sunnuntai 10. syyskuuta 2017

LUONNOLLINEN LÄÄKEKAAPPI



Varpunen pyrähtää jostain lehvistä tuijapensaan alle. Jokin sen liikkeessä vaikuttaa oudolta. Katson lintua sepeliköllä ja näen sen voivan huonosti. Linnun höyhenpeite on pörhöllään ja hoitamaton.

Varpunen on usein pihalla aika kesy vakiovieras. Yleensä se tulee parvissa ja vähintään parittain ne istuvat oksalla kuin toisilleen rupatellen.

Näen tämän varpusen tekevän kuitenkin kuolemaa yksinään. Viime kevättalvena näin viherpeipon kuolevan samalla tavalla.

Ehkä varpunen on jo elämänsä loppusuoralla, varpusethan elävät viidestä kymmeneen vuotta. Uskon kuitenkin sen olevan jotenkin sairas.



Aamulla löydän linnun sateen kastelemana sinikatajan juurelta kuolleena. Yön aikana se on uupunut siihen puutarhatontun viereen.

Kuolleesta varpusesta ajatuksiini tulee joukulauluista yksi tunnetuimmista "Varpunen jouluaamuna." Sakari Topelius kirjoitti runon hänen pienen poikansa muistoksi.

Toukokuussa syntynyt Rafael-poika sairastui vuoden ikäisenä. Hänen sisaruksensa pyysivät pientä veljeään jaksamaan kesään asti, niin hän selviäsi. Rafael kuitenkin nukkui pois, ja Topelius kirjoitti runon varpusesta.

Varmaan siitä syystä laulu on ollut ajaton ja aina yhtä koskettava, siinä on aito suru puettuna sanoin ja vertauskuvana.



Olin eilen lauantai-iltapäivän juoksulenkillä Karjaanjoella. Matka sinne vie Porintien laidan pyörätietä ja kirittäjänä minulla oli västäräkki.

Keväällä aina ilahtuu, kun näkee ensimmäisen kerran tämän pirteän pyrstönkeikuttajan. Se on saapuvan kesän viestintuoja silloin. Nyt olin iloinen, että västäräkki oli vielä täällä, eikä ollut vielä muuttanut etelän lämpöön.

Västäräkissä oli rintamuksessa ja kaulan alueella hieman sammaleenvihreää, vaikka ne useimmiten ovat selkeästi mustavalkoisen harmaita väritykseltään.

Lintu kiritti minua kilometrin verran. Odotti jonkin tihkuisen sateen synnyttämän lätäkön vieressä, että tulen metrin parin päähän ja pyrähti muutaman kymmenen metriä taas eteenpäin.

Ehkä se muisti tuon tavan kevätkesän pesinnältä tapana harhauttaa kulkijat pois pesältä. Tai sitten se vain leikki kanssani hetken. Lopulta lintu pyrähti tien viereisen pienen männyn oksalle ja katseli siitä ohi juoksuani.



Oli hyvä juosta tihkusateessa, joka välillä yltyi piiskaavaksi. Luonto näytti upealta sateen kastelemana, pihlajanmarjat hehkuivat tummana virtaavaa jokea vasten.

Yksi kalastaja oli joella perholitkaa vispaamassa, muuten oli hiljaista, vain sade ropisi joen pintaan. Dystonia, joka vääntää päätäni sivuun on viime keväästä lähtien ollut oireiltaan lievempi.

Huomaan nytkin, ettei minun tarvitse kertaakaan pitää päätäni kädellä suorassa juostessani. Vielä vuosi sitten päätäni väänsi juostessa niin voimakkaasti, että käden oli oltava leualla päätä tukemassa koko ajan.

Siitä syystä lopetin lenkkeilyn noin vuodeksi lähes kokonaan. Siirryin luontovaelluksiin, sillä huomasin, että metsässä kävely on niin kaikki aistit vaativaa, ettei dystoniaa huomaa siellä kuin ajoittain.

Juostessa tai kävellessä asvaltilla tai soralla, on liike keskittynyttä ja "liian helppoa", siksi pää lähtee helposti vääntymään sivuun.



Dystoniaa sairastava tarvitsee jotain, mikä saa unohtamaan koko asian. Luonto on niin täynnä virikkeitä, että se on suuri lääkekaappi ilman hankalia sivuoireita. Hyviä oireita sieltä kyllä tulee roppakaupalla.

Vettä sataa tihuutti juostessa hiljalleen, ilma oli silti lämmin ja tuntui kesäiseltä. Lintujen laulua ei juurikaan kuulunut sateisessa jokilaaksossa, ei edes mustarastaan huilua, joka usein soi tällaisella ilmalla.

Vetiset nokkoset ja pitkät heinät kastelivat jokivarressa kengät ja lenkkivaatteet. Oli nautinto juosta siellä, kastua, hikoilla ja elää jokaisella aistilla.

Luontopolulle oli viime kerran jälkeen asetettu hienoja tauluja, jotka kertoivat luonnon merkityksestä ihmiselle. Tässä muutama ajatus poimittuna Karjaanjoen luontotauluista luonnon terveysvaikutuksista:

- 5-10 minuuttia laskee stressihormoneja, verenpainetta ja sykettä.
- 20 minuuttia luonnossa kohentaa mielialaa.
- 60 minuuttia luonnossa lisää tarkkaavaisuutta
- 2 tuntia luonnossa elvyttää elimistön puolustusmekanismeja
- 5 tuntia luonnossa lisää positiivisia tunteita.




Tosi upeita asioita luonnossa liikkuminen voi siis saada aikaan. Aivan varmaa on, että jos tuollaisen lääkkeen, tai vitamiinivalmisteen saisi tuotantolinjalle joku yritys, niin siitä tulisi huikea menestystuote.

Voi vain kuvitella niitä puheluja, joita tällaisen valmisteen myyjältä saisi. Moniko uskoisi vitamiinin tehoavan tuolla tavoin. Luonto tarjoaa tämän kaiken täysin ilmaiseksi.

Ainakin vielä tänään. Me emme tiedä, kuinka kauan luonnossa saa liikkua niinsanotulla jokamiehen oikeudella, joka on aika harvinainen maailmalla. Lähinnä sellainen on voimassa pohjoismaissa ja Skotlannissa.



Luin jostain, että meillä tämä oikeus on syntynyt 1500-luvulla Kustaa Vaasan määrätessä asumattomat erämaat kruunun omaisuudeksi.

Toivottavasti tämä hieno oikeus liikkua vapaasti metsissä, säilyy meillä, vaikka välillä mediassa on liikkunut tietoja, että valtion metsienkin myyntiä yksityisille harkitaan.

Jos niin kävisi, pian täällä olisi korkeita verkkoaitoja pitkin metsiä valvontakameroineen ja hälyttimineen.



Eräässä luontokohteessa, tässä lähialueella, jossa tapaan käydä, on jo alue, joka on saarrettu korkealla verkkoaidalla. Tuntuu oudolta katsella tuota, aina hiljaista ja tyhjää metsää aidan takana.

Toisaalta täällä lähellä on peltoalue, jonka omistaja on jo ainakin parina kesänä kylvänyt täyteen kauniita niittykukkia.

Siellä näkee iloisia ihmisiä ottamassa kuvia. Toinen sulkee aidalla itsensä omistamansa alueen sisään. Toinen antaa kaikkien kukkien kukkia kaikkien iloksi.



Luin eilen uutisen italialaisesta viininviljelijästä, joka soittaa viiniköynnöksilleen Mozartin musiikkia. Hän uskoo sävelien kautta kasvien vahvistuvan, kasvavan paremmin ja pystyvän vastustamaan tuholaisia.

Luonnollisesti osa paikallisista piti viljelijää kylähulluna, vaikka joku tutkimuskin oli tehty musiikin myönteisestä vaikutuksesta.

Suomalainen tutkija suhtautui skeptisesti tutkimukseen. Hänestä se ei ollut tieteellisesti riittävän kattava.



Minä mielelläni uskon tällaiseen. Miksi kasvit eivät ymmärtäisi ääniaaltoja, sehän tuntuu täysin luonnolliselta.

Ennen vanhaan tavattiin sanoa, että kukat tarvitsevat rakkautta, toiset juttelivatkin niille.

Luonnossa on vielä paljon salaisuuksia, jotka vaikuttavat ihmisen terveyteen.




2 kommenttia:

  1. Kiitos kauniista sanoista! On hienoa, että pystyt juoksemaan niin ettei tarvitse tukea päätä kädellä! Olen nyt aika huonona, mutta sen olen nyt huomannut, että pienikin tekeminen, esim. marjojen poimiminen puskista tekee hyvää, vaikkakin vääntää, niin se ei tunnut niin pahalta kuin ihan paikallaan olo. Pyrin tekemään jotain pientä, niin vaivakin välillä unohtuu. Käveleminen on vaikeaa, mutta ehkä sekin hieman helpompaa kuin jokin aika sitten.
    Viime kerralla botoxmäärä oli pienempi, se oli varmasti hyväksi. Odottelen kuitenkin innolla lokakuun reissua Turun spesialistille.
    Luonnossa kulkeminen on suuri nautinto ja olisi todellinen kauhukuva, jos se jotenkin tulevaisuudessa rajattaisiin ihmisiltä. Mutta kaikenlaista ihmeellisyyttä tässä maailmassa tapahtuu...
    Iloisia luonnossa samoilupäiviä sinulle!
    - Marja -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marja!

      Kiitos kommentistasi. Onpa surullista kun olet nyt huonommassa kunnossa. Toivottavasti kyseessä on olleet vaikeammat päivät ja nyt jo olo on helpottanut. Tämä dystoniahan on välillä vaikeampi ja monilla siihen erilaisia syitä. Toisilla vaikuttaa tämä syksyn tuoma koleus, kun taas lämpö helpottaa oireita. Minä en varsinaisesti ole huomannut sään juurikaan vaikuttavan dystoniani oireisiin. Toisaalta en ole oikein lämpimään koskaan päässyt kokeilemaankaan. Olen enemmänkin vaeltaja luonteeltani ja suuntaan lomallakin mieluummin Lapin maisemiin kuin lennän etelän maille. On hyvä, että pääset ensi kuussa hoitoon, jossa tutkitaan varmasti tarkoin dystonian aktivoimat lihakset ja kokeillaan eri botuliineja, jos ei joku tehoa. Uskon varmasti, että käyntisi kannattaa ja saat helpotusta vaivoihisi. Jo se, että potilas saa kokemuksen, että hänen hoitoonsa keskitytään, on hyvä kokemus ja edesauttaa toipumista. Kirjoittele miten jakselet ja kuinka käyntisi Turussa sujui. Minun viimeisimmästä käynnistäni on nyt luettavissa blogi "Neljästoista piikki."

      -harzu

      Poista