keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

ELÄMÄ SATTUU



Verikokeessa kouluterveydenhoitaja katsoo silmiin ja pitää kädestäni.

“Sattuuko se”, kysyn.

Odotan hänen sanovan, ettei se satu yhtään.

Minusta tuntuu, lapsenvaistoni sanoo, että tuolla ymmärtävästi katsovalla tädillä on sattumavalta.

Hän voisi aivan hyvin sanoa, ettei se satu ja minä olisin kivusta vapaa.

Hän katsoo minua silmiin, tuikkaa neulan sormeen ja sanoo: "Kyllä se sattuu".

Olen niin ällistynyt, että kaikki on ohi, enkä edes huomannut mitään tapahtuneen.

Kyllä se neula tietysti sattui.

ELÄMÄ SATTUU

Minä vain lumouduin terveydenhoitajan suorasta vastauksesta, enkä huomannut mitä tapahtui.

Katselin vain hänen totisia kasvojaan ja ajattelin hänen sanojaan: “Kyllä se sattuu”.

Elämä sattuu, niin se vain on. Muuten se ei olisi elämää.

LIEVÄ PIIKKIKAMMO

Ymmärsin, ettei kouluterveydenhoitajalla olekaan sattumavaltaa, kun kävelin ulos huoneesta.

Hänkään ei voi ottaa kipua pois. Voiko sitä kukaan ottaa?

Monta piikkiä olen sen jälkeen saanut. Yhä vähemmän ne ovat sattuneet. En niihin kuitenkaan koskaan ole tottunut.

Hammaslääkärissä jätän puudutuspiikin aina pois jos se on mahdollista.

Ajatus piikistä, joka painuu ikeneen tuntuu kipeämmältä kuin hammaslääkärin pora.



DYSTONIA ON PIIKKIKOULU

Sairastuttuani servikaaliseen dystoniaan, jouduin käymään botuliinipiikeillä noin kolmen kuukauden välein.

Kerroin neurologille lievästä kammostani piikkejä kohtaan. Hän sanoi, että toiset eivät sen vuoksi ota piikkejä. Heillä on pelkkä lääkehoito.

Minä näin botuliinipiikeissä tilaisuuden kohdata piikkikammoni ja halusin voittaa sen.

Nyt olen käynyt piikeillä kuusi kertaa ja niistä on muodostunut jo rutiini.

MONIMUOTOINEN DYSTONIA

Usein tapaan neurologisilla poleilla,  odotussalien penkeillä kohtalotovereita, joiden pää vääntyy johonkin suuntaan.

Dystonia on monimuotoinen sairaus, joka esiintyy mielellään eri tavoilla.

Toisilla pää vääntyy sivuille, toisilla alaspäin tai ylöspäin.

Osalla se on kasvolihaksissa, toisilla luomissa tai useissa lihaksissa.

Sairaus voi levitä selkään skolioosina, käsiin, jalkoihin tai vaikka äänihuuliin.

DYSTONIA DIAGNOSOIDAAN OIREISTA

Mikä tahansa tahdonalainen lihas voi joutua alttiiksi tälle aivoperäiselle sairaudelle.

Liikekäskyjä välittävissä aivotumakkeissa on dystoniaa sairastavilla tutkimuksissa todettu häiriö.

Muuten dystoniaa ei voi löytää tutkimuksilla.

Diagnoosi on tehtävä oireiden perusteella.


HERKÄT JA KILTIT DYSTONIKOT

Toisinaan saa sellaisen vaikutelman, että dystonia syntyy elämänolosuhteiden käydessä liian rankoiksi.

Moni dystoniaa sairastanut kertoo eläneensä hyvin raskaita aikoja ennen kuin sairastui.

Olen myös keskustellut lukuisten dystoniaa sairastavien kanssa, jotka ovat herkkiä ja kilttejä luonteeltaan.

TOISTEN MIELIKSI

Onko siinä eräs portti sairaudelle? Liian kiltti ja toisten mieliksi elävä luonne. Ihminen, jolle toisen mielipide on omaa isompi.

Ihminen, joka tietää, mitä tulisi sanoa tai tehdä, mutta ei uskalla. Ei tohdi vastustaa vahvempiaan.

Tekee väkisin toisille mieliksi, vaikka oma mieli jurnuttaa vastaan ja tietää mikä olisi oikein.

OMAN MINÄN NUJERTAMINEN

Ihmisestä, joka tekee aina toisille mieliksi, tulee lopulta hankala ihminen.

Mukava muille, hankala itselleen.

Oman minän nujertaminen synnyttää ristiriidan, joka on otollinen kasvualusta sairaudelle.

Pärjää kaikkien muiden, paitsi itsensä kanssa. Mukavan ihmisen maine on toisinaan liian kallis.


DYSTONIASTA PARANTUNUT

Eräs dystoniasta parantunut ystäväni kyselee minulta toisinaan miten voin, onko sairaudessani tapahtunut muutoksia.

Hän sairastui anticollikseen, joka vääntää päätä alaspäin. Vääntö oli hyvin voimakas ja painoi leuan rintaa vasten.

Ennen sairastumistaan hänelläkin oli ollut rankkoja aikoja, jotka ehkä vaikuttivat sairauden puhkeamiseen.

TUTKIMUKSISSA LÖYDETTIIN KASVAIN

Dystoniaan liittyvissä tutkimuksissa häneltä löydettiin hyvälaatuinen kasvain, joka ei kuitenkaan liittynyt dystoniaan.

Kasvaimen poistoa kuitenkin suunniteltiin ja hän alkoi valmistautua siihen rajulla kuntokuurilla.

Hän päätti olla kovassa kunnossa, kun joutuisi leikkaukseen.

VAPAALIPPU ORAVANPYÖRÄSTÄ

Hän on sanonut, että dystonia on eräänlainen “vapaalippu” pois oravanpyörästä.

Liian pakkotahdin ja elämän taakkojen painaman ihmismielen tapa sanoa seis.

Dystonia on viesti siitä, että ihminen ei ole kone, jota voi rasittaa loputtomiin.

Olen ymmärtänyt hänen tarkoittavan sitä, etteivät kaikki edes halua riittävästi parantua dystoniasta.

Eivät halua, koska se merkitsisi paluuta pakkotahtiin ja ryöstöviljelyyn


SÄÄNNÖLLISET LIHASTREENIT JA MEDITAATIO

Minä olen saanut häneltä ohjelman, jota tulisi suorittaa sitkeästi ja säännöllisesti.

Tehdä toistoja toistojen perään. Liittää niihin myös meditaatio ja mielen tyhjentyminen.

Hän käyttää termiä ”Nollamoodi”, joka tarkoittaa aivojen ja ajatusmaailman tyhjentämistä ja uudelleen ohjelmointia.

Virheellisen toimintatavan purkamista ja uuden opettelua.

Alkuihmisen raivolla, peräänantamatta tapahtuvaa harjoittelua.

Ei kuitenkaan liikaa itseään rasittaen, tai liian nopeasti.

Tärkeintä on lihastreenien säännöllisyys ja meditaatio.

EHKÄ HÄN OLISI PARANTUNUT MUUTENKIN

Omin sanoin kuvaamani harjoittelu on toiminut hänellä, parantanut dystonian ja pitänyt sen pois.

En silti ole ihan varma siitä, että hän parani tuon harjoittelunsa avulla.

Ehkä hän olisi parantunut muutenkin.

Pieni osa dystoniaan sairastuneista, noin kuusi prosenttia, kokee spontaanin paranemisen.

YLEISTYVÄ DYSTONIA

Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että on olemassa myös yleistyvää, perinnöllistä dystoniaa, joka voi alkaa jo lapsuudessa.

Tällaista dystoniaa sairastavalle ei voi mennä sanomaan, että dystonia olisi vapaalippu oravanpyörästä tai paranisi treeneillä.

On kysymyksessä koko elämän mittainen matka, jota kulkevia voi vain ihailla.

KIERRETTY KOHTALO

Luen parhaillaan Kanadalaisen Brenda Currey Lewisin kirjaa “A Twisted Fate” (Kierretty kohtalo).

Kirja kertoo naisesta, joka seitsemänvuotiaana huomasi jaloissaan jotain outoa ulkona liikkuessaan.

Hänellä diagnosoitiin yleistynyt dystonia.

Äitinsä kannustamana hän on kirjoittanut kokemuksistaan koskettavan ja mielenkiintoisen kirjan.

Tapasin hänet Twitterissä ja kerroin lukevani hänen elämänkertaansa.

Sairaudestaan huolimatta hän on iloinen ja elämänmyönteinen ihminen.

Hän kannusti minuakin kirjoittamaan tarinani kirjaksi.

EN PYSTY LOPUTTOMIIN TOISTOIHIN

Olen kuitenkin iloinen tuon ystäväni paranemisesta.

Olen myös samaa mieltä siitä, ettei lihastreeneistä ja meditaatiosta mitään haittaakaan ole.

Minulle vain nuo loputtomat toistot ja säännölliset, monotoniset harjoitukset ovat luonteenvastaisia.

En pysty tekemään asioita aina samalla tavalla, olen sellaiseen liian impulsiivinen luonne.

Minun on etsittävä paranemiseen tai dystonian sietämiseen, sen leviämisen estämiseen oma tieni.

Uskon sen myös löytäneeni jo sairauteni alkuvaiheissa.

LIIKUNTA JA KIRJOITTAMINEN

Liikunta ja kirjoittaminen ovat minun keinoni taistella dystoniaa vastaan.

Varsinkin juoksulenkit metsässä ja aamuvarhaiset kirjoitushetket.

Metsä on merkinnyt minulle sitä, mitä monta kertaa ja usein blogeissani olen yrittänyt kuvata.

En minä sitä kaikkea kokemaani voi koskaan sanoin ulos mitata.

Eivät siihen ihmisen sanat riitä, eikä pidäkään riittää.

Metsä puhuu henkilökohtaisesti, puhuu jokaiselle, joka sitä haluaa kuunnella.


METSÄ HOITAA JA HYVÄKSYY

Metsän lempeä, hyväksyvä, syliinsä sulkeva ymmärrys on merkinnyt minulle aina paljon.

Varsinkin sairastuttuani, sen merkitys on vahvistunut.

Siinä vaiheessa, kun ei ole enää mitään eikä ketään ihmistä, johon tukeutua, kannattaa mennä metsään.

Antaa metsän hoitaa ja hyväksyä, ymmärtää ja parantaa.

METSÄ VASTAA

Minä usein pohdin syytä tähän kaikkeen. Miksi elämä sattuu niin kipeästi, että se tuntuu toisinaan sietämättömältä?

Elämä ei kuitenkaan vastaa.

Ja vastaa sittenkin omalla tavallaan.

On vain ymmärrettävä sen viesti.

Metsä, luonto ja kaikki mikä lahjana annetaan sille, joka haluaa kuulla ja nähdä.

YMMÄRRÄMME JOS HALUAMME

Kaikki me olemme eksyneitä ja kaipaamme suuntaa, etsimme tietä.

Me olemme täällä oman aikamme, kasvamme ja kaadumme kerran.

Ja ymmärrämme jos haluamme.

Kuulemme jos pysähdymme.

Näemme jos uskallamme.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti