perjantai 22. toukokuuta 2015

PUOLIVILLI POIKAMIESKISSA


Kissa istuu linnunpöntön katolla kuin figuuri kirjahyllyssä. On siinä niin luontevasti, että katselen sitä hetken hämmästyneenä.

Näyttää kuin linnunpöntön katto olisi juuri oikea paikka sille.

Kissa vaikuttaa poissaolevalta ja rennon viattomalta.

Pesää pönttöön rakentelevaa kirjosieppoa ei vielä näy. Kissa odottaa ovella.

PESÄNVALTAAJA

Lehmuksessa on kaksi pesäpönttöä, alempi noin kolmen metrin korkeudessa ja siitä pari metriä ylempänä toinen.

Ylemmässä pesää rakenteli innokkaasti tinttipari. Kirjosiepot valtasivat pesän kuitenkin palattuaan.

Niiden tapa on käydä jokaisessa pihan pesäpöntössä kurkkimassa ja ottaa omansa.

Ainoastaan etupihan sinitiaiset ovat pitäneet puolensa tätä pesänvaltaajaa vastaan.


SIEPON SIEPPAUS

Alemmassa pesäpöntössä majaillut suuri kimalainenkin on saanut lopulta väistyä näiden hornet-hävittäjää muistuttavien lintujen tieltä.

Nyt kuitenkin kylään on tullut vieras, joka ei ole kiinnostunut pesän teosta. Kissa ilmiselvästi haluaisi ruokailla yhdessä kirjosiepon kanssa.

Sen käpälä sieppaisi siepon jos tämä palaisi kotiinsa väärään aikaan.

Minulle tulikin kiire rynnätä ulos.

PUOLIVILLI POIKAMIESKISSA

Tiesin, että meillä kulkee naapuruston puolivilli poikamieskissa, kuin kotipihallaan.

Se tulee, asettuu hiekkalaatikon viereen ja piehtaroi siinä hiekassa.

Se kiipeää iltayöstä kukkakummun päälle kuin kukkulan kuningas ja jättää sitten jälkeensä siististi taputellun keon.

Se liikkuu omenapuiden oksilla ketterästi ja pyrkii niissäkin pesäpönttöjen luo.

Olen yrittänyt häätää sitä pihasta ja rennon letkeästi se lähteekin aina pensasaidan alta pois.

Poistuminen on kuitenkin vain hämäystä ja pian se palaa takaisin toiselta kulmalta.

Tulee yleensä jo terassin kulmalla vastaan.


KISSA ON SAALISTAJA LUONNOSTAAN

Eräs omakotiasuja kertoi, että heillä oli kerran pesäpöntössä jo poikaset, kun pihoilla vapaasti liikkuva kissa pääsi sen viereen.

Kissa oli saanut tassunsa reiästä sisään ja poiminut poikaset yhden kerrallaan.

Ei kissa vaistoilleen tietenkään mitään voi. Se on saalistaja, joka osaa olla aina tilanteen tasalla.

Kotona se on hellä ja leikkisä kehrääjä, jota ei voi olla rakastamatta.

Luontoon päässeenä se on taitava pyydystäjä, joka pystyy vaistojensa varassa hankkimaan syötävänsä.

YHTEISTYÖ TOIMII

Kissat osaavat hyvin myös yhteistyön pyydystämisessä.

Kuulin tarinan kahdesta kissasta, jotka yhteistyöllä pyydystivät pesivän lintupariskunnan.

Toinen kissoista kiipesi pesäpöntön katolle ja toinen odotteli etupuolella.

Katolle mennyt napautteli pesäpöntön kylkeen kunnes lintu lennähti ulos ja jäi odottavan kissan kynsiin.


KOLMEN METRIN LOIKKA

Nyt en anna tämän kissan pyydystää pesää rakentavia lintuja.

Menen puun vierelle, kissa vilkaisee minua ensin ja arvioi sitten, että rauhallinen poistuminen on tilanteen paras ratkaisu.

Kissa loikkaa komeasti kolmesta metristä, vilkaisee vielä minua ja sujahtaa kulman taakse.

Menen varmistamaan, että kissa poistuu tontilta.

KISSAN KIERROS

Kävelen sen perässä ja hitaan letkeästi katti etenee kohti pensasaitaa.

Välillä se katsoo minua arvioivasti, pitää muutaman metrin etäisyyden ja katoaa pensaiden taakse.

Katselen hetken sen perään ja varmistan, ettei kissa palaa takaisin.

Lähden sitten sisälle ja kun menen ikkunaan, niin kissa on jo kiivennyt pesäpöntön viereen ja astuu parhaillaan sen katolle.

Kissa on kiertänyt kuin vanha sissi selustaan ja palannut jatkamaan saalistamistaan.


HARAKKA NÄYTTÄÄ PAIKAN

Samalla hetkellä lennähtää lintu ylemmälle oksalle ja tapahtuu jotain yllättävää.

Lintu on frakkipukuinen harakka, tuo tunkioiden kuningas ja punkkari.

Nyt harakka osoittautuu kirjosieppojen pelastajaksi.

Kylmän viileästi se isolla nokallaan ajaa kissan pesäpöntön katolta alas.

Taas komea loikka kolmesta metristä alas.

Ilmeisesti harakka näki kissan uhkana, onhan silläkin kauempana suuressa kuusessa tavannut olla joka vuosi pesä.

KIITOLLINEN KIMALAINEN

Käyn vielä varmistamassa kissan poistumisen ja pohdin mitä tekisin, sillä olen varma, että se palaa taas pian.

Vaikka kello käy jo kymmentä, niin rakentelen vihreästä, muovitetusta aitaverkosta ja muutamasta tuesta puiden ympärille aidan.

Toivon, että ne estävät kissaa pääsemästä enää pesäpöntöille.

Ei se ainakaan enää sen jälkeen ole pesäpöntön päälle ilmestynyt.

Kimalainen saa tosin olla kissalle kiitollinen, sillä kirjosiepot hylkäsivät alemman pesäpöntön.

Eilen näin taas kuinka kimalainen pöristeli pesäaukosta sisään.

SULKA JA HEINÄNKORSI

Vein iltayöstä vielä siileille syömistä ja juomista kasvihuoneen kulmalle.

Kohta näinkin vaaleanruskean piikkipallon kaartavan polkua pitkin kuin kilparataa  ruokakipolle syömään.

Aamulla menin katsomaan ja näin tyhjän ruokakipon.

Ihmettelin kovaäänistä puhinaa ja tuhinaa, joka kuului pensaan juuresta.

Siilit siellä hankasivat kuonojaan vastakkain. Oli aamupusun aika.

Päivällä näin uroskirjosiepon vievän sulkaa ylempään pesäpönttöön.

Pian emokin tuli roikottaen nokassaan pitkää heinänkortta.

Siepponaaras meni sisään ja vei heinän sisään, osa siitä jäi roikkumaan reiästä.

Kohta tuulenpyörre nappasi sen ja lennätti ikkunaa kohti.







6 kommenttia:

  1. Eilen istuin ensimmäistä kertaa moniin vuosiin pienellä kallionnyppylällämme. Halusin hiljentyä hetkeksi katselemaan lintujen puuhastelua. On ollut niin oudon hiljaista linnunpönttöjen seutuvilla. Joitakin kiorjosieppoja on näkynyt, mutta ei sinitinttejä.

    Rauhassa luonnossa istuminen tuntui mukavalta. Siihen pitäisi ottaa enemmän aikaa. Odotin, että linnut uskaltaisivat liikkua vapaammin, kun olen ihan hiljaa enkä puuhastele siellä täällä.

    Ensin tuli orava. Se nousi kuuseen, jossa on kuusitiaisen pönttö. Se rupesi haistelemaan pönttöä. Siellä varmaan oli nuoret poikaset. Pelkäsin, että meneekö se etupuolelle. Onneksi se lähti runkoa ylöspäin.

    Siellä sitten tapahtui kohtaaminen kirjosiepon kanssa. Minusta oli aivan ihmeellistä, että kirjosieppouros katsoi parhaaksi syöksyillään häätää oravan sieltä, vaikkei siinä puussa ollut kirjosiepon pesä. Se suoranaisesti auttoi kuusitiaista.

    Sitten laskeutui rauha ympäristöön. Kuusitiaiset lentelivät silloin tällöin vinhaa vauhtia pönttöön. Niiden täytyy olla taitavia sujahtaessaan lentoaukosta vauhdissa sisälle. Ihmettelen sitä, että laittavatko ne jalat aukon reunalle ennen sisään pujahtamista. Ja mahtuvatko ne sisään pienestä reiästä niin, että jalat ovat siinä reunalla. Voisin kuvitella linnun keikahtavan nokalleen pesään, jos jalat ovat reunalla.

    En ole laittanut pönttöjen eteen istumisorsia. Tosin joissakin, joissa on liukas filmivaneri aukkoa reunustamassa kuten kuusitiaisen pöntössä, on pieni hento oksanpätkä kiinnitettynä pienellä naulalla. Reilusti sojottava orsi auttaisi saalistajia pysyttelemään pöntön etupuolella ja samalla kaivamaan poikasia pesästä.

    Oksanpätkistä näkee, että jokin painavampi lintu tai muu on yrittänyt pysytellä pöntön edessä. Jonkin pöntön oksanpätkä on usein kääntynyt naulan ympäri toiseen asentoon. Käännän sen välillä varovasti vaaka-asentoon. Oksa kestää kyllä pienen linnun painon. Oksa ei saa olla niin pitkä, että se kääntyessään ehkä tulee lentoaukon eteen.

    Vältän myös asettamasta pönttöä niin, että siinä lähellä edessä tai sivulla olisi puun oksia esimerkiksi kissan istua ja kurkotella lentoaukkoon. Ajattelen, että kissa voisi jopa kaivaa käpälällä poikaset pöntöstä.

    Ilmansuunta täytyy myös ottaa huomioon. Jos laitan pönttöä etelän tai lounaan puolelle, katson, että edessä yläpuolella on muiden tai saman puun oksia varjostamassa paahteisena päiväaikana. Aamuaurinko saa mielellään sattua pönttöön, että se lämmittää pönttöä mahdollisesti kylmän yön jälkeen. Ilta-aurinkokaan ei yleensä ole liian kuuma.

    En tiedä, kuinka monessa pöntössä meillä on ja millaisia asukkaita. Sen näkee ehkä sitten, kun pöntössä on nälkäisiä poikasia ja emolinnuilla on kova työ haalia ja kantaa ruokaa niille.

    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Välläys!

      Ystäväni, olipa mielenkiintoinen ja osin jännittäväkin luontokuvaus. Oravan kohdalla pelkäsin jo kuusitiaisen poikasten puolesta, onneksi saivat jäädä kasvamaan. Kuusitiainen taitaa olla metsäisemmän maaston asukki, sillä ainakaan meidän puutarhassa niitä en ole nähnyt.

      Sinitinteillä kylläkin on pesänsä omenapuun pöntössä, muut ovat saaneet väistyä kirjosiepon tieltä. Katselin yhden kerran, kun pikkuvarpunen pyrki kirjosiepon pesäpönttöön kurkistelemaan, niin uros syöksyi heti sen kimppuun. Kohta motteri palasi ja nyt kirjosieppopari hyökkäsi yhdessä sen kimppuun. Enää ei pikkuvarpunen palannut.

      Mukava on seurata pesinnän edistymistä ja toivoa, että poikaset saisivat kasvaa rauhassa. En ole nähnyt kissaa pesäpöntön katolla enää sen jälkeen, kun laitoin verkot puiden ympärille!

      -harzu

      Poista
  2. Kuusitiaisen pöntöstä ei kuulunut tänään sirkutusta. Ovatkohan pojat jo lähteneet? Pönttö on tonttimme laidalla, jossa on useita kuusia. Kuusikko jatkuu kunnan metsään.

    Sinitintillä on olohuoneemme ikkunasta näkyvässä pöntössä pesä. Poikaset kerjäävät nyt kovin vaativasti ruokaa.

    Kirjosiepolla on keittiön ikkunasta näkyvässä pöntössä pesä, mutta sirkutusta sieltä ei ole vielä kuulunut.

    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan jännä seurata poikasten lähtöä, jos satut näkemään ikkunasta.

      Meillä on varmuudella kirjosiepon ja sinitintin pesät.

      Kissa taisi karkoittaa kahdesta pöntöstä linnut, mutta toivotaan, että myöhäispesijät vielä niihin tulee.

      -harzu

      Poista
    2. Kuusitintin ja sinitintin perheet ovat jo lähteneet pihastamme avarammille maille. Kirjosieppo vielä ilmeisesti ruokkii pöntössä poikasia.

      Kun kävin kompostorilla tänään, niin kompostorin takana olevasta kottaraispöntöstä, joka onkin olut joka vuosi oravan varaama, pilkisti oravan pää. Kun touhusin kompostorin luona, niin se pää ja yksi käpälä pysyivät siinä aukolla liikkumatta.

      Kun vein kompostoriin myöhemmin vettä kostukkeeksi, niin orava taas pilkisti pöntön aukosta, mutta ei hievahtanutkaan, vaikka kävin vähän lähempanä ja kuvasin sitä.

      Sitten kävin vielä kerran siellä lähellä. Ensin ei näkynyt mitään, mutta kyllä se pää taas tuli esiin hieman eri asennossa kuin edellisillä kerroilla. Asukas sieltä katseli. Mietin, että millaiset pehmusteet siellä mahtaa olla.

      Kun käytiin viikonvaihteessa mökillä, niin kyhmyjoutsenilla oli jo poikaset. Ne olivat niin kaukana, etten selvästi nähnyt, montako poikasta oli, ainakin neljä, luulisin.

      Ikkunasta näin, että pieni lintu touhusi omenapuun vierellä vadelmanvarren kimpussa. Tarkemmin katsottuani huomasin paksun sinisen villalangan takertuneena siihen varteen. Lintu yritti kauan irrottaa langanpätkää.

      Menin sinne avuksi ja irrotin sen langan vadelman piikeistä. Oikeastaan siinä oli kaksi lyhyehköä pätkää. Lintu pyrähti pensasaitaan, ehkä siellä oli tekeillä pesä. Asetin langat nurmikolle ja toivoin, että lintu uskaltaa tulla hakemaan ne. Varmaan niitä tarvittiin pesän pehmikkeeksi, tai somisteeksi sininen raita.

      Nukkumaan ruvetessani näin ne langat vielä, mutta aamulla ne olivat hävinneet. Voin kuvitella, miten onnellinen pesänrakentaja oli.

      välläys

      Poista
    3. Kiitos Välläys!

      Olet luonnon ystävä ja sen tarkka seuraaja, panet merkille pieniä eläinten tekemisiä ja luonnon vivahteita. Niitä on ilo lukea ja eläytyä vaikkapa sinistä langanpätkää irrottavan linnun osaan, tai uteliaan oravan tarkkailuun.

      Orava onkin utelias eläin, joka pitää aluettaan hyvin tarkasti silmällä, valpas ja nopea.

      Kuulin keväällä tarinan ukkometsosta, joka oli liikkunut usein minullekin tutussa metsässä. Usein se oli tullut soidinmetson rohkeudella haastamaan ja esiintymään metsässä liikkuvia. Oravakin oli siihen uteliaisuuttaan tullut ja saanut metsolta lähtöpassit.

      Usein toivoin sielläpäin liikkuessani, että metso näyttäytyisi minullekin ja saisin kuvan komeasta ukkometsosta. En kuitenkaan harmikseni tänä keväänä sitä päässyt näkemään, sain tyytyä vain toisten kertomuksiin sen rohkeista otteista.

      Vuosia sitten kohtasin metsäpolkua kulkiessani ison ukkometson. Oli kevät ja lumet juuri sulaneet. Polku oli paljon kuljettu, kapea ja havupuiden reunustama. Ällistyneenä katselin, kun mutkan takaa tulin suoralle ja iso ukkometso tepasteli rinta rottingilla minua kohti.

      Vähän ennen kuin kohtasimme, se nousi siivilleen ja kovalla rytinällä lensi kuusikkoon, kameraa minulla ei ollut mukana, mutta sitä näkyä en koskaan unohda, tai ääntä, joka syntyy, kun suuri ukkometso lentää havukon läpi.

      -harzu

      Poista