perjantai 14. elokuuta 2015

JOSSUN TARINA

DYSTONIA MUUTTI JOHANNA KATAIKON ELÄMÄN

Rukan vaelluksella se alkoi, Jossu tajusi myöhemmin. Silloin hän ensimmäisen kerran huomasi sen oudon jutun.

Kuusamoon oli tultu patikkaretkelle lomalla. Matkasta nautittiin, sillä pohjoiseen oli aina kaipaus.

Mistähän sellainen kaipuu tuli Haminan tytölle, Jossu pohti ja työnsi peukalot rinkan hihnojen alle.

Pää kääntyi samalla hieman sivuun, Jossun mielestä se oli outoa, oliko hänelle tapahtumassa jotain.

Ei pään noin vain pitänyt kääntyä. Pään piti olla suoraan eteenpäin, niin kuin koko Jossun olemus oli.

RYHDIKÄS SISÄLTÄ JA PÄÄLTÄ

Hän oli aina ollut ryhdikäs sisältä ja päältä. Ryhti tuli perintönä, varsinkin henkinen ryhti.

Isä oli selkärankainen mies, joka seisoi vankasti vakaumuksensa takana, uskalsi myös näyttää sen ja kantaa lippua vappumarssilla.

Jossukin oli aina ollut henkinen lipunkantaja, tarmokas tyttö ja liukas kuin elohopea.

Varsinainen joka paikan hilleri, mutta luonteeltaan myös killeri jos heikompia kiusattiin.

LEIPOMOON TÖIHIN

Hän oli ollut aina heikkojen ja sorrettujen puolella. Isot pojatkin väistyivät, kun hän syöksyi kiusaajien keskelle lopettamaan raukkamaisen koulukaverin nöyryytyksen.

Jossu ei vain kestänyt sitä, että katsottiin sivusta, kun jotain kiusattiin. Hän meni aina väliin ja joutui sillä tavalla tietysti myös itse kiusaajien kohteeksi.

Jossu pärjäsi siitä huolimatta hyvin ja selvitti koulun läpi ja haki koulun jälkeen leipomoon töihin.

Hän oli aina halunnut tehdä käsillään töitä


AHKERUUS HUOMATTIIN

Nuoresta iästään huolimatta Jossu paiski hommia sillä samalla tarmolla, jolla hän aina kaikkeen ryhtyi.

Tekemistä piti olla edessä, takana ja välillä sivuillakin. Hän pyöri kuin tuulimylly leipomon uunien edessä.

Myös työnantaja huomasi, että nuoressa ja ahkerassa Jossussa on ainesta vaativampiinkin tehtäviin.

PERISUOMALAINEN KATEUS

Uran nopeaa etenemistä ei kuitenkaan katsottu hyvällä vanhempien puurtajien puolelta.

Uusi, nuori työntekijä pääsi liian nopeasti eteenpäin heidän mielestään ja perisuomalainen kateus nousi pintaan.

Kateellisessa ilmapiirissä on raskasta tehdä töitä, tai yleensä jaksaa elää, joten Jossu päätti lähteä.

Hän sai loistavan työtodistuksen ja uuden työpaikan, joka aluksi vaikutti hyvältä, mutta muuttui nopeasti.

KIUSAAVAN NARSISTIN UHRI

Ken lähtee sutta pakoon, saa karhun vastaan, sanoo vanha sanonta ja nehän tapaavat olla yleispäteviä.

Niin kävi myös tällä kertaa. Jossun kohdalla kateus vaihtui työpaikkakiusaamiseen.

Ylisuorittava, tunnollinen ja tehokas ihminen on aina jonkun hampaissa.

Tällä kertaa ne olivat narsistin hampaat ja jälki oli sen mukaista.

Kiusaava narsisti raateli Jossun henkisesti siihen kuntoon, että hän lopulta sanoi itsensä irti.

Jossu ei kuitenkaan ollut mikään hiljainen kärsijä, vaan vei asian oikeuteen ja siellä voitti kiusaajansa.

Oikeuden toteutuminen oli iso helpotus, olihan kyseessä kuukausien piina ilman mitään palkkaa.


AINA TÄYSILLÄ

Jossu päätti toteuttaa unelmansa ja hakeutui ravintolakokin koulutukseen.

Hän rakasti ruokien valmistamista, erityisesti leivonnaisten ja kakkujen. Kokin ammatissa ne kaikki kättelivät toisiaan.

Jossun tavoite oli päästä töihin ravintola-alalle tai perustaa oma catering-yritys.

Koulu lähtikin loistavasti liikkeelle ja tapansa mukaan Jossu painoi heti napit kaakkoon ja kaasun pohjaan.

Hänellä oli vain yksi tapa, tehdä kaikki täysillä.

OUTO VÄÄNTÖ NISKOISSA

Kokkikoulu sujuikin hyvin, Jossu oli luokan priimus ja työpaikkakin oli jo valmistumisen jälkeen odottamassa.

Unelman toteutuminen oli jo lähellä, kun Jossu vaelteli Rukatunturin maastoissa.

Hän ei ymmärtänyt miksi pää käyttäytyi niin oudosti. Mikä sitä käänsi koko ajan vasemmalle?

Hän paransi vauhtiaan ja jätti toiset taakseen, etteivät nämä huomaisi hänen outoa pään vääntymistään.

Perillä hän huomasi väännön loppuneen ja unohti koko oudon jutun, ehkä se johtui vain painavasta repusta, tai opiskelun aiheuttamasta stressistä.

Tyytyväisenä Jossu pani merkille, ettei outo vääntö enää jatkunut.

Asia unohtui koulun taas alkaessa.

HAAVEET VÄÄNTYIVÄT NISKOJEN MYÖTÄ

Ravintolakokiksi Jossu valmistui loistavin arvosanoin ja oli valmis toteuttamaan haaveensa.

Valitettavasti haaveet romahtivat niskakipuihin.

Kirjaimellisesti Jossun haaveet vääntyivät niskojen myötä.

Alkoi lääkäreillä juokseminen ja kaikenlaiset arvailut sairaudesta.


SERVIKAALINEN DYSTONIA

Lääkärit uskoivat niskaväännön paranevan itsestään, mutta ne vain pahenivat.

Lopulta eräs lääkäri antoi lähetteen Ortoniin kuntoutukseen ja siellä sairaus lopulta sai nimen.

Jossu sairasti lähes parantumatonta sairautta, jonka diagnoosi oli servikaalinen dystonia.

Siinä vaiheessa ennen urheilullinen, juoksua harrastanut nainen, oli ehtinyt lähes invalidisoitua.

Pää vääntyi olkapäätä vasten ja postilaatikolla käyntikin oli lähes ylivoimainen tehtävä.

Auton alle Jossu oli jäädä usein ja yhden kerran jalkaan tuli osuma kaaharilta.

Jossu otti jalkaan suojelusenkelin tatuoinnin.

MIEHESTÄ TULI OMAISHOITAJA

Ortonin lääkäri oli sitä mieltä, että Jossu on työkyvytön ja hänen tulisi päästä eläkkeelle, mutta vakuutusyhtiön ja kelan lääkärit olivat eri mieltä.

Alkoi loputtomalta tuntunut taistelu näitä ihmisten elämästä päättäviä kasvottomia voimia kohtaan.

Lopulta oikeus voitti ja taistelu päättyi siihen, että Jossu sai työkyvyttömyyseläkkeen.

Vähän yli nelikymppisenä, unelmansa toteutumisen kynnyksellä hän olikin eläkeläinen ja Jossun miehestä oli tullut hänen omaishoitajansa.

KIUSAAJIA ON SAIRAISSAKIN

Rukan vaelluksella pää oli vääntynyt katsomaan kauas tunturilta siintäviin tuntemattomiin maisemiin.

Nyt ne maisemat olivat edessä, rämmittävänä kaikkine ryteikköineen.

Ensimmäisenä suona Jossulla oli vastassa sopeutumisvalmennuskurssi, joka osoittautui nimensä veroiseksi.

Siellä Jossu joutui näkemään, ettei sairaus läheskään aina jalosta ihmisiä ja kiusaajia on sairaidenkin keskuudessa.


VERTAISTUEN VALTAPELI

Tuolta ensimmäiseltä kurssilta Jossulle jäi pari upeaa ystävää ja putoaminen parin vuoden masennuksen suohon.

Niin rajusti voidaan ihminen runnoa myös sairaiden keskuudessa, vertaistuki on joskus raakaa valtapeliä.

Onneksi nuo ystävät jaksoivat auttaa ja tukea Jossua.

Myös mies lähti usein Jossun epätoivon hetkinä kesken työpäivän hänen tuekseen.

YLÖS MASENNUKSEN SUOSTA

Kahden vuoden masennusputki päättyi vasta, kun Jossu “sattumalta” löysi sairaudelleen merkityksen uudesta elämäntehtävästään.

Hän löysi sen toisten sairaiden tukemisesta ja dystonia-nimisen sairautensa tunnetuksi tekemisestä.

Eräällä kuntoutuksella hän tapasi Helsingin Sanomien toimittajan, joka teki Jossusta jutun Hesariin.

Siitä jutusta alkoi Jossun nousu masennuksen suosta.

JOSSU ON SYNNYNNÄINEN TUKIHENKILÖ

Tänään hän on taas oma itsensä, toisten tukija ja auttaja, heikkojen ja sorrettujen puolustaja.

Jossu vetää dystoniaa sairastavien kerhoa Haminassa ja on meille monille samaa sairastaville vahva tukihenkilö.

Minä olen tuntenut Jossun lähes sairastumiseni alkuajoista ja meille syntyi ystävyys jo ensimmäisestä viestistä.

Luin silloin hänen kommenttinsa Suomen Dystonia-Yhdistyksen keskustelupalstalta ja ihmettelin sitä henkistä voimaa, joka viestistä virtasi.

MAAILMA TARVITSEE JOSSUN KALTAISIA

Siitä lukemastani kommentista lähtien olen säännöllisesti kirjoitellut Jossun kanssa ja joka viestin jälkeen kokenut saman tunteen. Jossu on synnynnäinen innostaja ja rohkaisija.

Hän ei pelkää vieläkään ketään kiusaajia tai lannistajia, vaan ryntää porukan keskelle ja asettuu heikon ja sorretun puolelle.

Pyysin Jossulta lupaa kirjoittaa hänen tarinansa ja sain siihen vapaat kädet.

Tämä on Ystäväni Jossun tarina.

Ihmisen, jollaisia maailma tarvitsee.



2 kommenttia:

  1. Hieno juttu.
    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Välläys!

      Tämä tarina on ollut mielessäni jo tovin aikaa. Annoin sen elää mielessäni ja etsiä oman tapansa tulla tarinana esille. Mistä tarina alkaa, se on aina yllätys kirjoittajana, ainakin minulle. En lähde kirjoittamaan, jos tarina ei synny vapaasti ja löydä uomaansa itse.

      Jossun tarina vaelsi esiin Rukatunturin jylhistä maisemista ja ymmärrän että siihen oli syynsä, koska tunnen Jossun niin hyvin. Hänen elämänsä on määrätietoista vaellusta, jossa reitin vaikeus ei ole määräävä tekijä, vaan päämäärä, jonka hän on sydämeensä asettanut.

      Siinä maisemassa, mistä Jossun tarina lähti, oli mukana kaikki hänen elämänsä elementit, menneet, tämä ja tuleva. Yllätys vain oli se, ettei vaellus jatkunut enää siihen omaan sydämeen asetettuun päämäärään, vaan siirtyi sivuun, soille ja rämeiköille. Niiitä kautta oli kuljettava uutta päämäärää kohti.

      Elämä ei aina, jos koskaan kulje niitä reittejä, jotka me itsellemme asetamme. Jossun tarina on siitä hyvä esimerkki. Hän on myös esimerkki siitä, kuinka vaikeiden aikojen läpi ihminen voi selvitä sisulla ja läheisten tuella. Tänään hän saa niiden kokemusten kautta auttaa toisia.

      -harzu

      Poista