torstai 29. lokakuuta 2015

VALMIS IHMINEN


Yllätin itseni nukkumalla kahdeksan tunnin yöunet. On upea tunne, kun on levännyt ja virkeä, vaikka niskoja vääntää, niin antaa vääntää, ei siihen enää kiinnitä huomiota.

Kaikkeen sitä ihminen tottuu. Väsyneenä pienikin vaiva rasittaa mieltä, mutta virkeänä ja hyvin levänneenä tuntuu, että kestää mitä vain.

Olin koko aamupäivän kuin liekeissä, varmaan osin hyvin johtuneista unista tosin.

HAIHTUVA TARINA

Yleensä kirjoittelen jos herään aikaisin aamuyöllä. Silloin valveminä jää vielä nukkumaan ja on helppo kirjoittaa, kun itsekritiikki on vielä unten mailla.

Tänään kirjoittelin aamulla virkeänä heti ylös noustuani. Kirjoitin muistiin vision johon heräsin.

En tiedä oliko se uni, tai unimaailman katoava kajastus, haihtuva tarina, joka viipyi luonani vielä hetken.

Teksti syntyi niin helposti, että jätin sen vielä hautumaan.

Mielestäni se on ainesta, josta voi ehkä muovata jotain tekstiä.

Sain sen kiinni, ennen kuin se karkasi, sanoin etten päästä irti, ennen kuin kerrot tarinasi.

Onneksi olin nopea, sillä tarina oli mielenkiintoinen ja kuulemisen arvoinen.

ELÄMÄN SIVUMAUT

Kirjoitettuani tarinan, jota tuli blogin verran, jätin sen odottamaan, kypsymään ja hautumaan.

Sillä tavoin siihen saa tuoreuden ja haurauden lisäksi koetellun, hitaan nosteen, joka jättää jälkimaun.

Samoin elämässä, jos pystyy säilyttämään nuoruuden herkkyyden ja keräämään vielä siihen iän tuoman maltin ja kypsyyden.

Moni ei siihen pysty ja toiset ovat sitä mieltä, ettei se ole edes mahdollista.

On totta, että on vaikea pysyä herkkänä koko elämänsä ajan. Ei kuitenkaan täysin mahdotonta mielestäni.

Helposti siihen tosin tarttuu sivumakuja ajan oloon.


VASTAANOTTAJA VAIN

Herkkä ihminen kokee aina kovia elämässä, yksinkertaisesti koska on herkkä.

Elämä on kuitenkin lopulta kaikille välillä kovaa.

Joku voi muuttua elämän koetuksissa kyyniseksi, kovaksi tai katkeraksi.

Niin käy varsinkin jos ei osaa herkkänä luonteena pitää puoliaan.

Eikä elämä aina anna edes mahdollisuutta siihen.

Joskus sitä on vain vastaanottaja ja joutuu nielemään enemmän kuin pystyy.

Se on osa, jota ei kenellekään toivoisi.

VALMIS IHMINEN

Kuitenkin, jos osaa kääntää elämän iskut herkäksi lujuudeksi vahvistuu niiden läpi kulkiessaan.

Lopulta voi löytää tasapainon herkkyyden ja elämän kovuuden keskellä, vähän ehkä myös viisastuu.

Oppii seisomaan tyynenä elämän tuulissa ja luovimaan myrskyissä.

Aikansa se kyllä ottaa jokaiselta.

Eivät kaikki opi yhtä nopeasti, eikä tarvitse oppia. Miksi pitäisi?

Ei elämä ole kilpailua, jossa taistellaan mitaleista.

Elämä on vaellus, jonka aikana jokainen oppii oman mittansa verran aikanaan, jos vain suostuu oppimaan.

Aikaa on aina riittävästi jokaiselle.

Missä se määritellään, koska ihminen on valmis?


KOKKAILUA JA MUSIIKKIA

Kirjoiteltuani tarinani valmiiksi, lähden keittiöön, laitan leipätaikinan nousemaan ja kanakeiton kiehumaan.

Teen vielä sämpylätaikinan liinan alle ja kuuntelen puuhaillessani musiikkia.

Radiossa soi nostalgisesti Procol Harumin upea “A Whiter Shade of Pale.”

Johan Sebastian Bachilta lainattu sävel saa lauluun mahtipontisen ja dramaattisen tunnelman.

Suomalaiseen luonteeseen hyvin uppoavaa, herkkää ja jyrkkää progressiivista rockia kultaiselta 60-luvulta.

Tähän musiikkiin ei edes aika pure.

YKSINÄISYYS YHDESSÄ JA YKSIN

Mietin laulua kuunnellessani ihmisen elämää ja yksinäisyyttä, aiheesta on puhuttu niin paljon viime aikoina.

Yleensä ajatellaan, että yksinäisyyttä on kahta tyyppiä; yksinoloa yhdessä ja yksin elämistä, joka sekin tosin voi toisille olla täysin oma valinta, joillekin taas kova kohtalo.

Yhdessä on mielestäni hyvä olla välillä yksinkin. Yksinäisyys puolestaan on rankkaa jos ei ole erakkoluonne, vaikka todella harva sitä lopulta oikeasti on.

Ihminen voi olla yksinäinen ihmisjoukon keskellä, ehkä siellä yksinäisyys onkin kaikkein vaikeinta kestää.

Varmaan siitä syystä moni yksinäinen ihminen vetäytyy omiin oloihinsa.

Ei se silti välttämättä sitä merkitse, että hän olisi halunnut elää yksin.

Ehkä hänet painostettiin siihen, koska niin vain oli helpompi kadota.

On ehkä henkisesti helpompaa ajatella, että hän valitsi itse yksinäisyyden.

Helpompaa, kuin myöntää, että hänet huomaamatta, tietoisesti hylättiin.


YKSINÄISYYDEN VALOT

Tunsin kerran erään vanhuksen, joka eli pitkään, vuosikymmeniä kestäneen liiton puolisonsa kanssa.

Pienessä kodissaan he puuhailivat yhdessä puutarhassa ja tekivät joskus matkojakin varsinkin Lappiin.

Aina he liikkuivat yhdessä.

Erään kerran hänen puolisonsa sairastui ja pitkän sairauden jälkeen kuoli.

He olivat olleet nuoresta lähtien yhdessä ja vanhus oli yksin.

Tämän syksyn aikana, kun olen aamuyöllä herännyt kesken unien niskavääntöihin, olen mennyt olohuoneeseen, avannut säleverhot ja katsellut yötaivasta.

Olen katsonut hiljaista tietä ja taivasta vasten piirtyvää tienvarren puuta.

Siinä pimeässä aamuyössä olen joskus muistanut tuon yksinäisen vanhuksen ja kuinka hänen keittiöstään näkyi usein aamuyöllä valot.

Ehkä hän oli unohtanut ne päälle, tai valvoi unettomana.

Siinä tuli jotenkin ihmisen yksinäisyys konkreettisena mieleen.

Eppu Normaali laulaakin koskettavasti; "niin tyhjä taas kun pois olet tää talo on...".

TOISET PITÄVÄT YKSINÄISYYDESTÄ

Katsoin kerran dokumentin eräästä meren saaresta ja sen asukeista. Siinä eräs nainen, joka asui yksin talossaan meren rannalla, kertoi pitävänsä yksinolosta.

Hän sanoi nauttivansa yksinolon hetkistä syysmyrskyillä, kuuntelevansa tuulen ryskettä ja lämmittelevänsä taloa.

Toiset taas eivät kestä hetkeäkään yksinäisyyttä, heidän on aina päästävä ihmisten pariin.

Minä pidän varsinkin kirjoittajana yksinolosta, tai ehkä enemmänkin omasta rauhasta.

Silloinkin tiedän, ettei minun tarvitse olla yksin, jos en halua.

Varsinaista yksin elämistä en ole kokenut koskaan.

Joskus on käynyt mielessä, etten ehkä edes kestäisi oikeaa yksinäisyyttä.


HUOMAAMATTA HAUDATTU ELÄVÄNÄ

Kirjoittaminen on yksi tapa olla yhdessä yksin. Se on ajattelua, jossa keskustelee  oman mielensä kanssa ja kirjoittaessaan lukijan kanssa.

Silti inhimillinen juttelu on vastapaino kirjoittamiselle, jota ilman ei jaksaisi.

Myös lukijoiden kommentit ovat osa sitä keskustelua ja liittävät kirjoittajan mukaan inhimilliseen verkostoon.

Luulen, että jokainen kirjoittaja toivoo lukijoiltaan kommentteja ja keskustelee niiden kautta.

Ihminen tarvitsee puhetta, ääniä ja näkökulmia, joita ei itse huomaa.

Ellei ihminen saa toisen ihmisen huomiota, hän muuttuu huomaamattomaksi.

Toisinaan ja yllättävän usein siitä tehdään myös rangaistus ja ihminen haudataan huomaamatta elävänä.

TÄMÄ TÄNÄÄN

Kaikki me haluamme, että saisimme oman äänemme kuuluville, että joku kuulisi mitä me haluamme sanoa.

Kaikilla meillä on sanomisen tarve, oma ääni, on vain löydettävä kuulijoita.

Voi olla, että arvokkain lahja, joka ihmisellä voi olla, on kuulemisen lahja.

Kaikki me haluamme tulla kuulluksi.

Onko ihminen koskaan itse asiassa hiljaa?

Jos saisi kaiuttimen omaan tai jonkun muun päähän, niin mitä sieltä kuuluisi?

Tänään sieltä kuului tämä.





2 kommenttia:

  1. Yksin olo ja yksinäisyys -keskustelin juuri tänään ystäväni kanssa aihetta sivuten. Asumme yksin molemmat, meille molemmille se sopii hyvin. Olen jopa jollain tavalla ehkä erakko luonne? Kaipaan tätä omaa rauhaa .Ahistaa jos ei saa olla välillä yksin. Ainakin näin naissukupuolen edustajana törmään usein kommenttiin etkö ole löytänyt ketään? Joutuu ikäänkuin selittelemään miksi on yksin. Höh , elämää tämä on minulle ja ihan kaikin puolin mukavaa sellaista suurimmassa määrin.
    Ihailen/arvostan kyllä tuttavapiiriini kuuluvia pareja, joilla on pitkä parisuhde takana. Ovat hitsautuneet yhteen ja kunnioittavat toisiaan. Kunnioitus toista kohtaan näkyy teoissa ja puheissa,hienoa. munkkis vapaita viettää näissä mietteissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos munkkis!

      Hienoa, että tuot tämän puolen täällä esille. Yksinolo ja elo, jossa viihtyy. Harmi, että saat tuollaisia kommentteja, vaikka jokaisen elämäntilannetta ja valintaa pitäisi kunnioittaa. Ei sitä todellakaan pitäisi tarvita kenellekään selitellä, että on löytänyt oman tapansa elää elämänsä. Kunnioitan valintaasi ja mukava, kun tänne aina kirjoittelet.

      -harzu

      Poista