tiistai 24. toukokuuta 2016

POHDISKELEVA PUNARINTA





Meillä on tuijotuskilpailu, jonka häviän kirkkaasti. Punarinta tuijottaa minua oksalta toukka suussa ja pysyy minuutteja samassa asennossa. Minun pääni vääntyy sivuun, heti kun yritän pitää sitä suorassa.

Olen nimennyt linnun pohdiskelevaksi punarinnaksi, koska lintu usein jää paikalleen mietiskelemään. Sillä oli sama taipumus jo pesää tehdessään.

Huomasin toukokuun alussa sen taipumuksen tuumailuun. Vanha terijoen salavan korkea kanto oli sen pähkäilypaikka. Lintu touhuili aluksi pesää vauhdilla, syöksyili sinne tänne ja kuljetti pitkiä risuja tai sammaltuppoja pesään.

Sitten se pysähtyi kannon päähän, pysähtyi kuin vieterilelu, joka on unohtunut virittää. Lintu saattoi olla siinä kymmenisen minuuttia sammaltuppo suussa ja katsella pesälle.

“KUKA NYT MULLE RUPIAISI”

Punarinnan katse painui alaviistoon ja lievä apeus tuli sen olemukseen, tai niin minä luin sen kehon ja ilmeen viestintää. Näin sen aprikoivan valintaansa, pohtivan että tuleekohan tuosta pesästä mitään.

Osaako hän, tavallinen pieni punarinta, tehdä pesää, joka tulisi kodiksi uusille linnunaluille.

Ja sitten näin sen kysymyksen, jonka linnun nokanpielen pieni painauma kertoi;

“Kuka nyt tällaisen kanssa pesintäpuuhiin rupiaisi”?




PESÄ GRILLIKATOKSEEN

Kaikkein erikoisin oli tuon pohdiskelevan punarinnan pesälle valitsema paikka. Näin kyllä, että punarinta, alkuun lähes raivokkaalla uholla punnersi pesätarvikkeita grillikatokseen.

Seurasin herpaantumatta tuon upean linnun uutteraa voimainnäytöstä ja aloin ymmärtää, mitä tarkoittaa hartiapankki. Sitten aloin pohtimaan mihin kohtaan grillikatosta punarinta pesäänsä oli alkanut tekemään.

Päättelin jotain nurkkaa, tai katoksen vierellä kasvavien tuijapensaiden suojaisia kohtia. Mietin, miten pesintä onnistuisi kissoilta, koska täällä liikkuu monta irtokissaa.

KOTOISASTI PESÄPÖNTÖN KATOLLA

Yksi niistä on erikoistunut kiipeilyyn ja sen näki jo pienenä karvapallona käppäilevän autotallin katolla. Sillä on raitoja, joten nimekseen se sai Viirun.

Kerran Viiru loikoili avonaisessa linnunpesässä rentona, kuin omassa pesässä. Nykyisin se usein parkkeeraa naapurin auton konepellille tai pönttöjen katoille. Sieltä on hyvä sipaista pesään tuleva tai lähtevä pikkulintu käpälällä kitaansa. Loppuvat pesintämurheet linnuilta.

Toinen alueen irtokissoista on oranssi ja näyttää lähes täysin erään kuuluisan sarjakuvakissan kopiolta, paitsi että on pienikokoisempi. Nimekseen se sai siis Pikkukarvinen.

Luonteeltaan Pikkukarvinen on sarjakuvakaimansa tavoin äärettömän laiska. Se ei jaksa kiipeillä puissa tai pahemmin edes lintuja pyydystää, jos niitä ei ihan lähietäisyydelle osu.




HARAKKAJENGI HALLITSEE

Pikkukarvinen viettää aikaansa kompostin luukun päällä tontin nurkalla lokoisasti. Harmi vain, että harakkajengi, tuo alueen ehdoton reviirivaltias, on ottanut Pikkukarvisen kohteekseen.

Aina kun Pikkukarvinen menee lempipaikalleen kompostin päälle ja asettelee jäsenensä mukavan joutilaaseen asentoon, tulevat harakat.

Harakka on hurja lintu ja parvi niitä pistää kyllä kissat ojennukseen. Ainakin tämän alueen kissat on laittanut.

KOMPOSTIN KUNINKAAT

Kuulin äskettäin, kuinka eräs kissa oli uhmannut harakkaa ja saanut kirjaimellisesti nokilleen. Joku oli tullut eläinlääkäriin ja kuullut kissan valittavaa mouruamista.

Eläinlääkäri oli soittanut ilmeisesti kissan omistajalle ja sanonut, että nokka on mennyt luun läpi aivoihin ja kissa on nukutettava. Siinä oli käyty reviiritaistelu, joka oli päättynyt kummankin tappioksi.

Pikkukarvinen ei kuitenkaan koskaan harakoita uhmaa. Pitkäpyrstöisen harakan lennähtäessä kompostin kulmalle, kissa vain katselee sitä tympeänä.

