perjantai 20. toukokuuta 2016

HÄPEÄN LEIMA



Ymmärrys ja lempeys on löydettävä, myös itselleen, muuten niitä ei löydä toisillekaan. Onko elämällä ilman ymmärrystä edes merkitystä? Ymmärrys on avain ja koodi, joka avaa sydämen. Kaikkein vaikeinta on aina ymmärtää itseään. Siinä vaiheessa, kun ymmärtää olla itselleen armollinen, on jo astunut elämän kivikatua yhden pienen askeleen.

Kivikatu vertauksena tulee mieleeni, kun kävelen Aurajoen rantamilla. Jokea reunustavien kivipaasien vieressä on mukulakivistä tehty kapea katu. Minun on hankala kävellä sitä, koska niskoja vääntää enemmän epätasaisella alustalla. Siirryn kivikadun sivussa kulkevalle tasaiselle paadelle, jonka sivusta nousee rinne kadulle. Oikealla edessä Tuomiokirkon torni näkyy puiden välistä jylhänä.

ELÄMÄN VIRTA

On aurinkoinen alkukesän aamupäivä, tulppaanit kukkivat vihreillä jokitörmillä ja muutamia ihmisiä kävelee rantamilla tai istuu penkeillä. Täällä on mukava vain kävellä ja antaa ajatusten kulkea virran mukana, levollisina ja yhtä pysäyttämättöminä.

Kuka voisi ajatusten virran pysäyttää. Niiden patoamista kyllä on moni yrittänyt, tai ohjata niitä toisaalle. Elämän virtaa on kuitenkin vaikea hallita. Pato ehkä pitää aikansa, mutta kun se murtuu, ja lopulta niin aina käy, silloin se on pysäyttämätön.

Virta aina menee sinne, minne se halusikin, sen ymmärtäminen on ymmärrystä. Silloin antaa voimien kulua niihin asioihin, jotka merkitsevät enemmän. Elämän virta on ihmisen hallinnan ulkopuolella.




HÄPEÄN LEIMA

Olen lähtenyt aikaisin ajelemaan Turkuun, koska halusin tulla kauniina kesäaamuna tänne Aurajoen rantamille kävelemään. En ole koskaan ennen täällä käynyt vain kävelemässä ja aikaa kuluttamassa ja nyt ajattelin tehdä sen. En pety, niin kaunis on aamu ja Aurajoen seutu.

Istun rottinkipenkille, katson ohi kulkevia ihmisiä ja maisemia. Keltaiset lenkkipuvut päällä kävelee vanhempien herrasmiesten ulkoiluryhmä jokitörmän päällä kulkevaa katua. Lokki katselee jokea paaden reunalta, on hyvä olla ja istua tässä.

Häpeä on iso leima ihmisessä, silloin kun sen itse on hyväksynyt. Siinä voi olla koko elämän merkitsevä logo. Niin syvälle sieluun painunut, että irti sitä ei saa. Häpeää voi kantaa monesta syystä. Kulttuuri missä elää, määrittelee usein häpeän syyn, laadun ja kestoajan.

Suomalaisessa kulttuurissa on ollut aina vahva halu hoitaa omat asiat kunnialla. Varsinkin taloudellisten asioiden hoitoa on pidetty etenkin vanhemmassa sukupolvessa ihmisen mittana. Päivällä olen menossa tilaisuuteen, jossa häpeän leimasta ja siitä pääsemisestä puhutaan.

HEIKOIMMILTA NYLJETÄÄN ENSIN

Tilaisuudessa tullaan puhumaan velkaongelmista ja niiden aiheuttajista, sekä avusta, jota tilanteeseen on tarjolla. Häpeän leimasta, joka velkaongelmaisen elämään voi painua niin syvälle, että siitä tulee osa identiteettiä, puhutaan myös. Puhutaan myös sen turhuudesta.

Jokainen voi joutua velkaongelmiin, nyt varsinkin, kun kaikkein heikoimpien tukien nylky on menossa yleisesti valtapiireissä hyväksyttynä. On aika puolustaa hyväosaisten etua, heitä on paljon enemmän ja ennen kaikkea he osaavat itsekin ajaa hyvin etujaan.

Heikompien ongelma on aina ollut se, että jonkun muun on ajettava heidän etujaan.




OMAN TALOUDEN HALLINTA

Kävelen Aurajoen rantamilta Turun Tuomiokirkolle ja katson kuinka portaita alas laskeutuu häliseviä ja iloisesti nauravia koululaisia. On kevätjuhlien aika ja monella syytä juhlia.

Hyväntuulisia koululaisia katsoessani ajattelen, että jokaisella on oma tarina vasta alkuvaiheessa. Minkälaisen siitä elämä tekee, on aina arvoitus. Mielenkiintoinen ja värikäs se varmasti tulee jokaiselle itselleen olemaan ja toivottavasti myös onnellinen tarina.

Jatkan omaa tarinaani Tuomiokirkon puistosta Aurajoen rantamille ja kävelen sillalle. Jatkan siitä kohti tilaisuutta, jonka vuoksi olen Turkuun tullut. Siellä on kysymys ylivelkaantumisesta ja siitä miten ihmistä voidaan auttaa, kun talouden hallinta karkaa käsistä ja velkakierre on kasvanut liian isoksi ihmisen itsensä hallita.

Teen juttua aiheesta ja edellisenä päivänä keskustelin pitkään erään tilaisuuden puhujan kanssa. Hän kertoi, että suomalaisessa kulttuurissa on yhä vahva tarve olla oman taloutensa hallitsija.

YKSIN EI TARVITSE OLLA

Häpeän leima on yhä suuri, kun ote taloudesta lipeää ja lopulta katoaa kokonaan. Moni yrittää vielä itse taistella omin keinoin irti velkakierteestä ja ottaa pikavippejä tai lainaa lisää. Lopulta tuo kierre puristuu kuitenkin ympärille kuin kuristajakäärme. Sellainen, joka antaa uhrinsa hengittää ulos, mutta kiristää otettaan, niin että lopulta aina nujertaa saaliinsa. Samoin käy velkakierteen aikana jos omin avuin ja pikavipeillä yrittää hoitaa velkakierteen.

Tilaisuudessa Takuu-Säätiön työntekijät kertovat, kuinka paljon helpompaa velka-asiat olisi hoitaa, jos sellaiseen kierteeseen ajautumassa oleva ottaisi jo alkuvaiheessa heihin yhteyden. Ensimmäisenä olisi saatava pois tuo häpeän leima, jota moni kantaa, kun menettää otteen omista raha-asioistaan.

Tänä päivänä Suomessa ei kenenkään tarvitse hävetä yksin sitä, että on rahavaikeuksia tai velkakierteessä. Suomessa on tänään lähes neljäsataatuhatta ihmistä, joilla on maksuhäiriömerkintä.

Määrä on suurempi kuin 90-luvun laman aikana ja tulee luultavasti vain kasvamaan.




HYVIEN AIKOJEN LASKU

Mitkä asiat sitten ajavat ihmiset velkakierteeseen? Syitä varmasti on yhtä monta kuin ihmistäkin, eikä varmasti voi laskea pois myöskään holtitonta rahan käyttöä. Toisaalta luotolla elämiseen kannustava ja painostava yhteiskunta ajaa siihen jossain määrin. On oltava kaikenlaista, mihin rahat eivät riitä ja sitä saa velaksi, siitä se kierre alkaa.

Syitä on myös monia muita, eikä läheskään aina se ole ihmisen oma vika, että hän ajautuu velkakierteen otteeseen. Avioero, lomautus tai työttömyys ja sairaus, voivat ajaa velkakurimukseen. Menot ja maksut on laskettu tulojen mukaan, jotka hyvinä päivinä riittivät hyvin.

Sitten tulevat ne vaikeat ajat ja maksupino alkaa kasvaa. Niistä moni yrittää selvitä omin keinoin liian kauan. Joku ottaa lisää lainaa, toinen maksaa pelkkiä korkoja, ehkä lainaa tutuilta ja sukulaisilta.

HÄPEÄN LOUKUSTA VOI SELVITÄ

Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut aina leima, että ihminen hoitaa asiansa. Se on hieno leima, kun siihen pystyy, mutta tuhoava, kun se kääntyy toisin päin. Silloin se on häpeän leima. Sen leiman Takuu-Säätiön velkaneuvojat haluaisivat yhteiskunnasta poistaa. Ei ole häpeällistä joutua velkakierteeseen, siihen voi jokainen joutua.

On ryhdikästä lähteä selvittämään asioita silloinkin, kun kaikki on menetetty taloudellisesti ja ehkä muutenkin. Joskus velkakierre vie elämästä kaiken, kun se saa liian ison otteen, eikä apua haeta ajoissa. Kulissit joskus kaatuvat päälle ja murskaavat, jos niitä yrittää liian kauan omin voimin pitää pystyssä.

Pikavipit ovat sitten jo kuilun reunalla istuvia lokkeja, heti valmiina poimimaan saaliin. Niiden rinnalla odottaa perintätoimisto, jonka kulut ja perityt korot ovat tämän ajan härskeintä ihmisten hyväksikäyttöä.

Sillä tavoin ihminen ajautuu häpeän loukkuun ja ymmärtää ehkä vasta silloin hakea apua. Onneksi edes silloin, totesi Takuu-Säätiön työntekijä. Hän huokaisi, että jos ihmiset ymmärtäväisivät ottaa aikaisemmin heihin yhteyttä, niin moni asia selviäisi nopeammin.




PENNO-OHJELMA AVUKSI RAHATALOUDEN HALLINTAAN

Takuu-Säätiö haluaa auttaa ylivelkaantuneita ihmisiä monilla tavoin, tilaisuudessa kerrotaan. Heihin voi ottaa yhteyttä anonyyminä ja kysyä neuvoja, hakea pienlainaa tai takausta isompaan lainaan. Tärkeintä on se, että lähtee ajoissa liikkeelle, mieluummin liian aikaisin, kuin myöhään.

Raha-asioiden hoitoon Takuu-Säätiö on kehittänyt Penno-ohjelman, johon voi netissä kirjautua ja syöttää siihen tiedot tuloista ja menoista. Ohjelma on vasta pilottivaiheessa, eikä toimi kaikissa tapauksissa. Luvassa on kuitenkin uusi versio loppuvuodesta, jossa on pyritty nämä pilottiversion bugit korjaamaan.

Penno-ohjelmaa kannattaa kokeilla, voi yllättyä siitä, mihin rahat kuukauden aikana menevät. Jokainen virta syntyy aina pisaroista, niin myös rahavirta.

Niiden pienten arkielämän rahapurojen hallintaan Penno-ohjelma on kehitetty. On haluttu tehdä työkalu ehkäisemään velkakierteeseen joutumista.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti