sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

JATKUVA ELÄMÄ


Puissa on jotain kiinnostavaa ja puoleensa vetävää. Salattua, silti tuttua, turvallista ja tuntematonta.

Puut elävät kahdessa maailmassa, näkyvässä ja näkymättömässä, näyttävinä ja juurevina.

Näyttäen metsän kulkijalle suuntaa ja mittasuhteita.

METSÄN SYLI

Puiden korkeus, ryhdikkyys, niiden olemus, joka on majesteettinen.

Ihmisen mitättömyys puiden rinnalla, samalla hyväksymisen kokemus.

Tunne osaksi ottamisesta. Metsän syliin kelpaa jokainen.

On osa sitä ja liittyy luontoon yhtenä saumattomana kokonaisuutena.

Metsä ei hylkää koskaan kulkijaansa.

PULLOON SULLOTTU ELÄMÄ

Metsän syli on avoin ja aina odottamassa uupunutta.

Aina kantamassa oksillaan elämäniloa ja luovaa voimaa laulavia lintuja.

Aina kasvattamassa syötävää metsän eläimille ja lehvien suojaa pesijöille.

Kulkijan vahvin kokemus metsässä on sen osaksi tuleminen, runkoon liittyminen.

Kiinnittyminen oksaksi, joka saa rungosta virtaa ja voimaa.

Siinä hetkessä ymmärtää, miten pieneen maailmaan on itsensä sullonut.

Pullottanut elämänsä, kuin kesän sadon.


ELÄMÄN SOLMUT

Toisinaan metsästä löytää monimutkaisia runkoja, kiertyneitä ja vääntyneitä, kuin dystonian vaivaamia ihmisiä.

Ihmisen elämäkin on toisinaan kiertynyt ja vääntynyt, kuin taimena yhteen sidotut puut.

Lapsuudessa tai nuoruudessa koettu on voinut kietoa elämän solmuun, joka ei koskaan enää aukea.

JYKEVÄ MÄNTY JA SORJA KOIVU

Elämästä ei enää voi kasvaa suoraa, jykevää runkoa.

Jykevää mäntyä, jonka kaarnaan ilta-aurinko kultaa kartan kulkijalle.

Sorjaa koivua, jonka oksat viistävät maata ja latvaa hipoo pilviä.

Jonka oksilla peipposet laulavat ja lehvistä taitetaan saunavastat.

ELÄMÄN PILAAJAT

Joku pilasi elämän, solmi sen lopullisesti ja meni menojaan.

Jäljelle jäi kieroon kasvava, kituuttavaa elämää elävä vaivaiskoivu.

Jäi kuitenkin parhaalle paikalle. Jäi tunturin rinteelle ja sai nähdä karun luonnon kauneuden.


EI OLLUT VALMIS ELÄMÄÄN

Voiko siitä koskaan selvitä, että kasvaa kieroon ja näkee ympärillään vain suoria ja korkealle kurottuvia runkoja.

Voiko siitä selvitä, että joku tai jokin, solmi elämän jo silloin, kun oli kyvytön puolustamaan itseään.

Voiko siitä selvitä, että tuli sairaus, joka väänsi niskat solmuun.

Ei kysynyt, oletko tähän valmis.

ELÄMÄ ANTAA MITÄ HALUAA

Oli myönnettävä, ettei ollut valmis, oli odottanut jotain muuta.

Oli odottanut elämältä erilaista ja näki toisten saavan sen. Luuli toisten saavan sitä.

Kunnes näki, ettei kukaan saanut sitä mitä halusi.

Elämä antoi mitä halusi ja ihminen halusi muuta.

LAHOAVAN PUUN AROMI

Oli tultava metsään katsomaan nähdäkseen puut. Oli mentävä ihmisen metsästä pois, nähdäkseen oikean metsän.

Näki aidon metsän täynnä kaikenlaisia puita. Aarniometsän, jonka elämä oli saanut säästyä luonnollisena.

Siellä näki miten kaunis aito metsä on. Miten hyvältä tuoksuu lahoavien puiden aromi.


KIEROUDEN KAUNEUS

Miten silmiä hivelevä on kieroon kasvaneen puun runko, joka taivasta katsoo ja oksiaan suojaksi tarjoaa.

Ymmärtää, että näin on elämäkin luotu elettäväksi. Näin siitä voi selvitä.

Metsän sylissä voi kasvaa vahvaksi ja vapaaksi.

ELÄMÄN MYRSKYT

Myrskyn kaatama suuri kuusi makaa rinteessä kuin vertauskuvana ihmisestä, jolle tuuli oli liian raju.

Kuusi on katkennut suoraan rungosta kuin tulitikku. Katkeamisjälki on rosoisen tasainen.

Kuusi on lentänyt heittämällä mäkeen.

Se on luovuttanut yllättäen yhdessä tuulenpuuskassa.

Elämän myrskyt tulevat joskus yllättäen.

ELÄMÄ JATKUU

Vieläkin rinteessä makaava kuusen runko tuo elämää. Maatuu ja ravitsee metsää. Antaa tilaa toisille.

Huomaan suuren, kauniin käävän kannon kyljessä.

Se kertoo lahoamisen olleen syy puun kohtaloon.

Se kertoo myös elämän jatkumisesta ja voimista, joista virtaa elämää.

Myrskytuulen kaatamanakin antaa puu elämän virrata eteenpäin.

Antaa elämän jatkua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti