maanantai 9. tammikuuta 2017

HYLÄTYT SANAT





Etsiessäni Lempeyttä vastaani tulivat Kiltti ja Pehmeä. Kummallakin oli rinnassaan laput, joissa luki Liian. Pehmeä nojasi hieman Kilttiin, joka piti kättä ystävänsä hartioilla. Kummallakaan ei tuntunut olevan kiire mihinkään.

Kysyin heiltä mihin Lempeys on kadonnut, olisin tarvinnut sanaa seuraavaan blogiini. Kiltti katsoi minua, vilkaisi ystäväänsä ja tämän rinnassa olevaa lappua. Pehmeä painoi päätään alas ja oli vaiti.

“Kai tiedät, että meidät on määrätty pitämään tätä lappua rinnassa”, Kiltti sanoi. Minä totesin, etten sitä tiennyt, mutta olin havainnut sen joidenkin sanojen rintaan kiinnitettynä.

“Hylättyjen sanojen metsässä meitä on paljon, ehkä sinä löydät etsimäsi sieltä”, Kiltti sanoi ja astui eteenpäin.

Pehmeä katseli maahan ja oli hiljaa.




HYLÄTTYJEN SANOJEN METSÄ

Minä katselin ystävysten etenemistä ja huomasin Pehmeän ontuvan hieman. Samalla joku syöksyi ohi kovaa ja osui kyynärpäällään Pehmeään, tämä horjahti, mutta Kiltti piti hänet pystyssä.

“Kävelkää vähän syrjemmässä, toisilla on kiire töihin”, kuulin rynnijän kivahtavan. Ymmärsin hänen olevan joku paljon käytetty sana, mutta en ehtinyt nähdä mikä.

Päätin jatkaa etsimistäni ja löytää “Hylättyjen sanojen metsän.”




KADONNEET SANAT

Halusin löytää Lempeän, joka oli mielestäni ollut jo kauan kadoksissa. Nyt ainakin tiesin mistä etsiä kadonneita sanoja.

Minua jännitti hieman ajatus, että tapaisin sieltä niitä monia sanoja, joita en ollut nähnyt pitkiin aikoihin.

Tulin Hylättyjen sanojen metsään vasta aamuyöllä. Vaellus oli ollut pitkä ja raskas.

Nyt kuitenkin halusin hieman levähtää ja nähdessäni solisevan puron kävelin sen luo.




KAIKILLA SANOILLA OLI LAPPU RINNASSA

“Haluaisitko istahtaa hetkeksi seuraani.” Rannan lehmukseen nojaava Suopea hymyili minulle ja teki tilaa. Huomasin hänenkin rinnassaan “Liian” -lapun.

Istuin Suopean viereen ja kysyin miksi kaikki täällä pitävät tuota lappua rinnassaan. Olin nähnyt matkan aikana muutamia sanoja joilla lappua ei ollut. Yksi heistä oli Kova ja toinen Kiire.

Suopea katsoi minua niin kuin vain hän osaa. Sana oli kuitenkin ääneti, käänsi päänsä puroa kohti ja kuunteli sen ääniä. Iloisesti puro pulputti, lorisi ja solisi.

Linnut lauloivat kaikkialla. Hätkähdin kun huomasin, että kuulin ensimmäisen kerran matkan aikana niiden laulua. Näin kauempana useita tuttuja sanoja kauan sitten lukemistani kirjoista.

Hätkähdin kun näin siellä kuuluisia sanoja. Kaikki olivat varustettu rintaan kiinnitetyllä lapulla.




HEIKKOJEN HETKIEN SANAT

“Oletko nähnyt Lempeää”, kysyin Suopealta. Tämä katseli ympärilleen ja puisteli päätään. Hän sanoi, että Lempeä käy aina toisinaan juttelemassa tässä, mutta tänään häntä ei ole näkynyt.

“Löydät hänet varmasti tästä purolta, kun lähdet yläjuoksulle, siellä on koski jonka luona Lempeä usein pohdiskelee”, Suopea sanoi.

“Lempeä ei voi olla viellä syvällä metsässä, sillä hän on hylätyistä sanoista niitä, joita toisinaan joku tarvitsee”, Suopea jatkoi.

“Lempeä kuuluu “heikkojen hetkien” ryhmään.”




UNOHDETUT SANAT

“Minun täytyy nyt jatkaa matkaa”, Suopea sanoi ja katsoi silmiini. “Olen niin harvoin käytetty sana, että joudun vaeltamaan syvemmälle metsään.”

Näin Suopean etenevän rauhallisen varmoin askelin puiden lomitse kulkevalle polulle. Hänen seuraansa liittyi Hempeä ja kauempana Rehti.

Minä jatkoin matkaani yläjuoksulle sillä halusin löytää Lempeän. Tiesin, että Hylättyjen sanojen metsään on helppo eksyä.

Syvällä metsässä ovat sanat, joita kukaan kulkija ei enää ymmärrä.




LAMAANTUNEET SANAT

“En ole nähnyt Lempeää, mutta voin kyllä selittää mistä hänet löytää”, vastaani tullut Ymmärrys sanoi. Näin, ettei hänellä ollut rinnassaan samaa lappua kuin toisilla.

“Olen täällä auttamassa näitä hylättyjä sanoja”, Ymmärrys selitti nähtyään ihmettelevän katseeni.

“Moni näistä poloisista oli kerran paljon käytettyjä sanoja joilla riitti töitä niin paljon kuin ehtivät tekemään.”

“Nyt moni on masentunut, koska kukaan ei halua heitä enää käyttää”, Ymmärrys jatkoi.

“Minun kutsumukseni on auttaa lamaantuneita sanoja.”




SANOJEN VÄRIT

Hän kertoi, että toiset sanoista syyttävät ulkolaisia sanoja hylkäämisestään.

“He sanovat sitä “anglismiksi” ja väittävät, että kyllä suomalaiset sanatkin kuvaisivat saman, mutta ne ovat liian arkisia”, Ymmärrys huokaisi.

“Minä ymmärrän heitä hyvin, sillä meidän kielemme oli ennen rikas ja ilmaisuvoimainen.”

“Värikäs ja sointuva kuin kesäinen hillasuo.”




SANOJEN MAHTI

“Miksi sitten osa sanoista ajautuu Hylättyjen sanojen metsään jos niillä on tuollainen voima”, kysyin Ymmärrykseltä

“Sanojen mahti, sanojen mahti, se on syy ystäväni”, hän toisteli päätään nyökytellen.

“Kenellä on sanojen mahti, hän on löytänyt minut ja Käsityksen.”

HYLÄTTYJEN SANOJEN AIKA

“Ymmärrän”, totesin ja kysyin mitä hän sanoi kohdatessaan hylättyjä sanoja.

“Sanon heille aina, että yhtään sanaa ei ole luotu turhaan. Jokaisessa sanassa on piilevä voima”, Ymmärrys kertoi hymyillen.

“Lempeä on hyvä valinta, löydät hänet kyllä olen siitä varma.”

“Sitä sanaa kannattaa käyttää, sillä pian on taas hylättyjen sanojen aika.”




SANOJEN YMMÄRRYS

“Mitä tarkoitat sanojen mahdilla”, kysyin vaikka näin että Ymmärrys oli jo lähdössä.

Hän pysähtyi ja katsoi minua pitkään, vähän kuin pohtien kertoisiko.

Lopulta Ymmärrys avasi suunsa ja sulki sen nopeasti, sitten hän katsoi purolle ja vihelteli.

“Ymmärrän mitä tarkoitat”, sanoin ja kuuntelin melodiaa. Se toi mieleeni jonkin unohtuneen, vanhan laulun.

“Sinä et ole kaukana Lempeästä”, Ymmärrys sanoi, ja lähti puron reunaa kulkevaa polkua alajuoksua kohti.




YMMÄRRYKSEN ARVOITUS

Näin Ymmärryksen kävelevän kohti sanaryhmää, jotka keskustelivat nuotiopaikalla. Huomasin, että heillä kaikilla oli laput rinnassaan.

Ymmärrys istui heidän keskelleen, vilkaisi minua kohti ja heilautti kättään yläjuoksulle.

Minä nyökkäsin ja lähdin siihen suuntaan. Kävellessä pohdin Ymmärryksen arvoitusta.

Ehkä sanojen mahti on niin oleellinen asia elämässä, että se on itse etsittävä, ajattelin.




SYDÄMEN SULKEVAT SANAT

Ilman sanoja ihminen eksyy tai eksytetään.

Ilman sanoja ei voi hallita ajatuksiaan tai verrata toisten ajatuksia.

On sanojen maailma ja sanaton maailma ja niiden välissä sanojen virta.

Sanoja ei ole koskaan liikaa, mutta parempi on omistaa sanoja jotka avaavat ovia.

Parempi kuin omistaa kovia sanoja.

Sanoja, jotka sulkevat sydämiä.




LEMPEÄT SANAT

Sanoilla voi antaa asioille muodon ja mittasuhteet.

Sanoilla voi taittaa piikin kärjen ja hioa tekstin terän.

Sanoilla voi pukea alastoman pelon ja riisua räikeän valheen.

Sanoilla on aina jokin tehtävä.

Siitä syystä olen etsimässä Lempeää.

Sanaa joka avaa sydämiä.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti