keskiviikko 10. elokuuta 2016

SELITETTY TOTUUS



“Koska se tämä filimi loppuu, minä tahon täältä pois”, oli äitini sanonut eräänä aamuna. Äidilläni on alzheimerin tauti, joka vuosien jälkeen on edennyt siihen vaiheeseen, ettei hän enää tunne meitä lapsiakaan, kuin ehkä hetkittäin. Äiti on aina ollut verbaalisesti lahjakas sanankäyttäjä, joka on osannut vastata tilanteen vaatimalla tavalla. Vielä tässäkin vaiheessa hänen sanoissaan soi tuttu ääni. Äitini ääni, joka sairauden otteessakin löytää elämää mittaavan kuvauksen.

Äiti hoiti vuosia Unionin kahvilaa Kemijärvellä ja teki kahdentoista tunnin työpäiviä. Hän leipoi aamulla kuulut Unionin baarin munkit, paistoi pihvit ja sämpylät hampurilaisiin, valmisti lounaan, jonka syöjistä pieni baari täyttyi. Illalla hän palasi kotiin kuuden seitsemän maissa, kävi saunassa ja meni usein aikaisin nukkumaan. En silloin ymmärtänyt äitini tekemän työn mittaa. Vasta nyt siitä hieman käsitän.

Siitä huolimatta äidillä oli aikaa myös jutella ja lukea, kun kahvilassa oli hiljaisempaa. Minä kävin hänelle usein kirjastossa tai ostamassa lehtiä r-kioskilta. Siinä samalla katselin äitini jatkuvaa liikettä tiskiltä keittiöön ja kuuntelin hänen keskustelujaan. Toisinaan joku suulas asiakas oli mielestään sanan oikealla puolella ja letkautti jonkin sutkautuksen. Vastaus tapasi tulla äidin suusta niin nopeasti, että rehvakas tuulihuuli jäi nolona paikalleen, samalla kun äidin tuntevat vakioasiakkaat remahtivat nauruun.

Äiti jatkoi työtään ja osasi suhtautua kaikkiin asiakkaisiin luontevasti. Hänen sanoissaan oli aina voimaa. Äiti osasi käyttää niitä. Usein koulun jälkeen tulin kahvilan keittiöön, hain kahvia ja otin lehden tai kirjan. Istuin sitten pöydän ja jääkaapin väliin lukemaan.

Opin siinä kuunnellessani sanojen voimasta jotain. Opin elämästä siellä kahvilan jakkaralla paljon kuuntelemalla, opin sanojen voiman, keskustelun taidon ja hiljaisen kuuntelijan osan.




OMAT SANAT

Sanoissa on voimaa, mutta vain jos ymmärtää sanojen merkityksen. Vaikutus ei ole tarkoitus. On sanottava enemmän, on löydettävä todellinen merkitys. Silloin tavoittaa sanojen luonteen ja mahdin, omat sanat. Lainatuilla sanoilla voi tehdä vaikutuksen, saada aikaan tunteen tai reaktion, mutta oma sisin tietää, että sanottu ei ollut omaa. On löydettävä omat sanat.

Oma sana tulee sieltä, missä sydän on. Sieltä missä ihmisen mieli haluaisi löytää ajatuksille muodon. On niin helppo hypätä valmiiseen sanaan tai sanontaan, on helppo väistää, ettei paljasta, että oikeastaan on ymmällä. Elämässä on vain eksyneitä. Kukaan ei tiedä lopulta mistä tässä kaikessa on kysymys. Sen huomaa, tai sitä ei voi olla huomaamatta. Kaikki me olemme eksyneitä, eniten se, joka ei ole.

Miten sanat ovat syntyneet? Ihmisen mielessä oleva ajatus on saanut niissä muodon. Ajatus tulee ensin ja sanat tuovat ne esille. Sanoakseen omat sanat, on ajateltava omia ajatuksia. On uskallettava mennä ohi valmiiden vastausten. On mentävä, vaikka niissä on helpoin tapa selvitä tilanteesta. On mentävä kuin kävelisi pikaruokahyllyn ohi kaupassa, koska tietää hyvin, että niitä ei ole terveellistä syödä.




ELÄMÄN SELITYSTEOS

“Sehän on sanomattakin selvää”, totesi joku ja oli omalla tavallaan oikeassa. Hiljaisuus on parempi tila, kuin puhe, joka on vain tyhjyyden täyttävää ääntä. Olen joskus kuunnellut ihmistä, joka puhui tuntikausia lähes taukoamatta. Mitään sanotusta en muista. Ainoastaan se jäi mieleen, ettei hän antanut puheenvuoroa tai arvoa toisten sanomiselle. Se oli ehkä puhuttelevin sanoma sanotussa. Hiljaisuutta alkaa arvostaa, kun kuuntelee riittävän kauan puhetta, jonka tavoite on vain olla äänessä.

Se, että sanoilla löytää oman ajatuksen, on aina enemmän kuin sanottu viisaus, jonka poimi jostain. Ei sanotun tarvitse olla valmis, riittää kun ajatus on oma. Riittävän viisas ajatus on avoin ja jättää tilaa kasvamiselle. Selitys on sanojen pujottelua umpihangessa, reitti läpi tuntemattoman rinteen. On sanonut tai tehnyt jotain, minkä tietää menneen ohi oman tai kuulijan ymmärryksen.

Rehti tunnustus on aina parempi, kuin hyvä selitys. Vaikka selittämällä tilanteesta selviäisikin, niin päätyy aina tuntemattomaan maastoon ja oppii tavan, joka lopulta vie harhaan. On ison arvostuksen edessä valitessaan näiden kahden väliltä. Selittämättä voi selvitä elämästä, uskon niin. Selitysteokset ovat usein paksumpia, kuin alkuperäiset kirjat, joita yritetään selittää. Tämä kertoo selittäjästä paljon.





SELITYS ON TÄMÄN PÄIVÄN TOTUUS

Olen oman elämäni varrella huomannut sen, että toiset ihmiset osaavat selittää minkä asian tai tekonsa aina parhain päin. Heillä on hyvä selitys kaikkeen ja vankka perustelu, johon he uskovat niin vahvasti, ettei sitä moni tohdi epäilläkään. Uskon kyllä, että elämästä voi selvitä selittämällä. Voi, varsinkin tänä päivänä, kun tekemisen arvo on jäänyt sanomisen varjoon. Sanojen arvo on siitä huolimatta edelleenkin teoissa. Ne lopulta mittaavat sanojen painon.

Selityksellä on kyllä painoarvoa ja usein se myykin jos on riittävän hyvä. Luonnollisesti hyvä selitys on kiinnostavampi kuin tylsä totuus. Siitä syystä totuuden jälkeen seuraa usein selitys, joka pyrkii muuttamaan totuuden. Näitä on kuultu ja kuullaan jatkuvasti niin paljon, että selityksistä on jo tullut osatotuuksia ja hyväksyttyjä. Totuus ei enää kiinnosta, koska hyvät selitykset myyvät paremmin. Tavallinen ihminen, joka näitä selittelyjä on vuosia ja vuosikymmeniä seurannut, ei enää piittaa niistä. Sanojen uskottavuus on julkisesta keskustelusta jo kadonnut ja elämästä on tullut selitysten markkinat. Uutisiinkin on nykyisin lisätty selittäjä, joka on usein entinen uutistenlukija.

Rehellinen etsijä onkin jo ymmärtänyt valheiden verkon, johon ihmislaumat on selityksin sidottu. On uskomatonta toisaalta miten pitkälle selittämällä pääsee ja miten kaikesta selviää selittämällä. Se on tämän päivän totuus. On siis yksi totuus tänäkin päivänä, joka pitää, se on selitys.




TOTUUDELLA ON AIKAA

Miten sitten selitysten keskeltä voi löytää tien ulos. Miten välttää verkon, jonka ainoa tarkoitus on viedä harhaan? On löydettävä oma ajatus, jonka oma mieli on tuottanut. On pystyttävä vastustamaan niitä pikaruokia, valmiita selityksiä, joita joka puolelta syötetään. Mitä oma sydän sanoo, vain se merkitsee. Ihmisen sydämeen on annettu kyky punnita se, mikä on totta.

Elämän perusasiat ovat niin selkeitä, ettei niitä tarvitse selittää. On oltava kullankaivaja, joka savimassojen, soran ja mullan keskeltä löytää kultahiput. On pakko löytää, koska vain ne jäävät ja  vain niillä on lopulta merkitystä. Ajan virrassa kulkee selitysten suma. Lautta, joka kulkee aikansa ja kerääntyy lopulta yhteen, kuin muovijätteiden saastesaaret atlantin valtameressä. Hyvät selitykset vetävät aina puoleensa, keräävät kuulijoita kuin mädäntyvät raadot kärpäsiä.

Lopulta jokainen selittäjä puhuu aina omaksi, tai edustamansa ryhmän eduksi. Hyvä selitys ja vahva totuudensietokyky vie läpi mistä tahansa, se on jo nähty monta kertaa. Uskon kyllä, että totuus aina voittaa selityksen. On kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että totuus ei kaipaa selityksiä. Totuudella on aikaa odottaa.



ELÄMÄN SELITYS

Mikä on ihmisen oman elämän tavoite, sen tajuaminen on lopulta isompi totuus, kuin kaikki selitykset, joita median kautta jatkuvasti syötetään. Isompi tavoite, kuin urheilijan pyrkimykset, poliitikon pääsy edustamaan, kirjailijan julkaisemaan tai mikä muu tahansa tavoite.

Mitalit himmenevät nopeasti, poliitikot unohtuvat ja kirjat siirtyvät poistomyyntiin. Mikään ei kestä kovin pitkään tässä maailmassa.

Aika jättää kerran jokaisen ja “filmi loppuu.” Vain oma elämä on lopulta se joka punnitaan. Onko silloin jäljellä vain hyvä selitys?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti