perjantai 20. maaliskuuta 2015

PÄIVÄNI SAIRAANA


Nerokas idea voi olla yksinkertainen. Kysymys on toteutuksesta, kuka sen tekee ensin. “Päiväni murmelina” elokuvan idea on yksinkertaisesti nerokas.

Käsikirjoitus sijoittuu yhteen päivään, joka toistuu aina uudelleen samanlaisena. Tylsältä vaikuttava idea on sanomaltaan jykevää elämän perustaa.

Ihminen voi vain itse muuttua ja sitä kautta muuttaa oman elämänsä.

“PÄIVÄNI MURMELINA”

Elokuvassa Bill Murray esittää niljakasta ja itseään täynnä olevaa television säätoimittajaa.

Hän lähtee pikkukaupunkiin tekemään perinteistä ohjelmaa murmelista, jonka esiintymisestä ennustetaan tuleva sää.

Loistavan koomikon esittämä säämies on tapansa mukaan piikikäs ja haluaa hoitaa kuvaukset päivässä, että pääsisi pois tylsästä pikkukaupungista mahdollisimman pian.

Käy kuitenkin niin, että kuvausryhmä ei pääse kaupungista pois lumimyrskyn vuoksi ja joutuu jäämään sinne yöksi.

Seuraavana aamuna television itseään täynnä oleva säämies herää ja huomaa, että edellinen päivä toistuu täysin samanlaisena uudelleen.

Toistuu myös seuraavana aamuna ja sitä seuraavana, loputtomana ketjuna.

Päiväni murmelina on loputon ketju samanlaisia päiviä.

Kaikki päivät toistuvat samanlaisina, samoine tapahtumineen ja repliikkeineen.

Ainoa joka voi muuttaa tekemisiään ja sanomisiaan, on Bill Murrayn esittämä sääankkuri Phil Connors.


“IHMEELLINEN ON ELÄMÄ”

Connors ymmärtää lopulta, toistuvien päivien väsyttämänä, että vain itseään ja omaa itsekästä käytöstään muuttamalla, hän voi muuttaa tämän päivien toistumisen.

Connors muttuu ja ryhtyy ottamaan toisetkin ihmiset huomioon.

Hänestä kasvaa vähitellen empaattinen ymmärtäjä, joka haluaa auttaa päivän aikana kohtaamiaan lähimmäisiä.

Tällä tavoin Phil Connors murtaa toistuvan päivän kirouksen elämästään ja herää eräänä päivänä täysin uuteen päivään muuttuneena miehenä.

Elokuva on naiviudestaan huolimatta nerokas ja loistavasti tehty komedia, jonka jaksaa katsoa yhä uudelleen.

Siinä on samaa ajatonta tenhoa, kuin Frank Capran “Ihmeellinen on elämä” jouluklassikossa.

Elokuvan opetus lienee siinä, että vain itse muuttumalla voi muuttaa elämäänsä ja ehkä myös epämieluisten asioiden ketjua.

TODISTETTAVA SAIRAUS

Sairaus voi olla myös loputtomien kipujen ketju. Toistuvien, valvottujen öiden lihasjännitysten, kouristusten, särkyjen, lääkkeiden ja hoitojen ketju.

Siihen tulevat mukaan jatkuva huoli toimeentulosta, sairauspäivärahojen anomukset, hakemukset Kelalta, selitykset ja todistelut, siitä miksi ei ole omasta mielestään terve.

Toisinaan tulee tunne, että joutuu todistelemaan omaa sairauttaan samalla tavoin, kuin keskiajalla todistettiin paavin inkvisiitiolle uskoa.

Tämä loputtomien, samanlaisten päivien ketju toi mieleeni tuon elokuvan “Päiväni murmelina”.


NIMETTÖMIEN PÄÄTTÄJIEN KOULU

Olisi varmaankin ihan kohtuullista, että nämä sairaiden kiusaajat, jotka vaativat aina uusia todisteluja sairaudesta.

Olisi varmaankin reilua, jos kaikki sermiensä takana piiloilevat, nimettömät päättäjät joutuisivat tuohon elokuvan kuvaamaan kehään.

Olisi varmaankin oikeutettua, että he joutuisivat käymään “Päiväni sairaana” läpi.

Käymään sitä, kunnes oppivat saman, kuin Murrayn esittämä päähenkilö.

Millaista se olisi heidän kohdallaan?

Vai olisiko se heille erilaista, onhan heillä suhteita.

On tuttuja ja vanhoja kontakteja oikeilla paikoilla.

On tieto siitä, miten tätä peliä tässä maassa pelataan.

Tavallisella sairaalla sitä tietoa ei ainakaan kaikilla ole.

MUUTTUMISESTA ON KYSYMYS

En kuitenkaan halua jatkaa tekstiä tähän suuntaan. Tiedän, että tarinan loppu on jokaisella sama.

Sairaus korjaa aikanaan lähes jokaisen, harva täältä terveenä lähtee.

Kysymys on vain siitä, mitä me tästä kaikesta opimme!

Opettaako “Päiväni sairaana” minulle saman kuin elokuvan Phil Connors oppi.

Muutunko vähemmän itsekkääksi, vähemmän piikikkääksi, enemmän toiset huomioon ottavaksi?

Siitä tässä kuitenkin lopulta on kysymys.

Miten tämä päiväni sairaana, toistuva ja jatkuva, aina uudelleen alkava päivä muuttaa minua.

Muuttaako se minua ja muuttuuko elämäni sen kautta?

PIENTEN HETKIEN ARVO

Olen varma siitä, ettei kipu ja kärsimys, valvotut yöt ja huolet sinänsä muuta ketään paremmaksi ihmiseksi.

Kärttyisämpi ja kiukkuisempi ihminen voi kyllä tuon kaiken jälkeen ymmärrettävästi olla.

Kuitenkin, jokin ihmisessä muuttuu ja kypsyy sairaudessa.

Osaa arvostaa monia pieniä asioita eri tavoin kuin terveenä.

Hyvin nukuttu yö, ehkä välillä heräilty ja valvottu, mutta kuitenkin nukuttu on kuin lahja.

Kivuton hetki ja dystoniaa sairastavalla vähän vähemmän lihasjännitteitä.

Nukutun yön jälkeen pään vääntymisenkin sietää paremmin.

Sairaus opettaa arvostamaan asioita, joita terveenä piti itsestään selvinä.

Sairaus tekee onnen hetkiä, hetkistä, jotka terveenä vaativat elämää suurempia tapauksia.

Sairaus ei tee kenestäkään parempaa, se vain auttaa arvostamaan paremmat hetket.

KÄRPÄNEN KAIUTTIMELLA

Olin eräänä kevään aurinkoisena aamuna terassin penkillä ja kuuntelin radiosta musiikkia.

Musiikki oli rentouttavan leppoisaa, ei mitään jonotusmusiikkia, jolla ihmisiä piinataan virastojen puhelimissa.

Radion kaiuttimeen lennähti kärpänen. Värähteli siinä musiikin tahdissa, kunnes lennähti pois.

Jäin miettimään kärpästä ja sen viestiä.

Minulla on sellainen näkemys, että kaikki elämässä viestii ja kertoo meille jotain.

On vain virityttävä sille kanavalle, joka kuuntelee ja näkee ne vähäisiltä ja voimattomiltakin vaikuttavat tarinat.

ONNEN HETKI

Kärpäsen viesti minulle oli siinä, että se osasi nauttia lyhyestä, huokeasta ja lämpimästä hetkestä.

Kärpänen ei osannut ajatella sitä, että sillä on vain lyhyt hetki aikaa.

Pian aurinko laskee, kohta tulee yöpakkanen, joka jähmettää sen kuoleman syleilyyn.

Pian sen lämmin, onnellinen, elämän hetki on ohi.

Kärpänen oli viisaampi kuin moni meistä.

Se osasi nauttia siitä onnen hetkestä, jonka se oli saanut.



2 kommenttia: