lauantai 2. toukokuuta 2015

KIRJE SINULLE


Rakas Ystäväni, minulle tuli ajatus kirjoittaa Sinulle kirje. Olethan kulkenut kanssani tämän pitkän blogipolun ja meillä on alusta lähtien ollut hieno yhteys.

Olet myös kirjoittanut usein kommentteja blogeistani. Olen lukenut ne kaikki, usein myöhemminkin, pitänyt niistä ja toisinaan liikuttunut asioista, joita kerrot.

En ymmärrä, kuinka olet jaksanut tuon kaiken läpi. Ja kuitenkin nyt hymyilet. Et hymyile siksi, että selvisit, että kestit kaiken, eikä Sinua pystytty niin vain lannistamaan.

Hymyilet siksi, että elämä on ihanaa. Kaiken kokemasi jälkeenkin tämä hetki on ihana.

Olla olemassa ja kokea tämä on ihmeistä suurin. Siitä syystä hymyilet.

KYLKI KYLJESSÄ

Katselin eilen aamulenkillä kahta sorsaa virralla. Ne istuivat vierekkäin, kylki kyljessä, hiljaa ja levollisina.

Olin siinä hetken, otin kuvia niistä ja pohdin miksi ne näyttivät niin onnellisilta.

Siinä oli varmasti mukava istua, kylki lämmitti kylkeä, virta ympärillä, elämä oli siinä. Kaikki oli siinä.

Mitään ei pitänyt tehdä tai ponnistaa.

Rentous ja levollisuus oli niiden olemuksen viesti.

Mihinkään ei ole kiire. Virta tuo elämän ja elämä virtaa ympärillä.

Onni on ehkä näin yksinkertaista, kun sen oivaltaa.


LÄHELLÄ MONELLA TAVALLA

Ajattelen, että siinä olemme me.

Sinä ja minä, lukijani ja Ystäväni, uskallan varmaan sanoa niin, koska tässä tekstin virrassa vierekkäin, kylki kyljessä istumme.

Yhteys syntyy sanojen kautta.

Lähellä voi olla niin monella tavalla.

Hieman lämpöä annamme toisillemme, kun tässä istumme ja katselemme elämän virtaa.

Katsomme vain hiljaa ja annamme sen puhua meille.

ITKEMÄTTÖMIEN KYYNELTEN VIRTA

Mietimme mitä kaikkea siinä virrassa menee, miten paljon turhia pelkoja, turhia huolia, asioita jotka lopulta järjestyivät, kun niiden aika oli.

Kuinka paljon kyyneleitä siinä virrassa juoksee, kyyneleitä, joita ei osannut aina edes itkeä. Ei vain osannut itkeä.

Oli kuin jäätyneiden kyynelten sammio.

Itki sisällään ja valitti yksin hiljaa.


TURHAT HUOLET JA PELOT

Nyt ne kyyneleet virtaavat tuossa. Kyyneleet, jotka ovat sulaneet kevätjäiden mukana.

Me ihmettelemme, kuinka paljon kyyneliä, itkemättömiä itkuja, virtaakaan ajassa.

Annetaan virran viedä ne kyyneleet mennessään.

Katso, kuinka ne menevät ja kuljettavat mukanaan menneet pelot ja turhat huolet.

Nyt on aika vain olla tässä ja katsoa levollisena eteenpäin.

NYT ON VÄHÄN VAIKEAMPAA

Ajattelen siinä, kun istumme ja katsomme ajan virtaan, miten paljon olen saanut blogieni jälkeen kirjoittamistasi teksteistä voimaa ja uusia ajatuksia.

Usein seuraavan blogin alku on ollut edellisen kommenttiin kirjoittamasi ajatus.

Kirjoitit nyt, että sinulla on ollut viime aikoina vaikeampaa.

Elämä virtaa ohi ja tunnet jääneesi kaikesta syrjään.

Ei ole helppoa luovuttaa, kun on ikänsä aina taistellut.

Ei ole helppo antaa periksi, kun ei ole ennenkään antanut.


KEVÄT MUUTTAA KAIKEN

Ehkä tämä aika on nyt vähän rankempaa meille molemmille ja siksi on välillä niin vaikeaa.

Nämä tunteet on käytävä läpi ja osattava irroittaa ote, joka vie vain voimat ja elämänilon.

Ei kannata pitää enää kiinni siitä, minkä ajan virta kuljettaa mukanaan. Ei kannata tuhlata voimiaan sellaiseen.

Kevät on rajua muutosten aikaa, luonto elää ja kasvua on joka puolella. Elämä on herkkää, väkevää ja näkyy kaikkialla.

Voi olla, että siinä kohisevan, uuden elämän keskellä tuntee itse olevansa kuin kuivunutta, elotonta maata.

On vielä kohmeessa, jäätynyt ja talven roudan vanki.

ELÄMÄN VAIKEAT HETKET

Kaikillahan meillä on vaikeampia hetkiä. Sinullakin tällä hetkellä raskasta, kun tilanteesi on niin vakava.

Minullakin on ollut rankempaa, kun on tämä sairaus, eivätkä hoidot tunnu tehoavan.

Samalla joudun koko ajan pohtimaan mihin työhön voisin vielä päästä ja pystyä.

On pohdittava leikkausta, jossa päähäni porattaisiin reiät ja syvälle aivoihin, pieniin tumakkeisiin, asetettaisiin elektroidit.

Niihin johdettaisiin sähkövirtaa kehoon, ihon alle sijoitetusta stimulaattorista.

Näin voitaisiin häiritä sitä toimintaa, joka aivoissa aiheuttaa virheliikkeen, minulla pään vääntymisen vasemmalle.

Tuo leikkauksen pohtiminen on ollut asia, johon olen saanut tukea kommenteistasi ja viesteistäsi.

Olen saanut tukea ja tietoa, kiitos kaikesta Ystäväni!


SANOJEN TANSSIA NUORALLA

Arvostan muutenkin sinua niin paljon, rakas lukijani, ettei anneta niiden sanojen, jotka eivät osu kohdalleen, vaikuttaa ystävyyteemme.

Paljon kirjoittavana, kirjoittaa joskus myös sellaista, joka ei miellytä.

Kirjoittaminen on toisinaan sanojen tanssia nuoralla.

Nuoralla, jossa on silmukka toisessa päässä.

Moni on kirjoittajana pudonnut siihen.

SYDÄMELTÄ SYDÄMELLE

Sydämeltä sydämelle on matka, joka aina vaatii kaksi sydäntä.

Matka sydänten välillä on sanojen matka, jonka välillä on yksinäisyyden rotko.

Se matka on uskallettava yrittää ylittää.

On uskallettava, sillä maisemat kyllä palkitsevat matkan vaivat.

Olen saanut katsoa sydämeesi ja tiedän, että tämä matka kannatti tehdä.

Tämä riski kannatti ehdottomasti ottaa.


HUOLETON HETKI

Elämässä on välillä vaikeampia hetkiä, siitähän puhuimme, kun katselimme sinne ajan virtaan.

Tahtoisin näillä sanoilla rohkaista sinua Ystäväni.

Tahtoisin antaa sinulle huolettoman hetken, jos siihen kykenisin.

Halusin katsella kanssasi tuohon virtaan.

Katsoa siitä syystä, että näkisimme, miten paljon turhia pelkoja ja painolasteja siinä menee.

Painolasteja, joita kannoimme uuvuksiin asti.

Niitä, joita toiset väsyneet kantoivat, eivätkä ymmärtäneet irrottaa otettaan ajoissa.

Ole tämä hetki huoletta kanssani Ystäväni!

Pudotetaan ne turhat pelot ja painolastit, mennään eteenpäin ja ollaan enkeleitä toisillemme!


Ystäväsi harzu




8 kommenttia:

  1. Ehdin katsoa blogiasi vasta lauanataina 2.5. puolen päivän aikaan. Kiitos, Ystäväni kauniista, ajatuksia herättävästä kirjeestä. Ymmärrän sen avoimena kirjeenä ystävälle.

    Ei meistä kukaan ole virheetön.

    Minulla ovat infektiosairauden jälkeiset oireet viimeinkin helpottaneet. Mutta vappu on ollut hyvin kiireinen, fyysisesti rankka. Päivän rutiinit, kevättyöt ja vanhuuteen valmistautuminen vievät aikaa. Kiireessä eivät ajatus ja runosuoni pulppua. Mutta kirjoittelen, kun ehdin.

    Johdetaan kevätvirtaa aivoihimme sotkemaan dystoniaa!

    Yksi ystävistäsi
    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni!

      Toisinaan on hyvä avata sielunsa, onhan meillä siihen mahdollisuus vain rajatun ajan verran.

      Tunne on kuin suuri purje, järki on peräsimessä ja mieli luovii tuulessa. Elämän tuuli kuljettaa tunteita ja kokemuskin on usein tunnepitoista.

      Järki seuloo koetusta kestävää, elämän hiomaa ja koettelemaa. Mieli hioo ja rakentaa, kuorii kuohut ja purkaa liiat järkeilyt, antaa tunteille isomman osan.

      Valinta on tietoinen ja näkee kaiken tämän vain heijastumana todellisuudesta. Niin, että koettu on vasta aavistus siitä, mitä emme pysty aistimaan.

      Mitä järki ei ymmärrä, sen ääriä tunnemaailma voi katsella.

      Siinä on kirjoittajan hetki, se pieni hetki, kun lävistää todellisuuden värisevän pinnan ja tuntee tuulenvireen, kun on avannut sielunsa ja sanat tulevat kuin virta.

      -harzu

      -

      Poista
    2. On ilta. Tämäkin päivä meni arkisiin asioihin.

      Harzu Ystäväni, sinä osaat tuottaa paljon ajatuksia ja hienoa tekstiä.

      Kuuntelin äsken Sarasvuota TV:stä. Siinä ohjelmassa puhuttiin mm. tunteista. Hänen ajatuksiaan on kuunneltu ja toivottu paljon. Niin paljon, että hänen ohjelmansa tulee takaisin Radio puheeseen, jossa se oli ennen.

      Meillä on myös täällä blogissa ajattelija. Tulit Harzu mieleeni, kun kuuntelin ja katsoin tänään Sarasvuota. Sinunkin ajatuksiasi ja mietiskelyjäsi on luettu paljon.

      Minä en kykene tuottamaan sellaista taiteellista tekstiä kuin Sinä. Kalpenen ja olen sanaton tekstisi edessä.

      Tiedän, että tunteiden julki tuominen merkitsee sinulle paljon. On hyvä, että avasit sydämesi. Avoimuudesta olemme ennenkin puhuneet.

      välläys

      Poista
    3. Kiitos Ystäväni!

      Kauniisti kirjoitit ja suotta vähensit omaa osuuttasi, joka on ollut merkittävä tässä blogissa, niin minulle, kuin jokaiselle lukijalle.

      Olen usein tekstiesi myötä palannut juurilleni, sinne maanläheiseen ja aitoon kokemiseen, joka meidät kaikki lopulta rihmastoi yhteen.

      Arkinen puutarhanhoito on linkki siihen maalaiselämään, jota usein kaipaamme, vaikka emme sitä aina tiedosta. Siinä mullan pehmeydessä, kosteassa tuoksussa, muokkaamisessa, kylvämisessä ja kasvun ihmeen seuraamisessa on koko elämä.

      Siinä on myös tunteiden koko kirjokaari, mitattuna sydämestä, ihmisen juurista tähän hetkeen. Siinä on se aarre, jonka voi löytää, jos vain haluaa.

      Niihin hetkiin olen usein löytänyt maalaiselämää, puutarhanhoitoa, omenapuiden jalostamista ja isäsi monia tarina-aarteita lukemalla. Kiitos niistä kaikista.

      Ystäväsi ja lukijasi harzu

      Poista
  2. Harzu Ystäväni!

    Täytyy palata uudelleen tuohon kauniiseen kirjeeseen, joka on ponnahtanut taas tuolla esiin. Se on ainutlaatuinen, hieno luomus ja säväyttävä. Tunnen painolastia sydämessäni siitä, etten ole yltänyt vastaamaan yhtä kauniisti.

    Mietin vain proosallista. Kertomusta kuntoutuskurssista. Se ei ole kaunista. Kerron siitä ehkä tuolla muualla joskus.

    Aiheita pulpahtelee mieleen silloin tällöin. Mutta ajan virta vie ne mennessään, ennen kuin ehdin niihin tarttua. Se vie monenlaista. Parempi, jos se veisi vain huonot, mutta voi se viedä myös hyviä.

    Kirjeesi on kutsuva. Se pulpahti taas kutsumaan.
    Luen sitä uudelleen ja uudelleen.

    Ystäväsi välläys

    VastaaPoista
  3. Harzu Ystäväni

    Kohtasin tänään kaupungissa useita erittäin valoisia ihmisiä. Annan mielelläni sitä valoa takaisin. Kosketan olkapäähän tai jopa halaan sellaista ihmistä. Parissa laboratoriossa oli sellainen ystävällinen ihminen, joka halusi kaikin keinoin auttaa minua laboratoriokokeen pulmassa.

    Jäimme erään vanhan rouvan kanssa juttusille laboratorion portaille. Hänen silmistään, vaikka luomet olivatkin punertavat ja turvonnet, todella huokui valoista ja lämmintä mieltä. Kerroin tämän hänelle. Toivotimme sitten hyvää jatkoa toisillemme.

    Käymälläni kuntoutuskurssilla oli yksi DBS:n läpikäynyt henkilö. Hänkin oli mieleltään hyvin valoisa, siitäkin huolimatta, vaikka dystonia oli paha ja leikkaus oli jouduttu tekemään jopa uudelleen. Nyt oli säätöjen aika. Hän jaksoi kannustaa minua, jonka sairaus on ainakin toistaiseksi paljon lievempi.

    Sinä Harzu, Ystäväni, olet ollut merkitsevä henkilö elämässäni, vaikka emme ole tavanneetkaan. Mukava, että kohtasimme täällä bittien ja kuvien maailmassa. Olen saanut sinulta valon välläyksiä. Niistä saamistani mielen väläyksistä on tullut nimimerkkini.

    Kirjoitin eräällä keskustelupalstalla dystoniamietteitä: ”Kiitos Harzu, sinulta olen saanut paljon tukea. Oikeastaan tuo äkkiä keksimäni nimimerkkikin johtui osaksi Sinun kirjoitteluistasi Dystoniafoorumilla, sain jotakin valaistusta tilaani. Muistutusta siitä, että miten voisin paremmin kestää sairauksia. Välillä joutuu miettimään uudelleen tilansa.”

    Olet silloin tällöin vähän nykäissyt olkapäästäni, että tulehan mukaan. Olet rohkaissut ujoa ja myös rauhoittanut.

    Olen lukenut pohdiskelujasi DBS-leikkauksesta. Olen lukenut myös luontokertomuksiasi ja muita. Elät vahvasti tunteella. Minäkin olen elänyt mukana niitä tunteita. Olemme välillä olleet tervaskahveilla nuotiollasi, toisinaan katselleet virtaan ja joskus pohtineet juurakoita. Miksemme voisi olla myös levollisina sorsina virralla. Se on hieno ajatus.

    Yllä olevassa kertomuksessasi on suuri tunnelataus. En halua tunkeutua kirjeesi ainoaksi kohteeksi, mutta kertomuksesi vetoaa kovasti. Siinä on niin paljon asiaa, että minun kykyni ei riitä vastaamaan sen arvoisesti.

    Vaikka vielä onkin oikeastaan talvi, kevät jo kuitenkin läikehtii lätäköissä. Tuokoon se valoa ja iloa.

    välläys

    VastaaPoista