lauantai 25. huhtikuuta 2015

PUUTARHANHOITOA JA LINTUHAVAINTOJA

Sinitiainen pesi viime kevätkesällä lehmukseen tekemässäni pöntössä. Tintin sininen baskeri keikkui puunoksalla tyylikkäästi.

Ahkerasti se pyrähteli ja valvoi reviiriä samalla kuin naarastintti hautoi munia sisällä.

Tiesin, että kirjosieppo on röyhkeä pesänvaltaaja ja saapuisi pian. Olin nähnyt kirjosieppojen ennenkin ottavan pesäpöntön tinteiltä “avaimet käteen” periaatteella.

Kirjosieppo on kaunisääninen lintu, jonka laulussa on pelkkä kertosäe. “Tsirppi tsirppi tsii” soi ja soi ja voi aamun varhaisina tunteina olla raskasta heviä  hermoille.

KAPTEENI PÖNTÖN KATOLLA

Niin kirjosiepot saapuivat ja sinitintti katseli niitä lehmuksen oksalta baskeri huolesta kenossa. Pian ensimmäinen sieppo pujahtikin pesäpöntön reiästä sisään.

Satuin näkemään neuvottelun alkamisen ikkunasta ja olin varma, että tintti poistuu häviäjänä.

Sinitinttiuros keikkui oksalla kauempana ja antoi munia hautovan emon hoitaa asuntoneuvottelut.

Pitkään kirjosieppo ja munia hautova sinitiainen olivat kaksistaan pöntössä. Lopulta toinen pyrähti ulos ja lensi pois koskaan palaamatta.

Kirjosieppo etsi pesänsä muualta ja touhukas sinitiaisuros lennähti pöntön katolle tepastelemaan urhean näköisenä kuin kapteeni laivansa kannella.


TUIJOTUSKILPAILU

Tänä keväänä olen nähnyt sinitiaisen jo käyvän tutkimassa pesäpönttöä. En tiedä onko kyseessä sama urhea pariskunta.

Ihailla täytyy kyllä sinitiaisnaaraan neuvottelutaitoja. Olisi ollut hauskaa nähdä se tuijotuskilpailu, josta se voittajana jäi pesäpönttöön.

Myös Ystävämme Välläys on seurannut kevään alkavia pesimispuuhia ja kertoo puuhailuista puutarhassaan.

VÄLLÄYKSEN LUONTOHAVAINTOJA


Pihan linnunpönttöjen ympärillä on nyt huhtikuun lopulla kumman hiljaista. Voisikohan haudonta olla jo käynnissä?

Epäilenpä, koska yöt ovat vielä kylmiä, ja eteen päinkin luvataan pakkasöitä.

Kuusitiainen kyllä joskus kiljuu voimallisesti pöntön lähelle tullessani.

Kuinka niin pienestä linnusta lähteekin niin voimakas ääni. Se on varannut saman pöntön kuin viime vuonna.

Äsken kuului kyllä jostain sinitiaisenkin varoitusääni.

PESÄPÖNTTÖJEN HUOLTOA

Seitsemän pönttöä puhdistin ja ripustin. Korjasin huonompia, koska torilla ei ole ollut uusia saatavana, kun olen kaupungissa käynyt.

Mies kerran kysyi, että mitä tuo musta läikkä on kynnen vieressä peukalossani.

Sanoin sen olevan mustaa verta. Hän sitten kysymään, että mistä se on tullut.

“Siihen on lyöty vasaralla”.

“Kuka löi”?

“Itse löin kun korjasin linnunpönttöä”.

Oli pyöreäpäisiä nauloja, kun naulasin filmivanerista tehtyä lentoaukkolaattaa tikan suurentaman aukon päälle.

NÄRHIPARISKUNNAN KUHERTELUA

Peippojen ja räkättirastaiden ääntelyä kuuluu päivisin. Räkättejä on nyt ehkä vähemmän kuin ennen.

Närhipariskunta etsi pesän paikkaa. Joitakin päiviä sitten ne kuhertelivat kadun lähellä katajapensaassa.

Toinen oli tiheän katajan sisällä, toinen oli näkyvillä korsi suussa.

Ihmettelin, että meinaavatko ne noin julkiselle paikalle asettua asumaan.

Jonakin päivänä ne kuitenkin olivat pihan puolella.

Niitä ei ole näkynyt enää, löysivätköhän ne paremman asuinpaikan vähän kauempaa.

MUSTARASTAS JA SEPELKYYHKY

Mustarastaan pesän näin jo kauan sitten jossakin kuusessa. Uros lurittelee lauluaan iltaisin ison kuusen latvassa.

Sepelkyyhky kujerteli eilen yhden talon katolla ja fasaaninaaras juoksi tien yli.

Fasaaneja ei ole vuosiin näkynytkään.

Kevään tulo on vähän pysähdyksissä.

Monien puiden ja pensaiden silmut eivät ole kovinkaan paljon suurentuneet.

Tosin herukoissa on jo lehtiä puhkeamassa.

Ne eivät saisi availla kukkiaan liian aikaisin.

Useana keväänä olen viritellyt vanhoja lakanoita kukkivien pensaiden päälle illalla, kun on ollut pakkasen uhka.

Viime keväänä ei ollut sitä vaaraa.


TAIKINAMARJA JA TYTTÖPENSAS

Pihan koriste- tai aidannepensaiden ei aina tarvitse olla taimistosta ostettuja kalliita ja erikoisia pensaita.

Taikinamarjaa, joka on luonnossa kasvava herukoiden sukulainen, olen saanut mökkitontiltamme.

Olen käyttänyt sitä mökillä töyrään reunusaidanteena ja kotona talon pohjoispuolella, rinnekohdassa korkean sokkelin peittona.

Se on siitä hyvä, että se viihtyy niin aurinkoisessa paikassa kuin varjossakin.

Sitä voi tarvittaessa leikata.

Tyttöpensaan punaiset marjat ovat mauttomia eivätkä ole myrkyllisiä.

HERUKAN PISTOKAS

Tänään aion istuttaa taikinamarjapensaan sellaiseen kohtaan, johon tarvitsen työhuoneeni ikkunasta katsoen näköestettä.

Otin eilen isosta pensaasta osan, johon sai helposti myös juuria mukaan. Se on ollut yön vesiastiassa.

Näitä kuten herukoitakin voi lisätä myös pistokkaista.

Jos ottaa pistokkaan, tai pensaan alussa on juuria vain vähän, se kannattaa leikata lyhyemmäksi.

Yritän kyllä saada sen taikinamarjan kasvamaan jo alun alkaen aika isona.


VUORISTOLAISKARVIAINEN

Entisellä mökillämme laitoin rinteen yläosaan tasaisen alueen reuna-aidanteeksi karviaispensaita.

Mikäpä estäisi laittamasta myös herukkaa.

Karviaspensaat sain tontin metsästä.

Siellä oli kalliolla vuoristolaiskarviaisen taimia tiheänä ryhmänä, todennäköisesti linnun kakkimiskohdassa.

Aidanteen marjat olivat tosi makeita.

LUONNONKASVIEN ISTUTUS

Luonnon kukkia voi siirtää pihaan samanlaiseen paikkaan, jossa ne luonnossakin tavallisesti kasvavat.

Puutarhassa, jos ne viihtyvät, niistä yleensä tulee komeampia.

Täytyy muistaa, ettei ota uhanalaisia kasveja, ja toisen maalta ottamiseen pitäisi kysyä lupa.

Luonnonkasvien siemeniä myydään joissakin siemenkaupoissa.




1 kommentti:

  1. Talvi 2015-2016 on ollut oikukas. On ollut välillä tavallista leudompaa. Lumi on häipynyt välillä ja taas on tullut vähän lunta. Helmikuun puolivälissä kevät ja talvi kinastelevat keskenään.

    Viime viikonloppuna kuului täällä tavallista enemmän lintujen ääniä. Pensasaidoissa ja puissa oli kovasti talvilintujen sirkutusta. Mielestäni kuulin myös kiurujen ääniä. Ehkä ne olivat ensimmäisiä kevään tulijoita.

    Tänään on aurinkoinen sää ja kolmisen astetta lämmintä. Pitääpä lähteä pihalle puhdistamaan linnunpönttöjä. Tiaiset varmaan jo katselevat niitä.

    Pönttöjen puhdistus on jäänyt myöhäiseksi, koska täällä on usein ollut sateista ja märkää. Puhdistus olisi paras tehdä pakkasella, jos pelkää lintukirppuja. Tosin pakkasella entinen, ehkä kostunut pesä ei lähde pöntöstä helposti irti.

    Täytyy laittaa käsiä ja käsivarsia suojaavat varusteet ja ottaa jotakin kättä pidempää, jolla saa entiset pesätarvikkeet irti. Hengityssuojaintakin voisi käyttää.

    Olen tehnyt omat pöntöt päältä aukeaviksi. Kattoa ei ole naulattu kiinni, vaan sen sisäpuolella sojottaa joka nurkassa vähän ulospäin harittavat isohkot naulat, joiden avulla katto pysyy paikallaan. Kattoa paikalleen asetettaessa nauloja täytyy vähän vääntää keskelle päin. Kun katto on paikallaan, naulojen ulospäinjännityksen avulla niiden kannat lukittuvat sivuseiniä tai nurkkia vasten.

    Ostetuissa pöntöissä näkee monenlaisia puhdistusta auttavia systeemejä. Jos pohjan saa aukaistuksi, pöntön saa puhdistetuksi paremmin kuin ylhäältä päin. Jossakin pöntössä on vipu, joka vedetään ulos lukitsemasta saranoitua pohjaa.

    Ostin talvella yhden uuden pöntön. Sen pohjan avaamiseen tarvitaan ruuvimeisseli ja yhden ruuvin auki kierto. Pönttö on maalattu punamultamaalilla.

    Puhdistetut vanhat pöntöt asetan yleensä muutamaksi aurinkoiseksi päiväksi kuivumaan vinoon niin, että aurinko pääsee paistamaan niiden sisään. Jos mahdollista, vaihdan päivällä välillä niiden suuntaa auringon kierron mukaan.

    välläys

    VastaaPoista