torstai 31. toukokuuta 2018

LAITOSHOITO VAI KOTIHOITO




Ajatus on vapaa sanojen rajoitteista. Ajatuksen ja sanojen ero on metsän ja tuulen kaltainen. Sanat syntyvät kirjain kerrallaan, kömpelöinä ja hitaina, usein ontuvina ja monin tavoin käsitettävinä. Siinä, missä sanat saapuvat kohtaan, jossa niillä ei ole enää mitään annettavaa, ajatus jatkaa matkaansa. 

Ei voi olla sanoja ilman kirjaimia, mutta sanoja ilman ajatuksia on paljon. Kirjaimet voivat olla esteitä, jotka on ylitettävä matkalla ajatukseen. Tai ne voivat olla siltoja, jotka estävät sukeltamasta ajatusten pohjavirtoihin. 

On suuri menetys oikaista yli siitä, missä kävi ajatuksen merkittävin pyörre. Valitan, että elämme aikaa, joka ei enää suosi omaa ajattelua, säälittävää aikaa, joka on jalostettu vanhasta totalitarismistä. 




Surullisin esimerkki tästä oli eräänä päivänä, kun selkeästi tarkoitushakuinen tutkimus 1-2 vuotiaiden laitoshoidon erinomaisuudesta verrattuna kotihoitoon julistettiin. Tutkimus oli jo taustaltaan tarkoitushakuinen ja kaikuja kommunismin ajoilta.

Surullista, että lapsista halutaan tehdä aivopestyjä robotteja, ennen kuin he oppivat kodin turvallisessa ilmapiirissä ajattelemaan omia ajatuksia. Tämä tutkimus syötettiin hampaattomalle medialle, joka julkaisi sen purematta varmana totuutena. Ylen otsikot olivat vielä asiallisia, mutta iltapäivälehtien kotihoitoa pilkkaavat otsikot härskejä.

Missään uutisessa ei ollut tutkivaa journalismia neuvolan tekemiin testeihin, joilla vakuuttavasti viestitettiin, että yksivuotias kehittyy paremmin laitoshoitoon aamuvarhain, tai yövuoroissa kuljetettuna kuin kotihoidossa. 

Nyt toivoisi jonkun järjen äänen, vaikka Jari Sinkkosen ottavan kantaa tähän tutkimukseen.







Tutkimuksen tilaajan nimi kertoi, mistä oli lopulta kysymys. Sylttytehtaalla tarvitaan työvoimaa ja sitä ilmeisesti saa, kun lapset ajetaan päiväkotiin 1-2 vuotiaina. Kolhoosit on keksitty jo ennen tällaista tutkimustakin ja lopetettukin. Nyt niitä ajetaan ovelasti takaisin. 

Mielestäni on järkyttävää ajatella tulevaisuuden yhteiskuntaa, joka vie perheiltä lapset jo yksivuotiaina. Voi vain kuvitella mikä sellaisen kokeilun tulos on muutaman vuosikymmenen kuluttua. 

Samaan aikaan raportoidaan kuinka kiusaamaan opitaan jo päiväkodeissa. Taitohan sekin tietysti on. Tätä tutkimusta tuskin on neuvoloissa tehty tai palkansaajajärjestöjen kustantamana tilattu. Heikot ja herkät ajetaan kovien arvojen ajassa murtumaan laitoshoidossa.





Eräänä päivänä tämäkin hullutus havaitaan järjettömäksi ja palataan takaisin kotihoidon antamaan terveeseen pohjaan. Samalla tavoin kuin muutkin aikakautensa laitoshoitoihin perustuneet kasvatusmuodot, varsinkin kommunistivaltioissa todettiin vääriksi. Sen jälkeen selitellään inhimillisillä erehdyksillä ja parhaansa yrittämisellä.

Ajattelun vapaus ei varmasti kehity sillä tavoin, että herkkä lapsi viedään hälisevään ryhmään ja kuvitellaan, että hänestä tulee sosiaalisempi sillä tavoin. 

Luultavasti tuo herkkä lapsi nujerretaan ja kiusataan muutaman pikku päällikön jyrän alle, kun hoitajan silmä välttää. Monta ajattelijaa menetetään, jos tällainen laitoskasvatus otetaan käyttöön.





Olen onnellinen, että sain kasvaa kodikkaassa ympäristössä vapaana ja huolettomana kouluikään asti. Kukaan ei tullut minua kiskomaan aamuvarhain laitoshoitoon, eikä neuvolan täti ohjeistanut päiväkotiin. Terveyssisar kävi pyörällä asemaperän taloissa ja tuli tutuksi, hienot muistot hänestä jäi, turvalliset ja luotettavat.

Kaiken takana on tietysti työvoiman tarve ja raha, eikä niinkään lasten tai perheiden hyvinvointi. Mikä tällaisen tutkimuksen ja laitoshoitoihin ohjaamisen todellinen motiivi on, sen aika näyttää. Veikkaan, että motiivi on tuttu neljän kirjaimen sana; raha. 

Rikkaille on muutaman vuoden aikana ohjattu tulovirtoja hanat kaakossa ja nyt tarvitaan lisää lihaa ja verta mammonan alttarille. Siksi on tilattu tällainen tutkimus, että saataisiin kotona lapsia hoitavat, tai kodinomaisessa perhepäivähoidon pienryhmissä kasvavien vanhemmat tehokkaammin hyödynnettyä.





Raha on tämän aikakauden kaikkea ajattelua määrittävä mitta. Tuntuu, kuin sillä sanalla olisi taivaallinen valta. Kuitenkin elämä on paljon enemmän kuin rahalla saa. Ilo on jotain muuta, kuin kolmen vuoden välein vaihdettu auto, parin viikon ”laatuaika” turistihotellin likaisissa huoneissa ja riitaisessa kiireessä. Ilo on yhteisissä, kiireettömissä hetkissä. 

Olen sitä mieltä, että jonain päivänä tämä pelkkään mammonan ja rahan keräämiseen perustuva valtakoneisto on pakko muuttaa inhimillisemmäksi. Ihminen ei ole kone, joka kestää tehotalouden laitoshoidossa yksivuotiaasta eläkeikään. Tulokset tällaiselle toiminnalle ovat nähtävissä lähihistoriassa hyvinkin lähellä. 

Koti on lapsen ja jokaisen ihmisen paras paikka. Me tarvitsemme turvallisia koteja, emme laitoshoitoja, joihin neuvolan työntekijät auktoriteetillaan ja kyseenalaisilla testeillään ohjaavat. Koti tulisi olla yhteiskunnan suojeluksessa ja arvostuksessa, sillä siellä on tänäänkin ihmisyyden perusta.






Laitoshoito on tänään ajanut suomalaisen yhteiskunnan tärkeysjärjestyksessä kodin ohi ja se on hyvin järkyttävää. Lapset halutaan hoitoon päiväkotiin pian syntymän jälkeen aivopestäviksi ja omaa ajattelua latistavaan joukkovoimaan. 

Aikuiset syyllistetään kaikilla tavoin, jos eivät he ole valmiita lähtemään mihin tahansa pakkotyöhön. Vanhukset viedään laitoshoitoon, lääkitään passiivisiksi ja hoidetaan hiljalleen pois, kunhan on riittävästi hoitomaksuja kerätty.

Olisi aika herätä näkemään, mihin meitä ajetaan tällä toiminnalla. Onhan tämä kaikki niin läpinäkyvää, että jokainen itsenäisesti ajatteleva kyllä ymmärtää muutenkin. Olen viime vuosina nähnyt, miten tämä laitosyhteiskunta toimii tehokkaasti. 





Kaikki on valmiina seuraavaan vaiheeseen. Testiähän tämä vasta on. Pian nähdään, että tämä kaikki päätyy neljään kirjaimeen.

Onneksi ajatus jatkaa siitä eteenpäin, sillä ajattelu ei vaadi sanoja tai kirjaimia, kaikkein vähiten laitoksia. 

Ajatteleva ihiminen on aina vapaa ihminen.




4 kommenttia:

  1. ����Kuinkahan monella nyky ihmisellä olisi aikaa pysähtyä seuraamaan sudenkorennon siipien aukenemista ensilennolle kaksi tuntia. Tällaisen ihmeen kokemisen sain jakaa. Hänellä onkin taito pysähtyä ja nähdä asioita. Luulen että sinullakin on se taito☺ Hyvää kesän jatkoa sinulle ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, hyvä oivallus. Sudenkorennon siipien aukeaminen on uskomattoman hienoa seurattavaa. Ajattele, kuinka se mudassa, lammen pohjassa tai suossa elänyt toukka, tulee läpikuultavine siipineen esiin. Siivin, jotka hehkuvat auringossa kuin sateenkaaret. Siinä hetkessä on kaikki, parasta mahdollista ajankäyttöä. Olen usein seurannut tunteja jotain lintua tai muuta luonnon tapahtumaa, ottanut kuvia joista lähes kaikki ovat epäonnistuneet. Sitten yllättäen yksi kuva on juuri se mitä yritti, terävä ja elävä, hetki ikuisuutta. Jännittäviä hetkiä luonnon jatkuvasti muuttuvassa ja elävässä, kokemuksia ja elämyksiä täynnä olevassa maailmassa.

      -harzu

      Poista
  2. Nuo kysymys merkit ei kuulunu tohon viestiin piti peukuttaa alussa .Näköjään joku meni pieleen lähetyksessä 🤔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ajattelinkin. Nämä laitteet eivät aina toista emojia sellaisena, kuin sen omalla koneella näkee. :)

      -harzu

      Poista