sunnuntai 4. joulukuuta 2016

LUONNONRAUHAA LUUTALAMMILLA

Hiljaisuus hajoaa käpytikan koputukseen, olen kotona ja avaan sydämeni akkunat. Talvehtimaan jäänyt hippiäinen hypähtelee kanervikossa, keltainen baskeri vilahtelee huurteisten varpujen välistä. Nuotiolla kuksa odottaa ja kahvi jäähtyy, kun juttelen paikalle saapuneen toisen vaeltajan kanssa. Iltapäivän sininen hetki hiipii jäälakeudelle.


Pieni saari on Luutalammin suurin. 
Mihinkään ei ole kiire. 
Puut ovat levollisia.
Elämä on tässä.


Kipinät sinkoutuvat kuksaa kohti, 
savu kietoo unelmiin. 
On sininen hetki, 
aika ajatusten.


Jää kantaa, rusahtelee ja painahtuu alla, 
kuvan takia on mentävä riskirajoille, 
vähän kauemmas vielä...


Luutalammista on saanut joskus suuria haukia,
eräs paikallinen kulkija kertoi. 
Nykyisin tulee ahvenia
pieniä ja mustia.


Luonto lepää jään päällä, jään alla se elää täysillä, 
siellä on toinen maailma. 
Aina on.


Myhäilevä mänty on saaren suurin puu. 
Hymyilyttäähän se tietysti.


Jää hakeutuu veden reunalle, luo kahleitaan,
yrittää pysäyttää puron.
Iloisesti solisevan


Otsatukka tötteröllä, Luutalammi cowboys...


"Olet muuten ihan ok-tyyppi", tämä mänty tuumaili.


Luonnon syli on avoinna aina.


Luutalammin pusuhuuli.


Iltapäivän sininen hetki hiipii jäälakeudelle.
Hiljaisuus hajoaa käpytikan koputukseen, 
olen kotona ja avaan sydämeni akkunat. 
Käpytikka matkaseurana.



Tässä polulla on kimmoisaa kulkea.


Luutalammin pintaa nostettiin pari metriä. 
Nyt luonto palaa hitaasti ennalleen. 
Ihminen on kylässä, 
luonto kotonaan.


Luutalammin liftari, 
matkalla saareen.


Näitä jäähippoja tapaa harvemmin, 
ovat vaikeita kuvattavia
ja arkoja.


Hippiäisen kanariankeltainen baskeri vilahteli varvikossa.
Vanhemmat yksilöt talvehtivat täällä,
nuoremmat lentävät etelään.
Ehkä Kanarialle?


Metsä hiljenee talveksi, lepää.
Ennen suurta konserttia, 
joka alkaa keväällä
metsän sinfonia.
.


Kapea puro yhdistää Luutalammin Rajalammiin. 
Luutalammin vedet kulkevat Suomenlahdelle ja 
vastarannan suolta hiipivät Pohjanlahtea kohti.
Paikka on vedenjakaja.


On niin kaunista, että puutkin kumartavat kunnioituksesta.


Luonnon jäälyhty.






METSÄN HILJAISUUS

Metsän hiljaisuus on tiivis.
Utu viipyy maisemassa,
kietoo ja kiehtoo.
Vie unelmiin.

Metsän tuoksu, elämän maku.
Mieletön kokemus,
huumaa ja kietoo syliin,
kuin ilmavirtaan.

Metsän tarina,
ihmisen tarina.




4 kommenttia:

  1. Voi miten kauniisti olet Luutasuosta kirjoittanut ja sitä kuvannut,'luutis' on yksi suosikkipaikoistani täällä Lopella. Kiitos �� t. Jonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna!

      Mukava kun pidit, kyllä Luutasuo on niin upea paikka, etten usko tämän tarinan sieltä olevan viimeisen. Löysin paikan vasta tänä vuonna Instagram-kuvien kautta. Olisitko ollut sinä tai joku muu, joka julkaisi hienoja kuvia Luutasuon maisemista ja niissähän on kartta jos paikan nimeää. Sillä tavoin olen löytänyt monta hienoa kohdetta. Olin jo pitkään suunnitellut muutenkin, että tutustun Komion luonnonsuojelualueeseen. Viime syksynä sitten toteutin ajatukseni ja kiertelin Luutalammin kokonaan reunoja seuraillen. Kuvailen paljon ja sillä reissullakin varmaan parisataa ruutua, niin upeat, silloin jäiset ja lumihuurteiset maisemat olivat. Paljon näin ja koin, mutta kokemisen nälkähän vain kasvaa, joten kyllä tuo luontokohde on lisätty sydämen kirjanmerkkeihin. Hienoja luontoretkiä “luutiksessa” ja muillakin reiteillä.

      -harzu

      Poista
    2. No juuri noin niitä upeita luontopaikkoja minäkin olen löytänyt, hienojen instakuvien kautta! Voi olla että oli minunkin kuvia, seurataan toisiamme ja sieltä sinun blogisi huomasinkin.
      Oletko käynyt Lopella Iso-Melkuttimen maisemissa, Räyskälässä? Suosittelen!
      Mukavaa Uutta Vuotta 2017 ja nautinnollisia luontohetkiä!
      T. Jonna.J

      Poista
    3. Kiitos Jonna!

      Kiva juttu, että voi tällä tavoin löytää uusia kohteita. Tämä luonnossa vaeltelu, kokeminen ja kuvaaminen on loputon löytöretki. Olen käynyt kerran Iso-Melkuttimen rannalla ja istunut tulilla siinä laavulla. Järven olen ajatellut kiertää jossain vaiheessa, varmaan kevään korvilla käyn siellä. Parhaat vaellusajat ovat nyt koittaneet aurinkoisten aikojen myötä ja paranevat koko ajan. Minun lempikohteitani ovat olleet Liesjärvi ja Torronsuo, sekä kesällä Lappi. Yksi kohde, jota minä voisin suositella sinulle on Häntälän notkot Somerolla. Sinne kannattaa mennä alkukesästä. Onnea uuteen vuoteen ja uusien vaelluskohteiden löytämiseen.

      -harzu

      Poista