Toisen harakan asettuessa sen yläpuoliselle oksalle, Pikkukarvinen harmissaan kohoaa pystyyn ja hypähtää nurmelle.

Se on paikkansa hyväksynyt ja kompostin kingit, harakkajengi antaa sille vielä vauhtia matkalle.




KISSA ON VIISAS JA TAITAVA SAALISTAJA

Pikkukarvinen on kyllä muuten harmiton ja pysyttelee omalla pihalla, mutta juoksuaikana se käy ruikkimassa naapureinenkin pihat haisemaan.

Irtokissa pilaa ulkona olevia tavaroita ja tekee vahinkoa, jonka toiset asukkaat joutuvat korjaamaan tai maksamaan.

Muitakin kissoja tällä alueella on liikkunut ja liikkuu, mutta nämä kaksi ovat tämän hetken värikkäimmät persoonat.

Kissa on viisas eläin ja taitava pyydystäjä. Ei se tietysti kissan vika ole, että se toimii vaistojensa varassa. Irtokissojen tekemissä vahingoissa on kyse omistajien piittaamattomuudesta enimmäkseen.

Joskus tosin myös hyvin kissaansa pitäviltä lemmikki karkaa ja tulee pihaan, mutta ne kyllä ajan oloon tunnistaa.

LIIAN ROHKEA LINNUKSI

Nyt kun seurasin pohdiskelevan punarinnan pesintää, ajattelin sen tehneen virheen, koska pesä tulisi grillikatokseen. Kissat kävisivät grillijonossa takuuvarmasti jossain vaiheessa. Viimeistään valomerkin jälkeen, kun emme olisi kotona.

Aliarvioin kuitenkin punarinnan pahan kerran ja siihen oli kyllä syynsä. Minulle oli kehittynyt käsitys, että lintu on vähän hömelö luontokappale.

Punarintahan on varsin rohkea ja tuo ominaisuus on varattu yleensä vain vahvoille tai nopeille. Kyllä punarinta nopea onkin, sitä ei voi kieltää.

Mutta jos kohtaa vielä nopeamman, käy rohkeus ansaksi ja eräänä aamuna muutama vuosi sitten näin sellaisen tilanteen.




VARPUSHAUKAN AAMIAISELLA TUORETTA PUNARINTAA

Olin jo illalla ihaillut upeaa punarintaa, joka pihalla rohkeasti lennähteli muutaman metrin päässä. Nyt aamukahvia juodessani katselin ikkunasta, kuinka se nökötti kannon päässä pohdiskellen elämän menoa.

Lähdin viemään kahvikuppia tiskialtaaseen, ja kun palasin, en enää nähnyt lintua. Sitten näin parin metrin päässä sepeliköllä varpushaukan aterioivan punarinnalla.

Syötyään haukka lennähti autotallin reunalle, katseli pää sivulle kääntyneenä, kuin patsas, on se uljas lintu ajattelin.

Kun lähdin töihin, näin kasan punertavia höyheniä sepeliköllä, siinä oli se mitä jäi jäljelle rohkeasta punarinnasta.

Niin minulle syntyi käsitys upeasta, mutta vähän tyhmänrohkeasta linnusta.

Olin väärässä, sillä en vielä ollut tavannut tätä pohdiskelevaa punarintaa.

GRILLISSÄ HAUTOO PUNARINTA

Oli sitten melkoinen yllätys, kun kerran varovasti grillikatokseen kurkittiin ja muutaman vuoden ikäisen kaasugrillin kansi avattiin.

Onneksi ei isäntäväki ollut paikalla, sillä grillin sisällä oli hieno pesä ja kaksi munaa. Kuvat piti ottaa, sitten varovasti kansi kiinni ja poistuminen.

Päätettiin rauhoittaa katos ja grilli pesinnän ajaksi. Odotin jännityksellä, hylkääkö lintu pesän ja luulin jo niin käyneen, mutta eihän se sitä tehnyt.

Punarinta vain muutti pesänteon jälkeen täysin tyyliään ja alkoi syöksyä suoraan pesälle omenapuun oksalta.

Joskus sattumalta näin sen syöksyvän pesäänsä.




POHDISKELEVA PUNARINTA

Tänä aamuna näin sen viimeksi, kun meillä oli tuijotuskilpailu. Pohdiskellen punarinta jökötti vajaan kymmenen metrin päässä omenapuun oksalla.

Sillä oli toukka suussa, mutta lintu ei hievahtanutkaan. Sitten se jälleen huijasi minua ja katosi, kun otin lopulta kahvikupista hörpyt.

Luulin linnun jo menneen pois, kun näinkin sen syöksyvän grilliin.

Olen muuttanut täysin käsitystäni punarinnasta, se on viisas lintu.

Miettii pitkään ja vaikuttaa lähes murheelliselta.

Odottaa, kunnes kamera putoaa syliin ja kahvi maistuu suussa, silloin se häviää.

On se taitava, tämä pohdiskeleva punarinta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti