sunnuntai 24. toukokuuta 2015

YHDEN SORMEN BLOGI


Murha tehdään mutkittelevan mäen nousun alussa iltahämärissä. Vasemmalla on pistotie metsään ja viiden metrin korkea kasa kuivia juurakoita, joita jatkuu kymmeniä metrejä. Oikealla on karua raiviota satoja metrejä metsän rajaan asti.

Äärettömän julma murha tehdään juuri siinä nousun alussa. Teko on niin epäinhimillinen ja yksityiskohdat tarkoin kerrottuja, että tavallisesti raskas ja voimat imevä mäki tuntuu keveältä.

Pälyilen metsään ja odotan ylämäkeä, huikeita järvimaisemia ja juomataukoa.

Dekkarin kuunteleminen pyöräillessä on eräs parhaita tapoja yhdistää luku- ja kuntoiluharrastus.

YKSINÄISEN KULKIJAN KAVERI

Tällä kertaa olen valinnut yksinäiselle ja hiljaiselle metsätaipaleelle niin jännittävän kirjan, että varjotkin  heräävät hahmoina eloon.

Onneksi luku päättyy ja saavun mäen päälle, nostan juomapullon käteeni ja ihailen alas kevätkynnettyjä peltoja juoksevaa maisemaa.

Pelto päättyy kaislikkorantaan ja siitä tyynen ulapan kautta vastarannan yli äärettömään.

Kirja jota sillä kertaa kuuntelen on Jo Nesbon “Poliisi”. Kuuntelen usein dekkareita tai matkakertomuksia lenkeillä.

Niissä tapahtuu koko ajan ja juonessa pysyy hyvin, vaikka välillä innostuisi katselemaan maisemia.


KIRJOJEN LUMO

Minä olen pitänyt kirjoista, siitä lähtien kun ensimmäisen kerran sain käsiini J.Fennimore Cooperin “Viimeisen mohikaanin”

Katselin sen muutamia mustavalkoisia kuvia, koska en osannut lukea, ja jäin kirjojen lumoihin.

Nykyisin lukemiseni on monien kirjojen paletti, mielialan ja hetken mukaan.

KIRJAT, JOISTA EN PÄÄSE IRTI

En oikeastaan koskaan enää saa kirjaa valmiiksi luettua. Ainoastaan selkeät, pelkkään tarinaan pohjautuvat kirjat asettuvat pysyvästi hyllyyn lukemisen jälkeen.

Niihinkin toisinaan palaan, mutta usein vain katsoakseni jonkin kohdan uudelleen.

Minulla on muutamia kirjoja, joista en tule koskaan pääsemään irti, enkä halua.

KIRJA ON KUIN TUTTU MAISEMA

On kuin olisi päässyt kauniin tai kiintoisan maiseman näkymiin ja löytää aina jotain uutta palatessaan kirjan ääreen.

Minun on helppo palata sellaisten kirjojen sanomaan aina uudelleen.

On kuin kävelisi tuttuun maisemaan, siihen kohtaan, mihin viimeksi jäi.

Mielenkiintoista on, että usein vanhatkin, jo kerran luetut ja kuljetut maisemat näyttävät ajan myötä erilaisilta.


TARINAN VOIMA

Minä uskon tarinan voimaan ja siihen, ettei hyvä tarina kuole tai katoa koskaan.

Tarina on elämän tapa kertoa, että tässä kaikessa on jokin juoni, että on olemassa isompi tarina, joka kerran kokoaa pienemmät yhteen.

Siitä tulee iso novellikokoelma.

Minä uskon, että tarinan voima perustuu siihen, että kaikki pitää sisällään jonkin tarinan.

Tarinan, joka ansaitsee tulla kerrotuksi.

Uskon, ettei ole yhtään onnistunutta laulua, hyvää keskustelua, tai mitään inhimillistä kohtaamista, joka ei eläisi tarinasta.

TARINA ON KUIN TUULENVIRE

Siksi yritän aina olla kuulolla koko ajan, sillä joka hetkessä on tarina.

Sen hetken tarina, joka muuttuu yhtä nopeasti, kuin tuulenvire veden pinnalla.

Aina se ei ole pääjuoni, tai se mikä kaikkein voimakkaimmin pyrkii esille.

Usein mielenkiintoisin tarina tapahtuu sivujuonteessa, elämän sivupoluilla ja varjoissa.

Tarinat ovat valonarkoja, varsinkin kaikki hyvät tarinat.

Ne vaativat huomiota, mutta eivät ole huomionkipeitä.

Usein blogini kommenteista löydän niitä sivujuonteita ja tarinanpätkiä.

SÄRÖ TEKEE ELÄMÄSTÄ EHJÄN

Kommenteissa minua kiinnostavat tietynlaiset tarinat, elämän maustamat ja toisinaan pohjaan polttamat.

Niin pilalle menneet, että ne halutaan heittää pois.

Minä sytyn niissä tarinoissa olevasta säröstä, elämän tekemästä virheestä.

Virheestä, joka tekee ehjästä elämästä aidon elämän.

Elämä tekee sen särön ja siihen pääsee aito aromi.

Tarina jää jäljelle ja tarinan aito maku.


“TARINOI VANHAST PRUUKIST”

Toisinaan tekee löytöjä sieltä, mistä ei heti odottaisi.

Minä tein sellaisen löydön vanhasta Karkkilan kotiseutuyhdistyksen painattamasta kirjasesta, jonka sain naapurilta lainaan.

Kirjan nimi on “Tarinoi vanhast pruukist” ja sen on kirjoittanut Eino Halme.

Hän on kirjoittanut kirjasen omista lapsuuden muistoistaan noin sadan vuoden takaa.

Tarinat ovat Högforsin tehtaan valimosta ja sen varjoissa elävistä värikkäistä persoonista.

PRUUKIN TÄRKEIN MIES

Halme on erinomainen kirjoittaja, ajan ja ihmisluonteiden kuvaaja.

Monta tarinaa toimisi tämän päivän blogeissakin.

Ihminen on Halmeen kuvaamissa tarinoissa vain selvemmin, aidommin ja maukkaammin esillä kuin tänä päivänä.

Erityisen mieluinen hahmo kirjassa minulle on uuninhoitaja Linkmanni, jonka tehtävä on sulattaa rauta valureille.

Hän on mielestään niin tärkeä työntekijä, että koko valimo, eli pruuki, pysähtyisi ja loppuisi kokonaan jos hän kuolisi.

Edes lomaa ei Linkmanni voi muiden tapaan pitää, kun on niin tärkeä mies.

MASUUNIN UUNINHOITAJA LINKMANNI

Mehukkaaseen tyyliin hän piippuaan imeskellen ja sylkeä roiskien arvioi sulaa rautaa odottavia valajia, näiden luonteita ja ammattitaitoa.

Lopulta myös ylimieliselle uuninhoitaja Linkmannille näytetään paikka ja se miten helppo hänetkin tarvittaessa on korvata.

Lujille se Linkmannille ottaa ja Eino Halme osaa ottaa persoonallisen miehen nöyryytyksestä kaiken ironian irti.

Tällaisiahan me tänäänkin olemme. Helppo tästäkin tarinasta on itsensä löytää ja asettaa sitten siihen samaan jonoon muiden kanssa.

Tavallisia, heikkoja ja helposti korvattavia lopulta olemme kaikki.


YHDEN SORMEN BLOGI

Nämä minun tarinani ovat kaikki yhden sormen blogeja, jokainen yhdellä sormella kirjoitettu.

Toisella kädellä yleensä tuen otsaa, ettei pääni vääntyisi sivuun, samalla kirjoitan yhdellä sormella virtuaalinäppäimillä.

En ole niin nopea ajattelija, etteikö sormi hyvin ehtisi mukaan.

En kuitenkaan usko, että ilman lukijoita olisi näitä tekstejäkään.

Tai ilman mukana eläviä kommentteja tällaisella blogilla jatkuvuutta.

ELÄMÄN AHJO

Siksi on aina tultava nöyrästi muiden kirjoittajien tavoin jonoon.

On odotettava tarinakuppinsa kanssa.

On odotettava, että jotain uutta, jotain sulaa metallia, valuisi kuuppaan.

Valuisi elämän ahjoissa sulaneita kokemuksia, joista saisi valaa uuden tarinan.

Voisi valaa blogin, jota joku odottaa.




3 kommenttia:

  1. Harzu, Sinä olet tarinankertoja ja myöskin kokoaja. Janoat tarinoita, elämänkokemuksia ja -opetuksia. Kertomuksiasi on helppo lukea. Ne eivät ole liian pitkiä. Monet ihmiset eivät ehdi tai jaksa lukea paksuja kirjoja.

    Eilen sain TV nelosen Vain elämää -ohjelmassa katsella ja kuunnella tarinaa Vesa-Matti Loirista. Musiikin taitajat esittivät hänen laulujaan, ja samalla myös muisteltiin itse mestarin esityksiä. Monilla kirposivat kyyneleet silmiin tunteikkaiden ja hienojen tulkintojen aikana. Kuuntelen harvoin musiikkia, mutta eilen sitä oli nautinnollista kuunnella.

    Euroviisuedustajiemme, Pertti Kurikan nimipäivät, rohkeaa keikkaa olen ihaillut. Se oli tämän päivän hyvä teko myös muille maailman kehitysvammaisille, vaikkei yhtye jatkoon päässytkään. Kehitysvamamisetkin ovat ihmisiä kuten me muutkin. Heilläkin on tunteensa, toiveensa ja tarinansa.

    Me kaikki yhdessä teemme omaa osaamme ja tarinaamme täällä maailman kiertokulussa. Ihmisillä on kyky kertoa aikalaisilleen ja jälkipolville kokemansa. Näin henkiset maailmamme osittain yhtyvät.

    On se hionoa, että meillä ihmisillä on järki, muistot, toiveet ja tunteet.

    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Välläys!

      Ystäväni, kirjoititpa kauniisti, jokaiseen sanaasi on helppo löytää yhteys ja samaistua ajatuksiisi. Katsoin myös saman ohjelman ja ne esitykset olivat hyvin liikuttavia, onhan Vesku Loiri meille kaikille tuttu, koko kansan sielun tulkki ja viisas elämänfilosofi. Lappi on hänellekin rakas ja minulle rakkain hänen tulkitsemansa "Lapin kesä".

      "Ihmisillä on kyky kertoa aikalaisilleen ja jälkipolville kokemansa. Näin henkiset maailmamme osittain yhtyvät", Sanoit näin hienossa kommentissasi ja kudoit siinä yhteen meidänkin taipaleemme tässä blogissa.

      Olen onnellinen siitä, että sain kohdata Sinut Ystäväni, tässä maailmassa ja henkiset tiemme ovat kulkeneet rinnan, kuin kahdella kiireettömällä vaeltajalla elämän tunturipoluilla.

      -ystäväsi harzu

      Poista
    2. Kiitos, Ystävä, kauniista sanoistasi!

      välläys

      Poista