tiistai 26. toukokuuta 2015

PIHAPUUTARHAN TARINAT



Tässä blogissa Ystävämme Välläys kertoo puutarhastaan ja sen hoidosta.


Välläyksen puutarhapäiväkirja


Rakas lukijani, tänään olen tehnyt pitkän päivän mökillä. Monenlaista tein, en kaikkea edes muista.

Aamulla otin kotoa kellarista mukaan omenapuun jalosteoksia.

Loput panin jääkaappiin säilöön, sillä ehkä vielä tarvitsen niitä.

Mökillä laitoin kolme ymppiä veljeltä saadusta omenanoksasta.

PIHAPUUTARHAN EROPARI

Minulla on mökillä kaksi pientä pähkinäpuuta; tyttö ja poika.

Koska monet ihmiset ovat allergisia pähkinäpensaan siitepölylle, en haluaisi antaa pojan paljon pölytellä.

Niinpä ymppäsin sen poikapähkinäpuun oksan tyttöpensaaseen.

Jos oksastus onnistuu, niin voisin joskus poistaa poikapähkinäpuun kokonaan.

Niille taitaisi tulla siis ero.

Mutta jospa vaihtaisin pojan oksia tyttöoksiksi?

Kaikkea hullua sitä puutarhassa pitääkin kokeilla.

Laitoin siis poikapensaaseen kaksi tyttöpähkinäpuun oksaa.

En tiedä, onnistuvatko tuollaiset ymppäykset lainkaan. Jännä nähdä.


PIHAPUUTARHAN TOUKAT

Kriikunoihin olisin laittanut mökillä lisää luumunoksia, mutta aika loppui kesken.

Otin vain luumun oksan mukaan kotiin, jotta voin siellä laittaa kriikunaan lisää ymppejä.

Kotona on ennestään toisessa kriikunassa neljä ymppiä ja toisessa kaksi.

Leikkasin karviaispensaat hyvin ilmaviksi, sillä viime kesänä toukat söivät niistä lehdet.

Lehtiä tulee nyt ihan normaalisti.

Paikka on vähän paahteinen ja tuuleton, se saattaa olla syynä toukkien runsaaseen esiintymiseen.

PIHAPUUTARHAN LANNOITUSTA

Vadelma-alueeseen laiettiin toiseen reunaan hevonlantaa. Siinä reunassa maa on vähän köyhempää.

Lantaa annettiin myös karhunvatuille. Kukista osa sai sitä, mutta ei kaikille ehditty antaa.

Rodot saivat tämän kuun lannoiteannoksen.

Perunat on laitettu maahan jo pari-kolme viikkoa sitten, porkkanan ja punajuuren siemenet kylvimme viime viikonloppuna. Niiden päällä on harso.


ELÄIMIÄ PIHAPUUTARHASSA

Kyhmyjoutsen istuu pesässä, todennäköisesti hautoo, telkkiä uiskentelee lahdella.

Hanhipari meinasi tulla nurmikollemme, mutta emme huoli niitä siihen likaamaan.

Pihallamme viettää toisinaan aikaansa mustavalkea kissa. Emme tiedä mistä se on kotoisin.

Tänään se makoili kalliolla auringonpaisteessa. Kun puhuttelin sitä, se vastaili naukumalla.

Se osaa kyllä nautiskella ja olla vain.

Olen vähän kateellinen, koska sitä taitoa minulla ei ole.

HAITTAKASVEJA PIHAPUUTARHASSA

Pahimpia vesi- ja ravinnerosvopuita ovat koivu ja vaahtera. Juuret hakeutuvat helposti ravinteikkaaseen puutarhaan ja kasvimaahan, jopa lähellä olevasta metsästä.

Meillä on aikamoinen metsäpuiden juurimatto pihalla. Olen pyytänyt kuntaa poistamaan pari puolen metrin päässä rajastamme kasvavaa isoa kuusta.

Maanalaisia rönsyjä tai juurivesoja tekevät kasvit levittäytyvät tehokkaasti, niitä ovat mm. haapa, luumu, kriikuna, vuohenputki, elämänlanka (isokierto), koreakärsämö, ruusut, tyrni, vadelma ja kielo.

Vuohenputki ja elämänlanka ovat viheliäisiä hävitettäviä. Ei tarvitse olla kuin juurenpala, niin uutta kasvia pukkaa.

