perjantai 6. maaliskuuta 2015

URHEILUHENKI, LOBBARIT JA KIUSAAJAT



Nousen ylös viiden aikaan ja keitän kahvit. On hämärää eikä missään näy valoja.

Käyn puntarilla ja mittaan kännykällä pulssini. Painan 73 kiloa ja pulssini on 40. Olen hyvässä juoksukunnossa.

Haen kahvia, mutta teen sitä ennen aamujuoman, jolla herätän elimistöni lempeästi.

En halua ruoskia sitä kahvilla käyntiin.

Avaan pienen pädini ja luen aamun ajatukset. Nämä samat olen lukenut jo vuosia.

Tämän kirjan löysin 90-luvulla Lohjan kirpputorilta.

Minulla on se yhä kirjahyllyssä moneen kertaan läpi luettuna ja alleviivattuna.

Kesäisin luen edelleenkin paperiversiota terassilla ja kuuntelen lintujen laulua.

Olin onnellinen löytäessäni kirjan myös nettiversiona.

Luen siitä evästä aamun hetkeen ja saan päivän rauhallisesti käyntiin.

Tänään aion leikata hieman omenapuita ja käydä lenkillä.

Olen valmis keväiseen päivään.

KEVYT KOSKETUS OLKAPÄÄLLÄ

Eilen illalla olin alakerrassa, lämmitin saunaa ja kuuntelin luontoiltaa radiosta.

Seisoin keskellä lattiaa, kun tunsin oikeassa olkapäässä kevyen kosketuksen, kuin sormien painon.

Käännyin katsomaan, mihin painan olkaani, mutta takana ei ollut mitään.

Ehkä tunne johtui jänteiden liikkeestä, dystoniakin aiheuttaa näitä jännitteitä, jotka voivat purkautua kosketuksen tunteina.

Myöhemmin illalla kuulin erään tutun ihmisen nukkuneen ajasta pois.

Ajattelin varmaan hieman nostalgisesti, että hän kävi minutkin hyvästelemässä.

Vaikka emme kovin hyvin tunteneetkaan.

Hän sivusi elämääni vaiheessa, joka jätti minuun pysyvän jäljen toisista syistä.


KIUSAAMINEN ON ARKIPÄIVÄISTÄ

Muistot hänestä ovat hyviä. Hän oli valoisa hahmo tuossa ajassa, joka oli myös lamaa.

Vaikka olikin paljon kärsinyt ja kokenut julmaa työpaikkakiusaamista, hän kertoi niistä ajoista lempeään tyyliinsä.

Hän puhui niistä ilman katkeruutta, rauhallisesti ja lauhasti.

Minua kyllä järkytti kuunnella hänen tarinansa kiusattuna.

Ihmisen pahuus arkipäivän touhujen, niin tuiki tavallisten puuhien keskellä aina järisyttää.

JOS HE OLISIVAT NÄHNEET MITÄ KATSOIVAT

Työpaikka- ja koulukiusaaminen on siitä syystä niin raakaa, että se tapahtuu arkipäiväisesti.

Se tehdään kaikkien silmien edessä, häikäilemättä ja normaalisti, kuin rutiinilla.

Jälkeenpäin kiusaajat ja vastuuhenkilöt selittävät aina viattoman oloisena tekonsa mitättömäksi leikiksi.

Kiusaajien selitysten jälkeen heitä yleensä aletaan puolustella ja terapoida.

Kiusatut pulestaan vaihtavat koulua tai työpaikkaa. Olihan syy tietysti heidän, kun tulivat kiusatuiksi.

Vastuuhenkilöt levittelevät käsiään ja huokaavat, että jos olisivat tajunneet mitä silmien edessä tapahtui!

Jos vain olisivat nähneet mitä katsoivat, niin he olisivat puuttuneet kiusaamiseen.

KIUSAAMISESTA KIUSAAJA SAA VOIMAA

Tätä ystävääni kiusattiin eräässä paikallisessa yrityksessä ylipainosta.

Kiusaaminen meni niin pitkälle, että hän pakeni vessaan ja vietti siellä pitkiä aikoja kiusaajiltaan piilossa.

Huumoria kiusaajien teot varmaan heidän omasta mielestään olivat.

Hervotonta hirtehishuumoria, sitä joka on vienyt monta oikeaan hirteen.

Onneksi ei vienyt tätä ystävääni.

Hän joutui kyllä nuorehkona eläkkeelle kiusaamisen uhrina.

Yhteiskunta maksoi kiusaajien teoista pitkään ja paljon.

Uskon, että näitä tapauksia on Suomessa runsaasti.

Kiusaaminen on ollut aina osa suomalaista kulttuuria, osa elämäntapaa ja itsetunnon piriste monille.

Edes yhden ihmisen jalkoihin polkeminen henkisesti on toisille voiman lähde.


KIUSAAJA ON PIILOSSA PORUKASSAAN

Kiusatuksi voi mielestäni joutua lähes kuka tahansa sopivassa tilanteessa.

Suomalaiseen kulttuuriin on liittynyt aina heikko erilaisuuden sietokyky ja siinä ohessa vahvat ennakkoluulot.

Mitä pienempi ja sisäänpäin lämpiävämpi paikkakunta, sitä vahvemmat ennakkoluulot ja läpäisemätön “me ja muut” -henki.

Erilaisuus, missä tahansa muodossa voi silloin laukaista kiusaamisen.

Yleensä kiusaaminen on niin ovelaa ja kiusaaja narsistinen, verbaalisesti lahjakas.

Hän on usein pienen tahdottoman joukon vetäjä, piilossa porukan keskellä, niin että häntä voi olla vaikea huomata.

Kiusattu valitaan enimmäkseen hiljaisista hiissukoista, jotka eivät uskalla viedä asiaa eteenpäin.

KIUSAAJA ON SÄÄLITTÄVÄ REPPANA

Moni kiusattu on haudattu hiljaisuudessa ja vain kiusaajat tietävät todellisen syyn.

En usko, että heistä useimmat edes koskaan tajuavat tekojensa mittaa tässä elämässä.

Kiusaajat ovat aina täällä, he uudistuvat kuin rikkaruohot.

He nousevat esiin aina uusista paikoista ja toimivat yleensä samoilla tavoilla, mutta uusilla keinoilla.

He pystyvät selittämään jotenkin aina tekonsa, jäämään voittajina asemiinsa ja olemaan lopulta itse sääliä kaipaavia reppanoita

Säälittäviä reppanoita kiusaajat ovatkin.

Kiusatun osa on lopulta oppia antamaan takaisin tai nujertua kiusaajien uhrina.

Yleensä kiusattua eivät puolusta oikeasti muut kuin hänen läheisensä.


KIUSAAMINEN ON HUUMETTA KIUSAAJILLE

Kiusaajilta puuttuu kyky tajuta tekojaan.

Sitä on heiltä turha odottaa koskaan.

Nämä ihmiset menevät koko elämänsä läpi varmoina siitä, että jotkut ovat niin outoja, että heitä on helppo kiusata.

Kiusaajat ovat eräänlaisia nistejä, he ovat verrattavissa huumeidenkäyttäjiin.

Kiusaaminen on riippuvuutta aiheuttavaa huumetta kiusaajille.

LEUHKAT LEIKKAUSLISTAT

Minulla on oma henkilökohtainen skenaario tämän päivän ihmisen nujertamisen syistä.

Vaikuttaa siltä, että viime vuosina on Suomeen valikoitunut päättäjiä, joille vain raha ja menestys merkitsevät jotain.

Heikon ja syrjäytyneen ihmisen puolesta ei monikaan ääntänsä korota.

Puhutaan vain markkinataloudesta ja riisutaan laman varjolla köyhien ja sairaiden palveluja.

Härskisti, jopa leuhkien, esitellään leikkauslistoja vähävaraisempien eduista.

Samalla pidetään vauraiden puolta kynsin hampain.

Missä todellisuudessa nämä päättäjät elävät suurine palkkoineen.


URHEILUHENGESTÄ LOBBAUSHENGEKSI

Muistan lapsena ja nuorena, että oli olemassa käsite urheiluhenki ja myös olympiahenki.

Töitäkin tehtiin ennen urheiluhengessä. Ajateltiin, että siinä on jotain yhteistä.

Kuka mädätti urheiluhengen, niin että tästä tuli lobbaavien kiusaajien maa.

Urheilu antaa nykyisin esimerkin, joka oikeuttaa kaikin keinoin rynnimään omaan henkilökohtaiseen menestymiseen.

Jopa kiltimmät ja rehdimmät kilpakaverit maahan polkemalla.

AINO-KAISA SAARISEN KOMMENTTI

Minut pysäytti eräänä päivänä lehdestä lukemani huippuhiihtäjä Aino-Kaisa Saarisen suorasukainen kommentti.

Hän puhui kilpakaverinsa Laura Monosen puolesta.

Tämä jätettiin Falunin MM-kisoissa kylmästi valitsematta omalle päämatkalle.

Tämä on kova maailma, jossa kaikki markkinoivat ja lobbaavat itseään tai jos eivät he itse niin heidän lähipiirinsä. Laura-raukka ei osaa sitä peliä yhtään, hän on aivan liian rehellinen. Hänen täytyy kerta kaikkiaan kovettua ja opetella puolustamaan ja markkinoimaan itseään.” (Ilta-Sanomat 28.2.2015)

Näin sanoi tämän päivän urheiluhengestä paljon tietävä, kokenut ja menestynyt, hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen.

Surkuhupaisaa oli sitten seurata tuota hiihtoa, jossa eräskin kilpailuun valittu suomalaishiihtäjä oli keskeyttää jo kahden kilometrin hiihdon jälkeen.

Tällaista on tämän päivän suomalainen urheiluhenki.

Ei ihme jos kouluissa ja työpaikoilla kiusataan.

KEVÄINEN KISSOJEN YÖ

Päivästä on tulossa keväisen kirkas. Lähden leikkaamaan omenapuita ja sen jälkeen joelle lenkille.

Ulkona tintit laulavat oksilla ja mustarastas hyppii tuijan alle piiloon.

Kevätyönä pihalla kulkeneen kissan jäljet menevät autotallin edestä.

Reviirejään merkkaavat kollit pistävät öisin haisemaan joka paikan missä käyvät.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti