sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

YSTÄVÄT KUIN KULTAHIPUT


Ystävyyden mitta tulee elämässä täyteen toisinaan. Ymmärrystä, hyväksyntää, tukea ja rakkautta saa niin paljon, että se kuohuu yli.

Ihmisen kyky ottaa aitoa ystävyyttä vastaan on aina antamisen tasolla.

Ystävyyttä muulla tavoin on helppo imeä loputtomiin.

Aito ystävyys on onneksi helppo tunnistaa vaikeina päivinä.

Vain aidot ystävät jäävät silloin rinnalle.

Pelkät hyvien päivien kaverit katoavat tavallisesti vaikeina aikoina.

YSTÄVYYS KANTAA VAIKEIDEN AIKOJEN YLI

Tänä kesänä olen saanut kokea mitä aito ystävyys on ja olen siitä kokemuksesta ällistynyt.

Toisinaan on kuohunut ylikin, kun sydän on täyttynyt ilosta. On mahdotonta pitää vain sydämessään mitään niin elävää kuin elämäniloa.

Merkillistä mielestäni on, että juuri silloin, kun elää vaikeita aikoja, saa kokea, mitä aito ystävyys on.

Olen yllättynyt ystävyyden voimasta ja vallasta kantaa vaikeiden ja raskaiden aikojen yli.


“YSTÄVÄN LAULU”

Turhat tutut osaavat vaikeina aikoina livetä niin kevyin ja painottomin askelin, ettei edes ääntä kuulu, he häviävät.

Tulee tilaa ja ilma paranee, on happea ja raikkautta, voimaakin jää enemmän omaan elämään, kun pelkät hyötyjät lähtevät.

Sitten katsoo ympärilleen ja hätkähtää, kuinka mukana on kuitenkin vielä tosiystäviä.

Heitä katsoessa tulee “Ystävän laulu" ja sen sanat tutuiksi.

AITO JA EPÄAITO YSTÄVYYS

Ei ole helppo uskoa aitoon ystävyyteen jos on kokenut mitä epäaito ystävyys on.

On nähnyt mitä merkitsee pelkkä hyvän päivän ja menestyksen aikojen ystävyys.

Ystävyys, joka kukoistaa, kun on työpaikalla, tukiryhmässä, koulussa, uskonnollisessa yhteisössä tai jossain harrastuksessa mukana.

Elää täysillä siellä, avaa sydämensä, jakaa elämäänsä, luottaa ja luulee saaneensa hyviä ystäviä.

Sitten elämä yllättää ja ihminen muuttuu, ei enää kelpaa porukkaan.  

Tekee ehkä virheen jota ei haluta antaa anteeksi, joutuu silmätikuksi ja pelataan ulos.


KAIKILLE EI VOI OLLA MIELIKSI

Ne samat ystävät, jotka elivät mukana hyvinä hetkinä, menevät nyt pois.

Samat ystävät, joiden mielevät sanat vielä leijuvat ilmassa, kevyinä kuin saippuakuplat.

Et osannut pelata elämää pelinä, kuuntelit sydäntäsi ja toimit sen äänen johtamana.

Et huomannut, että kaikille ei voi olla mieliksi, ja jos yrittää, niin ei ole kenellekään.

Oliko se aitoa ystävyyttä? Ne kehut ja rohkaisut, jotka auliisti ja pyytämättä sait ja uskoit.

Onneksi tulivat vaikeat päivät, jotka veivät ne mennessään.


MENETTÄMISEN ARVOISTA

Mitä ihmiselle jää, kun hän ei ole enää mitään, niille jotka kerran olivat ystäviä? 

Tila on kiintoisa ja kokemisen arvoinen, jopa erittäin suositeltava.

Mielestäni ihmiselle siinä tilanteessa jää kaikki todella merkittävä ja rakastamisen arvoinen.

Mitään elämää oikeasti kantavaa häneltä ei oteta vaikeina aikoina.

Kaikki se mikä ihmiseltä otetaan vaikeina aikoina on menettämisen arvoista.

VAIKEIDEN AIKOJEN VASKOOLI

Vaikeat ajat ovat kuin vaskooli, joka huuhtoo ystävyyden kultajyvät esiin.

Virta vie ensin pintahiekan, huuhtoo ystävät jotka tulivat, kun pöytä oli valmiiksi katettu.

Seuraavaksi elämän vaskoolista lähtee kovempi aines, katkeruuden kovettamat, joiden lähdön huomaa olon keventymisenä.


YSTÄVYYDEN KULTAHIPUT

Viimeisenä vaskooliin jäävät kultahiput, elämän ilolla täyttävät ystävät.

Minulla on ollut ilo omistaa ystäviä, jotka ovat elämän koetuksissa olleet, kuin kultahippuja.

En tiedä mitään muuta niin arvokasta ja kaunista asiaa, kuin vaikeiden aikojen koettelema ystävyys.

Siksi vaikeita aikoja kannattaa kohdata, koska niiden aikana saa kokea ystävyyttä, joka kannattaa vaikeiden aikojen yli.

SIELUNVIRITTÄJÄ

Kirjoitin blogissani "Sielunvirittäjä", ystävästäni, joka on eräs elämän koetuksissa esiin seuloutunut kultajyvä. Hän on ystävä, joka vaikeina aikoina on usein nostanut ja rohkaissut sanoillaan päiväni. Monta kertaa hänen viestinsä luettuani on tullut tunne, kuin valonsäteet täyttäisivät sydämeni.

Voisin kirjoittaa hänestä paljon enemmänkin, mutta en pysty siihen. Minulla ei ole sanoja miten kuvata ystävää, joka rotkon reunalla ottaa selkäänsä ja kantaa yli. 

Ystävää, joka pimeässä näyttää valoa yhden askeleen, yhden päivän kerrallaan, vie aamun sarastukseen.

Minulla ei ole sanoja kuvata ystävää, joka epäuskon suossa ojentaa kätensä, vetää ylös ja kulkee rämeikössä rinnalla. 

Ystävää, joka vie lähteelle juomaan raikasta vettä, niin että päivän matka taittuu taas uudella voimalla.

Sellainen ystävä seuloutui minulle vaikeuksien kautta; sielunvirittäjä, elämän kultahippu.


YSTÄVIEN KULTASYLI

Eräänä päivänä sain vierailla ystävien kodissa, johon kokoontui muutamien kovia kokeneiden ihmisten ystäväpiiri. Tuo päivä ja kultainen ystäväpiiri siellä jäi lähtemättömästi sydämeeni. Keskustelimme, nauroimme ja välillä silmätkin kostuivat, kun elämän matkalla koettuja kerroimme. 

Olen tuon perheen luona usein ennenkin vieraillut ja kokenut, miten ystävyytemme on vain vahvistunut kaikkien vastoinkäymisten keskellä. Edes koetut vaikeudet ja raskaat ajat eivät ole sitä iloa vieneet, joka tuossa ystäväpiirissä pulppuaa.

Olen varma siitä, ettei mikään voi lannistaa ihmistä, joka omistaa sellaisia ystäviä, kuin he kaikki ovat.

Elämää kultasylissä on heidän ystävyytensä.

ELÄMÄN LÄHDEIHMISET

Voisin kirjoittaa loputtomiin näistä ystävistä, jotka vaikeuksien vaskoolissa ovat kultahippuina huuhtoutuneet esiin. En usko, että olisin sama ihminen, jos en vaikeuksien kautta olisi heitä kohdannut. Minun on pakko kiittää jopa tätä sairauttani, servikaalista dystoniaa, että olen tutustunut heihin.

Minun on pakko kiittää kaikkia niitä vaikeita aikoja, jotka olen elämääni saanut, sillä näen aivan kirkkaasti, että nämä ystävät, elämäni kultahiput, ovat seuloutuneet esiin niiden kautta. 

Monena yönä olen niskavääntöihin herättyäni ja hiljaisia tunteja valvoessani ajatellut kiitollisena näitä ystäviä ja usein nukahtanut uudelleen. Olen ajatellut, että he ovat elämän lähdeihmisiä. Lähdeystäviä.

Kun tarkemmin ajattelen, niin minulla on tällä hetkellä hyviä ystäviä enemmän kuin koskaan ennen. 

Olen vähän yllättynyt siitä, yllättynyt, mutta äärettömän kiitollinen.








6 kommenttia:

  1. Voi, miten kaunis kirjoitus!
    Puet ihan kirjaimellisesti sanoiksi tuon olotilan ja jaat sillä tavalla sitä tunnetta myös muille iloksi.
    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Välläys!

      Olemme kirjoittamisen ja tarinoiden kautta löytäneet yhteistyön ja ystävyyden, joka antaa paljon tähän blogiin ja moniin muihinkin asioihin elämässä.

      -harzu

      Poista
  2. Voi miten kaunis postaus. Ystävyys on lahja! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Selina!

      Sellaista Ystävyys on, lämmin ja sykkivä lahja.

      -harzu

      Poista
  3. Lämmin, kaunis kirjoitus ystävyydestä! Ollappa se vaskoolin kultahippu, ken tietää. Sen tiedät vain sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä siitä syystä saamme elämäämme vaikeuksia, että ystävyys punnittaisiin. Ystävä jää rinnalle, kun toiset menevät.

      -harzu

      Poista