torstai 23. huhtikuuta 2015

KULKURI JA JOUTSENET


Reitti on vanha meritie. Yli tuhat vuotta kuljettu ja hyväksi todettu. Matka on mutkainen ja mäkinen. Nähtävää riittää ja historiaa jokaiselle polkaisulle.

Pyöräilin tämän saman reitin viime elokuussa kirpputorilta hankitulla viidenkympin Tunturilla. Matka koitua pappatunturini kohtaloksi.

Veteraanipyörä kuljetti yli 50-kilometrin matkan loistavasti loppukesän helteessä, mutta seuraavan retken alussa päätti jäädä eläkkeelle entisen vanhainkodin mäessä. Tyylikäs valinta.

Helkama Kulkuri Sport maantiepyörä oli seuraava ajopelini. Musta retromallinen kippurasarvi on kuljettanut minua jo useilla retkillä.

Hämeen härkätieltä Baddingin kioskille, Lopen kirkolle ja läpi Jokikunnaan kauniin kylämaiseman.

KEVÄÄN KUNTOTESTI

Tänä keväänä tämä on toinen retkeni ja samalla kuntotesti. En ole varma kuinka servikaalinen dystonia on talven aikana edennyt. Nyt näen sen vaikutuksen pitkän pyörälenkin aikana.

Ilma on osittain aurinkoinen, kun haen pyörän varastosta. Otan mukaan juomaa, johon olen sekoittanut poretabletin, kaakaonmakuisen proteiinijuoman ja yhden energiapatukan. Eväät menevät hyvin pyörän satulan alle koteloon ja pullo etutankoon.

Olen hankkinut korjaussarjan sisäkumin puhkeamisen varalle, kiinnitän sen tankoon ja runkoon. Käynnistän vielä GPS-reittitallennuksen ja lähden matkaan. On puolipäivä ja tuuli raikkaan myötäinen.


LÄYLI ON HANKALA SANA

Aluksi edessä on yli kilometrin nousu jyrkkää Ahmoonmäkeä, joka käy hyvin lämmittelystä.

Mäen puolenvälin paikkeilla käännyn Läyliäistentielle, tämä on nyt sitä vanhaa meritietä. Läyliäiseen on tästä parikymmentä kilometriä.

Hauska sana tuo “Läyliäinen”, mietin. Muistelen sen tarkoittavan olona hankalaa tai tuskaista, paikkana vaikean ja rankan taipaleen takana olevaa.

“Hän päätti. Ma hiljaa huokasin.
Mua ei hän enää kuullut;
poven hält' oli korpi loihtinut,
läpi pään oli läyli tuullut.

Hän polki jo omia polkujaan.
Hän outoja aloja näki,
hänen, vienon, vaelsi vierellään
jo meren ja metsän väki.”

Ajattelen Eino Leinon runoa ja poljen omia polkujani minäkin. Ahmoon mäen jälkeen alkaa mutkaisen kaunis osuus ja pian näen pellon laidassa joutsenia.


KULKURI JA JOUTSENET

Otan muutamia kuvia joutsenista. Yksi niistä on osittain harmaa ja erottuu joukosta. Tiiviissä rivissä kauniit linnut tessuttavat ja pitävät minua silmällä. Eivät kuitenkaan lähde lentoon.

Tällä pellolla olen usein kuvannut lintuja. Viime kerroilla tässä on ollut kurkiakin. Kerran sain niiden tanssista kuvan pienellä digikamerallani. Nyt ei kurkia näy.

Joutsenet, ohi ajavat autot ja vierestä jylisevät rekat tekevät oloni jotenkin hyvällä tavalla yksinäiseksi. Pyöräily on yksinäisen miehen matka itseensä ja pois. Matka sisään ja ulos.

Matka, joka vie pois neljän seinän sisältä ja näyttää yksinäisyyden, joka on kaikkialla ihmisen osa. Yksinäisyyttä ei pääse karkuun. Eikä aina edes halua. On hyvä olla yksin ja läsnä.

“Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen. Tiedän mitä haluan tiedän miten vähään kykenen.”

Juicen laulu alkaa soida mielessäni matkan taittuessa. Vähään ihminen lopulta kykenee.

Lähden pyöräilemään ja yritän pitää katsetta edessäpäin, vaikka dystonia vääntää sitä sivuun.

VANHA VELLIKELLO

Taimitarhan kohdalta käännyn kohti Vaskijärven kylää ja ajan vanhan maatilan ohi. Yhden piharakennuksen tapulissa on vellikello. Tämä on joskus ollut suuri maatila ja Högforsin tehtaan omistama.

Maatilan jälkeen tulee mäki, joka on täynnä sinivuokkoja. Syvänsininen kukkameri karussa mäntyrinteessä on huikean kaunis. Pysähdyn ihailemaan sitä ja otan muutamia kuvia.

Jatkan matkaa ja lähestyn Vaskijärveä. Oikealla, syvällä metsässä, järven rantamilla on maatila, jonka omistaja kerran pelasi korttipelissä ja hävisi.

VANHA MERITIE JA VEIJO MERI

Tällä reitillä on niin monta tarinaa ja legendaa, että siitä voisi tehdä kirjan tai dokumentin. Monta kirjaa täällä on kyllä syntynytkin. Eräs kirjailija, joka vietti aikoinaan kesän Vaskijärvellä oli Veijo Meri.

Ohitan Vaskijärven vanhan meritien aikaisen kestikievarin ja pysähdyn sitä vastapäätä olevan ilmoitustaulun kohdalle. Takana, järven rantaa lähellä on hirsiaitasta tehty kylätoimikunnan kesäkahvila.

Vaskijärvi sijaitsee Uudellamaalla ja aivan Hämeen läänin rajalla. Kylä kuuluu Karkkilaan ja on alueen vanhin. Tien laidasta nousee Vartianmäki, jonka rinteillä poltettiin vainovalkeita jo 1200-luvulla.


LEPOTAUKO MAALAISMAISEMASSA

Tulen Läyliäiseen, käännyn kylänraitille ja ajelen pyörätietä. Tienviitta näyttää Klaukkalaan olevan runsaat parikymmentä kilometriä ja Hyvinkäälle hieman enemmän.

Matkaa Vihtijärvelle on kolmetoista kilometriä ja puolenvälin jälkeen palaan takaisin Uudenmaan lääniin. Pidän välillä lepotauon ja juon proteiinipurkillisen. Maku on on suklaisen kinuskinen.

Jalkoja uuvuttaa jo hieman kun tulen punaiselle Syökerin tuvalle ja käännyn kohti Karkkilaa. Edessä on parinkymmenen kilometrin taival vastatuuleen.

RAJU VASTATUULI

Tuuli yltyy matkan edetessä niin kovaksi, että alamäetkin on poljettava. Olkapäätä alkaa särkemään ja dystonia ärtyy rasituksesta. Päätä vääntää sivuun. On pakko pitää katse välillä eteenpäin ja niskoja alkaa särkeä yhä enemmän.

Pidän taukoja useammin ja syön energiapatukan. Pidän juuri tästä hedelmänmakuisesta patukasta. Ostan sitä joka kerta pitkille lenkeille. Jo sen maku on piristävä.

Hörppään pullosta juotavaa ja lähden polkemaan rajuun vastatuuleen. Haaviston kylän kohdalla matkaa on enää kymmenisen kilometriä ja aurinkokin alkaa lämmittää.


REKAT JYRÄÄVÄT VIERESTÄ

Jotkut rekoista jyräävät aivan vierestä ja ilmavirta on voimakas. Pienikin horjahdus olisi kohtalokas. Tiedän, ettei tasapainoni ole enää niin hyvä kuin terveenä, joten yritän olla varovainen.

Henkilöautot ajavat ohi yleensä lähes toista kaistaa. Tuntuu hienolta, että kuljettavat ottavat pyöräilijän huomioon. Moottoripyöriäkin menee jo tasaiseen tahtiin.

Ahmoon kylä tulee vastaan ja edessä on enää pitkä mäki alas. Aurinko lämmittää ja vaikka tuuli panee polkemaan mäetkin alas on hyvä olla, kun on lähes perillä.

AJATUSTEN SIIVITTÄMÄ MATKA

Jalat ovat väsyneet, olkapää ja niskat kipeinä, mutta mieli on virkeä. Kevään ensimmäinen pitkä pyöräilymatka on nyt takana.

Olen onnellinen, että jaksoin polkea tuon matkan. Huomasin, että dystonia on hieman vaikeutunut viime kesän ja syksyn retkien jälkeen. En ehkä ole niin hyvässä kunnossa kuin silloin.

Voittajan tunne matkasta kuitenkin jää. Huippukokemus jälleen kerran ovat nämä suomalaiset maalaismaisemat. Monta tarinaa matkan varrelta jäi kertomatta.

Pyöräily on harrastus, joka saa mielen vireäksi ja ajatukset siiville.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti