keskiviikko 22. helmikuuta 2017

PATALEIPÄ JA RUNOKIRJA






Pataleivän valmistus on kivaa, taloudellista, helppoa ja ennenkaikkea terveellistä. Taikinan voi valmistaa käden käänteessä, joko aamulla tai illalla kohoamaan.

Paistaminen sujuu muiden touhujen yhteydessä, joten turhaa aikaa leipähyllyjen äärellä samoilun sijaan jää muihin puuhiin.

Toki muutama asia on syytä pitää mielessä myös pataleivän valmistuksessa. Tosiasiahan on, että hyvää pitää olla leivänkin ja sen juuri.

Minun viritykseni ruokien ja leivonnaisten valmistuksessa ovat aina olleet saamieni reseptien virityksiä.

Periaatteeni on, että ensin opetellaan säännöt ja vasta sitten muutetaan niitä.






Leivän valmistamisen juurilla

Ensimmäisen pataleipäni valmistin rakkaalta vaimoltani saamallani reseptillä. Ihan hyvää siitä kuulemma tuli ja leipäkin katosi johonkin. Vähän epäkypsä se keskeltä taisi olla ja mausta mielestäni puuttui juureva särmä.

Halusin leipään rapean kuoren, joka pehmeästi rapsahtaa hampaissa, ja maun, joka viipyy kitalaella kuin havumetsän muisto.

Virittelin sitä, hain jauhoille sopivaa tasapainoa eri variaatioilla. Paistoaika kannella ja ilman kantta, niiden hakeminen tuotti pureksittavaa.

Vähitellen meidän pataan ja uuniin sopiva paistoaika löytyikin. Olin lähestymässä leivän valmistuksen juuria.





Pata ei uunia soimaa

Hyvä Ystäväni, monen asian taitaja ja taiteilija, lähetti minulle ohjeet oman juuren valmistukseen. Niiden avulla sain leipään maun, jonka voimalla voi vaikka metsässä karjaista kävyt puusta.

Tästä ei leipäreseptien kavalkadi parane ajattelin, mutta siinä onnellisesti erehdyin.

Poikani Jaakko on myös kokkailija, joka valmisti pataleipiä jo ennen minua. Häneltä sain uuden reseptin, jota lähdin heti kokeilemaan.

Ensimmäinen lataus oli kyllä syötävän hyvä ja maku äreän maukas.





Viiksikarvan päässä pataleivästä

Keskeltä leipä jäi kuitenkin viiksikarvan verran epäkypsää lähestyväksi, joten onnellinen virittely oli edessä.

Tiesin missä vika sijaitsee. Pata kattilaa soimaa tässäkin tapauksessa ja osin myös uunia. Kumpikin on oman reseptinsä seppä.

Uunia ei kahta samaa tapaa, joten joka resepti on sovellettava myös omaan uuniinsa.






Onnellisuuden vaara on olemassa

Myös pata on valttia leivänkin paistossa. On hyvä huomioida paljonko lämpöä pata kestää ja sovittaa paisto siihen.

Meillä on hinnaltaan edullinen, emaloitu rautapata, joka ei ohjeen mukaan kestä kuin 200 astetta. Tätä sääntöä olen muuttanut.

Nyt olen löytänyt täydellisen virityksen meidän tummansiniseen emalipataan ja uuniin. Tätä reseptiä voi viritellä monella tavoin.

Jauhoja voi vaihdella, siemeniä heitellä sekaan ja juurella vääntää makumomentin kaakkoa kohti.

Kun metsässä, autereisen vaaran rätisevällä tervastulella kuksakahvin kera sellaisen evääksi syö, niin on vaarassa olla onnellinen.





Harzun pataleipä


Tänään paistamani pataleivän valmistin eilen illalla kohoamaan tällä reseptillä:

4 desiä kaurajauhoja
3 desiä vehnäjauhoja
Desin verran kauraryyniä tai puuroa jos on jäänyt (huomioi puuro veden määrässä)
Runsas teelusikallinen kuivahiivaa
Ruokalusikallinen Psyllium-jauhetta
Suolaa maun mukaan
(Taikinajuurta desin verran mukaan jos on)
Siemeniä (kurpitsan, pellavan ym.ym.)
Noin viisi desiä vettä lämmitetään ohjeen mukaan(paistolämpömittari on kätevä)
Oliiviöljyä ruokalusikallinen

Kuivat aineet sekoitellaan hyvin ja lähdetään vähitellen lisäämään vettä. Yleiskonetta tai vatkainta ei leipätaikina kaipaa. Kunnon kulho ja käsi toimii hyvin.

Taikinasta kannattaa tehdä yhtä mehevä, kuin kesäisen hillasuon rahkamätäs. Liika vaivaus on turhaa.

Seos sekaisin, kelmu kulhon päälle ja yöksi tai päiväksi huoneenlämpöön kohoamaan.






Leivän paistaminen

Paistamisen suoritan meidän uunissa, kuvan tummansinisellä, emaloidulla padalla, joka ohjeen mukaan kestää lämpöä 200 astetta.

Lämpötilan asetan 230 asteeseen ja leivän pyöräytän uunin lämpiämisen ajaksi pöydän päälle liinan alle. Pataan levitän hieman öljyä pohjalle ja asetan sen lämpiämisen ajaksi uuniin alimmalle tasolle.

Uunin lämmettyä asetan leivän pataan, laitan kannen päälle ja paistos ritilälle. Pataleipä saa olla uunissa 45 minuuttia, jonka jälkeen otan kannen pois.

Sopiva rapeus kuoreen ja lopullinen kypsyys tulee, kun leipä paistuu vartin verran ilman kantta uunissa.

Ei tämä todellakaan vaikeaa ole, mutta epäilemättä erittäin hauskaa ja rentouttavaa puuhaa.






Runoileva Ystäväni

Leivän paistumista odotellessaan ja muulloinkin, on hyvä hetki rentoutua vaikka runojen ääressä. Sain juuri luettavakseni ystäväni runokirjan. Ritva Nummela on valmistanut teoksen yhdessä runoilija Mirja Myllyojan kanssa. Runoteos on hieno ja siinä on myös runo leivästä.


Eväsleipä

Älä kättelyssä heti ilmoita,
ettet eväistä toisen pidä.
Ei päälikuoresta vielä tiedä,
mitä on leivän sisällä.

Ota pala jos tarjoaa,
on hetkillä makunsa.
Maku toinen toista täydentää,
ei kaikista mauista kukaan pidä.

Kuuntele, nauti pöydässään,
näin eväiden painoa keventää.
Sillä lainaa vain,
on herkkujen, makujen juhlahetki.
Jokainen pöytänsä siivoaa,
jää makua toista kaipaamaan.

Ritva Nummela






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti