Runot


ALMUT



Tämän maailman almut,
näiltä markkinoilta,
polttavat sielun karrelle. 

        Hiertävät tuhkaksi.


VÄÄRÄ OJA


 Ojan pohjalla 
elämä kulkee aina ohi.
Menee menojaan,
vilkaisee taakseen,
               hymähtää.

 Kyllä se pian viedään.
Mennään ostoksille,
Mennään, mennään,
              minne mennään?

 Ojasta näkee yläviistoon,
ehkä joku tulee.
Kunnes tajuaa, 
             ketään ei tule.

 Pitäisikö vaihtaa ojaa? 
Minne kaikki menivät,
menemmekö mekin?
            Kysymykset jäävät.
             



 MIKÄ PITÄÄ TIELLÄ?


 Mikä saa jatkamaan,
            
            kun heikompia kampataan,
            ja lyöjiä ymmärretään.

Mistä löytyy voima,
            kun viedään kysymättä,
            eikä vastata huutoon.

Mikä pitää tiellä
            kun tartutaan syyhyn,
            ja ruvetkin raavitaan rikki.



MINNE NE MENIVÄT?



 Mistä saavat voimansa,
ne jotka tulivat tyhjästä,
        menevät tyhjään,
ja siinä välissä elävät
omistajan otteella ja asenteella,
kahmivat valtaa ja omaisuutta,
tietävät vastaukset jo ennen kysymistä.
Mistä ne tietonsa saavat?
Tyhjästä tulleet,

        minne ne menivät?  


HAURAS VOIMA


Siipien hento


   hauras voima.

Kantaa voi pilviin

sammua syliin
    
ihmisen kyliin

katoaviin.



PITÄÄKÖ MENNÄ



Miten tähän on tultu?
Mikä mielen nujersi, 
vei luonnon ja teki araksi.
Onko oikein tietää jos ei ole varma?

       Vai pitääkö mennä kunnes viedään?
Onko lupa kysyä?




MUSTA KIVI


Olen rannan painunut paju
varsi virrassa vapisee,
ja versoni kylmät, jäiset,
jäähileinä helisee.

            Olen menneen kesän korsi,
             syysmyrskyissä katkesin
             ja kallion kamaralle,
             minä hiljaa painauduin.

Olen virran musta kivi,
jota aallot muotoilee,
jonka jäisen kuoren alla
sydän kylmästä värisee.

            Olen menneen kesän korsi,
            syysmyrskyissä katkesin,
            ja kallion kamaralle,
            minä hiljaa painauduin.

Olen jäätynyt metsän marja,
jota linnut nokkia saa,
jonka tulenpunainen väri,
tuskan mittoja heijastaa.
            
            Olen menneen kesän korsi,
            syysmyrskyissä katkesin,
            ja kallion kamaralle,
           minä hiljaa painauduin.


 


VASTAAJAT


Oman aikansa lapsi,
oli silläkin puolensa.
  Miksi se ei kysynyt?

        Vai kysyikö se?

Kukaan ei ymmärtänyt auttaa,
luulivat että rahaa se on vailla.
  Aikansa se tuumaili.
        
        Tietävät kuitenkin.
        Eivätkä kuitenkaan tiedä.

Vastaajia on paljon, vastauksia vähän.


RADIO SYDÄN



Kumisevat sydämen kammiot
kaikuvat eilisen murheita
graffitien peittämistä seinämistä.
        
        Räikyvien värien alla,
        harmaa sementti.

Katkeruuden verikoirat
ulvovat sydämen kellareissa.
        
        Pettymyksiä, loukkauksia,
        epäonnistumisia.

Vaimea vaikerrus
kuuluu kaukaa.

        Sydän värisee hiljaa... 


YLI KULKEVAT POLUT

Rantakalliolle maatunut nuotio,
märät, mustuneet hiilet.
Tarina tulesta.      
        Roihusta, loisteesta,
        kulkijan levosta.
Tulesta, 
kohmeesta käsissä.
Tulesta, 
illan hämärässä.
Tulesta,
rannan hehkussa.
       Lämmöstä, loisteesta,
       hiljaa hiipuvasta.

Sammaltui hiillos.

Yli kulkivat polut.
Löysin kosteat kekäleet.
       Kourani musta,
       kivusta, kaipauksesta.









KATSO IHMINEN



Väsynyt vaeltaja,
elämän vastamäkien
raskaiden, loputtomien.

          
         Uupunut kulkija.


Paineiden painama,
velvoitteiden vaatima,
epäonnistunut, riittämätön.


          Uupunut uneksija.


Sisäisten särkyjen,
kipeiden niskojen,
lyijynraskaiden, nääntynyt.

         
          Uupunut kantaja.



Katso ihminen.





HELPOSTI SÄRKYVÄÄ


Postipaketti, kolhittu ja repaleinen,
joskus odotettu, nyt unohdettu.
Lavan reunalle pölyttynyt.

      Ruskea pahvilaatikko palautuslavalla.

Monessa kyydissä kulkenut, kiireessä heitelty.

Kovissa käsissä tylysti, tärkeämpien tieltä tyrkitty.
Kyljessä teipit: "Helposti särkyvää, käsiteltävä varovasti."

     Kun laatikkoa ravistaa sen sisällä helisee...

Ihminen, elämään lähetetty, on niin helposti särkyvä.

Käsiteltävä varovasti, kauniisti kohdeltava.
Sillä säröinen sielu särkyy herkästi.

      Jos perille pääsee. Return to Sender.

Joku kestää kaiken, toinen särkyy pienestä iskusta.

Niihin kykenee jokainen, heikomman lyömään.
Mutta kuka särkyneen pystyy korjaamaan.



     Ehkä sellainen, joka kerran särjettiin...





KOSKETUS


Aamuyön tunteina
 yön peilissä.
Väsyneet kasvot,
elämän kuvassa.
Tuulenvire väräjää
järvenselällä.
Höyhen värähtää
kämmenselällä.
Enkelit istuvat
       hipaisemalla.








ELÄMÄN VIRRALLA


Pitkän lenkkini puolimatkasssa
saavuin tutun virran rannalle.
Nousin sileälle kivelle,
katsellen kysyvänä kuohuihin.

Mikä on elämän tarkoitus, pohdin?

Mitä näet, kun painat pääsi, virta kysyi?
Näen vain oman hahmoni, vastasin.
Katso vasempaan päin, virta jatkoi.
Näin lehmuksen oksan kuvastuvan vedestä.

Mikä on elämän tarkoitus, kysyin lehmukselta?

Kantaa metsän lintuja oksillaan, se sanoi.
Antaa niille pesä ja syötävää.
Kaatua sitten virtaan suojaksi kaloille.

Mikä on elämän tarkoitus, kysyin kaloilta?

Uida vastavirtaan, ne sanoivat.
Syödä ja tulla syödyksi, siinä kaikki.
Katselin sileää kiveä jalkojeni alla.
Vaiti se oli kuunnellut kyselyäni.

Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus?

Hioutua sileäksi särmistä, kivi vastasi.
Kantaa talven  jäinen kansi ja lumipeite.
Sulaa kevätauringossa paljaaksi.

Valkorintaisen koskikaran levähtää,
muuttomatkallaan pohjoiseen.
Keräämään voimia ja sukeltamaan syötävää.

Tule ensi keväänä tähän,
niin lupaan että se kertoo sinulle
elämän tarkoituksen.





SIIVET


Tähän saakka siivet kantoivat,
sitten sakset sattuivat.
        Nyt eletään siipi maassa.
Siipirikkona

       siipiveikkojen maassa.





ETTÄ TULISI TERVEEKSI


Rehellisyys on ainoa omaisuus,
jota voi jakaa köyhtymättä.
Avain paranemiseen,
rehellisyys itselleen,
                että tulisi terveeksi.

Onko terveys sairauden vastakohta?
Ellen olisi sairastunut,
en olisi parantunut.
Pitääkö ensin sairastua,
               että tulisi terveeksi.


Mitä muuta on menetettävä,
kuin itsepetos,
ollakseen rehellinen?
Onko se menetettävä,
                  että tulisi terveeksi?





AJATUS


Heitän ajatukseni taivaalle.
Ehkä se leijuu äärettömyyteen,
repeää myrskyssä.
            Sataa silppuna maahan.
Tai kenties leppeä tuuli 
tarttuu siihen.
            Lennättää lempeästi.



 

VAIKEA SAALIS

Vapaus on vaikea saalis,
se pöllön huudossa soi.
Usvassa joskus
       tammukkapuron,
pajujen sillan
ylitse kulkee,
       katoaa aamukasteeseen.





VIIPYVÄ VALO 


Karu ranta,
rinteessä jykevä petäjä.
Oksien varjossa,
     viipyvä valo.
Karheassa kyljessä,
kaarnan pinnalla kartta.
Lähden matkaan.



       Unohdun.




PASSISSA


Yö meitä ajaa,
kuin koira jänistä.
Teet harhautuksia,
            paluuperiä.
Ja tiedät.
Siellä ne seisovat,
passissa.



            Odottavat. 




3 kommenttia:

  1. Suosittelen tekemään runoistasi ja kuvistasi kirjan.

    T. välläys

    VastaaPoista
  2. Kiitos kannustuksesta Välläys!

    Sinun ansiotasi paljolti on, että olen näitä runoja kuvineen tänne blogiin ja omaan runoblogiin julkaissut. Kritiikki omiin kirjoittamisiin on usein niin ankara,

    Olen tosin tämän sairastelun myötä alkanut ajattelemaan kaiken kokemamme jakamisen avoimuuden merkitystä.

    Sinunkin kirjoituksesi ovat monta kertaa olleet minun päiväni valonpisaroita Välläys. Kiitos niistä kaikista!

    VastaaPoista