tiistai 25. elokuuta 2015

ELÄMÄN RYTMI


Katsoin Pekingin mm-kilpailujen sadan metrin finaalin ja näin, miten rytmi ja voitontahto vei Jamaikan Usain Boltin, kaikkien aikojen pikajuoksijana pidetyn urheilijan voittoon.

Vaikka Bolt epäonnistui välierissä, eikä hän ollut niin loistokas kuin ennen, hän voitti, koska säilytti rytminsä loppuun asti. Hän olisi hävinnyt jos toiseksi tullut USA:n Justin Gatlin olisi pystynyt säilyttämään rytminsä loppuun asti.

Koko alkukauden pikaratoja hallinneen amerikkalaisen rytmi hajosi kuitenkin maalisuoralla ja Bolt, joka säilytti rytminsä, voitti niukasti.

OMA RYTMI

Elämä on rytmiä, joka soi koko ajan, on vain löydettävä oma rytmi. Usein ihminen tuntee sen rytmin jo vaistollaan ja osaa elää omassa tahdissaan.

Ihailen ihmisiä, jotka ovat löytäneet oman elämänrytminsä ja uskaltavat elää siinä tahdissa, vaikka se ei sointuisi jonkun toisen tahtiin.

Varsinkin niitä, joiden rytmi on uhmaa hermostuneen ja säntäilevän kulttuurin keskellä. Oma, luontainen rytmi.

TOISTEN TAHDISSA UUPUU

Voi olla joskus vaikeaa säilyttää oma rytmi, jos huomaa vahvempien rynnivän voimalla ja kyynärpäillä ohi. Silloin kannattaa keskittyä erityisen tarkasti kuuntelemaan oman sydämensä rytmiä.

Tuo rytmi soi minussakin, tunnen sen joskus selvästi, joskus hiljaisena ja toisinaan huomaan yrittäväni mennä jonkun toisen tahdissa.

Ihminen voi luulla pitkään, että se rytmi, jota hän kuuntelee ja seuraa, on hänen omansa.

Uupumus tulee kuitenkin varmasti, jos ei kuuntele ja noudata omaa rytmiään.

LUONNON RYTMI

Uskon, että se on ominaista kaikille, minä luulen, että kaikessa elävässä on rytmi.

Luonnossa rytmin aistii puron solinassa, lintujen laulussa, kasveissa, puissa tai askelten tahdissa.

Jokisuistossa kävellessään tai virran rannalla seisoessaan sen rytmin voi tunnistaa ja löytää omansa uudelleen.

Vaelluksella Lapin tuntureilla sen kuulee tuulen huminassa ja hiljaisena vireenä äärettömyyteen ulottuvassa maisemassa.

Elämän aidon ikiaikaisen rytmin.
ELÄMÄ ON SUURI SOITTAJA

Ihmisen elämän nuotit, kuka niitä luulee osaavansa soittaa, varmasti valehtelee.

Elämä soittaa itse nuottinsa ja jokainen joutuu yllättymään siitä, miten eri tavalla se soi, kuin itse kuvitteli.

Ei ollutkaan oman elämänsä pianisti.

Suurempi soittaja saattas joskus soittaa elämän nuoteista sairaita sointuja, joita ei ihan heti hyväksy.

On sitä mieltä, että ne sävelet kuuluvat jonkun toisen elämään.

Paljon on jo oppinut, kun löytää niistä soinnuista oman rytminsä.

ELÄMÄN VIRITTÄJÄ

Olen usein pohtinut, onko sairaus häiriö elämän rytmissä, virhe tai riitasointu. Runoilihan Eino Leinokin elämän laulusta, joka kerran viedään virittäjälle.

Miksi se pitää viedä virittäjälle? Onko elämä mennyt epävireeseen, onko sairaus saanut elämän soimaan kuin rikkinäisen soittimen?

Kuka meidät virittäisi uudelleen?


RYTMIN PITUUS VAIHTELEE

Kyselin pohdiskelua eräältä ystävältäni, joka toi siihen toisenlaisen, myönteisen näkökannan.

Hän oli sitä mieltä, että sairaus vain vaihtaa elämän sävellajia ja antaa yhden etumerkin nuottiviivastoon.

Välillä sen voi itse unohtaa, elämän soittaessa eri tavalla kuin aikaisemmin. Luulee sitä vääräksi säveleksi, joka särähtää korvaan.

“Musiikki on antoisa mielikuvien luoja niin sävelen, rytmin kuin sanojen ja temmon vuoksi”, totesi ystäväni.

“Kaikessa on rytmi. Nyt kun sen sanoit. Rytmin pituus vain vaihtelee.”

HYVÄ VIRE

Ystäväni on kokenut paljon elämässään myös sairautta ja vastoinkäymisiä. Hän on kuitenkin löytänyt niistä myönteisen sävelen, oman rytminsä.

Tunnen hänen sanoissaan sen rytmin, sykkeen, ilon sykkeen ja koen siinä jotain, mitä hän on kokenut.

Olen monta kertaa löytänyt hyvän vireen hänen sanoistaan. Monta hyvää ajatusta, myönteistä ja kiitollista, jotka nostavat vaikeuksien yläpuolelle.

Nostavat ja näyttävät elämässä kauemmas, korkeammalle, mistä kaikki suuretkin huolten vuoret ovat kuin mäennyppylöitä.


ELÄMÄN ÄÄNIRAUTA

Kuuntelen usein ystävääni ja ajattelen hänen olevan kuin elämän äänirauta, joka virittää kiitosmielen.

Kuuntelen, virityn ja löydän oman rytmin.

Ymmärrän, että tämä dystonia ei ehkä olekaan virhesointu, vaan elämän suuren soittajan uusi sävellaji.

Muistan, että vain soittaja näkee nuotit.

Ajattelen, että dystonia soi D-duurissa. 

ELÄMÄN SYYT

Eräs ystäväni kertoi, kuinka hänellä on muistona isänsä vedestä poimima uppopuu. Puussa on jäljellä vain runko ja oksien tyngät.

Kaikki ulkoinen on pudonnut pois ja jäljelle jäänyt vain paljas ydinpuu. Tuo muisto on puhutellut häntä aina.

Ajattelen tuota hienoa muistoa ja muistan kuinka usein olen Lapin kirkkaiden vesien pohjassa katsellut veden muovaamia upeita uppopuita.

Usein olen verrannut niitä mielessäni elämään ja siihen mitä jää jäljelle ihmisestä lopulta.

Jäljelle jäävää onkin ehkä se, mitä eniten suojasimme ja pelkäsimme tuoda esille.

Jokainen itse tietää, ainakin vaistoaa mikä se jokin on.

Joskus sairaus, vaikkapa dystonia saa ne syyt esiin.

Saa esiin ja ihminen löytää oman rytmin.


ELÄMÄN IHME

Eräs dystoniaa sairastava ja vielä vakavammankin sairauden läpi käynyt sanoo, että elää jokaisen päivän ja hetken, kuin se olisi viimeinen.

Hänen ajatuksessaan kiteytyy jotain sellaista, minkä oppimiseen menee joskus kauan ja tarvitaan ehkä sairauttakin sen sisäistämiseen.

Siinä kiteytyy eräs elämän helmi, jossa ymmärtää, ettei itsestäänselviä asioita tai hetkiä ole olemassakaan.

On vain ainutkertaisia tilaisuuksia kokea elämän ihme.

ELÄMÄN VUORISTORATA

Elämän kuvaaminen vuoristoratana on vertaus josta pidän paljon. Ensin hidas eteneminen, jota seuraa tylsä ja loputon nousu. Sitten vaunut lähes pysähtyvät ja eteen avautuvat huikeat maisemat.

Kohta seuraa äkkipudotus tyhjyyteen ja vatsaa vihlova pelko. On täysin varma, ettei pysy kyydissä.

Lopulta vauhti hidastuu jälleen ja siitä osaa jo nauttia.

Myös elämän vuoristoradassa tempo ja rytmi vaihtelevat.

KOMMENTTIEN HELMINAUHA

Vain antamalla saa ja moninkertaistaa joskus antamansa. Ei voi keskustella sydänten tasolla ellei avaa omaa sydäntä. Vain sydän vastaa sydämelle.

Silloin yksikään sana, joka sydämestä kylvetään sydämeen, ei varise hukkaan, vaan täyttää oman tehtävänsä. Kasvaa ja tuottaa kerran sadon jonkun iloksi.

Tämä oli vuorovaikutusblogi. Kommenttien ja keskustelujen innoittama.

Kuin ketju, jossa jokainen kommentti on kuin elämän hioma kaunis helmi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti