lauantai 24. syyskuuta 2016

ELÄMÄN PERUSTA



Unessa olen katolla ja lähden laskeutumaan alas tikapuita. Kevyesti niiden kiinnikkeet irtoavat seinästä ja tikapuut lähtevät kaatumaan kohti maata. Ehdin ottaa asennon, jolla osun joustavasti maahan ja väistän putoavia tikapuita.

Talo ei ole onneksi kovin korkea. Maassa katselen pihalla lojuvia ja seinästä irronneita tikapuita harmissani. Mietin miksi niiden kiinnitykset niin helposti repesivät seinästä.

Sitten tajuan, että seinän täytyy olla lahonnut. Siihen on päässyt kosteutta, joka on pehmentänyt puun ja niin kiinnikkeet irtosivat.




ELÄMÄN PERUSTA KESTÄÄ

Maan kamaralla huomaan kuitenkin itse selvinneeni vahingoittumatta putoamisesta. Se mikä oli lahoa, huono kiinnitys tai mikä sai tikapuut irtoamaan seinästä oli ulkopuolellani.

Herään siihen ja ymmärrän uneni viestin olevan selviytymisen. Minä selvisin siitä tilanteesta, joka johtui jonkin ulkonaisen asian kestämättömyydestä.

Olin tosin jostain syystä siellä katolla ja tulossa pois. Ehkä yritin jotain, mutta uni kertoi jonkin olevan pielessä.

Uni ei kerro syytä tekooni, kuten unilla on tapana, ne aina ovat arvoituksia ja alitajunnan tapa purkaa jännitteitä mielestä.

Ehkä tuossa unessa oli elämän epävarmuus ja silti varmuus omaan selviytymiseen kaikesta mitä kohtaa.

Luottamus siihen, että perusta on vahva, putosipa mistä tahansa.




KAIKKEA EI VOI KORJATA

Herään tuohon uneen ja siihen, että seison maan kamaralla, joku on oikealla puolellani ja ehkä kertoo syyn miksi tikapuut irtosivat seinästä.

Unessa tietää asioita itsestään, ajatukset eivät ole unessa mietittyjä, vaan luonnollista virtaa, kuin tietoisuutta, jota hereillä ei tavoita. Olen ehkä unessa lapsuuteni, asemaperän pihalla, tasaisella hiekkamaalla ja turvassa.

Epävarmuus ei liity siis olooni, vaan ulkopuoliseen tekijään. Minusta tuntuu, että olen vahvalla pohjalla, joka kestää ja jolle voi pudota aina uudelleen.

Lapsuuden perusta on niin vahva, ettei putoamista tarvitse pelätä. Aina voi nousta uudelleen. Voi jättää nuo lahot elämän seinät ja lähteä toisaalle, sillä kaikkea ei voi korjata.




ON LÖYDETTÄVÄ PERUSASIAT UUDELLEEN

Ehkä toisinaan yrittää jotain, mikä ei kestä, eikä ole kiinni todellisuudessa. Sitten on pudottava maan kamaralle. Löydettävä elämän perusasiat uudelleen ja matka jatkuu. Aina voi yrittää uudelleen.

Mietin, että unessa olin jo ylhäällä ja tikapuut irtosivat vasta lähtiessäni laskeutumaan alaspäin.

Sanoma unessa tuntuu selvältä yön pimeydessä, kun kello lähestyy neljää. Elämän epävarmuus ja omien voimien riittäminen haasteiden edessä on tullut uniin.

Ne purkautuvat näin, irtoavat kuin unessa tikapuut seinästä.

Elämän perusta kestää ja antaa mahdollisuuden taas yrittää uudelleen. Unessa tulee kuitenkin selväksi, että on kokeiltava jotain muuta.

On löydettävä jokin uusi tapa edetä, on muututtava.



UNEN VIESTI

Nousen puoli viiden aikaan keittämään kahvit ja pohdin vielä hetken unta. Yleensä unet katoavat heti heräämisen jälkeen, eikä niistä muista häivettä enempää.

Tämä uni jäi mieleen väreineen ja tunne maaperästä oli vahva. Elämän perusasiat ovat meissä niin vahvoja, että ne kestävät unessakin.

Näin jätän unen ja löydän siitä linkin oman elämäni matkalle. Unessa putosin jaloilleni hallitusti, mutta kaikki se, missä olin ja minut sinne vei osoittautui kestämättömäksi, eikä paluuta ollut.

Aika näyttää oliko unella joku sanomakin, muukin kuin elämän jännitteiden purkaminen.




SITKEÄ OKSA

On kolea syyskuun aamu ja käyn katoksesta sylin puita takkaan. Tuli rätisee aina yhtä kodikkaasti. Päivä on jo valjennut ja tien laidassa lehmuksen oksat heiluvat tuulessa.

Katkennut oksa, josta kirjoitin oman blogin jokin aika sitten on yhä kaikkien syysmyrskyjenkin jälkeen pysynyt kiinni sitkeästi.

Myrsky, joka muutama viikko sitten kaatoi puitakin ja pudotti suuria oksia ei sitä saanut pudotettua alas.

Oksa vain keinuu sitkeänä ja kantaa käpristyneitä lehtiään.




VIISI MIELENOSOITUSTA

Olen tänään aamupäivän bussilla lähdössä Helsinkiin. Menen sinne tekemään juttua Suomen Parkinson-liiton Kelpo polku -tapahtumasta. On mielenkiintoista nähdä millainen tunnelma pääkaupungissa on.

Tiedotusvälineiden mukaan tänään on Helsingissä viisi mielenosoitusta, jotka järjestetään samaan aikaan kuin Kelpo polku -tapahtuma.

Ei niillä ole tietenkään mitään yhteistä keskenään, muuta kuin samanaikaisuus.



LÄHES JOKAISEN TUTTAVAPIIRISSÄ HÄN ON

Suomi on maa, jossa kaikki suuret asiat tapaavat tapahtua Helsingissä. On hienoa olla siellä mukana ja kokea se atmosfääri.

Minusta tuntuu myös upealta olla mukana nimenomaan tapahtumassa, joka on rauhallisin ja kiinnostaa siitä syystä vähiten tiedotusvälineitä.

Onhan kyseessä sairaus, tietoisuuden siitä ja sen hoidosta kertominen.

Sairaus, joka silti koskettaa aika suurta osaa suomalaisista, sillä joka tuttavapiirissä tai suvussa on Parkinsonin tautia sairastava.




PARKINSONIN TAUTI

“Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, jonka oireita ovat liikkeiden hitaus, lepovapina, lihasjäykkyys ja tasapainovaikeudet.

Oireet johtuvat aivojen mustan tumakkeen solukadosta ja siitä aiheutuvasta dopamiinin vähenemisestä. Myös masennusta ja muistihäiriöitä voi esiintyä.

Taudin syytä ei tiedetä, eikä sitä osata parantaa. Oireita hoidetaan lääkkeillä ja kuntoutuksella.

Suomessa Parkinsonin tautia sairastaa noin 14 000 ihmistä.”

Näin kerrotaan Suomen Parkinson-liiton sivuilla ja lisää tästä sairaudesta voi lukea sieltä, linkki sinne löytyy tästäkin blogista.



TUNNETTUJA PARKINSONEITA

Tunnetuimpia Parkinsonin tautia sairastavia ovat edesmennyt nyrkkeilyn moninkertainen maailmanmestari Muhammed Ali, näyttelijät Michael J. Fox ja Robin Williams.

Helppoa ei sairauden hyväksyminen ole ollut, sillä Robin Williams teki itsemurhan diagnoosin jälkeen. Hän kärsi myös masennuksesta ja ahdistuksesta.

Michael J. Fox sairastui jo nuorena vuonna -91 ja salasi pitkään sairautensa. Hän yritti hoitaa sitä juomalla ja vasta vuoden ryyppyputken jälkeen oppi hyväksymään sairauden.

Nykyisin Fox on merkittävä hyväntekijä ja esimerkki. Uusille sairastuneille hän näyttää, että elämää ei aina pysäytä edes vaikea ja parantumaton sairaus.

Suomessa tunnetuimpia Parkinsonin tautia sairastavia ovat Iiro Viinanen ja Esko Seppänen. Molemmat ovat myös kertoneet sairaudestaan avoimesti.




TUULI ON TYYNTYNYT

Takka rätisee viimeisiä halkojaan. Pian on aika lähteä aamupalalle ja katsoa kaikki valmiiksi lähtöä varten.

Ulkona lehmuksen oksa ei heilu, tuuli taitaa olla tyyntynyt.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti