torstai 8. syyskuuta 2016

HAAVAN LAULU



Haapa laulaa kauneimmin, ajattelen kun kävelen jokivartta aamulla varhain ja kuuntelen virran kohinaa. Utu nousee virran vuolaimmasta kohdasta, jossa sen aallot ovat jo kuin loivaa koskea. Suuret kuuset asettuvat portiksi joen mutkaan. Pysähdyn katsomaan ja silloin kuulen sen.

Tuulenpuuska tulee jostain jokilaakson yläpuolelta ja vanha jättiläishaapa alkaa laulaa. Minkään muun puun lehdet eivät soi tuulessa sillä tavoin kuin haavan. Se on kuin haavoitettu ihminen, jonka sydän soi kauneimmin, kun hän on pystynyt antamaan muille ja itselleen anteeksi. Silloin soi kaunein laulu, joka ihmisessä voi soida.

Tyynellä säällä sitä ei huomaa ja tuo jykevä haapa, joka on juuriltaan, kuin jättiläisen jalka, saa olla hiljaa. Jotain samaa on elämän kovat koulut käyneen ihmisen olemuksessa.

Vasta kun tuulet tulevat ja saapuvat vastatuulet, voi kuulla haavan laulavan.





MUUTOKSEN TUULET

Se laulaa elämän koetukset kestäneen laulua, joka kertoo kulkijalle tarinaa. Elämänviisautta, jota ei muuten opi kuin koetusten ja vaikeuksien tuulissa.

Ainoa varma asia elämässä on muutosten tuulet. Ne ovat puhaltaneet monta suurta ja vahvaa puuta nurin. Tuo vanha jättiläishaapa on kestänyt.

Se kertoo tarinaa elämän tuulista, muutoksen tuulien tulosta ja niistä selviämisestä. Mikään muu ei ole niin varmaa, kuin niiden tuleminen.

Vaikka nyt soi lehvissä myötätuuli ja sen toivoisi jatkuvan, niin tietää, ettei mikään kestä elämässä kauan.




TUULI KÄÄNTYY

Tuuli kääntyy pian, on yksinkertainen elämänviisaus, joka kannattaa pitää mielessä. On niin helppo jäädä siihen luuloon, että kaikki jatkuu samalla tavoin, kuin aina ennenkin. Ihmisen muisti on yllättävän lyhyt ja valikoiva.

Tästä hetkestä, jota elää, ei aina löydä parasta, joka siihen on kätketty. Elämän arvoitus näyttäytyy jälkeenpäin selkeästi, kuin muistuttaen siitä, minkä joskus ohitti sännätessään arvottoman perässä.

Ymmärtää, kuinka onnellinen sittenkin oli, vaikka aina odotti, että sen saavuttaisi tavoittamalla. Ei ymmärtänyt, mitä omisti sillä hetkellä.

Vain vähän aikaa ja tuuli kääntyy, selaa seuraavan osan elämästä, aloittaa ehkä kokonaan uuden luvun tai tyhjän sivun.




VÄHÄN ON TARPEEKSI

Kun sen oivaltaa, ei enää takerru ihan kaikkeen. On nähnyt jo, miten pian tuuli kääntyy. Oppii, miten onni on kätketty pieniin hetkiin, arjen vähäisiin tuokioihin.

Elämän tarjoaa lepohetkiä, jotka löytää jos ei vaadi liikaa. Elämä ei anna liikaa muille, kuin niille, joita mikään ei tyydytä. Vähän on tarpeeksi. Tämä riittää.

On säntäilijöitä, jotka juoksevat jokaisen uuden virtauksen tempomana, kuin korkki virrassa. Heillä on aina jokeri hihassa, jokin uusi tapa tehdä, mennä tai syödä.

Sitä jatkuu, kunnes tuuli kääntyy ja tuo taas uutta.




HARVINAINEN ROHKEUS

Elämän tuulessa lentää lehtiä, jotka kerran olivat silmuja ja kasvoivat vehreiksi. Tänään niiden värit ovat upean hehkuvia, kun ne viimeisen kerran, ennen maatumistaan, antavat elämän tuulen kuljettaa.

On irronnut siitä, mikä sitoi ja vaati olemaan vain tietyssä paikassa, muodossa ja värissä. On tuulessa ja matkalla jonnekin. Matkalla sinne, minne tuuli kuljettaa.

Viimeinkin uskaltaa olla jotain, mitä aina kaipasi, mutta muiden vuoksi ei uskaltanut, ettei erottuisi joukosta.

On viimeinkin uskallus seurata sydämensä ääntä, se on harvinaista rohkeutta.




OUDOSTI ONNELLINEN

Tuuli kääntyy pian, se on hyvä muistaa, niin pysyy nöyränä elämässä. Mitään ei jatku loputtomiin. On vain yksi hetki ja siihen kätketty salaisuus. Sen löytäjälle elämä antaa ilon.

Onneen on oltava pätevä syy, muuten luokitellaan omalla tavallaan onnelliseksi, oudoksi. On parempi olla sitä, kuin vasta jälkeenpäin tajuta olleensa ihminen, joka hukkasi onnen hetkensä.

Kadotti sen, etsiessään suurempaa, kuin tämä hetki on.




ONNEN HETKI ON AINUTKERTAINEN

Myöhemmin vasta ymmärtää, miten onnellinen kerran olikaan, eikä osannut omistaa sitä onnen hetkeä. Ei ymmärtänyt elää siinä aamun auringonsäteessä, joka leikkasi auki yön pimeyden ja valaisi elämän.

Toi mukanaan uuden aamun, uuden alun. Miten sen voi menettää. Miten voi hukata sen mahdollisuuden, jonka uusi aamu tuo mukanaan? Jälkeenpäin voi ihmetellä, miten monta kertaa hukkasi uuden alun.

Kadotti sen, jonkin arkipäivän murheen mukana. Ei ymmärtänyt, että vaikka tuuli kääntyy kerran, elämä ei käänny.

Mikään mennyt ei palaa. Jokainen onnen hetki on ainutkertainen.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti