sunnuntai 18. joulukuuta 2016

RATSIA DYSTONIASSA

Poliisi seisoo tien laidassa alkometri kädessä ja viittaa kädellään kadun reunaa kohti. “Lauantaiaamun krapularatsia”, hän toteaa, hiljentää ja kääntää tien sivuun. Onneksi dystonia vääntää päätä siihen suuntaan hän ajattelee ja laskee sivulasin alas.



Poliisi toivottaa huomenet ja ojentaa pilliä suuta kohti. Nyt ei tunnu enää hyvältä pään vääntyminen oikealle. Vasemmalle kääntyminen on väkinäistä ja tilanteen aiheuttama jännite aktivoi dystoniaa. Hän puhaltaa poliisin pitelemään laitteeseen ja jää odottamaan.

Poliisi katsoo näyttöä ja vilkaisee sitten häntä, katse muuttuu teräväksi ja kulmat kurtistuvat. Hän muistaa samalla, että kävi viikolla kosmetologilla  ripsien pidennyksellä.

Aamulla hän oli huomannut peilistä silmien punoituksen ja pohtinut luulisiko joku tuttu hänen olevan krapulassa.



POLIISI PYYTÄÄ NOUSEMAAN ULOS AUTOSTA

Hän näkee poliisin tutkivan katseen, naurahtaa ja kertoo syyn silmien punoitukseen. Dystonia vääntää niskoja ja puhe kuulostaa venytetyn kasettinauhan ääneltä. Heillä on suvussa tapana puhua hitaasti. Nyt dystonian vääntämät niskat muuttavat äänen.

Hänen omissa korvissaankin epäluonnolliselta kuulostava puhe näkyy poliisin eleissä epäilyltä. Hän alkaa puhua sairastamastaan dystoniasta, joka saa niskat vääntymään sivuun ja muuttaa äänenkin. Poliisi nyökkää ja pyytää häntä nousemaan autosta kadulle. Hän säikähtää ja kysyy puhalluksen tulosta.

Alkometri on näyttänyt nollaa, poliisi kertoo ja katselee hänen autosta kohottautumistaan. Poliisi toteaa hänen puheensa ja liikkumisensa olevan niin hidasta, että on syytä tehdä kuljettajalle verikoe.

Hän kuulee poliisin puheen, mutta ei oikein käsitä mitä on tapahtumassa. Hänenhän piti vain käväistä kaupassa viikonlopun ruokia ostamassa.




POLIISISAATTUEESSA TALKOOVÄEN SILMIIN

Hän kertoo asuvansa aivan lähellä ja saa poliisilta luvan ajaa auton kotipihalle. Hän istuu autoon ja vilkaisee punoittavia silmiään, nyt niiden väriin tuovat kyyneletkin oman sävynsä. Hän muistaa samalla neurologin todistuksen, jonka sairaudesta on saanut. Siinä on myös lääkärintodistus, joka antaa luvan auton käyttöön.

Hän päättää näyttää todistusta kotipihalla ja ajaa poliisiauto perässään takaisin taloyhtiön parkkiin. Lauantain pihatalkoot hän muistaa samalla kun ajaa pihaan.

Talkooväki on kokoontunut pihagrillin ääreen eväitä syömään ja turisemaan. Naapurit katselevat kun hän ajaa poliisiauton edellä pihaan ja pysäköi omaan ruutuunsa. Huomion keskipisteenä oleminen saa hänet pois tolaltaan ja neurologin paperi unohtuu.



LATTIALLE KAATUNUT SAIRAS KIERRETTIIN JUOPPONA

Pää painuksissa hän kävelee poliisiautoon ja painuu takapenkillä kumaraan. Matka oikeuslääketieteellisen laitoksen verikokeisiin tuntuu pitkältä ja paljon ajatuksia ehtii virrata sen aikana. Hän muistaa lääkärintodistuksen ja sanoo poliiseille siitä. He vilkaisevat toisiaan ja sanovat, että katsotaan se sitten perillä.

Poliisiauton pysähtyessä oikeuslääketieteellisen parkkiin hän pohtii elämän oikkuja. Neurologisen liikehäiriösairauden vuoksi hän on joutunut usein kohtaamaan halveksuntaa ja juopuneeksi epäilyä. On ollut tilanteita, joissa hän on kaatunut ja ihmiset ovat kiertäneet ohi lasten silmät peittäen.

Kerran ostoskeskuksessa hän makasi pitkään kaatuneena. Koko aula oli täynnä ihmisiä, mutta hänet kierrettiin kaukaa, pidettiin sammuneena säälittävänä juoppona.



JÄÄKAAPISSA OLI VAIN VALOT

Verikokeiden jälkeen hän pääsee vapaaksi ja saa määräyksen saapua seuraavana päivänä poliisiasemalle kuulusteluihin. Ulkona hän hengittää raikasta ilmaa ja tuntee syystuulen viiltävän kylmyyden kasvoilla.

Taksin maksettuaan hän vilkaisee tyhjälle pihalle. Talkoot ovat päättyneet eikä tilannetta pysty vielä naapureille kertomaan.

Hän kävelee kotiin ja ovea avatessaan muistaa, että jääkaappi on tyhjä. Hänellä ei ole kyllä nälkäkään enää.



TUTKIMUS TULI YHTEISKUNNALLE KALLIIKSI

Seuraavana aamuna hän menee poliisilaitokselle kuulusteluihin. Tutkittavana on rattijuopumus, josta häntä epäillään. Asiaa on hoitanut ja hoitaa hänen laskujensa mukaan jo usea poliisi. On komisariota, tutkinnan johtajaa ja tutkinnan ylijohtajaa. Ei ole yhteiskunnalle halpaa puuhaa tutkia sairaan ihmisen hitaita liikkeitä ja vaikeaa puheentuottoa, hän pohtii. Kuulustelujen jälkeen hän pääsee pois ilman ajokorttiaan.

Töihin on mentävä seuraavat viikot ilman omaa autoa ja hänen on pakko käyttää matkoihin taksia. Hän soittaa useita kertoja viranomaisille ja yrittää tiedustella milloin saa ajokortin takaisin. Poliisi kertoo, että hänen verikokeensa on lähetetty Saksaan tutkittavaksi. Lauantaiaamun kaupparetki vei osan hänestä Saksaan saakka.

Sairastuminen neurologiseen liikehäiriösairauteen nimeltä dystonia on hänen ainoa rikoksensa.



ELÄMÄÄ RIKASTUTTAVA RATTIJUOPUMUSEPÄILY

Puolentoista kuukauden kuluttua hän saa ajokortin takaisin. Se on noudettava itse poliisiasemalta. Hän päättää soittaa vielä poliisille ja kysyä olisiko tässä syytä pyytää anteeksi.

Rahaa taksimatkoihin on kulunut paljon ja muita ongelmia töiden hoitamiseen. Puhelimeen hän saa jonkun johtajan, joka toteaa, että anteeksipyyntöön ei ole syytä.

Lopuksi poliisi pyytää ottamaan tapauksen elämää rikastuttavana kokemuksena. Hän ei osaa.




YKSI ASKEL VOI MUUTTAA ELÄMÄN

Tämän tarinan minulle kertoi eräs dystoniaa kauan sairastanut ystävä. Hänellä dystonia vääntää päätä oikealle ja luonnollisesti vääntyessään vaikeuttaa myös puhetta. Dystonia vaikuttaa yleensä tasapainoa heikentävästi ja hänellä tuo oire oli voimallinen jossain vaiheessa. On selvää, että horjahtelevaa ihmistä epäillään helposti humalaiseksi.

Ei ole ihme, että monille on soitettu poliisit perään kun he ovat lähteneet ajamaan autolla. Joku on pysäytetty ravintolan ovelle liikojen pohjien vuoksi, toisille huudeltu hitaudesta kassajonossa. Monta tilannetta olen kuullut ja lukenut, mutta tämä kertomani on rajuimpia kaikista.

Hän oli joutunut kohtaamaan muitakin tilanteita, joissa sairauden vuoksi sai kovaa kohtelua. Minä jäin miettimään ihmisen sietokykyä ja sattuman kauppaa, johon hän on joutunut tahtomattaan.

Me jokainen voimme joutua hetkessä vastaavaan tai vielä pahempaan tilanteeseen.

Yksi askel voi muuttaa koko elämän.

Sain itsekin eilen iltapäivällä muistutuksen, miten nopeasti vahinko käy, kun on sattuakseen.




ARVAAMATONTA ON ELÄMÄ

Lähdin viemään illaksi ulos pientä pihatulta. Oli satanut nuoskalunta, enkä huomannut portaiden liukkautta. Astuin ovesta ulos, painautin jalan lumelle ja olin hetkessä ilmassa. Ehdin tajuta, että nyt voi käydä pahastikin.

Parin metrin lentomatkani päättyi jysähtäen terassin kulmalle. Suojelusenkeli taisi saada hihankulmasta kiinni ja otin iskeytymisen vastaan kyljelläni käsi päätä suojaten.

Ihmettelin siinä lumisena, että vain oikea käsi oli vähän revähtänyt ja kipeä. Niskat vähän ottivat retkahduksesta itseensä, mutta niitähän dystoniaa sairastavalla särkee aina muutenkin.

Vähän ihmetellen ja kiitollisena sytytin ulkotulen.

Elämä on arvaamatonta, eikä koskaan tiedä miten seuraavassa hetkessä käy.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti