keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

UUSI LEHTI



Alkukesä on uuden aikaa, kaikkialla esiin pyrkivän uuden elämän voimaa ja tuoreen kokemisen taikaa.

Aamuyön taittuminen hämärän rajoilta auringon lämpimiin ensi säteisiin, lintujen laulu ja uudet lehdet lehmuksessa.

Uudet lehdet ovat herkän vihreitä. Niissä ei ole vielä keskikesän tummaa syvyyttä, täyteläistä valmiutta.

Niissä on herkkyys ja haavoittuvuus vielä jäljellä.

Niissä on talven ja kevään jäisestä, kylmästä roudasta selvinneen elämän viesti.

Elämä voitti taas kerran ja uudet lehdet kertovat sen.

ROUTA SULAA SYDÄMESTÄ

Minussakin on ollut se routa, joka esti uusien lehtien puhkeamisen.

Jää, joka vei uuden kohtaamisen voiman.

Vei uuden alun elämänhalun, vei ilon ja salpasi sulut.

Niin tuli kuitenkin alkukesän aurinko ja sulatti sen roudan.

Huomasin sen sulamisen kyynelistä, jotka silmäkulmista juoksivat kuin kevätpurot.


YMMÄRRYSTÄ YLI ÄYRÄIDEN

Uusi kasvu lähtee sillä tavoin. Vanhan ja jäätyneen sydämen maaperän sulamisella ja lämmöllä, jota ymmärryksen ja hyväksynnän aurinko antaa.

Olen saanut sitä paljon kokea viime ajat, jopa yli äyräiden vuotavaa ymmärrystä.

Niin paljon olen saanut sitä kokea, että haluaisin jakaa sen tämän blogin kautta eteenpäin.

SINULLE LUKIJANI

Miten osaisin sen kaiken lempeän ja hellän hyväksymisen, jota olen saanut kokea viime aikoina, jakaa Sinulle lukijani.

Jos osaisin, niin tämä blogi olisi puu, jonka oksiin olisi puhjennut vehreitä, herkän vihreitä lehtiä.

Kaikki se lehtivihreys eläisi tuulessa, kuin suuren villakoiran turkki.

Jatkuva liike, kuin vehreä villamatto, joka tuulessa aaltoilee ja muuttaa vihreän sävyjään.


UUSI LEHTI

Siinä puussa olisi linnuille tilaa laulaa ja katsella elämää uudesta näkäkulmasta.

Sellaisen blogipuun haluaisin tästä nyt kasvattaa ja antaa luettavaksi, niin että jotain uutta puhkeaisi esiin.

Uusi lehti elämässä, herkän vihreä, valon taittama ja kesän lämmön kasvattama.

AAMUYÖN VIESTI YSTÄVÄLTÄ

Heräsin tänään vähän ennen neljää, keitin kahvit ja seurasin heräävää luontoa.

Aloin kirjoitella uutta blogia ja sain viestin ystävältäni ja lukijaltani kesken kirjoittamisen.

Hän myös oli aamuvarhain hereillä ja kirjoitti minulle rohkaisevan viestin, jonka kyynelsilmin luin.

On upea tunne, kun saa yllättäen, silloin kun luulee kaikkien olevan nukkumassa rohkaisevan tervehdyksen.

Luulee valvovansa yksin ja sitten saa tuollaisen lämpimän pirteän ja raikkaan viestin.

Ei silloin osaa olla kuin kiitollinen ja onnellinen.

Inhimillinen lämpö tuli viestissä mukana sanoissa ja se oli hieno kokemus. Kiitos Ystävä, joka viestin aamuyöllä lähetit.

UUTTA ON AINA EDESSÄPÄIN

Usein ihminen liian helposti kyynistyy ja uskoo jo nähneensä ja kokeneensa kaiken. Kuitenkin elämä on liian lyhyt kokeakseen ja nähdäkseen kaiken.

Aina on uutta koettavaa jos jaksaa nousta katsomaan asioita uudesta näkökulmasta.

Toisinaan sattuu sellaista, mikä aluksi tuntuu kokemusmaailman täysin täyttävältä ja miettii voiko sinne enää mitään edes mahtua.

On niin täynnä sitä juuri koettua, ettei pysty hetkeen muuta näkemään. On kuin se Jaakko Haavion runon mies, joka putosi kuoppaan ja lausui sieltä:

“Näköala paikka hyvä, on kuoppa syvä. 
Näkee sivulle rajoitetusti, ylöspäin taivaaseen asti.”




YLÖS KUOPASTA JA UUTTA KOHTI

Miten kaunis taivas sieltä katsottuna onkaan, ei kauniimpaa voisi olla, jos se tähtitaivaana tai sinisenä kupolina äärettömyydessä hehkuu.

Mutta jos se taivas on synkkä ja pilvet vuotavat kylmää vettä, on kuopasta pois päästävä nopeasti.

Siihen tarvitaan ystävän käsi, joka ylös vetää ja nostaa kuopan reunalle.

Antaa avullaan mahdollisuuden aloittaa alusta ja lähteä elämässä uutta kohti.

HENKINEN PRÄSSI

Sellaisena haluan tämän blogini Sinulle lähettää lukijani.

Olen viime päivinä käynyt läpi henkisen prässin, joka oli nujertaa minut.

Myös tuo aamuyön viesti liittyi sen prässin läpikäymiseen.

Lukijani, joka oli myös hereillä antoi tuon kuvauksen tapahtuneista ja ajatus alkoi elää sydämessäni.

Näin henkisen prässin painona, joka sattuu kipeästi, painaa, murtaa ja muokkaa.

Lopulta kun se prässi on tehtävänsä päättänyt ja muotonsa painanut sydämeen, on aika katsoa, mitä se sai aikaan.


“RAVISTETTAVA ENNEN KÄYTTÖÄ”

Minulle tuo prässi on painanut uuden lehden elämääni.

Uuden, herkän vihreän ja vielä aran.

Näen siinä lehdessä kartan ja sanoman, joka saa minut onnelliseksi.

Henkinen prässi on kivulias tapa oppia elämässä. Joskus kuitenkin vain sitä kautta saa kokea elämän uudella tavalla.

Ihmiselle tekee hyvää ravistella välillä, niin kuin Apulannan “Ravistettava ennen käyttöä” laulussa sanaillaan:

“Minussa on ongelma
jokin virhe ohjelmoinnissa
Puutteita koodissa
korvaan arvaamattomuudella
Tuntuu että tekijä unohti otsaan kirjoittaa
ravistettava ennen käyttöä.”









2 kommenttia:

  1. "Miten osaisin sen kaiken lempeän ja hellän hyväksymisen, jota olen saanut kokea viime aikoina, jakaa Sinulle lukijani."
    - Jaat jo tuolla virkkeelläsi.

    Luin henkisestä prässistäsi moneen kertaan. Jotakin olen aavistanut pitkästä hiljaisuudesta...

    Katsele vihreitä lehtiä ja tuoretta orasta:

    Toive (kuvassa horisonttiin katoavat oraspellon rivit)
    Joka kevät ihimen varautuu
    uusin toivein mutt' kuitenkin samoin.
    Aurinko oraille voimasi anna,
    satoa viljasta meille kanna.

    Tulevaisuus (kuvassa männyn oksan ylöspäin tunkevat uudet kerkät)
    Mitä tullessaan tuokaan tulevaisuus?
    Sitä emme voi tietää.
    Eteen päin jokin vetää.
    Ummussa vartoo luottavaisuus,
    uutta halajaa uteliaisuus.
    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni!

      Kauniisti ja viisaasti kirjoitit. Uutta tulee koko ajan, vanha väistyy ja tekee tilaa, se on elämän käytäntö, ikuinen kierre. Siihen on tyytyminen ja siihen on asettuminen, mitä nopeammin sen sisäistää, on elämä helpompi kestää.

      Välillä on kestettävä vaikeampia aikoja, on otettava iskuja vastaan yllättäviäkin, on kestettävä, jatkettava ja luotettava, että elämä kantaa kaiken aikaa. Kantaa, koska on elettäväksi annettu.

      Sain käydä viikon lapin vaelluksen, joka teki minulle oikein hyvää. Matka tunturissa oli puhdistava ja rentouttava, ääretön ja loputon erämaa antoi puitteet, joissa oleminen asettui oikeaan mittasuhteeseen. Me olemme täällä vain vaeltajia, jotka kuljemme aikamme ja poistumme kerran. Siihen asti elämä on lahjaa joka hetki.

      -harzu

      Poista