lauantai 30. toukokuuta 2015

ELÄMÄN PUUTELISTA


“Elämä on pitkä puutelista, se silloin tällöin täyttyy suudelmista. Elämä on elämää varten annettu, ja se on ihanasti sanottu”.

Laulun sanat soivat korvissani, kun herään ja keitän aamukahvit. On upea aamu, ilma vielä yöstä viileä, mutta aurinko lämmittää jo. Asetan kahvikupin terassin pöydälle ja kiertelen hieman pihassa.

Kasvihuoneen edessä on siilin ruokakuppi kenossa, paikaltaan siirtyneenä ja osa syötynä. Siili tapaa syödä jalat ruokakipossa ja siitä syystä kipon löytää yleensä kauempaa.

Nyt ruokaa on vielä paljon jäljellä, joten en ole varma onko se käynyt edes yöllä syömässä.

Ehkä se saa luonnosta ravintoa jo riittävästi.

SIILI ODOTTELI JO TARJOILUA

Toissailtana siili oli vielä odottamassa kun vein syötävää. Pujahti kasvihuoneen kulman taakse vattupensaiden suojiin odottamaan tarjoilua.

Virautin sen ruoka- ja juomakupit, täytin ne ja poistuin paikalta.

Sisällä katsoin kuistin ikkunasta ja näin siilin kiertäneen kasvihuoneen ympäri ja asettavan etutassunsa ruokakipon sisään.

Siinä se mutusteli viitisen minuuttia liikkumatta ja pujahti matkoihinsa.

MUSTARASTAS JA HÄNEN ORKESTERINSA

Menen istumaan terassille ja hörpin aamukahvia auringon lämmössä. Sinitiaiset pörähtelevät syreenipensaissa ja harakka lennähtää autotallin katolle.

Katon reunalta se katselee ympärilleen tovin ja hypähtää sitten ruokakipon eteen. Hyvin maistuu sillekin siilin eväät.

Mustarastas lurittelee taukoamatta jostain lehvästöstä ja muuttelee välillä huiluaan lyhyempiin sointuihin.

Mustarastaan sooloon sekoittuu tintin tititii-komppi ja harakan rytmikäs rummutus ruokakipon pohjaan.

On lintujen aamukonsertin aika.


ELÄMÄN PITKÄ PUUTELISTA

Mietin korvamatoa, joka lintujen säestyksellä soi mielessäni. Leavingsin “Ihanasti sanottu” laulu on tuttua Gösta Sundqvistia, helppoa ja nopeaa kuultavaa.

Laulu jää soimaan päähän ja sisältää vankkaa elämänviisautta.

Elämä on tosiaan pitkä puutelista, joka ei tunnu koskaan täyttyvän.

Yhden kohdan jos onnistuu toteuttamaan, on toinen jo odottamassa.

Lista on loputon ja uutta tulee koko ajan.

Toisinaan tulee kuitenkin hetki, joka kuittaa koko listan ja täyttää sen suudelmilla, oikeilla tai asioilla.

Täyttää jollain, mikä ei ollut sitä mitä odotti. Oli paljon enemmän.

Koko se toiveiden puutelistan elämä joskus sotkee suudelmillaan.

Pilaa koko listan, pilaa sillä tavoin, että siitä tulee onnelliseksi.

ELÄMÄ ON ANNETTU ELÄMÄÄ VARTEN

“Elämä on elämää varten annettu”, sanat nikkaroinut Gösta Sundqvist on riimissä jättänyt hienon oivalluksen soimaan aikaan.

Soimaan tähän päivään, joka on täynnä puutelistoja ja leikkauslistoja.

Elämä on annettu elämistä varten.

Sen oivaltamiseen vaadittiin, että toiveiden pitkä puutelista täyttyy elämän suudelmista.

Lopultakin, kaikessa hamuamisessaan ja vaatimisessaan ihminen kaipaa vain rakkautta.

Hän kaipaa toisen ihmisen kosketusta ja läheisyyttä.

Yleensä silloin koko puutelista täyttyy.

On tyytyväinen, vaikka ei saanut kuin osan siitä pitkästä listastaan, jota loputtomiin täytti.

Täytti ja lisäili aina uusilla vaatimuksilla.

Rakkaus voi täyttää sen listan hetkessä ja sotkea samalla kaikki suunnitelmat.


IHANA HETKI

Minä koin tuollaisen hetken, kun istuin  siinä terassilla märällä, aamukasteisella penkillä, hörpin kahvia, katselin ja kuuntelin luontoa ympärilläni.

Oli hyvä olla siinä. Oli täysi olo, enkä kaivannut mitään muutu.

Aamuvarhainen alkukesän aamu täytti puutelistani suudelmilla.

Se oli ihana hetki.

LAVAKAULUKSISTA KASVILAVOJA

Sain muutama viikko sitten käytöstä poistettuja lavakauluksia, jotka olivat menossa hävitettäväksi. Huomasin, että ne sopivat todella moneen käyttöön.

Tein osasta lavakauluksia kasvilavoja, joihin kylvettiin salaattia, retiisiä, naurista, perunaa, kesäkurpitsaa, kukkia ja kaikkea muuta.

Lavat ovat käteviä moneen käyttöön ja niistä saa myös helposti kompostin puutarhajätteille, kun jättää väleihin ilmaraot.

LEIKKIVAJA KIERRÄTYSMATERIAALISTA

Tein lavoista myös leikkivajan tuijien ja terijoen salavan väliin, hiekkalaatikon sivulle.

Lavat asettuvat betonilaattojen kulmiin jämäkästi ja ne on helppo kasata sopivan korkeiksi.

Seinien liitokset vahvistaa laudoilla, oviaukon parruilla ja listoilla. Pieni ikkuna, katto laudoista ja kate jos on huopaa jäänyt jostain remontista. Myös valokate käy hyvin.

Maali päälle ja kierrätysjätteestä on tullut näppärä leikkivaja, joka katoaa luontevasti pihan maisemaan kasvilavojen tavoin.

Paras kiitos kuului huutona leikkivajan ovelta “Vau, onks tää meidän maja”.

Katon tekoon sain vielä innokkaat apurit avuksi ja nyt on leikkivaja yhdessä tehty.


AMERIKKALAISEN YSTÄVÄN KOMMENTTI

Laitoin keskeneräisestä leikkivajasta kuvan facebook-seinälleni ja eräs amerikkalainen ystäväni kysyi, olinko tehnyt sen itse.

Kirjoitin leikkivajan olevan tehty kierrätysmateriaalista. Hän piti ideaa hienona ja kertoi poikansa olevan vastuussa kierrätyksen opetuksesta ja suunnittelusta yliopistossa.

Amerikkalainen facebook-ystäväni sanoi poikansa rakastavan kierrätystä ja kertoi, että tämän asunnossakin kaikki huonekalut ovat kierrätysmateriaalista.

Hän aikoi näyttää kuvan leikkivajastani pojalleen ja uskoi tämän ihailevan sitä, ja materiaalia mistä maja on tehty.

Ystäväni kertoi hämmästelevänsä miten ihmiset Euroopassa haluavat käyttää kierrätysmateriaaleja, kun taas ihmiset heillä eivät välitä niistä.

“Go green, fabulous work”, hän kannusti vielä lopuksi.

“PITÄÄ TEHDÄ IKKUNA”

Olen iloisesti yllättynyt siitä miten paljon iloa ja hyvää tuulta tämä mukava ja vaatimaton ideani on saanut aikaan.

Vähintäänkin hymy on tullut kun olen sitä näyttänyt aikuisille, jotka ovat itse usein rakentaneet paljon vaativampia ja hienompia asioita.

Lapset taas luontevaan tyyliinsä ottavat leikkivajan käyttöön ja esittävät kehitysehdotuksia siihen suorasukaisesti.

“Koska tähän meidän majaan tehdään katto”, sanoi ensimmäinen.

Katon tekemisen jälkeen tuli ilmoitus:

“Hei, tähän pitää tehdä vielä ikkuna”.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti