keskiviikko 16. syyskuuta 2015

AITO POSITIIVISUUS



Kirjoittaja on alkuun aina ajatuksen päässä sanoista ja teksti syntyy vasta, kun löytää lähteen mistä ajatus virtaa.

Sitten sanat alkavat juoksemaan vapaasti ja vallattomasti uomaansa, joka mukailee maastoa ja etsii sydäntä, avointa tai ehkä valmista avautumaan.

Mistä sanat tulevat? Missä on sanojen  lähde? Ehkä niiden sydämessä, jotka odottavat.

Voi olla, että kirjoittaja kuuli ne ja kirjoitti.

LUKIJAN KOMMENTTI

Kirjoitin blogissa “Niskalenkki elämässä" sanoista ja teoista, jotka ovat kuin näkymätön kultalanka, jotka rihmoina ja juurina kuljettavat voimaa elämään.

Eräs blogin lukija kirjoitti ajatuksiaan aiheesta:

“Niin totta. Hyvissä sanoissa ja teoissa on jotain ikuista. Tänään juttelin erään vanhuksen kanssa. Hän on ikääntyessään, niinkuin me kaikki, tullut kömpelöksi ja häntä oli kohdeltu loukkaavan ilkeästi. Hän kysyi; "miksi kaikkialla nykyään ollaan kireitä ja ilkeitä". Havahduin. Niin, miksi?”


HERKÄT JYRÄTÄÄN

Kysyin lupaa käyttää hänen kertomaansa kokemusta blogissani, hän antoi sen mielellään ja kertoi vielä hieman lisää ajatuksiaan tuosta tilanteesta.

Elämästä, joka herkemmille ihmisille tulee vastaan täysin erilaisena, kuin vahvoille jyrääjille.

“Saat ilman muuta käyttää sitä kokemusta. Oon iloinen että se liikautti. Tosin ei ollu yllättävää koska tiedän sun tuntevan elämää syvällisemmällä tasolla. Oot myös paljon kirjoittanu tästä. Mua myös oikein pysäytti se vanhan ihmisen tyly kohtelu. Tää aika on just tätä ja herkimmillä, niinkuin minäkin, on tosi vaikeeta elää tämmösessä ilmapiirissä. Aattele se mummo rukka ei tehny mitään väärää. Oli vaan niinku toisten tiellä ja vaivaksi. Vahvat jyrää. Mää niin viihdyn sellasessa seurassa, mikä on elämän makuista, josta löytää ystävällisyyttä ja ymmärrystä. Ei me dystonikot tai tuo vanha ystäväni haluta sääliä, vaan ystävällisiä välittäviä kohtaamisia.”

KOKEMUKSEN TULEE OLLA NUOREKAS

Vanhojen ihmisten vähättely on jotenkin suomalaiskansallinen ilmiö, josta olen lukenut, ettei sitä muissa kulttuureissa sillä tavalla esiinny.

Monissa vanhoissa kulttuureissa päin vastoin arvostetaan ja kunnioitetaan vanhuksia. Heidän asemansa perustuu iän tuomaan kokemukseen ja ymmärrykseen.

Kyllä meilläkin kokemusta arvostetaan, mutta sen ei saisi olla vanhan ihmisen kokemusta, vaan nuorekasta kokemuksen voimaa.


IKÄRASISMI ON YLEISESTI HYVÄKSYTTYÄ

Vanhusten kokemuksia yleensä pilkataan kaikilla elämän tasoilla, ja ollaan heti sanomassa, että unohdetaan jo ne menneet. Ei anneta vanhusten kokemuksille arvoa, jotka ne ehdottomasti ansaitsisivat.

Vanhempia ihmisiä ei haluta enää hoitaa sairaaloissa yhtä hyvin kuin nuorempia, heitä ei haluta kouluttaa enää uusiin ammatteihin. Tämä syrjintä ja ikärasismi on yhteiskunnassa jo yleinen tapa toimia.

Kuulin kerran jostain, ettei ihmisen muisti heikkene sinänsä vanhetessa, jos ei sairastu. Muisti vain tulee täyteen, kuin kiintolevy, johon ei mahdu enää uutta tietoa.

Siitä syystä vanhemman ihmisen oppiminen on hitaampaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että meistä jokainen on eräänä päivänä vanha ja hidas.

NEGATIIVISTEN KOKEMUSTEN KÄSITTELY

Eräs ihminen meni ensimmäisen kerran samaa sairautta potevien tilaisuuteen mukaan. Vertaistukiryhmässä vastassa oli tilaisuuden vetäjä, jolle hän esittäytyi.

Vertaistukiryhmän vetäjä kuunteli tulijaa ja sanoi sitten, ettei tilaisuudessa saa puhua mitään menneistä negatiivisista kokemuksista, piti keskittyä tulevaan ja positiivisiin asioihin.

Tulija oli mennyt vastaanotosta hieman hämilleen ja miettinyt miksi ryhmässä, jonka tarkoitus on olla vertaistuki, ei saisi puhua negatiivisista kokemuksista.


ELÄMÄSSÄ ON OLTAVA UNELMIA

On tietysti selvää, että elämän tulee olla eteenpäin suuntautuvaa, että sitä jaksaa yleensä elää.

On hyvä keskittyä positiivisiin asioihin. Elämässä on oltava hyviä ja kannustavia, realistisia tavoitteita.

Niiden lisäksi on oltava unelmia, joita ei ehkä koskaan edes tavoita.

Unelmia, joiden avulla jaksaa kurottaa huomiseen.

VAIKEATKIN ASIAT ON KÄSITELTÄVÄ

Kuitenkin menneiden, myös negatiivisten kokemusten kieltämisellä on oma riskinsä.

Ellei niitä käsitellä, ne näkyvät ajan myötä elämässä aina jollain tasolla, sairautena tai käytöksenä.

Sitten ihmetellään, että mikä sille ihmiselle oikein tuli?


ELÄMÄN POHJALASTI ESTÄÄ TUULIAJON

Jos keskitytään pelkästään positiivisiin asioihin tulee elämästä helposti liian pinnallista.

Elämässä on kuitenkin paljon asioita, jotka eivät ole aina helppoja, niiden käsittelyyn on myös syytä.

Kielteisten kokemusten ja vaikeiden elämäntilanteiden käsittely antaa varmuuden, joka pitää elämän vakaana.

Elämän negatiiviset kokemukset, on käytävä läpi puhumalla ja kuuntelemalla ne aina uudelleen ja uudelleen.

Vaikeuksien käsittely siihen asti, kunnes ne voi jättää kokonaan taakse, toimii samalla tavoin kuin laivan pohjalasti, joka estää sen joutumisen tuuliajolle.

AITO POSITIIVISUUS JA ELÄMÄNVOIMA

Negatiivisten kokemusten kuuntelu vaatii ymmärtävää sydäntä ja herkkää korvaa.

On pystyttävä näkemään kerrotun tarinan taakse, nähtävä siellä vapiseva sydän.

Sydän, joka kysyy, miksi juuri minulle annettiin näin kova kohtalo.

On annettava myös herkille ja heikoille ihmiselle tilaisuus ja lupa kysyä.

Kaikki eivät uskalla tehdä sitä muuten, koska pelkäävät vahvojen jyräämistä.

Aito myönteisyys ja positiivinen voima tulee vasta sitten, kun saa purkaa toiselle ihmiselle elämänsä taakkoja.

Niitä, joita on jo vuosia tai kymmeniä, uupuen kantanut.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti