keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

PONNAHDUSLAUSE


PALJON SANOAKSEEN EI TARVITSE PALJON SANOJA

Paljon sanoja ei tarvita, että sanoo paljon. Hiljaa on luettava, hiljaisten ihmisten ajatuksia. Jäätävä kuulolle pidemmäksi aikaa.

Voi nähdä tien epätoivossa, alun lopussa, huomaamattoman, hiljaisen tien.

Voi löytää jotain, minkä ohi usein kulki, kun ei ollut aikaa katsoa.

Hiljaisten sanojen tielle ei ole ruuhkaa. Siellä on aina tilaa ja vapautta, avarat maisemat ja vihreät puut.

Hiljaisen tien edessä on pino puita.

HILJAISEN TIEN SILTA

Niistä puista voi tehdä jotain, mutta vain ymmärtävä mieli osaa ottaa yhden mukaan.

Ottaa ja kantaa sen taakkana harteillaan.

Puut ovat sanoja, tarinataakkoja, jotka odottavat hiljaisen tien risteyksessä.

Kuka tahtoo, käyköön siitä hiljaiselle tielle, mutta muistakoon ottaa hiljaisia sanoja mukaan.

Niistä voi rakentaa sillan, joka kantaa rakentajansakin kerran virran yli.


BLOGI ON MATKA OMAAN MIELEEN

Ajatusten maasto on laaja kulkea, samota ja pohdiskella. Myös blogi on matka ja lukijat usein tuovat eri puolia siltä matkalta esiin.

Olen niitä kommentteja lueskellut ja löytänyt uusia ajatuspolkuja.

Ihminen usein etsii kaikkialta itseään, itseään hän etsii myös teksteistä.

Hän etsii linkkejä jotka voisivat johtaa omaan elämään, vinkkejä joita pitkin pääsisi eteenpäin.

Ymmärtäisi itseään ja kokemaansa hieman paremmin ja löytäisi tekstistä yhteyden omaan elämäänsä.

SANOJEN KONDIITTORI

Paras hetki ei ole se, kun teksti soi kuin musiikki, sanat tanssivat silmissä ja rytmi on taidokas.

Se on kirjoittajan hetki. Hetki, jonka aikana hän asettelee sanoja kauniisti kuin kondiittori koristeita kakkuun.

Kondiittori tietää, että kaunis koriste on silmissä vain hetken. Siinä on hänen hetkensä ja taitonsa luoda kauneutta.

Maku ratkaisee kuitenkin lopulta kaiken.

MUISTOJEN NÄLKÄ

Samoin tekstissä, sanojen silmuihin on kätkettävä myös halu saada lisää, saatava niihin maku, joka herättää nälkää.

Hyvä teksti ja onnistunut blogi on se, joka herättää lukijassa muistojen nälän.

Saa hänet ehkä avaamaan mielensä kätköt ja tuomaan esiin koetun, unohdetun ja ehkä kätketyn muiston.


PONNAHDUSLAUSE

Kirjoittajana tuntuu hyvältä huomata, että usein teksti on alku tekstille.

Lause on ponnahduslauta muistolle, pieni episodi avaa mielen ja tuo esiin jotain hyvin kaunista.

Tuo toisinaan esiin myös painavan ja raskaan taakan, jota lukija on voinut kantaa kauan.

ONNISTUNUT TEKSTI

Kantanut niin kauan, että on uupunut sen taakan alle. Uskoo jo tuon taakan olevan osa itseään.

Blogi, joka löytää yhteyden tuon taakan kantajaan ja saa hänet purkamaan sen, tai edes osan siitä pois.

Saa vapautumaan sisäisen taakan painosta, jota kantoi uupumukseen asti, se teksti on aina onnistunut teksti.

MUISTOT JA TARINAT

Onnistunut teksti voi saada esiin myös muistojen kartan jaettavaksi. Mielen sisäisten maisemien kartan.

Hyvinkin onnellisten muistojen ja aikojen kartan. Tarinat ajoista, jotka ovat jo menneet ja unohtuneet.

Tarinat heräävät blogia lukiessa esiin ja saavat rohkeuden tuoda muistojen kartan esiin.


VIRTAAVAT MUISTOT

Elämän koetun ja eletyn kertominen on aina mielenkiintoista luettavaa.

Kirjoittajana olen onnellinen silloin, kun luen tuollaisen tarinan.

Olen onnellinen, kun näen vanhan kartan avautuvan ja muistojen virtaavan ajan patinoimalta pinnalta lukijoille.

Välläys ystävämme on usein avannut näitä muistojen karttoja ja tuonut meille monta hienoa tarinaa luettavaksi.

LUKIJASTA TULEE KIRJOITTAJA

Kirjoittajana olen onnellinen niissä hetkissä. En niinkään siitä, että vain teksti olisi ollut hieno, kuin sanojen leikkiä ajatusten pinnalla.

Toki kirjoittajana myös siihen pyrkii ja halu leikkiä sanoilla on voimakas. Mieli on virittynyt tekstiin ja aaltoilee siinä kuin lastu laineilla.

Parhaat hetket kuitenkin kirjoittajana olen kokenut silloin, kun lukijasta on tullut kirjoittaja.

Niissä hetkissä on tunne, että on osa suunnitelmaa. On mukana elämän suuressa suunnitelmassa.

On viestinviejä ja saa tuoda sen jonkun lähimmäisen elämään.

MUISTOJEN KARTTA

Koen kirjoittajana, että teksti on osunut silloin, kun siitä saa kiinni ja sitä voi jatkaa eteenpäin omalla kokemuksella.

Teksti on silloin kuin onnistunut syöttö, joka jatkaa matkaansa toiselta pelaajalta kohti maalia.

Mielestäni pallo on maalissa silloin, kun lukija kohtaa blogista jonkin ajatuksen.

Löytää sen ajatuksen avulla kosketuksen omaan elämäänsä.

Tuntee yhteyden, joka avaa mielen kätköistä muistojen kartan.

Avaa sen ja kertoo oman tarinansa.



2 kommenttia:

  1. Kiitos, Ystävä, ajatuksistasi, joita taas tarjoilet meille maisteltavaksi. Olen ennenkin sanonut ja sanon nytkin, että olet tämän ajan ajattelija, ihan ihmeellinen. Jätät kuitenkin lukijan pureksittavaksi paljon, ennen kuin ajatusten maku tulee selvemmin esiin. Niitä pitää makustella monta kertaa.

    Kirjoitit: "Ajatusten maasto on laaja kulkea, samota ja pohdiskella. Myös blogi on matka ja lukijat usein tuovat eri puolia siltä matkalta esiin."

    - Nuo erilaiset kommentit olisivat kiinnostavia lukea. Kirjoittajia lienee paljon, muistojen ja taakkojen kantajia ja toisten taakkojen purkajia, jokainen vilpitön itsensä. Heille lämpöiset ajatukseni.

    Minua vähän hävettää melkein yksin täällä vapaalla puolella kirjoitella hienoon blogikirjaasi itsekkäästi ajatusrönsyjäni. Varsinkin arkisia sairausvalituksia kadun. Toivottavasti et joudu liikaa meidän muiden taakkojen kantajaksi.

    Sinulla on tietääkseni aika vaikea dystonia. Toivon, että tuotteliaisuutesi, joka viimeaikoina on ollut valtava, kanavoi sairautesi vaikeuksia pois, niin että olemisesi olisi paremmin siedettävää. Ja mistä tietää, vaikka Sinullakin olisi vielä paranemisvaihe edessä. Dystoniasta ja sen hoidosta tiedetään vielä liian vähän. Ehkä siihen keksitään uusia hoitoja.

    Sinulla on juoksu, minulla puutarhapuuhastelu tärkeää. Luonto ja sen tapahtumat ovat molemmille mieluisia ja tervehdyttäviä seurata. Koskikara on ilmeisesti Sinun lempilintusi. Olet maininnut sen monesti. Näin TV:stä ohjelman koskikarasta ja opin ymmärtämään sitä lintua vielä paremmin. Hauska se on, kun se jännästi keikuttaa itseään.

    Eräässä blogikertomuksessasi puhuit elämässä tapahtuvista menetyksistä. Blogin lopussa oli sanomattoman kaunis kuva rakkaasta lapsuusajan pystykorvakaveristasi. Ihan melkein kyyneleet tulivat silmiini.

    Minä näen ikkunastani uuden mansikkamaani. Siinä on yksi kolmen metrin rivi. Toiselle riville on vielä paikka, joten mukavaa tekemistä on tiedossa. Yleensäkin elämässä jonkin odottaminen varmistaa jatkuvuutta, ja jos se odotettava on mukavaa, niin vielä parempi.

    Kevään lämpenemistä odottaen
    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni!

      Hienosti kävit läpi ja kommentoit paljon asioita. Huomaa, että omaat rikkaan ja persoonallisen ajattelun, siitä on jaettavaa ja kerrottavaa paljon.

      Mukava, että osaat kertoa niin asiantuntevasti ja maanläheisesti puutarhanhoidostasi. Tarinasi ovat olleet valloittavia ja paljon luettuja.

      Kiitos, että olet näillä useilla omilla ja isäsi teksteillä tuonut mittavan osuuden tähän blogiin. Jatketaan edelleenkin tarinaa ja ajattelua.

      Kanssasi kirjoittelee harzu

      Poista