keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

ELÄMÄNILO



Mistä ilo tuli sisään, ihmeteltiin ja epäiltiin, ettei se ole aitoa. Kyse on hetken kestävästä ja pian ohi menevästä tunteesta.

Elämä kyllä punnitsee onko ilo aitoa ja kestävää.

Epäilys on aina aitoa, sitä ei mikään pakota esiin, se astuu kutsumatta sisään ja on kuin kotonaan.

“Epäilen hieman...”, kuulostaa viisaalta ja harkitulta, epäilemättä.

Epäilemättä on vaikea olla viisas.

ILO ILMAN SYYTÄ

Epäilevää pidetään salaviisaana jostain syystä.

Syytöntä iloista taas toisaikaisena ja vähän yksinkertaisena.

Iloon on aina oltava pätevä ja hyvä syy.

Ei käy, että on syytön iloinen, on oltava hyvä syy.

Ilman syytä ilo on haihattelua ja ehkä oire jostain ongelmasta.


PIMEYS ON VOIMATON VALOSSA

Oliko katkeruus unohtanut lukita oven, viha sulkea salvat tai kateus ilmiantaa ilon pilkahduksen?

Ilo toi valon, jota pimeys kavahti.

Se huomasi olevansa voimaton valossa.

Pimeys karkasi sieltä, mistä ilo tuli, mennessään se vei vihan ja katkeruuden.

KATEUDEN ILO ON VAHINGONILO

Kateus jäi sinnittelemään, pysyi piilossa ja esitti viisautta: “Ole varovainen”, se puhui hiljaa.

“Ilo voi olla vain käymässä”.

Kateus odottaa sitkeästi omaa hetkeään.

Odottaa sitä ainoaa iloa, joka sillä on elämälle tarjota.

Kateuden aito ilo on vahingonilo.


KATKERANSULOISET MUISTOT

Elämänilo oli ollut kauan pois ja tuntui aluksi oudolta. Iloa vierastettiin ja kyseltiin käynnin syytä.

Olihan ilo tuonut myös valon, joka näytti sisälle kerätyn ryönän. Kaiken mikä oli ennen sopinut sisustukseen.

Kaikki nuhjuiset ja pölyiset, huolella suojellut katkeransuloiset muistot.

ILO TULI JA YLLÄTTI

Ilo tuli ja oli, pysyi, piintyi ja täytti tilan, sai siivoamaan. Oli jo aikakin tuulettaa.

Oli uskallettava heittää pois se kaikki, minkä oli talletettu ja varmuuskopioitu, että tietäisi olleensa ainakin oikeassa.

Oli ollut aina pätevä syy olla katkera.

Nyt se syy oli otettu pois.

Ilo oli tullut ja yllättänyt.


“ETEEN JA YLÖSPÄIN”

Sade ropisee iloisella rytmillä, räppää ränneistä, kuin Elastisen biisi “Eteen ja ylöspäin”:

Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Teen vastoinkäymisistä voimaa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan.

Murehtiminen ei takas eilistä tuo.
Ja huominenki tulee vaan jos selvitään tänään. 
Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua.
Se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään...

Lähden lenkille sateeseen ja kuuntelen räpin hienoja sanoja. Elan positiivinen energia ja asenne on huikea.

Päätä vääntää juostessa vasemmalle ja ajattelen laulun sanoja:

"Katse eteenpäin ja suupielet ylöspäin! Teen vastoinkäymisistä voimaa”.


MISTÄ SE PULPPUAA?

Ilo on lähde, joka pulppuaa syvältä, tuo joka sykäyksellä uutta jäätävän raikasta, kirkasta ja puhdasta vettä.

Mistä tulee lähteen vesi upottavan suon keskelle?

Mistä tulee elämänilo silloin, kun matka kulkee vastoinkäymisestä toiseen.

Elämä on vain rämeikössä rämpimistä.

ELÄMÄNILON LÄHDE

Lähde on siellä, mistä sitä viimeisenä etsisi; rämeiköllä, suolla tai ryteikön keskellä.

Elämänilo on löydettävä samalla tavoin.

On annettava sen tulla, vaikka ei tiedä mistä se tulee.


2 kommenttia:

  1. Jälleen hyvä kirjoitus, osui ja upposi meikäläiseenkin.

    VastaaPoista