perjantai 10. helmikuuta 2017

LINTULAUDAN TARINAT




Lintu kyhjöttää laudalla apean oloisena. Otan kuvan, mutta se ei reagoi. Viherpeipponaaras on selvästi sairas. Tulen lähemmäs lintulautaa ja vasta sitten se lennähtää pihalyhdyn ja koristekivien katveeseen. Lintu jää siihen pää sammaloitunutta kiveä vasten.

Viherpeippopari saapui pihaan joulukuun lopulla. Sen jälkeen ne ovat vierailleet laudalla joskus. Lintu on väritykseltään kauniin vihreä ja keltaisella kuorrutettu. Upea lintu ja komea nokka, kuin hakku.

Käyn välillä vilkaisemassa lintua, mutta se on yhä lähes samassa kohdassa. Läheisen lehmuksen latvassa varis katselee aluetta tutkivasti.

Sisältä katselen kuinka kiven viereen lennähtää talitiainen, pää keikolla se katselee viherpeippoa.




Pihan kanta-asukit

Iltapäivällä lähden joelle katsomaan näkisinkö koskikaraa siellä. Käyn kurkkaamassa koristekivien taakse. Viherpeippo on hävinnyt jossain vaiheessa. Pohdin, olisiko lintulaudalla jotain, mistä lintu on sairastunut.

Pihan vakiovieraita ovat sydäntalven aikana olleet vapuset, tali- ja sinitintit, neljä mustarastasta, keltasirkku- ja viherpeippopariskunnat. Kerran kävi laudan antimia tutkimassa myös harmaapäätikka. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin tuon uljaan linnun.

Punatulkkuja pihassa ei omenapuuta ja katonharjaa lähempänä ole käynyt. Yhdeksän harakan jengi olisi valmis pistämään poskeensa varsinkin kaikki viemäni pähkinät, mutta onneksi ne ovat yllättävän arkoja.




Persoonalliset pihalinnut

Matkalla Karjaanjoelle pohdin viherpeippoa, joka varmaankin joutui luonnon kiertokulkuun. Linnun olemuksessa oli jotain inhimillistä, ilotonta ja uupunutta. Niinhän meistä jokainen uupuu sairauden syleilyssä.

Pihalinnut ovat usein osoittautuneet persooniksi, joiden seuraaminen on viihdyttävää ja rentouttavaa. Sinitintin katselusta saa jo tarmoa, kun näkee sen pirteän ja touhukkaan pyrähtelyn.

Ruokien viemisen jälkeen ovat varpuset ensimmäisenä paikalla.





Pirteä sinitintti ja seuralliset varpuset

Varpuset ovat seurallista sukua, ne tulevat aina porukalla, vähintään kaksi ja usein kymmenkunta samassa parvessa. Tuijapensaan oksallekin ne aina hypähtävät pareittain aivan kuin juttelemaan.

Sinitintti tulee heti varpusten jälkeen ja tunkee baskerinsa räväkästi ruokapaikalle. Sieltä se ottaa pähkinänpuolikkaan tai auringonkukansiemenen ja pyrähtää oksalle syömään.

Talitintti tulee yleensä laudalle viimeisenä ja tarkkailee ensin tilannetta vähän etäämpää. Se on sinitinttiä varovaisempi ja harkitsevampi.

Harvoin laudalla käyvä viherpeippo tekee tilaa ja asettuu porukkaan luontevasti.

Nyt niistä on jäljellä enää urosviherpeippo.




Keinuva mustarastas

Pihan neljästä mustarastaasta vain yksi uskaltaa hypätä lintulaudalle. Se on vielä tummanokkainen viime kesän uros, jonka nokanjuuri on himmertävän oranssi. Rastas on muita pienempi ja ehkä siitä syystä uskaltaa hypätä narussa roikkuvan laudan kyytiin.

Väliin tuntuu, että se keinuu lintulaudalla, niin hyvät vauhdit se hypyllään saa aikaan. Huimapää ei ole millänsäkään liikkeestä, napsii vain laudalta syötävää ja pyrähtää siitä tuijapensaan suojaan.

Loput kaksi oranssinokkaista, vanhempaa urosta ja yksi hailakampi naaras tyytyvät noppimaan maasta syötävänsä. Välillä ne kiipeilevät tuijassa, niin että viisimetrinen pensaspuu heiluu kuin tuulessa.

Usein sieltä oksien lomasta työntyy nokka esiin ja musta pallero tulee katselemaan alas ruokatarjontaa.

Olen niille yleensä varannut omat annokset tuijan juurelle ja sieltä ne käyvät noppimassa syötävää.



Haukka ja punarinta

Irtokissat tai karkulaiset pyrkivät toisinaan mukaan aterialle ja kohteena ovat tietysti linnut. Kerran näin mustarastaan pelastuvan onnella ja voimallaan kissan käpälien välistä.

Kissaa harmitti karkuun päässyt lintu niin paljon, että se mökötti kauan tuijapensaan juurella.

Kerran näin varpushaukan jylhän profiilin katon reunalla ja punarinnan nököttämässä oksan päällä. Käännyin ottamaan kahvia ja ikkunaan palatessani haukka aterioi jo punarinnalla.

Sepelikölle jäi vain tukku oranssinpunaisia sulkia.




Pohdiskelija, huimapää ja uupunut

Viime keväänä yksi rohkea punarinta päätti tehdä pesän grillikatokseen. Näin sen vievän nokassaan sinne isoja tukkoja pesätarpeita ja usein tuumivan pää kenossa, kuin miettien rakennusvaiheita.

Oli melkoinen yllätys havaita, että pesä lopulta tuli kaasugrillin sisään. Pakko oli antaa lintujen hoitaa pesintä loppuun ja siirtyä hiiligrilliin.

Alkukesästä kaasugrillissä oli hienosti rakennettu pesä ja kolmen poikasen munankuoret.

Mielenkiintoisia kokemuksia pihalinnut ovat vuosien aikana tarjonneet. Moni niistä on jäänyt mieleeni elämään omana persoonana.

Pohdiskeleva punarinta, joka rakensi pesänsä ovelasti grilliin, huimapää mustarastas keinuvalla lintulaudalla ja nyt tuo uupunut viherpeippo.



Lempilintuni koskikara

Karjaanjoella olen vuosien varrella nähnyt ja kokenut paljon, tänään toivon näkeväni siellä lempilintuni koskikaran.

On menossa myös linnun seurantaviikko, joten toivon näkeväni niitä enemmänkin. Usein joella on ollut kolme tai neljäkin koskikaraa.

Tänään siellä pulikoi yksi valkorintainen pirteä lintu. Otan siitä muutamia kuvia, vaikka kovin lähelle se ei päästä. Linnun puuhia on mukava seurata.

Pelotta se kahlaa jääkylmässä vedessä, pulahtelee syömään pohjalta ja ponnahtaa jään reunalle takaisin.




Koskikaran sanoma

Kävelen jokivartta tunnin verran ja katselen tuon yhden linnun puuhia puuhun nojaillen. Ketään muita ei virralla näy. Pakkasta on kymmenkunta astetta ja aurinko paistaa keväisen lämpimästi.

Olen onnellinen nähtyäni koskikaran. Linnun olemus on niin elämäniloa puhkuva ja pirteä, että jo sen näkeminen tuo puhtia elämään.

Koskikaran olemuksessa ja elämässä on selkeä viesti. Olivatpa olosuhteet vaikka kuinka hyiset tai virrat jäätävät, niin elämästä voi aina nauttia oikealla asenteella.




Viherpeipon hyvästely

Palaan takaisin joelta ja näen lintulaudan lähellä, suuressa tuijassa kolmionokkaisen viherpeipon. Upea lintu on vähän sivuttain ja katselee minua tuimin kulmin. Sillä on vakava katse, kuin tutkiva ja mittaava.

Lintu on sen kohdan yläpuolella johon uupunut viherpeipponaaras jäi.

Hetken se siinä katsoo ja lennähtää pois.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti