lauantai 13. tammikuuta 2018

SANAT KUIN JUURET





Elämä on kirjoittajan kartta. Sydän kompassi ja mieli vaeltaja maastossa. Sanat jalkoina vievät ajatuksia, kuljettavat kuin muurahaiset havunneulasia. Jonain päivänä uurastus tuottaa suuren keon. 

Mutta sitä ennen on kuljettava paljon pieniä, näkymättömiä polkuja. On nähtävä hyödyllistä siellä, missä monet jalat kulkevat ohi tai yli. 

Kirjoittajan on nähtävä merkitys siellä, missä sitä ei useimmille ole.





Tämä on matka, joka ei pääty koskaan. Polkuja, jotka on aina uudelleen kuljettava. Reittejä, jotka ovat joka kerta uusia. 

On uskallettava ajatella toisella tavalla, on käännettävä jokainen sana, kuin kivi ja nähtävä sen kääntöpuoli. 




Miten tuli tähän ja näki niin paljon, että mieli on täysin tyhjä. 

Sai antaa kaiken sille mitä näki. Ei tullut omistamaan mitään, sillä ei halua menettää sitä, mikä on arvokkainta. Jakamisen lahjaa.

Elämää ei voi tallentaa tai säilöä. Elämä on annettavaksi jaettu.





Korkealta näkee kauas, matalalta näkee syvälle, pohjaan asti, jopa läpikin. 

Onko aina mentävä korkealle, että näkisi kauas. Eikö ole parempi nähdä kauas syvälle, vai uskaltaako sinne katsoa. 




Entä jos matalalta näkeekin kauemmas kuin korkealta. Näkee sisälleen ja toistenkin, näkee merkityksiä ja tarkoituksia. 

Saa oivalluksia enemmän kuin käsittää. On vaiti, koska sanoja ei vielä ole. 





Sanat tulevat hiljaa. Niillä on raskas lasti. Sanat kuljettavat ajatuksia. 

Sanoja on syytä kuunnella, sillä ne saapuvat syvältä.

Sanat eivät löydä sitä, joka kiirehtii liikaa. 





Sanat ovat käyneet syvällä. Ne ovat kuin puiden juuret, jotka löytävät maan alla kulkevat virrat. Sanat tuovat nuo maanalaiset virrat ylös, kuin juuret puun runkoihin. 

Miten ne kohoavatkin ylös, kymmenien metrien korkeuteen. Puut ovat kuin jokia, joiden läpi kulkee virtoja kohti taivasta. 

Yhden päivän aikana puu voi imeä maan alla kulkevien juuriensa avulla satoja litroja vettä, joka nousee ylös latvaan ja haihtuu taivaalle. 





Jos puu olisi läpinäkyvä, voisi nähdä sen ihmeellisen kyvyn viedä vettä ylöspäin. 

Eniten vettä puussa on keväällä, juuri ennen lehtien tuloa. 

Silloin voi kuulla hiljaisen kohinan koivun kyljessä, kun vesi virtaa ylös ja vie elämää oksiin. 





Sanat tulevat samalla tavoin. Ne etsivät sydämessä ja mielessä kulkevia ajatusvirtoja, tuovat niitä ja nousevat kuin vesivirrat puussa. 

Ilman niitä syvälle mielen maaperään painuneita sanojen juuria, ei olisi tarinoiden metsää. Ei olisi puita ja lehtiä, ei voimaa, joka kestää myrskytuulet.

Kauas ylös kurottuvat latvat vievät mielen ja ajatukset äärettömyyteen. 




Voimansa ne saavat syvälle maahan kiertelevistä juuristaan, sieltä, missä ne kohtaavat, ihmissilmien näkymättömissä toisensa. 

Siellä hiljaisuudessa ne kertovat tietoa, jakavat metsän ikivanhaa viisautta ja kulkevat pimeästä kohti valoa. 

Metsän viisaat puut. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti