sunnuntai 27. marraskuuta 2016

LIESJÄRVEN KIVET JA HAHMOT

Kulkiessaan luonnossa havahtuu usein vaikuttavan luonnon luoman hahmon eteen. Mielikuvia syntyy ja ajatuksia siitä mikä hahmo on metsän kätköissä. Toisinaan hahmot alkavat puhua, sitä on syytä kuunnella.




Liesjärven sfinksin katse on kulkenut pilvien ohi linnuradan tähtivyöhön vuosisatojen ajan.




Oksien välistä kulkijaa kurkistelee varsin arvioiva katselija.




Kivien maailman hienohelma.




Liesjärven rantavahti vakaa.




Tähän ystävällisen järkäleen suojaan voi mennä lepäämään hetkeksi.




Nämä pienet kuuset kallion päällä ovat elämän sankareita, selviytyjien aatelia.




Maastoutunut kivenjärkäle.




Voiko enää olla vakuuttavammin asiansa takana, kuin tämä särmäkivi, jonka kulmia edes vuosisataiset aallot eivät ole kyenneet hiomaan.




Liesjärven olympiakivet odottavat mitalikolmikkoa, neljäs sija on aina vaikein, täällä sekin on sijansa saanut.




Luonnon värisilmä on absoluuttinen.




Kiven kovina he seisovat pysäkeillä ja odottavat, lähellä ja saavuttamattomissa, tarkkaan valitulla paikalla.




Ajan vapauttama tulvapuu lepää muutaman vuosikymmenen suopean kiven suojassa.




"Löydettiin toisemme tässä Liesjärven rannalla vuosikymmeniä sitten, ollaan ikäänkuin kasvettu yhteen."




"Tulehan kulkija tänne sammalistuimelle ja katsele muutama vuosisata kanssani ulapalle, niin varmasti opit jotain."




"Minä olen katsellut tätä maisemaa satatuhatta vuotta, mutta en ole periksi antanut."




Kivienkin kokouksessa keskellä istuu sopuisin luonne, kulmat hiottuna, nöyränä ja lujana. Ulkoreunassa särmikkäät ottavat kantaa.



"Moi, sinähän kävit täällä kymmenisen vuotta sitten. Taidat pitää paikasta, kun yhtenään täällä ramppaat."





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti