maanantai 27. huhtikuuta 2015

POHDISKELUA PÄÄN PORAAMISESTA

Kyynisyys on onnettomuus, jonka helpoiten välttää naivius. Kyynisyys on ansa, jonka muurissa lukee älykkyys. Kyynisyys on heikkous, jonka vastavoima on herkkyys.

Minua ei ole koskaan väitetty kyyniseksi. Naiviksi on kyllä sanottu ja olen iloinen siitä. Naivi ihminen on lapsenmielinen, herkkä, hyväuskoinen ja luottavainen.

Hänellä on kaikki ne ominaisuudet, joilla ei menesty. Kaikki ne ominaisuudet, joita tarvitaan menettämään mahdollisuus, joka kannattaa menettää.

Naivilla on ominaisuudet, joiden avulla ihminen voi olla vähästäkin onnellinen.

“Me olemme sitä, mitä me uskomme olevamme”, sanoi jo C.S.Lewis aikoinaan.

HYVÄOSAINEN ON ELÄVÄ KÄSITE

Aamulenkillä mietin tuota pohdiskeluani kyynisyydestä. Ajattelin, että on ollut elämäntilanteita ja aikoja, joina olen kovuutta ja kyynisyyttä kaivannut itsekin suojakuoreksi.

Silloin kun hipaisukin sattuu, on usein häviäjä tässä maailmassa, joka koville ja vahvoille on valmistettu.

Jää armotta toiseksi taisteluissa paikasta kilpailuyhteiskunnan auringossa.

Ehkä on parempikin, että jää. On kutsuttu toisenlaiseen osaan.

Eikä välttämättä huonompaan, sillä hyväosainen on elävä käsite.


ELÄMÄN ONNELLISET HETKET

Oikeastaan olen sitä mieltä, ettei sellaista kannata edes kaivata, jota ei kuitenkaan kestäisi.

Miksi suotta kiusata itseään sillä, mille ei mitään voi.

Parempi hyväksyä itsensä ja nähdä valo siellä, missä se omassa elämässä on.

Usein elämän ilo on naivilla ja herkällä ihmisellä pienissä, vähäpätöisissä asioissa.

Onni on hetkissä, joita elämässä eteen jatkuvasti tulee.

Elämän onnelliset hetket.

Tänään saan niitä ilon hetkiä kokea aamulenkillä montakin.

PEIPPONEN LAULAA KESÄSTÄ

Sinisorsa pyrähtää polun vierestä narskahtaen lentoon ja säikäyttää minut. Se lennähtää joen keskelle ja alkaa sukimaan itseään.

Välillä painaa pään veteen ja työntää sen siiven alle, vilkaisee minua ja katselee tyynenä eteensä.

Seuraan linnun rauhallista puuhailua kivellä ja ajattelen miten elämä on leppoisaa, kun sen osaa oikein oivaltaa.

Jatkan juoksua jokilaaksossa, joka on täynnä peipposten laulua. Polulla pari niistä kipittää edessäni kirittäjinä, lennähtää puuhun ja laulaa oksalla.

Olen aina pitänyt peipposen laulusta, siinä on jo tulevan kesän lupausta.


KALASTAJAT JA PIENI TAIMEN

Joenvarren valkovuokot ovat nöyrinä maata kohti ja odottavat auringon lämpöä.

Rentukan nuput kohoavat lahoavan puun vierestä.

Maa tuoksuu kostealle mullalle. Ilma on raikas ja happirikas.

Tässä samassa kohdassa olen usein kävellyt joen vierustaa, antanut luonnon äänien ja tuoksujen täyttää olemukseni.

Maa on joen reunalla mutaisen kosteaa kastelee ja sotkee lenkkarit.

En piittaa siitä. Kävelen kauan upottavassa heinikossa ja katselen luonnon herkkää, hentoa vehreyttä.

Pari kalastajaa kävelee vastaan jokitörmällä. Toinen kertoo yhden taimenen saaneensa, mutta se oli niin pieni, että päästi kasvamaan.

Miehet kävelevät polkua alas joelle ja minä lähden paluumatkalle.

KELTAINEN KUKKAMERI

Nousen jokilaaksosta ylös ja katselen tien yli lentäviä rastaita. Räkätys soi pian koivikossa ja saattelee minut tien yli. Suuntaan Porintien laitaa pyörätietä kotiin päin.

Joella juokseminen on tehnyt taas sen minkä aina ennenkin. Olo on seestynyt ja vapautunut. Luonto puhuu ja puhdistaa.

Ajattelen sinisorsaa kivellä. Mietin sen rauhallista olemusta virran keskellä. Sen tyyntä huolettomuutta.

Ajattelen polkujen risteyksen takaa nousevaa mäkeä. Synkän näköistä, risuista raiviota.

Tiedän, että muutaman viikon kuluttua se leimuaa keltaisena kukkamerenä.


DBS-LEIKKAUKSEN HARKINTA

Kotona otan esille kutsun neurologian poliklinikalle Meilahteen. Minulla on tällä viikolla aika sinne.

Kolme kuukautta sitten olin Lohjan neurologisella polilla ja sain botuliinitoksiinipiikit niskaani.

Sairastamaani servikaaliseen dystoniaan hoitona käytettävä botuliini ei ole kuitenkaan antanut juurikaan hoitovastetta.

Tästä syystä Lohjan neurologi pyysi minulle lähetettä Meilahteen DBS-leikkauksen harkintaan.

“KATSE VASEMPAAN PÄIN”

Kolmen kuukauden aikana olen pohtinut ja tutkinut asiaa paljon, onhan se iso ja järeä toimenpide, eikä sitä tehdä kuin vankoin perustein.

Leikkaus kestää monta tuntia, siinä porataan kalloon yksi tai kaksi reikää ja asetetaan elektrodit joihin johdetaan stimulaattorilla sähkövirtaa.

Näin pyritään vaikuttamaan vääntöön, vapinaan tai moniin muihinkin oireisiin, joita sairaudet aivoissa aiheuttavat.

Minun kohdallani on kyseessä servikaalinen dystonia ja pään voimakas vääntyminen vasemmalle.


LEIKKAUS ON AUTTANUT MONIA

Olen keskustellut leikkaushoidosta vertaistukiryhmässä leikkauksen läpikäyneiden ja siitä kieltäytyneiden, tai varauksella suhtautuvien kanssa.

Olen kuullut, kuinka paljon tämä leikkaus on auttanut vaikeasti dystonian oireiden vaivaamia ihmisiä.

Olen myös kuullut mielipiteitä niiltä, jotka eivät ainakaan vielä ole valmiita leikkaukseen.

Pään poraaminen ja aivojen stimulointi on monelle kynnyskysymys, jonka vasta vaikeat oireet ylittävät.

PÄÄTÖS ON TEHTÄVÄ YKSIN

Olen saanut paljon vertaistukea, joka on ollut omaa päätöstäni kunnioittavaa. Tämä päätös on tehtävä yksin.

Kaikki on tietysti kiinni siitä, näkeekö neurologi DBS-leikkauksen tilanteessani hoitomuodoksi, johon yleensä kannattaa ryhtyä.

Sitten päätös leikkaukseen menosta siirtyisi minulle.

Toivottavasti tämän viikon käynnillä asiat menevät eteenpäin.



4 kommenttia:

  1. Olet, Ystäväni, näkijä ja oivaltaja.
    -----
    Sinulla on vaikea tilanne edessäsi. Minäkin koen tilanteesi hankaluuden. Olen ihan hiljaa ja mietin, miten voisin auttaa. Ei, ei toinen voi ratkaista sitä. Toivottavasti neurologi on hyvin asiantunteva, ja häneltä saat ratkaisulle perusteita.

    Sinulla on varmasti paljon myötäeläjiä.
    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni!

      Käynti meni oikein hyvin ja kirjoitinkin siitä jo blogin, kiitos paljon lohduttavista sanoista.

      Mukava kun olet viime aikoina kirjoitellut monipuolisesti tänne elämästäsi, luonnosta ja puutarhanhoidosta.

      -harzu

      Poista
  2. Kirjoita paperille kaikki mieltä askarruttavat kysymykset, niin muistat ne. Mulla jäi pari tarkentavaa kysymystä tekemättä. Siitä huolimatta jätin leikkauksen hamaan tulevaisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eija!

      Oli hyvä neuvo ja kirjoittelinkin pohtimani kysymykset muistiin, niin sain kaiken kysyttyä.

      -harzu

      Poista