lauantai 24. lokakuuta 2015

RYTMI JA RENTOUS



Sade koputtaa kattoon kolmen aikaan. Kyselee, onko kukaan hereillä. Tasainen rytmi on rauhallisen napakka.

Nousen ylös ja vilkaisen olohuoneen ikkunasta ulos. Taloissa on pimeää ja kadulla hiljaista.

Tien pinta kiiltää märkänä, se on täynnä puusta sataneita lehtiä.

Kadun varren lehmus on pitänyt alkukuun yöpakkasten käpristämistä lehdistään kiinni loppuun asti.

Niinhän me kaikki pidämme kiinni siitä, mikä on meille arvokasta, tai joskus ollut.

Vasta eilen, kun lähdin iltalenkille, näin lehmuksen lehtien satavan vettä piiskaavassa tuulessa kuin valtavat lumihiutaleet.

Luonto viivyttää vielä talven tuloa.

RYTMI JA RENTOUS RATKAISEE

Juostessa puuskainen tuuli löi sateen vasten kasvoja kuin sadettimesta, se tuntui hyvältä.

Juoksu illan hämärässä syksyn lehtimaton päällä, lätäköitä väistellen ja lopulta, kun lenkkarit olivat kastuneet, suoraan niiden läpi, oli mielettömän hauskaa.

Olen löytänyt servikaaliseen dystoniaani sopivan juoksutavan, joka saa niskojen väännön rasittamaan rytmiä mahdollisimman vähän.

Oleellista juoksun rytmissä on keskittyminen, kuten kaikessa muussakin tekemisessä.

Läsnäolo määrittää elämisen, ilman sitä ei ole, on vain oleminen.

Toisinaan on tosin tyydyttävä siihenkin.

Juoksussa rytmi, asento, rentoutunut keskittyminen on saatava balanssiin.

Sillä tavoin niskojen vääntö pysyy minimissä, joskus unohtuu kokonaan.


DYSTONIA UNOHTUU HUOMAAMATTA

Dystonia on huomiota kaipaava sairaus, se on läsnä siellä missä se huomataan, unohtaminen vähentää usein myös oireita.

Siitä syystä keskittynyt ja rento tekeminen kaikessa, yleensä lievittää dystonian oireita, ainakin minulla.

Löysin tämän tavan juosta kävellessäni.

Huomasin yllättäen, että pään asento ja rennon keskittynyt oleminen vähentää dystonian lihasvääntöä.

DYSTONIA MUUTTAA KEHON VIERAAKSI

Tuosta löydöstä on nyt vuosi aikaa ja olen sen soveltanut myös juoksuun. Kokonaan se ei niskojen vääntöä poista ja palautuu keskittymisen herpaantuessa.

On kuitenkin iso helpotus, ettei tarvitse koko ajan juostessa pitää kiinni leuasta tai antaa vain pään vääntyä sivuun.

Hyvä kunto on merkittävä tämän löytämäni tavan hyödyntämisessä.

Niin kauan kuin jaksaa pitää ryhtiä hyvänä, päätä ylös suorassa, kroppaa rentona ja vauhtia reippaana hölkkänä, niin saa otteen tekemisestään.

On hieno tunne hallita hetken omaa kehoaan, jonka dystonian lihasväännöt joskus muuttavat vieraaksi.


KEHO TUTKII TAUSTALLA

Näitä ratkaisuja ja oireita helpottavia keinoja jokainen etsii tietoisesti tai tiedostamattaan.

Usein ihmisen keho tutkii automaattisesti kaikkia tapoja, jotka helpottavat oloa, huomaa jonkun asian auttavan, alkaa tarkkailla sitä ja ottaa käyttöön.

Sitä luulee sattumalta oppineensa jotain, mutta keho on kaiken taustalla.

IHMINEN PEILAA ITSEENSÄ

Ihminen on mielenkiintoinen kokonaisuus, joka koko ajan etsii oloonsa tasapainoa ja vaivoihinsa helpotusta tietoisesti ja tiedostamattaan.

On varmaan niin, että ihminen näkee ja tuntee kaikessa kokemassaan sen, mikä hänen elämässään on merkittävää.

Etsii kaikesta ratkaisua, selitystä siihen, mikä eniten vaivaa tai mieltä painaa.


ELÄMÄN HAKUSANA

Yllättäviä yhteyksiä löytää yllättävistä tilanteista ja paikoista, asioita voi katsella monella tavalla ja kantilta.

Olen huomannut, että ratkaisut usein tulevat vasta sitten, kun niitä oikeasti tarvitsee.

Tässä dystoniassa on sairauden mukana annettu tehtävä etsiä ratkaisua siihen tai ainakin helpotusta sairauden tuomiin oireisiin.

Sitä hakua huomaa tekevänsä koko ajan, tietoisesti ja tiedostamatta.

Jotain on ajatuksissa koko ajan vireillä, kuin sisäisenä "googlehakuna" päässä ja kehossa.

Elämässä se on kuin hakusana, joka skannaa kaikkea tekemistä, kokemista ja ympäristöä koko ajan.

Hakusana, jota  ei tarvitse mihinkään laitteeseen tai tietokantaan syöttää.

TOISEKSI YLEISIN TAPA

Olen kirjoittanut valvomisesta aika paljon blogeissani.

Varmaan myös siksi, että kirjoitan usein, kuten nytkin teen, yön tunteina, sateen rytmittäessä sormen naputusta.

Viime kerralla kirjoittaessani tästä aiheesta, blogiin tuli kommentteja toisilta samaa kokeneista.

Valvominen on lopultakin aika yleinen tapa viettää öitä nukkumisen lisäksi.

Toiseksi yleisin tapa.


ITSESYYTÖKSET JA PELOT

Eräs ajatus, joka tuli esille, olivat mieltä painavat ja syyttävät, vaikeat ajatukset.

Riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteet ja kokemukset, toisinaan myös katkeruus koetusta vääryydestä, josta ei pääse yli.

Nuo tunteet ovat niin tuttuja joskus, kun aamuyöllä herää.

Pahinta on jos herää itsesyytöksiin ja pelkoihin.

Silloin on aika vaikea saada enää unta.

HYVÄT JA MYÖNTEISET ASIAT

On vain odotettava, että syytökset ja pelot, jotka unimaailma on kuljettanut jostain menneisyyden meriltä, tuonut mielen satamaan, palaavat vuoroveden mukana takaisin ulapalle.

Vähän aikaa kun odottaa, alkaa mieleen tulla hyviä ja myönteisiä asioita, joita jokaisen elämässä on lopultakin aina paljon jäljellä.

On vain noustava ja löydettävä jotain, mistä tarttuu kiinni ja vedettävä itsensä niiden kautta ylös epätoivon suosta.


HYVIN NUKUTTU YÖ ON LAHJA

Toisinaan sitä yllättyy myönteisten ja hyvien ajatusten voimasta. Viime yönä heräsin aamuyön tunteina ja ajattelin, että tämän yön unet olivat tässä.

Olin kuitenkin niin väsynyt, että kun pohdin paljonko kello on, niin nukahdin uudelleen ja unta riitti aamuun asti.

Kyllä hyvin nukuttu yö on hieno lahja, jota oppii arvostamaan.

PYYTÄMÄTTÄ TULEVAT MENEVÄT KÄSKEMÄTTÄ

Nykyisin olen valmistautunut aamuyön hiljaisiin hetkiin muutamalla idealla, jotka sopivat niihin ja vievät ajatukset pois liian ikävistä tunnelmista.

Usein, kun ikävät ajatukset ovat herätessä mielessä, annan niiden vain olla ja mennä.

Ajattelen, että koska ne pyytämättä tulivat, niin varmasti ne käskemättä menevät.

Oman aikansa ne ikävät ajatukset viipyvät ja jostain tulevat sitten hyväksyvät ja armahtavat ajatukset, tulevat kun saavat tilaa.

Sitten alkaa tulla jo ideoita, mitä voisi yön tunteina tehdä ja nauttia niistäkin hetkistä. 


TOHVELILEIPÄ CIABATTA

Viimeksi valmistin aamuyöllä herättyäni kinkkukiusausta, tänään aion leipoa ciabattaa ja tehdä sille kaveriksi  salaatin.

Ciabatta, joka on italiaa ja merkitsee tohvelia, tehdään kylmään veteen, eikä sen valmistamiseen tarvita yleiskoneen jyrinää aamuyöhön.

Kello on viisi, lopetan kirjoittamisen, keitän uittokahvit, laitan musiikkia soimaan, kerään pöydälle kaiken leivän valmistukseen tarvittavan ja alan leipomaan.

MUSIIKKIA, KAHVIA JA LEIPOMISTA

Ciabatta on lempileipäni, jota olen leiponut eniten, koska siinä on niin rosoisen tekemisen maku.

Tarvitaan vain kylmää vettä, vähän hiivaa, siirappia, suolaa, ruis- ja vehnäjauhoja.

Alustan taikinan nousemaan musiikin tahdissa ja hörpin samalla vahvaa kahvia.

Aika kuluu siivillä ja puolen kuuden aikaan ryhdyn tekemään salaattia.


SALAATTIA SIITÄ MITÄ KAAPISTA LÖYTYY

Netti on täynnä toinen toistaan hienompia ruokablogeja, enkä aio tunkea blogiani jonon hännille.

Tämä on hyödyllistä ja mukavaa puuhaa aamuyön valvojalle.

Salaatin teen siitä mitä jääkaapista löytyy ja kyllähän siellä riittävästi aineksia minun salaattiini on.

Pohjalle silppuan jäävuorisalaatin ja päälle puolet pisaratomaateista. Kurkkua pilkon sekaan puolikkaan ja jääsalaatin leikkelen mukaan.

Löydän vielä avokadon kaapista ja lisään sen kulhoon. Päälle kaadan sitruunaista öljyä ja sekoitan salaattiaineet.

Maistan vielä raikasta salaattia, asetan ottimet kulhoon ja nostan jääkaappiin.

KUMISEVAT TOHVELILEIVÄT

Tunnin päästä muokkaan ciabattan pellille ja annan leipien olla vielä puoli tuntia.

Paistan ne sitten 250-asteisessa uunissa ja asetan vesikipon pellille, että kuori saa rapsakan pinnan.

Kahdeksan aikaan aamulla minulla on tuoreet, pohjasta mukavasti kumisevat ciabatta-leivät ja salaatti valmiina.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti