tiistai 7. heinäkuuta 2015

IHMISEN TARINA


Tarinoiden meri velloo sanojen aaltoja. Aallot kuljettavat elämän pursista pois heitettyä ja pudonnutta rojua. Niitä kerran himottuja ja haluttuja, nyt vain saastelauttoina lipuvia.

Monta tarinaa jäi kertomatta sanojen aalloille, hajoamaan ja uppoamaan, valumaan hiljaa pohjaan. Tarinoiden meri ei ole hukannut niistä yhtään.

Sanojen aallot toistavat rantakiviin kadonneet tarinat. Iltanuotiolla niitä voi kuulla, mutta on sukellettava sinne, että tuntisi tarinoiden meren.

KADONNUT TARINA

Kaukaa tulevat aallot heittelevät rantaan vanhoja tarinoita. Monet niistä ovat loppuun kuluneita, kiviin ja kallioihin iskeytyneitä, käyttökelvotonta romua.

Osa on kauniisti veden uurtamia lautoja tai katkenneita lankkuja, muistoja ja ääniä ajasta, joka meni ja vei tarinansa mennessään. Tarinan, joka puun syissä on vielä juonteina luettavissa.

Toisinaan rannalta löytyy aaltojen tuomaa meripihkaa, kuultavan kaunista. Siitä voisi tehdä tarinan, joka olisi kaunis kuin koru.

Kuka osaisi kirjoittaa kadonneen tarinan.


SINIVALAS TARINOIDEN MERESSÄ

Tarinoiden meren pinnalla, sanojen aallot kuljettavat kerrottuja tarinoita. Niissä on se, mitä halutaan kertoa, miten kaiken olisi pitänyt tapahtua. Niissä halutaan selittää. Kertoa tarina siitä, jos kaikki olisi mennyt oikein.

On mentävä syvemmälle, että löytää ne tarinat, joita ei haluta kertoa. Tarinat, jotka kulkevat virtoina ja kuljettavat mukanaan sanoja, kuin krilliparvia.

On oltava kuin sinivalas tarinameressä, joka löytää ne kadonneet tarinat, kuin valas krilliparvet. Lipuu syvyydessä ja antaa sanojen virrata sisään.

Ahmii kadonneiden tarinoiden sanat ja kuulee niiden kuiskeen.

OIKEIDEN SANOJEN ÄÄNI

Olen kuullut monta tarinaa, lipunut kuin sinivalas tarinoiden meressä. Kuullut pintavesien kuohuvat tyrskyt, nähnyt sanojen suuret aallot. Tarinat, jotka aika tyynnyttää, sillä kaikki tarinat unohdetaan kerran.

Pintavesien tarinat täytyy lukea läpi, on nähtävä niiden pohja, se syvällä virtaava todellisuus. On kuultava oikeiden sanojen ääni haluttujen takaa. Vain sillä tavoin voi ymmärtää mitä niissä ei haluta sanoa.

Monen tarinan kohdalla olen pohtinut sen eroa todellisuuteen. Miten kertoja itse ei huomaa sitä, että hän kertoo elämänsä sillä tavoin kuin toivoisi sen olevan.


ON SUKELLETTAVA SYVÄLLE

Niissä tarinoissa kuulee aina kaksi ääntä ja vähitellen ne erottuvat, seuloutuvat esiin, kuin kultahiput. Tarkka kuulija jo osaa aavistaa, missä menevät pintavedet ja alkavat syvät pohjavirrat.

On syytä suunnata pohjavesiin jos haluaa kuulla ne sanat, jotka halutaan ymmärtää kertomatta. On löydettävä ihmisen tarina kerrotun sisältä.

Siksi on uskallettava sukeltaa syvälle tarinoiden mereen.

KYLMÄT JA PIMEÄT VIRTAUKSET

Toisinaan ihminen, jonka elämä pinnalta näyttää onnelliselta ja kaikin tavoin eheältä, on avannut sydäntään minulle. En tiedä mistä syystä, ehkä blogieni kautta kosketettuna.

Niissä tarinoissa on sukellettu syvälle ja käyty elämän pohjavirroilla, niillä salatuilla, joita pinnalta ei näe. Niillä jotka kulkevat mukana ja kuljettavat sitä todellista tarinaa.

Pinnaltaan eheän ja kauniin tarinan alla, syvällä pohjavesissä voi kulkea kylmiä ja pimeitä virtauksia, onnettomia kokemuksia ja salattua pettymystä. Olen pohtinut sen yhteyttä ihmisen terveyteen monta kertaa.

Yhteistä näille tarinoille on se, ettei niitä kuule kuin katsomalla pintavesien läpi ja sukeltamalla syvälle tarinoiden mereen.


TOSITARINA ON ROSOINEN

Joskus kertojat säikähtävät avautumistaan ja alkavat perua puheitaan. Ehkä heille itselleenkin avautuu vasta kertoessa se todellinen tarina ja se nousee elämästä tehdyn julkisivun rinnalle.

Rosoinen, pohjavesissä virtaava tarina on liian pelottava kohdata, ja siksi toiset säikähtävät. Onnellinen julkisivu olikin rakennettu lahoaville perustuksille.

Tarina muuttuu onnellisten onnistumisten summaksi, jonka kautta uskotellaan, että tämä on todellisuutta.

IHMISEN TARINA

Tarinankerääjä näkee tuon kaiken läpi, hän näkee ne syvät pohjavirrat, jotka hetken kävivät lähellä pintaa.

Vähitellen tarinankerääjä oppii lukemaan mitä hänelle sanotaan kerrotun sijaan.

Aina se on mielenkiintoinen tarina, eikä sitä koskaan voi salata.

Ihminen voi kertoa paljon, mutta jos hän ei anna mitään itsestään, ei hän lopulta sano mitään.

Ihmisen tarina on rosoinen.








5 kommenttia:

  1. Harzu Ystäväni,

    Tämä tarina on kaunis ja hyvä ja kertoo, että olet kokija ja erittäin syvälle näkijä. Sulattelet kaikenlaista kertomusta ja löydät sieltä tärkeän ja oleellisen. Kaikki keräämäsi kertomukset ovat sinänsä tärkeitä ainakin kertojalleen. Mutta Sinä pystyt niitä jäsentämään ja poimimaan niistä merkitykselliset kohdat jopa rivien välistä.

    Olet vastaanottavainen ja kiinnostunut ja kohtaat ihmisen ihmisenä. Ehkä Sinulle kerrotaan sen tähden tarinoita.

    Ehkä ihmisten on parasta lipua auringon valaisemissa pintavesissä, vaikka syvät ja kylmät vesivirrat vetäisivätkin alaspäin.

    Kirjoitit: "Tarina muuttuu onnellisten onnistumisten summaksi, jonka kautta uskotellaan, että tämä on todellisuutta".

    - Ei ihminen jaksa aina syvissä syövereissä velloa.

    Uskollinen lukijasi välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni!

      "Ehkä ihmisten on parasta lipua auringon valaisemissa pintavesissä, vaikka syvät ja kylmät vesivirrat vetäisivätkin alaspäin."

      Hienosti oivalsit sen ajatusvirran, joka blogissa kulki kirjoittaessakin, että syvät, toisinaan pimeät ja kylmätkin, todelliset elämän virrat, ovat usein ihmisen henkiselle kestokyvylle liikaa. On helpompi elää lievässä itsepetoksessa, pintavesien välkkeessä, jonka läpi elämän pohjavirrat näkyvät ja tuntuvat vain toisinaan.

      Hain tuolla "Ihmisen tarinalla" niitä virtoja, tietoisena siitä, että jokaisella meistä ne kulkevat siellä, todelliset tarinat. Sinne kuitenkin on kirjoittajana päästävä, on kuultava se mitä sanotaan, sen läpi mitä kerrotaan, muuten tulee toistaneeksi vain halutun tarinan, todellisen sijaan.

      Elämää on silti elettävä, niin kuin kirjoitit pääosin pintavesissä, muuten loppuu happi, ihminen on niin rakennettu. Kuitenkin menettää paljon, jos jää vain niihin virtauksiin ja tuskin kukaan ajatteleva ihminen haluaakaan. Elämä on mielenkiintoinen matka, määräaikainen ja kokemuksiltaan rajallinen, joka hetki uusi ja ainutkertainen.

      Omistat isäsi kaltaisen ajattelijan perinnön ja luen tekstistäsi hänelle ominaista haltioitumiskykyä. Eläytymiskyky ja sen siirtäminen sanoilla lukijan mielen kalvolle oli isälläsi niin vahva, olette kumpikin tarinoillanne tuoneet tähän blogiin valtavasti antia, jota luetaan koko ajan.

      Kanssasi kirjoittaja harzu

      Poista
    2. Kiitos, Harzu Ystäväni!

      Kirjioitin tuon viimeisen kappaleen vastauksestasi itselleni muistiin, jotta voin lukea sitä huonojen hetkien tullessa. Se kannattelee.

      Mukanasi olija välläys

      Poista
    3. Hienosti oivalsit Ystäväni!

      Niillä sanoilla, mitä me luovina hetkinä löydämme, me jaksamme vaikeina hetkinä uskoa, että ne kerran palaavat taas, kuin muuttolinnut.

      -harzu

      Poista
  2. It's an remarkable piece of writing in favor of all the online visitors; they will get benefit from it I am sure. netflix login member

    VastaaPoista