Olen mökillä jopa seulonut multaa saadakseni pienen saastuneen alueen puhtaaksi elämänlangasta.

Saastutus tuli jonkin kasvin mukana.


RAMBO PIHAPUUTARHASSA

Vuohenputki voi tulla naapurin tontilta siemeninä tai maanalaisena ränsynä.

Olen saanut toistaiseksi hävitetyksi pienet erilliset vuohenputkiesiintymät suihkuttamalla ympäristöystävällistä torjunta-ainetta Ramboa aina uusien lehtien ilmestyessä.

Naapurille annoin ohjeeksi, että ei se heidän valtava esiintymä kitkemällä lähde vaan täytyy vain pitää ahkerasti kurissa ruohonleikkurilla.

Maahumalan olen kokenut pahaksi maanpäällisten rönsyjen avulla leviäjäksi.

Se on pieni, ja leviää nopeasti huomaamatta.

PIHAPUUTARHAN PALAVARAKKAUS

Jotkut kasvit leviävät tehokkaasti siemeninä: esimerkiksi voikukka, vuorikaunokki, palavarakkaus, sormustinkukka, tarhakäenkaali, jättipalsami, lupiini.

Voikukasta ihmiset ovat eri mieltä. Jotkut vihaavat sitä, toiset antavat sen kukkia kauniisti keväällä.

Minua se ei haittaa nurmikolla, mutta kasvimaasta ja kukkapenkistä kitken niitä pois jos ehdin.

Vuorikaunokki on rehevähkö ruiskaunokin näköinen kaunis kasvi, mutta se leviää ajan kanssa jopa ympäröiviin metsiin.

Kirkkaan punakukkainen palavarakkaus on myös kaunis. Siinä on paljon siemeniä.

Palavarakkaus ei leviä ihan yhtä hyvin kuin vuorikaunokki, mutta jos varsia siemenineen vie hävitettäväksi, täytyy varoa, ettei pieniä siemeniä varise matkan varrelle.

Muurahaisetkin kuljettelevat monen kasvien pieniä siemeniä.


PIHAPUUTARHAN MYRKKYKUKKA

Sormustinkukka (Digitalis) on kaksivuotinen myrkyllinen (digoksiini) kasvi eikä myrkyllisyytensä vuoksi sovi lapsiperheen pihaan.

Kukat ovat kellomaisia (sormustimen muotoisia), purppuran tai vaalean punaisia tai valkoisia.

Ensimmäisenä kesänä se kasvattaa lehtiruusukkeen ja vasta toisena korkean kukkavanan.

Siemenet leviävät maahan sen ympäristöön ja saattavat itää vuosienkin päästä, jos maata myllätään.

PIHAPUUTARHAN TARHAKÄENKAALI

Tarhakäenkaali on pieni, metsässä kasvavan ketunleivän sukulainen, se voi olla myös punaruskealehtinen ja keltakukkainen.

Se leviää nurmikolle ja hiekkakäytävillekin.

Olen luullut saaneeni sen hävitetyksi pihaltamme, mutta ajoittain sen siemeniä ilmeisesti tulee maan pintaan multaa liikuteltaessa.

Jos haluaa hävittää kasvin, sen ei pidä antaa muodostaa siemeniä.

Tallaan aina murskaksi ilmestyneen kasvin kukat.


PIHAPUUTARHAN HAITTAJÄTIT

Koristekasvina käytetty jättipalsami on haitallisiksi listattujen vieraslajien joukossa.

Se on puna- tai punakirjavakukkainen, varreltaan hyvin vesipitoinen. Leviämistä edistää se, että se sinkoaa siemenensä kauas.

Lupiini on myös haitallinen tulokas, vahvajuurisena se syrjäyttää kotoperäisiä lajeja.

Sen siemenet voivat säilyä itämiskykyisinä maassa kymmeniä vuosia.

Jättiputki on myös haitallinen vieraslaji.

Kasvin osien koskettelu aiheuttaa ihoon palovamman tapaisia vaurioita.

PIHAPUUTARHAN LEINIKIT

Kotoisissakin lajeissa on erilaisessa määrin myrkyllisiä lajeja. Esimerkiksi leinikit (niitty- ja rönsyleinikki) saattavat vaikuttaa ihoon.

Myrkyllisinä kasveina hevosetkin kaihtavat niitä ja jättävät heinikkoon syömättä.

Siperianhernepensaan siemeniä meillä aina ennen kiellettiin syömästä.

Niiden myrkyllisyydessä voi olla vaihtelua.

Joku on ainakin maistelumielessä tehnyt niistä ruokaa.


PIHAPUUTARHAN AITAKASVEJA

Metsäkuusista kasvattamani aidan lisäksi meillä on yhdellä sivulla osaksi tuomipihlajaa.

Taimet ovat alkujaan metsään karanneita.

Luontoihmiset eivät pidä tuomipihlajasta sen vuoksi, että sen siemeniä leviää lähimetsiin varmaan lintujen ulosteissa.

Pensas on kukkiessaan kaunis.

Aikaisemmalla mökillämme oli eräältä naapurilta saamiamme isotuomipihlajia.

Ne kasvavat aika korkeiksi.

PIHAPUUTARHAN TUOMIAITA

Vastakkaisella sivulla tontillamme on kuusiaidan lisäksi jonkin matkaa tuomiaitaa.

Mietin vuosia sitten, että mitä luonnonpuuta siihen voisi laittaa.

Pihlaja helppona ja vaatimattomana kasvina tuli ensin mieleen.

Mutta kun tiesin, että se on lehdettömänä ruma keväällä, niin keksin laittaa tuomia, jotka ovat lehteviä aikaisin.

Tuomen taimet ovat peräisin entiseltä mökiltämme. Lehtien silmut ovat nyt loppukeväästä jo avautumassa.

Leikkaan tuomiaitaa syksyllä.


PIHAPUUTARHAN JÄNISVIERAAT

Jänikset ja rusakot eivät pidä tuomen hajusta, joten ne jättänevät sen rauhaan.

Oli siellä jotakin tainta kyllä joskus maisteltu.

Jäniksistähän sanotaan, että suosikkiensa (esimerkiksi norjanangervon), lisäksi ne syövät monia kasveja maistelemalla, etteivät saisi haitallisia aineita kovin paljon.

Entisellä mökillämme oli metsänreunaa rajoittamassa pihlaja-angervoa, joka sai kasvaa vapaasti leikkaamatta.

Se vanha lajike oli hyvin runsaasti juurivesoja tuottavaa.

Nykyisellä mökillämme on uudempaa pihlaja-angervon lajiketta, joka ei ole kovinkaan paljon levinnyt.

Mökillämme on myös kotitilaltani tuotua vanhaa rusopajuangervoa, jonka kerrannaistähkät ovat kauniin punaisia.

Myös se lajike leviää aika helposti.

Omakotitonttimme yhdellä reunalla on vaaleanpunakukkaista pajuangervoa.

Itse pidän siitä punaisemmasta.

PIHAPUUTARHAN TERVALEPÄT

Kotitilallamme maalla kasvoi järven rannassa vesirajan paikkeilla pienehköjä tervaleppiä.

Leikkaamalla kurissa pitäen niistä muodostui rantaan tuuhea reunus, joka ei estänyt sen ylitse talosta järvelle näkymistä.

Harvakseltaan siellä täällä ”pensasaidassa” oli joku korkea tervaleppä tai koivu, jonka alaoksat oli karsittu pois. Tällaisena ranta oli kaunis.

Tervalepät kestävät hyvin vedenkorkeuden vaihteluja ja jäiden armoilla olemista.

Kun vanhempani muuttivat kirkonkylään asumaan, he laittoivat tontin kadunpuoleiseen reunaan harmaaleppää. Niitä täytyy leikata.

Lepästä saa nopeasti aidan, mutta vanhemmiten se tulee rankulaiseksi.

Syreeniaitaa on monilla tonteilla, niin meilläkin kadunvarressa.

Niistä saa korkeahkon aidan, mutta jotkut leikkaavat niitä.


PIHAPUUTARHAN TUIJAT

Kun halusin nykyiselle mökillemme nopeasti aidan tien varteen, laitoin siihen kymmenen vuotta sitten raitoja.

Niitä pitää ahkerasti pitää kurissa leikkaamalla.

Nyt niiden alla on kasvamassa aronian taimia, jotka on saatu lintujen levittäminä metsäkarkulaisina.

Raidat lähtevät pian pois.

Aroniatkin kasvavat ajan kanssa leveiksi ja aika korkeiksi, joten joskus joutuu niitäkin leikkaamaan.

Aitakasveissa on paljon valinnan varaa, on kasvutavaltaan erilaisia ja eri lailla kukkivia.

Olemme ajatelleet mökille vanhan lauta-aidan paikalle ehkä istuttaa tuijaa.

Tuijat ovat ainavihreitä eivätkä ne tee juurivesoja. Ei ihan kymmenmetriseksi kasvavaa lajiketta passaa kuitenkaan ottaa.

Tuijien huonona puolena voi olla herkkyys kevätauringon poltteelle. Täytyy miettiä vielä...


Puutarhastaan tarinoi Ystävämme Välläys




3 kommenttia:

  1. Oletpas kauniita kuvia löytänyt tuohon, varsinkin tuo viimeinen suomalainen maisemakuva on hieno.

    Olisiko tuo punainen kukka eräässä kuvassasi etelän ruttojuuri? Hankin sellaisen kerran mökille metsänreunaan, mutta tulin sitten toisiin aatoksiin ja poistin sen. Se on hyvin isolehtinen ja vahva kasvi ja levitessään vie tilan muilta.

    Olin tänään sairaalan polilla aika vaikeassa toimenpiteessä. Minua kehuttiin, että sitkeästi ja hyvin jaksoin sen kivuliaan toimenpiteen. Muilta meinasi sisu loppua, mutta mukaan haettu toinen lääkäri sai tehtävän onnistumaan ilman nukutusta.

    Kävin pienen kierroksen puutarhassa, mutta en uskalla tänään mitään tehdä siellä, vaikka mieluilen sinne tekemään. Kalkki on jäänyt levittämättä osaan pihasta, koska sitä ei ollut kuin vajaa säkki silloin, kun levitin sitä. Nyt satelee hieman, ja olisi hyvä saada se loppu kalkki maahan sateella tai sateen edellä.

    Sisäkukista kliivia on äkkiä työntänyt kukkavarren. Jaoin joku aika sitten sen juurakon ja sain siitä kolme yksilöä. Siinä on usein melkein sormenpaksuisia juuria ruukku täynnä. Jos sitä ei ole pienennetty, niin multaa ei mahdu paljon ollenkaan ruukkuun.

    Paavalinkukat ovat nyt nätisti kukassa. Nekin saivat uuden mullan, tosin vähän myöhään tänä keväänä.

    Dahlian eli joriinin juurakot istutin ulos toissapäivänä. Siirtelin joitakin perennoja ja luonnonkukkia uuteen paikkaan. Kieloille pitäisi löytää oma paikka, etteivät ne juurakoillaan veisi toisten kasvien ravinteita. Tulppaanit, narsissit, vuorenkilvet, kevätvuohenjuuret ja kevätesikot kukkivat nyt kauan ja kauniina, koska maassa on hyvin kosteutta eikä ole liian kuumaa.

    Tarhakylmänkukista olen iloinen. Ne viisi yksilöä olivat täällä jo entisen omistajan jäljiltä. Aina ne viisi nousevat keväällä. Niiden ympärille on tullut joitakin lisäkasveja, ehkä kuitenkin samojen yksilöiden juurista.

    Herukoissa ja karviaisissa on runsaasti kukkia. Tänä keväänä ei ole täällä päin tarvinnut levitellä lakanoita marjapensaiden päälle kylmien öiden varalta. Marjoja tullee hyvin, niin myös metsään mustikoita.

    Omenapuiden lehdet ja nuput kehittyvtä kovin hitaasti. Omenoita tulee varmaan nyt vähemmän kuin parina viime vuonna. Esimerkiksi valkoiset kuulaat pitävät toisinaan jostakin syystä välivuosia tuotossa. Päärynäpuu, norjanangervo ja kriikunapuut alkavat kukkia. Ymppäämäni luumunoksat kriikunapuissa näyttävät lähtevän kasvamaan.

    Tällaista kuuluu
    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Välläys!

      Hienosti kuvasit sanoin kasvien ja puiden elämää puutarhassa. Valtava tietomääräsi ja käytännön kokemuksen tuoma tietosi tuli blogin myötä lukijoiden ammennettavaksi. Uskon, että tästäkin tiedosta jota välität meille lukijoille on vielä useissa puutarhoissa iloa.

      -harzu

      Poista
  2. Tänään oli kostea mutta leppoinen sää. Kävelin pienen lenkin. Joku peipponen vielä lauloi lenkin varrella korkealla puussa. Niinhän sanotaan, että linnut lopettavat laulamisen, kun siikanen menee kurkkuun.

    Katselin katua kulkiessani ihmisten pihoja. Hyvin erilaisia ne ovat, jotkut ahtaasti istutettuja, jotkut jätetty avariksi ja jokut siltä väliltä. Osassa pihoista on paikalla luonnostaan kasvaneita puita. Täällä on kunta halunnut, että alunperin metsäiset tontit pidetään ainakin osittain metsäisinä. Puita saa kaataa vain luvalla.

    Ihailen erään viherpeukalon pihaa, johon on saatu mahtumaan aika paljon kasveja ilman että se näyttää ahtaalta. Siellä on todella kauniisti leikattuja luumu- omena ym. puita ja jokunen marjapensas. Siellä on myös monenlaisia, eri aikaan kukkivia koristekasveja. Erityisen kauniita ovat hänen monenlaiset pioninsa, jotka ovat omassa ryhmässään. Nurmikkoa leikataan siellä hyvin usein. Kaikki vähäinenkin nurmikkosilppu annetaan marjapensaille.

    Kotipihaan tultuani kuljin kirjosiepon pöntön ohitse, Sieltä kuului vielä voimakkaasti ruokaa vaativa sirkutus. Tänään näkyi yksi rusakko pihallamme mutta oravaa en nähnyt. Yritän varjella pensasmustikoitani Ainoa ja North blue:ta verkoilla rusakoilta. Jostakin syystä rusakot ovat mielistyneet mustikkapensaisiin.

    Viimeaikoina on ollut sateisia ilmoja. Marjapensaiden oksat ovat alkaneet kovasti kasvaa vettä saadessaan ja ovat raskaina painuneet alas. Joitakin karviaisten uuskasvuja on jopa katkennut.

    Meidän katuojan luiska on auringonpaisteen puolella ja yleensä aika kuiva. Siihen on ollut vuosien ajan vaikeaa saada kasvamaan jotakin. Kasvu on ollut hidasta. Nyt olen iloinen, että sekin on viimein rehevöitynyt kauniisti. Syreenit ja alppiruusu kukkivat siinä ylimpänä parin männyn alla. Sitten siinä on alempana perennoja ja kurttulehtiruusua ja juhannusruusua. Nuoria mäntyjä, angervoja ja tuhkapensaita on siinä pensasrivissä myöskin. Olen laittanut alimmaksi ojaa reunustamaan kivireunuksen, jotta luiskan multa pysyy siinä. Nuorten mäntyjen rivi on siinä sen tähden, että isot männyt voidaan joskus poistaa.

    Täytyy kertoa, että mistä olen ne tuhkapensaat saanut. Olen niiden alut varastanut aikanaan eduskuntatalon puistosta! Siellä puistossa oli jotakin maan myllerrystä menossa. Työmiehet olivat nostaneet pensaita juurineen ylös kasoihin. Menin muovipussin kanssa sinne ja otin muutaman pienen alun. En olisi voinut isoja multaisia pensaita mitenkään kantaa sieltä bussiin, johan se olisi herättänyt suurta huomiota.

    Kasvien alkuprää on aina mukava muistella kun niitä katselee. Joillakin kasveilla on paljon tunnearvoa. Minulla on muutama kasvi peräisin jo edesmenneiltä ystäviltä. Muistan heidät, kun näen heiltä saadun kasvin. Yksi heistä kuoli syöpään. Häneltä olen saanut koivuangervon ja punalatvan.

    Eräältä vanhalta rouvalta, joka pienellä rivitalopihallaan rakkaudella kasvatti kukkasia, olen saanut keltavuokkoja, onnenpensaan, lehtokielon ja valkoisen ja sinisen lehtosinilatvan. Kasvit ovat sitä kiinnostavampia mitä kauemmas niiden historian tietää. Lehtosinilatvat olivat kuulemma lähtöisin Sievin asemalta.

    Ystävä elää näissä saamissani kasveissa.
    välläys

    VastaaPoista