torstai 18. helmikuuta 2016

KEVÄTPUUHIA PUUTARHASSA


Tämä päivä, kuin tyhjä taulu taiteilijan edessä, aloittamaton sivu, astumaton polku.

Päätän aloittaa päivän sämpylätaikinalla, johon lisään aamupuuron, siemensekoitusta
ja leseitä.

Olen viime aikoina syönyt kasvisruokia pelkästään. Oikeastaan syynä on ollut jo pitkään kokemani huono omatunto lihaa syödessäni.

Olen kai niin eläimellinen luonne, että tuntuu kuin söisin kavereitani.

KASVISRUOKIEN MAUT JA VÄRIT

Kasvisten syöminen on yllättävän helppoa, jopa minun kaltaiselleni kotikokille ja aloittelijalle.

Tarvitaan vain kasviksia kaappiin, niistä saa sitten aikaan mitä tahansa.

Kaikkein hassuinta on se, että kasvisruuat ovat huomattavasti maukkaampia kuin lihasta valmistetut.

Myös kasvisruokien värimaailma on niin kylläinen, että silmänruoka ravitsee mieltä harmaimpanakin päivänä.

Tosin, kysymyksessä on se kuulu makuasia, osin.


KASVISSYÖJÄN VITAMIINI ON B12

Kerroin pari päivää sitten tapaamalleni ihmiselle, jonka kanssa keskustelimme tunnin verran, että olen siirtynyt ihan spontaanisti syömään kasvisruokia.

Hän sanoi yllättäen olleensa itse vuosia jo lähes puhdas kasvissyöjä. Hän kertoi joskus syövänsä kananlihaa perhesyistä ja proteiinia saadakseen.

Minua hän kehoitti tutkimaan netistä B12-vitamiinia, jota saa punaisesta lihasta.

Tuo vitamiini on ihmiselle niin tärkeä, että kasvissyöjän on kiinnitettävä huomio sen saamiseen.

VITAMIININ PUUTE AIHEUTTI OIREITA

Hän kertoi syövänsä vitamiinia apteekista ostettuina pillereinä. Kerran hän oli jättänyt vitamiinit ostamatta, koska ne ovat kalliita.

Myöhemmin hän kertoi saaneensa yllättäviä oireita vitamiinin puutteesta. Osin syynä oli ollut myös voimakas stressi samaan aikaan.

Oireet hankaloittivat arjen rutiineja ja erityisesti vaativia tehtäviä.

Hän kertoi aloittaneensa vitamiinien syömisen heti oireet havaittuaan ja vähitellen ne ovat helpottaneet.


RAKKAAT VASIKAT LIHATISKISSÄ

Kasvissyöjäksi keskusteluystäväni kertoi ryhtyneensä, koska oli aikaisemmin ollut koulussa ja hoitanut siellä vasikoita.

Pari vasikkaa oli ollut hänelle erityisen läheisiä. Yksi vasikoista oli sairastunut kuitenkin utaretulehdukseen ja ne kaikki oli pakko teurastaa jauhelihaksi.

Hän kertoi, että sen jälkeen kaupan lihatiskillä näki aina omat vasikkansa jauhelihapaketeissa.

Näki rakkaat hoidokkinsa, eikä pystynyt enää ostamaan tai syömään lihaa.

PÄÄDYIN SUIHKEPULLOON

Kotona etsin tietoa B12-vitamiinista ja sen saamisesta. Huomasin, että siitä on paljon tietoa ja keskusteluja netissä.

Myös vitamiinibisnes kukoistaa tämänkin aiheen ympärillä ja tuotevalikoimia riittää joka lähtöön.

On pilleriä, tippaa ja suihketta, jokainen tietysti paras myyntitekstissä.

Päädyin tilaamaan kokeeksi suihkepullon B12-vitamiinia, koska sen väitettiin imeytyvän parhaiten kehoon.


KAURA- JA KOOKOSJUOMASTA VITAMIINIA

Löysin myös tietoa kasvisravinnosta, joka sisältää tuota vitamiinia. Kaurajuomasta tai kookosjuomasta tehty smoothie on jo hyvä alku vitamiinin saamiselle.

Tein eilen illalla valmiiksi herkullisen kasvislasagnen, jota oli tietysti vielä iltapalaksi vähän maisteltava.

Tänään syömme lounaaksi sitä, niin voin lähteä puhdistamaan linnunpönttöjä heti siemensämpylät paistettuani.

SIIPIVEIKKOJEN KERROSTALO

Viime vuonna tein lintujen kerrostalon. Ylemmässä pöntössä pesimistä aloitteli kevätkesällä talitinttipariskunta, kunnes kirjosiepot saapuivat ja valtasivat pesän.

Alemmassa pöntössä kävivät monet linnut yrittämässä pesimistä, mutta yläkerran kirjosieppoherra karkoitti ne kerran toisensa jälkeen.

Joku sisukkaampi talitintti yritti siihen pesäntekoa niin kauan, että kirjosiepot tulivat lopulta yhdessä ja ajoivat sen pois reviiriltään.

Lopulta pesä jäi tyhjäksi, kunnes kerran huomasin kimalaisen pörräävän suuaukosta sisään.


TUIJOTUSKILPAILU PÖNTÖSSÄ

Kirjosieppo on sellainen pesänvaltaaja, että voi tehdä jopa toisen linnun munien päälle pesänsä.

Lintu laulaa kesäaamuisin kaunista, mutta loputtoman jankkaavaa "tsirppi-tsirppi-tsii" lauluaan ja heräänkin kesäaamuina usein siihen.

Toissakesänä kirjosieppo yritti myös vallata alemman pesäpöntön, jossa silloin  pesi pikkuvarpunen.

Kirjosieppo pujahti sisälle pesään, jossa pikkuvarpunen hautoi juuri munia. Viisi minuuttia sieppo viipyi munia hautovan pikkumotterin pesässä ja yritti vallata sen.

En tiedä mistä ne pesässä keskustelivat, vai pitivätkö tuijotuskilpailun. Tyhjin toimin kirjosieppo sieltä kuitenkin tuli ja teki tai valtasi pesän toisaalta.

Pikkuvarpunen tepasteli kohta pesäpöntön katolla, kuin kapteeni laivan kannella.

TALONMIEHENÄ SIIVEKKÄIDEN KERROSTALOSSA

Viime kesänä lintukerrostalon asukkeja olivat kirjosieppo- ja kimalaisperheet. Minä toimin talonmiehenä.

Yhden kerran viime kesänä kimalaisperheen pöntön katolla istui kissa ja odotti ilmeisesti perheenjäsenten kotiinpaluuta tervehtiäkseen käpälällään niitä.

Aikamoinen yllätys kissalle olikin, kun lintupaistin sijaan pesään pörisikin kimalainen. Hunajaa ei kissa sentään hamunnut, luikki vain harmissaan alas puusta.

Talven aikana pesäpöntöissä ovat tintit lämmitelleet. Tänään ajattelin puhdistaa pesäpöntöt, niin näen minkälaisen pesän kimalaiset ovat tehneet.


LINTUOSAKKAAT EIVÄT HALUA TAVATA

Hienon pesän kimalaiset olivatkin tehneet pönttöön. Kennot olivat niin lujassa, etten ollut saada niitä irti.

Laudalla sain kennot lopulta pois ja myös pohjalla olleet pesäsammaleet. Pehmoinen on ollut linnunpoikasten koti.

Pesin vielä pöntön kuumalla vedellä ja laitoin kuivumaan aurinkoon. Katto oli mennyt reunasta halki, joten se on vielä uusittava ennen kuin vien pesäpöntön takaisin.

Sain eräältä ystävältäni vihjeen, että pönttöjen suuaukot kannattaa kääntää eri suuntiin kerrostalossani, niin ne eivät näe toisiaan kotiin tullessaan.

Lintuosakkeiden asukit eivät välttämättä halua olla hyvänpäiväntuttuja.

Aion kokeilla tuota niksiä tänä keväänä ja toivon mukaan saan taas kumpaankin kertostaloni osakkeeseen asukit.

Myös Ystävämme Välläys on aloittanut kevään linnunpönttöjen valmistelun pian saapuvia pesijöitä varten.

Hän kertoo kirjeessä puuhistaan ja antaa tapansa mukaan myös hyviä neuvoja.



KEVÄTPUUHIA VÄLLÄYKSEN PUUTARHASSA

Kulunut talvi on ollut oikukas ja väliin tavallista leudompi. Lumi on sulanut ja kohta on taas satanut uutta.

Helmikuun puolivälissä kevät ja talvi aivan kuin kinastelevat keskenään.

Viime viikonloppuna kuului täällä meillä tavallista enemmän lintujen ääniä. Pensasaidoissa ja puissa oli kovasti talvilintujen sirkutusta.

Mielestäni kuulin myös kiurujen ääniä. Ehkä ne olivat ensimmäisiä kevään tulijoita.

Tänään on aurinkoinen sää ja kolmisen astetta lämmintä. Lähden pihalle puhdistamaan linnunpönttöjä. Tiaiset varmaan jo katselevat niitä.

Pönttöjen puhdistus on jäänyt tänä vuonna myöhäiseksi, koska täällä on usein ollut sateista ja märkää.

Puhdistus olisi paras tehdä pakkasella, jos pelkää lintukirppuja.

Tosin pakkasella entinen, ehkä kostunut pesä ei lähde pöntöstä helposti irti.

Täytyy laittaa käsiä ja käsivarsia suojaavat varusteet ja ottaa jotakin kättä pidempää, jolla saa entiset pesätarvikkeet irti.

Hengityssuojaintakin voi käyttää.



PUHDISTUKSEN JÄLKEEN AURINKOON

Olen tehnyt omat pöntöt päältä aukeaviksi, eikä kattoa ole naulattu kiinni.

Kato sisäpuolella sojottaa joka nurkassa vähän ulospäin harittavat isohkot naulat, joiden avulla katto pysyy paikallaan. Kattoa paikalleen asetettaessa nauloja täytyy vähän vääntää keskelle päin.

Katon ollessa paikallaan, naulojen ulospäinjännityksen avulla niiden kannat lukittuvat sivuseiniä tai nurkkia vasten.

Ostetuissa pöntöissä näkee monenlaisia puhdistusta auttavia systeemejä.

Jos pohjan saa aukaistuksi, pöntön saa puhdistetuksi paremmin kuin ylhäältä päin.

Jossakin pöntössä on vipu, joka vedetään ulos lukitsemasta saranoitua pohjaa.

Ostin talvella yhden uuden pöntön. Sen pohjan avaamiseen tarvitaan ruuvimeisseli ja yhden ruuvin auki kierto.

Pönttö on maalattu punamultamaalilla.

Puhdistetut vanhat pöntöt asetan yleensä muutamaksi aurinkoiseksi päiväksi kuivumaan vinoon niin, että aurinko pääsee paistamaan niiden sisään.

Jos mahdollista, vaihdan päivällä välillä niiden suuntaa auringon kierron mukaan.

Välläys



3 kommenttia:

  1. Kun viimeksi kerroin lähteväni pönttöjä puhdistamaan, puhdistin niitä neljä. Kaksi laitoin paikallaeen ja kaksi oli jätettävä kuivumaan.

    Kun otin kuusesta pois pöntön, puun oksalle tuli heti kuusitiainen vänkättämään, että mitä minä räpelöin sen kotia. Laitoin sen sitten heti paikoilleen.

    Ripustan pöntöt mieluummin niin alas, että pystyn ne ottamaan pois ja laittamaan takaisin maassa tai jakkaralla seisten. Näin puhdistus tulee sitten yleensä tehdyksi, eikä laiskan tarvitse ottaa tikkaita esiin ja kiivetä niille.

    Pöntön ripustuspaikka pitää olla sellainen, ettei kissalle ole sopivaa oksaa, jonka päällä seisten se ylettyisi tassulla kaivamaan linnunpoikaset lentoaukon kautta ulos.

    Tänään ripustin kaksi kuivunutta pönttöä paikoilleen ja otin yhden alas. Kaksi on vielä ottamatta alas.

    Tänään aamupäivällä hiihdin ensimmäisen kerran tänä talvena. Aurinko ei silloin paistanut. Iltapäivällä aurinko tuli esiin ja houkutteli minut vielä kävelylenkille. Kyllä sieltä kuuluu monesta paikasta tiaisten ääniä.

    Marjapensaat olen leikannut jo. Omenapuiden leikkuu on kesken. Teen noita töitä vähän kerrassaan, kun on muutakin tekemistä.

    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Välläys!

      Mukavia tarinoita pihapuuhista, hyvä idea tuo pönttöjen alemmas ripustaminen, useinhan ne tosiaan tulee kissojen vuoksi vietyä tikapuiden avulla ylemmäs.

      Monenlaista tekemistä riittää keväisessä kotipuutarhassa, se on rentouttavaa, kun ne puuhat tekee, niin kuin sanoit vähän kerrallaan, voimien mukaan.

      -harzu

      Poista
    2. Minulla on pöntön takakulmilla melko ylhäällä väännetyt naulat narua varten. Kun kiinnitän pöntön suoraan runkoon, esim. männynrunkoon, laitan hieman löysän narun takakulmien nauloista puun rungon ympärille. Kun naru on vinossa (takaa ylempänä kuin edessä), pönttö pysyy rungossa. Nostan pöntön ja narun niin ylös kuin yletän maasta tai jakkaralta käsin.

      Sitten otan kepin tai risun, jonka päässä on oksanhaarukka. Nostan toisella kädellä pönttöä pohjasta, jotta puun takapuolella oleva naru tulee löysälle, ja toisella kädellä haarukan kanssa työnnän narua ylöspäin ja taas lasken pöntön narun varaan, nyt se on vähän ylempänä kuin äsken. Sitten taas työnnän kädellä pönttöä ylös päin ja samlla nostan puun takana olevaa narulenkkiä ylöspäin haarukalla. Yritän saada narun jonkin nystermän päälle, jolloin se pysyy siinä varmemmin kuin sileässä kohdassa, kun etupuolella pönttö vetää narun kireälle.

      Kotipihalla tintit katselevat pönttöjä. Pääsisäislauantaina kävimme mökillä. Matkan varrella oli valtava parvi joutsenia oraspellolla lepäilemässä ja syömässä. Naakkaparvia näkyi monessa paikassa tiellä ja langoilla.

      Mökin seudulla lenteli korppeja ja variksia. Niillä on ollut ennenkin pesiä siellä.

      Leikkasin vadelmapensaita. Edellisellä kerralla olin jo aloittanut leikkuun (jo tuottaneet ja liiat tai huonot varret pois). Keväämmällä vadelmat täytyisi tukea hyvin kepeillä ja naruilla. Lyhennän liian pitkiksi kasvaneita uusia varsia latvasta. Jos varret kasvavat jo edellisenä kesänä pitkiksi, ne voisi tukea jo syksyllä, etteivät ne kaatuisi talven aikana.

      Vadelman alkuja olen saanut monesta eri paikasta. On mukava kokeilla erilaisia. Meillä on yksi vadelmapensas, joka tuottaa keltaisia marjoja. Ne ovat hyvin makeita. Se tuottaa niitä aika myöhäänkin syksyllä, aina ne kaikki eivät ehdi kypsyä. Siirsin syksyllä sen poikasia toiseen paikkaan, jonka aitasin jänisten estoverkolla.

      Musta vattu (karhunvadelma) on kotoisin äitini kotiseudulta. Se on ollut hyvin tuottelias. Pidämme sen marjoista. Se on hyvin piikikäs ja leviää helposti kauas. Se on istutettava lämpimään ja sellaiseen paikkaan, että se ei pääse tekemään juurivesoja väärään paikkaan.

      Tervalepistä karsimme oksia aika ylös asti, jotta valo pääsee puutarhaan. Pitkän varren päässä oleva kaareva oksanleikkuusaha on hyvä siihen. Kaarevana se ikään kuin pureutuu oksaan, vaikkei sitä voi maasta käsin paljon painaa oksaa vasten.

      Nyt on melko pilvistä säätä. Odotan kovasti maan sulamista, jolloin pääsee taas mullan möyrintään. On jännä, että puutarha kasvaa ja muuttuu iän mukana paljon. Se ei ole koskaan valmis. Liikaa kasvua on poistettava tai hillittävä, jotta puutarha pysyy "hyvänä". Kasvulaustakaan ei pysy tuotteliaana jatkuvasti. On siirrettävä kasveja paikasta toiseen jne. Mielikin muuttu välillä, haluaa vaihtelua. Veljenikin usein kysyy, että oletko taas istuttanut jotakin.

      Jos ei jaksa/halua tehdä paljon työtä tontilla, kannattaa olla kallioinen tai varpuja (mustikkaa, puolukkaa) tai ketokasveja kasvava tontti.

      Hyvää kevättä!
      välläys

      Poista