kaltaisesi innostaja silloin kun runokirjastani haaveilin ja sain ensimmäisen vastaukseni, olisin yrittänyt vielä sisukkaammin uudelleen.

    Onneksi sain myöhemmin toisen mahdollisuuden ja lapsuuteni haave omasta kirjasta toteutui. Olen onnellinen, että sain kokea sen tunteen. Oman kirjan julkaistuna kädessäni.

    Kiitos Välläys, että olet antanut niin kaunista palautetta runoistanikin.

    Niin kuin jossain kerroin, eräs jo edesmennyt ystäväni sanoi, ettei kirjoita runoja, koska niissä paljastaa liikaa sisimpäänsä.

    Minä olen ajatellut sen niinpäin, että kirjoitan runoja, koska yritän selvittää sisälläni olevan salaisuuden.

    Sillä jokainen ihminen on salaisuus, salaisuus myös, ja ehkä nimenomaan itselleen.

    VastaaPoista
  10. Kiitos myös sinulle!

    Elämä opettaa meille aina uutta hamaan loppuun asti, jos vain haluamme ja vajavaiset aivomme voivat oppia. Ollaan avoimia sille.

    välläys

    VastaaPoista
  11. Hyvin sanottu Välläys!

    Avoimuudesta tässä nimenomaan on kysymys.

    Elämän opetukset ovat niin usein siellä, minne me emme halua avautua. Ja tulevat sieltä, mistä meillä omasta mielestämme ei ole mitään opittavaa.

    Viisaus tulee vastaan ja ohittaa meidät, emmekä me edes huomaa sitä. Siinä se taas meni, huomaamme myöhemmin.

    Hyvä ohje tuo avoimuus. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  12. Jääkiekkopelivertaus on aika hyvä. Se kiekko on siinä se oleellisin.

    Itse kullakin on monia asioita, jotka ovat aikanaan hyvin tärkeitä. Kuitenkin sellaisia asioita, jotka ovat läpi elämän tärkeitä ja vielä jälkipolvillekin tärkeitä, on vain vähän. Muutaman sukupolven jälkeen sinua tai tekemisiäsi kukaan ei enää muista, ellet sitten ole valtakunnallisesti tai maailmanlaajuisesti merkityksellinen.

    Minulla on ikää jo 65 vuotta, ja olen havainnut monien tärkeiden asioiden vääjäämättömän arvonlaskun. Aika aikaa kutakin. Eri aikoina ovat eri asiat tärkeitä.

    Pidän kynsin hampain kiinni isäni henkisestä perinnöstä. Se suuri tuotemäärä on minulla, nuorimmalla hallussani. Isäni tuotti ja säilytti sitä nuoresta pojasta vanhuuteen asti. Siitä ei silloin aikanaan kovin paljon puhuttu. Luulen, että se on ollut hänelle äärettömän tärkeä ja on sittemmin ollut minullekin. Henkilö, jolle se oli äärettömän tärkeä, ei ole enää täällä. Hänen poistumisensa myötä suuri osa sen tärkeydestä on mennyt. Minä yritän ylläpitää sen tärkeyttä, mutta onnistun siinä huonosti. Tosin muutama sukulainen on osoittanut lisääntyvää kiinnostusta menneisiin. Jos saisin jaettua sen merkityksellisyyden useammalle, niin se merkityksellisyys voisi jopa vahvistua, ainakin väliaikaisesti.

    Alan pelätä, että minun jäljellä oleva elinaikani ei riitä kaiken isän tuotoksen järjestämiseen luettavaan tai kuunneltavaan kuntoon. Kaikki on aika kaoottisessa tilassa. Minun muistini varassa on paljon siitä, mitkä asiat kuuluvat ajallisesti tai muuten yhteen. Muististani tippuu kuitenkin jatkuvasti asioita. Käteni ja aivoni ovat sidottuna muuhun pitkäjänteiseen työhön.

    Olen miettinyt sen perinnetiedon järjestelytyön jatkajaa. Hänelle aineisto olisi vielä hallitsemattomampaa. Hänen täytyisi aloittaa tavallaan ihan alusta. Meillä kaikilla on vain yksi elämä elettävänä. En minäkään voi elää täysillä isäni elämää uudelleen, vaikka välillä kuljen mietteissäni siinä mukana.

    Välillä yritän ryhdistäytyä ja päätän olla nopeampi ja ahkerampi. Jääkö näin oma elämäni elämättä kunnolla? Mieleeni tulee harzun mainitsema sana sivustaseuraaja. Kuitenkin tuo isäni suunnaton tuotos on minulle vielä hyvin tärkeä. Edelleen kuvittelen voivani sovittaa sen elämänrytmiini. Siksi tarvitsisin vielä paljon elinvuosia.

    Sitten kun kuolen, menee mukanani taas paljon sellaista, joka oli minulle tärkeää. Näin se merkitys vähenee. Mitä meistä jääkään enää jäljelle. Sukupolvien saatossa muistot haalistuvat.

    Ehkä meidän pitäisi yrittää itse olla, ja nimenomaan aikalaisillemme, tärkeä henkilö, tukija ja avunantaja silloin kun heillä on vaikeaa; tärkeyttä tai mainetta emme tarvitse jälkikäteen. Siinä on paljon haastetta. Jos itsellä on vaikeaa, niin pystymmekö tukemaan muita? Harzu peräänkuuluttaa armollisuutta sivustaseuraajalle:

    "Onko se sittenkään niin huono osa. Katselee jo nyt vähän armollisemmin, hyväksyvämmin ja ikäänkuin etukäteen muistellen.

    Katselee omaakin tekemistään kuin ulkoapäin, keskeneräisenä yrittämisenä. Hieman huvittavana, mutta hyväntahtoisena."

    Minä olen sitä mieltä, että meillä jokaisella on paikkamme täällä elämän kiertokulussa. Olemme ihan itsenämme tärkeitä siinä. Sivustaseuraajinakin.

    Välläys

    VastaaPoista
  13. Kiitos hienosta kirjoituksesta Välläys!

    Tekstisi oli mielestäni niin hienoa ja innoittavaa, että tein siitä tämän päivän blogikirjoituksen.

    Blogitarinan nimi sinun vahvan osuutesi ansiosta on myös tänään "Välläyksiä".

    Käy lukemassa ja kiitos vielä syvällisistä ajatuksista, joita olet jakanut anteliaasti.

    Olkoon osasi antajan ilo, omistamisen vapaus siihen minkä päästit irti.

    Ajatuksina, jotka saavat elää nyt omaa elämäänsä ja kasvaa taas uusiksi tarinoiksi!

    t:harzu

    VastaaPoista
  14. Kiitos ystävyydestäsi! Onnittelut kymppitonnin lukijamäärästä! Olen seurannut tuota maagista lukemaa tuossa sivussa. Arvelinkin, että se on kävijämäärä. Sinun suomi24 palstallasikin (Dystoniaa sairastavan blogi) totesin joku aika sitten, että blogisi taitaa olla aika suosittu.

    Luin Kymppitonni-juttusi mielenkiinnolla ja hymy huulessa. Ehkä itsekin pystyt nyt hymyilemään lapsuusajan kepposillesi ja kommelluksillesi.Sinulla on ollut värikäs lapsuus, josta on jäänyt paljon mukaviakin muistoja.

    Avautumisesi on varmasti auttanut monia ymmärtämään sairastumistaan ja sitä, että sairaudesta huolimatta jokainen kulkija on mielenkiintoinen ihminen koko olemukseltaan, kaikkine heikkouksineenkin. Sairaus kulkee mukana, elämää on vain elettävä. Elämä antaa yllättävän paljon mahdollisuuksia. Niitä ei aina sairauden läpi huomaa.

    Sairauden kanssa on vähintään tultava toimeen. Sen kanssa olisi hyvä päästä ainakin tasavertaiseksi rinnalle. Selättäminen voi olla joskus vaikeaa. Muut voivat olla muuta mieltä, mutta minä olen sitä mieltä, ettei sairaus välttämättä jalosta ihmistä. No, ehkä se voi herättää ajattelemaan.

    Harzusta voisin arvella, että sairaus on avannut hänellä ajattelemisen lukkoja. Ei se kuitenkaan niin ole. Hänhän on ollut etsijä ja kirjallisesti tuottelias jo ennen sairastumistaan. Hänen leppoisa, älyllinen, joskus pitkäänkin mietityttävä kirjoittamisensa on johdattanut minutkin ajattelemaan.

    Uskon, että hän on avannut uuden lehden kirjoittamisurallaan.

    Toivon kaikkea hyvää Harzulle!

    Ystyävä välläys

    VastaaPoista
  15. Kiitos Ystäväni Välläys!

    Tämä matka on ollut mielenkiintoinen ja arvaamaton. En osannut odottaa tätä. Elämä yllättää. Kaikki alkoi sulasta kiitollisuudesta.

    Sain sairastuttuani apua ja tietoa niin useilta netin kirjoittajalta, että jäin kunniavelkaa.

    Halusin hoitaa oman osani, juosta oman osuuteni ja kantaa soihtua vuorollani. Olla osa niitä, jotka nostavat, tukevat ja viitoittavat tietä elämän laaksoisilla poluilla.

    Kantaa soihtua kuin sokkopaarma ja luottaa siihen, että hän, joka soihdun antoi myös tiesi kenelle kutsui. Ja kenet.

    Mielestäni sen merkitystä ei voi itse mitata mikä tarkoitus sillä on. On vain toteltava sydäntään, on uskottava, että valo on yötä vahvempi. Valo poistaa pimeyden. Ystävyyden valo yksinäisyyden.

    Siksi on niin kaunista sanoa Ystäväni. Minä arvostan sitä. On sanoja, jotka ottavat ihmisestä mittaa, tämä on sellainen sana.

    Arvokas, jalostettu, elämän vaellustulilla sulatettu sana, kullaksi sulanut sana. Ystävä.

    Ystäväsi matkalla harzu

    VastaaPoista
  16. Osaat niin kauniisti kirjoittaa!

    Huomenna matkani pysähtyy, hetkeksi.

    Palaillaan
    välläys

    VastaaPoista
  17. Kiitos Ystäväni!

    Kirjoitellaan taas harzu

    VastaaPoista
  18. Koet kantavasi soihtua. Kannat varmaan sitä sydämesi vilpittömästä käskystä.

    Kaivoin esiin jonkin toisen kertomuksesi jälkikeskustelussa mainitsemani Arnkilin kirjan Perimmäisten kysymysten äärellä. Siihen on koottu kolmen pohdiskelijaystävän kirjeenvaihto. Luin tänään toipilaana sen melkein puoliväliin. Siinä tulee esille jotakin samaa kuin sinun tapauksessasi. Erona ehkä on se, että sinun tarkoituksesi on antaa selvemmin nimenomaan välitöntä henkistä tukea sairauden kanssa painiskeleville ja pohdiskeleville. Olet monien Ystävä ja ajatusten herättäjä:

    "Halusin hoitaa oman osani, juosta oman osuuteni ja kantaa soihtua vuorollani. Olla osa niitä, jotka nostavat, tukevat ja viitoittavat tietä elämän laaksoisilla poluilla.
    - - -
    Mielestäni sen merkitystä ei voi itse mitata mikä tarkoitus sillä on. On vain toteltava sydäntään, on uskottava, että valo on yötä vahvempi. Valo poistaa pimeyden. Ystävyyden valo yksinäisyyden."

    Rolf Arnkil on pohtinut Perimmäisten kysymysten äärellä -kirjassa kovasti mm. elämän tarkoitusta. Hän kertoo, että 'perimmäisistä' kysymyksistä keskustelua kavahdetaan yhtä paljon kuin riisuutumista kadulla. Hän on sairasvuoteensa pohjista mielestään toiminut jonkinlaisena majakkana. Myöhemmin hän palaa selventämään aikaisempaa aihettaan: "Kirjoitin tehtävästä, jonka tunnen itselläni olevan, taisin kutsua sitä ihmisten pysäyttämiseksi miettimään syvempiä kysymyksiä."

    Arnkil kirjoittaa: "Sairaus on se voima, joka on puristanut miehen syviä asioita luotaamaan ja sitten kirjoittamaan."

    Harzu, olet valaissut minua miettimään ja pohtimaan asioita. Mietin joskus nuorena mm. elämän perimmäisiä kysymyksiä, mutta sitten kiireinen elämänrytmi on peittänyt ne unohduksiin. Pohdin pari päivää sitten mm. maailman olemassaoloa ja kuolemaa, mutta poistin kirjoitukseni, ettei se olisi tullut yhtäkkiä liian synkkänä aiheena.

    Minussa on kaksi puolta: toinen on tiukan asiallinen, perusteellinen ja faktoihin perustuva ja toinen kepeämpi, taiteen ja ajatusten maailmassa liikkuva.

    Ystäväsi välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni!

      Veit minut sisälle pohdiskeluun, joka on ajaton ja kestää niin kauan, kuin ihmiskunta elämän kaarteilevaa ja mäkivoittoista tietään taivaltaa.

      Elämän tie ja pohdiskelu pysyvät, me pohdiskelijat, jokainen ajallaan tulemme perille.

      Tavattoman pahoillani olen poistamastasi tekstistä. Pidän arvokkaana myös synkkiä värejä kirjoituksissa ja pohdiskeluissa.

      Muista Ystäväni vanha totuus. Pimeällä yötaivaalla tähdet loistavat kirkkaimmin.

      Me tarvitsemme myös synkät hetket ja pimeät pilvemme, ne valmistavat meitä eroittamaan kirkkaat tähdet. Elämän suuntamerkit, jotka johtavat ymmärrykseen.

      Oivallus asuu usein pettymyksen betoniseinän takana. On vain mentävä läpi pimeiden pilvien ja synkkien hetkien.

      Niiden jälkeen olo seestyy ja valo sarastaa. Sydän oivaltaa ja valo voittaa pimeyden.

      Oivalluksen ääreltä harzu

      Poista
  19. Kiitos Ystäväiseni Harzu, homasin vasta nyt vastauksesi, hyviä oivlluksia.

    Ehkä kirjoitan joskus uudelleen siitä asiasta. Minusta se oli ihan tavallista pohdiskelua kuoleman jälkeisestä. Mutta ihmisille voi jo pelkkä kuolema-sana tulla liian pelottavana eteen. Kuoleman jälkeisestä ajastakin voi olla eri käsityksiä.

    Kun kirjoitit: "Pimeällä yötaivaalla tähdet loistavat kirkkaimmin", muistui mieleeni hevostarinoissani se yksi rekimatka, jossa kerroin katselleeni tähtiä pimeällä taivaalla. Sitäkään asiaa en olisi ehkä muistanut, jos sinä et olisi innoittanut minua muistelemaan ja kirjoittamaan.

    Minua hävettää ja harmittaa, kun kirjoitin sinun Dystonia ja pelot -juttuusi perään itsekeskeisesti omista vaikeuksistani. Anteeksi. Olin lukenut kertomuksesi huolimattomasti.

    Kun luin sen kertomuksen uudelleen, niin kiukkuni nousi sinun kokemastasi sairauden vähättelystä neurologin taholta. Harva lääkäri osaa asettua potilaan asemaan ja ymmärtää, miltä uusi, pelottava sairaus tuntuu.

    mietteliäs ystäväsi välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni!

      Hienoa että elät niin voimakkaasti mukana blogissani, tuntuu kuin kirjoitteluni olisi keskustelua, se ajatus innoittaa minua.

      Odotan kiinnostuksella pohdiskeluasi kertomastasi aiheesta, kuolema on niin iso asia, elämän päättyminen niin lopullinen, että siitä on vaikea puhua tavallisesti.

      Lähes aina siihen tulee suurempi merkitys ja korostus. Siitä syystä niin mielelläni lukisin pohdiskelusi aiheesta jos vielä jaksat asiaan palata.

      Mielestäni myös kuolema aiheena sopii hyvin tähän blogiin, onhan se vääjäämätön osa meidän jokaisen elämää.

      Kanssasi kulkija harzu

      Poista
    2. Olen kopioinut tähän sanatarkasti erään vanhan jutun. Tämä ei ole sitä, mitä meinasin kirjoittaa kerran tänne mutta pyyhin pois. Huomautan, että kirjoituksessa on vähän sekavaa mietiskelyä. Tässä on jotain samaa, mutta en ole ihan samaa mieltä joka asiasta. Varsinkin jutun lopussa on mielestäni aika lohdutonta asiaa.

      ”Ajatuksia maailmasta ja sen lopusta

      Jos pienissä aivoissani toiminta lakkaisi, samalla lakkaisi olemasta yksi suuri maailma. Näitä samanlaisia maailmoita on olemassa monta miljardia päällekkäin yhteen sulautuneena. Ne eroavat vain siinä, että jokaista ohjaa eri persoona. Tämä persoona voi vaikuttaa hyvin suuresti maailmansa kulkuun, vieläpä tehdä siitä lopun.

      Mitä silloin meille tapahtuu, jos yksi maailma katoaa? Se maailma on poissa, mutta muissa elämä jatkuu ennallaan. On siis aina olemassa maailma, mutta kenenkään yksityisen maailma ei kestä ikuisesti. Monet miljoonat johtajat saavat ajallaan johdettavakseen yhden maailman, ja nämä yhtyvät yhdeksi, jossa on miljoonia alajohtajia. Tätä suurta maailmaa johtaa Jumala. Hän pystyy yhtäaikaa olemaan mukana jokaisessa maailmassa, kun taas ihmisellä on vain omansa, ja toisen maailmaa hän ei näe. Siinäpä ero Jumalan ja ihmisen välillä.

      Kun nyt sitten maailmoita katoaa paljon ajan mittaan, niin eikö voisi sattua, että ne loppuisivat kokonaan? Kun persoonien omat sisäiset maailmat pyyhkiytyvät pois ja viimeinenkin lakkaa olemasta, niin onko tämä se maailmanloppu, josta meille on ennustettu? Mitä silloin tapahtuu? Kuinka me pystymme näkemään sen, jos meidän osamme on ajat sitten pyyhitty pois? Kuka olisi se viimeinen, jonka varassa maailma roikkuu ja joka kokee sen lopun kauhut? Eihän Jeesus puhunut vain yhden henkilön maailmanlopusta vaan koko ihmiskunnan. Eiväthän ne, jotka eivät ole enää täällä näe sitä, ja jos se tulisi, vain sen hetken ihmiset kokosivat sen. Tarkoittaako se yksityisen ihmisen maailmanloppua? Ei, kuinka silloin voitaisiin sanoa: ”Toinen korjataan talteen ja toinen jätetään.”

      Ehkäpä Jeesus ei tarkoita maailmalla sitä, mitä me sillä ymmärrämme. Meidän ns. abstraktiseen maailmaamme kuuluu aika syntymästä kuolemaan = se aika, jonka me täällä maan päällä vaellamme, mutta Jeesuksen maailmaan kuuluu vielä väli kuolemasta tuomiopäivään, ylösnousemuksen tai kadotuksen hetkeen. Jos voisimme maailmasta seurata tätä aikaa, olisi se kolme päivää, mutta kuoleman jälkeinen loppuaika on meille salainen, niin että emme tiedä, milloin se loppu tulee. Mutta tiedämme merkkejä siitä, mm. että se on kauhea. Siellä loppu tulee kaikille yhtäaikaa, sillä ei tämä olotila ole aikaan sidottu. Ja Jeesus antoi meille täällä maan päällä ilmoituksen kolmesta päivästä, että meillä riittäisi toivoa. Vaikka ajallinen maailma loppuisi milloin tahansa, silloin olemme kaikki yhtäaikaa tuomion edessä. Tätä ei ajallinen ihminen ymmärrä.

      Kun loppu tulee, siis siirtyminen maailmasta sinne toiselle puolelle, ei enää voi käydä tekemään tehtäviä, jotka ovat ajassa jääneet suorittamatta. Siis emme voi palata takaisin, vaan loppu tapahtuu siinä paikassa, missä juuri silloin olemme. Ja toinen otetaan ja toinen jätetään riippuen siitä, kuinka he ovat maailmaansa hoitaneet.

      Tämän rajan tuo puoli on ihmisaivoilla käsittämätöntä. Onko se sitten Jumalan maailma? Se maailma ei koskaan katoa, vaikka viimeinenkin ihmisen maailma katoaisi. Siellä ei ole aikaa eikä paikkaa. Sen vain tiedämme, että se, joka otettiin, joutui ihanaan olotilaan, jota ei voi kuvata ihmisen sanoin, Jumalan valtakuntaan. Mutta ne, jotka jätettiin, eivät jääneet maailmaan, sillä sehän oli lopussa, ja heidät ajamalla ajettiin sieltä ulos – siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

      Ulottuuko Jumalan valtakunta sinne asti?”

      Kirjoittanut 16-vuotias, myöhemmin välläyksenä esiintyvä, joululomalla 1964

      Poista
    3. En muista tarkalleen, mitä silloin aiemmin olin kirjoittamassa. En tallentanut sitä. Jatkan tähän vähän edelliseen kirjoitukseeni liittyvää.

      Voin eläessäni väittää, että kuolemani jälkeen maailmaa ei ole olemassa. Näin on minun kannaltani. Koen maailman aistieni välityksellä. Descartes sanoi: ”Ajattelen, siis olen olemassa”. Minä sanon: ”Aistin, siis olen olemassa”. Aistimeni antavat tietoa paitsi sisältäni myös ulkopuolellani olevasta maailmasta. Aivoni ja aistimeni lakkaavat toimimasta, kun kuolen.

      Olen edelleen sitä mieltä, että meidän eri ihmisten maailmat ovat ainakin osittain päällekkäin, jotkut enemmän tai vahvemmin kuin toiset. Vahvemmin päällekkäin olevissa maailmoissa voidaan kokea enemmän samoja asioita. Esimerkiksi lukea ja keskustella blogissa. Tai olla tunneyhteydessä läheisten kanssa.

      En voi nähdä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. En usko helvetin olemassa oloon. Se on helpotus.

      Korjaus edelliseen kopiokirjoitukseen: Kolmennen kappaleen loppupuolella "vain sen hetken ihmiset kokosivat sen" po. "vain sen hetken ihmiset kokisivat sen".

      välläys

      Poista
    4. Löysin kirjoittamani muistiinpanon Descarteesta:

      "Olen jotakin, mikä ajattelee, siis epäilee, ymmärtää, käsittää, väittää, myöntää, kieltää, tietää vähän, on paljosta tietämätön, rakastaa, vihaa, tahtoo, ei tahdo, kuvitteleekin ja aistii."

      En ole kirjoittnut muistiin, mistä olen löytänyt tuon. Aistiminen on Descarteella listan viimeisenä. Hänhän epäilee, hän epäilee myös aistiensa antamaa tietoa.

      Sama epäily on käynyt minullakin mielessä: Entä, jos tämä kaikki onkin vain unen kaltaista tilaa? Tiedetään, että aistit voivat antaa väärääkin tietoa. Aistien antama tieto ja aivoissa lopulta muovattu tieto voi olla erilaista eri ihmisillä.

      Perusasioiden tiedot (käsitys) maailmassa olevaisesta ovat varmaan suurimmalla osalla ihmisistä samat. Eiköhän niihin voi uskoa. Tieto tarkentuu ja lisääntyy koko ajan niin pienenevään suuntaan kuin laajenavaan suuntaankin, avaruuteen. Mittauksillakin voidaan tiedon oikeutta todistaa epäileville ihmisille.

      Näiden miettiminen on pienen ihmisen aivoille liian suurta ja loputonta, lienee turhaakin.

      miettii välläys

      Poista
    5. Turunsanomissa sunnuntaina 9.3.14 Tiede-sivulla oli mielenkiintoinen juttu:
      http://www.ts.fi/teemat/tiede/603468/Maailma+on+todennakoisesti+harhaa
      Tuossa ei vielä näy koko juttua, mutta myöhemmin on varmaan luettavissa:

      "Entä jos maailma on pelkkä simulaatio?" kirj. Rami Nieminen

      Jutussa mietitään Oxfordin yliopistossa tutkijana työskentelevän, ruotsalaistaustaisen Nick Boströmin ajatusmallia. Jutussa kerrotaan, että tietokoneilla tullaan simuloimaan (jäljittelemään) maailmankaikkeuden toimintaa.

      "Ja mitä enemmän tällaisia simulaatioita rakennetaan, sitä vaikeampi olisi ajatella, että juuri me satumme elämään oikeassa todellisuudessa emmekä vain tietokoneen pyörittämässä historiapelissä."

      Fyysikoiden mielestä maailman keinotekoisuus olisi mahdollista. He myöntävät kuitenkin tietokoneiden rajallisuuden. Mutta luonnossa esiintyvät epäkohdat voisivat jopa kertoa simulaatiosta.

      Lopussa Nieminen kirjoittaa: "Tutkijoiden mielestä vaikuttaa jopa siltä, että meidän maailmamme on vasta beta-versio universumisimulaatiosta. Kehittyneemmässä versiossa moiset virheet olisi korjattu."

      Helsingin yliopiston teroeettisen fysiikan professori Kari Enqvist ei innostu simulaatiohypoteesista mutta sanoo, ettei ajatus aivan tyystin typerä ole.

      Laitoin tämän, kun edellä on maailmasta puhuttu.
      välläys

      Poista
    6. Kiitos Ystäväni!

      Kokosin näistä ajatuksista ja pohdinnoista oman blogitekstin.

      Kirjoitus löytyy nimellä "PISARA TUULILASILLA".

      Pohdiskelua kanssasi jatkaa harzu

      Poista
  20. Nyt, kun kävijämäärä blogissasi lähentelee kahtakymmentätuhatta, haluan kiittää Sinua, Ystäväni, suuresti siitä, että olet innostanut esimerkilläsi minua kuvataiteen ja kirjoituksen maailmaan. Olet myös suonut minun, täysin tuntemattoman ihmisen ajatuksille runsaasti tilaa rätistä ja pulputa.

    Olet antanut minulle henkistä tukea sairauksieni alhossa. Olet antanut uusia herätteitä, uusia ajattelutapoja.Olet opettanut rauhoittumaan ja hiljentymään.

    Meidän, tuntemattomien ihmisten maailmat kohtasivat täällä bittien ja sanojen tasolla. Ystävällisten alkutuulien voiman vieminä, virtojen kuljettamina ohi mustien juurakoiden. Kookosrasvakahvin tuoksun johdattamina luonnon keskelle luokse tervasnuotion.

    Olen viettänyt kanssasi mukavia ja varmasti vielä pitkään vaikuttavia hetkiä. Kiitos!

    nöyrä ystäväsi välläys

    VastaaPoista
  21. Kiitos Ystäväni!

    Olet ollut alusta lähtien mukana ja omalta osaltasi tarinoillasi, kommenteillasi ja keskusteluilla muovannut blogin sellaiseksi, kuin se tänään on.

    Olen hyvin kiitollinen mukanaolostasi. En tosiaan tiedä nimeäsi tai muutakaan sinusta, vain ajatukset, jotka olet suonut minulle ja lukijoille. Arvostan osallistumistasi paljon.

    Ilman kirjoituksiasi olisi tämä blogi varmasti huomattavasti yksipuolisempi ja kapeampi. Toivon, että jatkossakin kirjoitat ja kommentoit tarinoitasi, joista selvästi pidetään ja luetaan.

    Kanssasi kirjoittaja harzu

    VastaaPoista
  22. Onnittelut "kolmekymppisestä" ja kiitos blogistasi!
    ystäväsi välläys

    VastaaPoista
  23. Kiitos Ystäväni!

    Ajattelinkin, että voisi kirjoittaa sen kunniaksi blogin. Moni muu asia on aina vain noussut pinnalle kun olen alkanut kirjoittamaan.

    Vielä sen kuitenkin ehtisi kirjoittamaankin.

    Kiitos myös Sinulle mukana olostasi, kommenteistasi ja teksteistäsi, jotka ovat olleet aina hyvin pidettyjä lukijoiden keskuudessa.

    Kanssasi kirjoitellen harzu

    VastaaPoista
  24. On kulunut vähän yli vuosi, jonka aikana olemme saaneet lukea kanssasairastavan Harzun blogia. Blogin aloittaminen oli hyvä idea. Se on koonnut yhteen samaa sairautta potevia ja muitakin lukijoita. Pian tulee neljäkymmentätuhatta lukukertaa täyteen.

    Haluan kiittää tuosta ajasta, jonka Harzu on tehnyt paljon mielenkiintoisemmaksi elää kuin se olisi ollut ilman blogia.

    Toivotan Harzulle ja kaikille dystonikoille ja heidän läheisilleen Lämminhenkistä ja Mukavaa Joulua.

    Uusi vuosi 2015 tuokoon parannusta yksityisten ihmisten vointiin ja yleensä dystonian tunnistamiseen ja hoitotapoihin!

    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystäväni Välläys!

      Kiitos lämpimistä sanoistasi, monista tarinoistasi, runoista, isäsi ja sukusi muistoista sekä oman elämäsi jakamisesta toisten avuksi tarinoina ja kommentteina.

      Toivon Sinulle hyvää vuotta 2015 ja yhä uusia tarinoita sieltä loppumattomasta kertomusten lähteestä, mistä tarinataakat kumpuavat. Antava saakoon lisääkin ja tarinat tulkoon eloon kirjoitetuiksi.

      Kiitos, että kannat kortesi kekoon, et pidä kynttilääsi vakan alla, vaan olet sytyttänyt kanssani tarinasoihdun. Omalta osaltamme tuomme valoa jonkun kanssakulkijan elämään. Niin sydämestäni uskon ja toivon!

      Ystäväsi harzu

      Poista