sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

OMENAPUUTARHURI


Leirintäalueen kioskin luukku aukeaa ja isäni kumartuu juttelemaan. Automme on pysäköity portin sisään, äitini istuu autossa ja minä vilahdan takaovesta tutkimaan aluetta.

Sisääntulokyltin takana on omenapuu ajoväylien jakajan keskellä. Vehreän vihreänä se levittyy yli reunojensa.

Omenista täydet oksat notkuvat raskaina ja kutsuvina. Hellepäivänä niiden katve on viileän varjoisa.

En ole koskaan ennen nähnyt luonnossa omenapuuta. Kotiseudullani Lapissa niitä ei kasva ja tämä on ensimmäinen matkani Etelä-Suomeen.

SINIRUUTUINEN KESÄPAITA

Olen seitsemän vuotias ja päälläni on pieniruutuinen, sinisävyinen paita. Sain paidan naapurin tädiltä juuri kun olimme lähdössä kesälomamatkalle.

Muistan sen varhaisen aamuhetken aina. Oli kaunis heinäkuun kesäaamu ja ilma kuin lämmintä maitovelliä. Västäräkit pomppivat pihan reunakivillä.

Automme oli pakattu täyteen viikon lomamatkaa varten, isä käynnisti pienen farmarin ja minä luin takapenkillä sarjakuvia.

Puurivitalon ovi avautui ja naapurin täti juoksi pihan yli. Hän tuli automme viereen kädessään siniruutuinen paita.

Täti ojensi paidan ikkunasta minulle ja toivotti meille hyvää lomamatkaa.

Vaihdoin paidan päälleni samalla kun isä käänsi auton keulan Asematielle.

PELI LENSI SEINÄÄN

Paita on lyhythihainen ja pidän siitä, koska siinä on napillinen rintatasku, johon saa kynän ja muistikirjan.

Naapurin poika piti siinä pientä rasiaa, jossa oli matkashakkipeli. Nappuloissa oli magneetit pohjassa.

Paita on jäänyt pieneksi, koska hän on minua vuotta vanhempi.

Naapurin poika on hyvä pelaamaan shakkia. Olen voittanut hänet vain yhden kerran.

Tai olisin voittanut, ellei hän olisi heittänyt peliä seinään. Ei kestänyt ajatusta tappiosta.

Myöhemmin hän haki minut pelaamaan pelin uudelleen.

Hävisin pelin ja seuraavatkin, hän oli taas rauhallinen oma itsensä. Vakava ja mukava.


OMENAVARAS

Nyt päälläni on tuo pieniruutuinen paita ja seison leirintäalueen väylien välissä, liikenteenjakajan viheriöllä.

Katselen ihaillen yläpuolellani kaartuvaa omenapuuta.

Näen sinitaivaan oksien raoista. Omenat tuoksuvat huumaavina, kesälinnut laulavat ja kimalaiset pörisevät.

Kuulen ohi ajavien autojen äänet ja näen kioskin luukulla isäni nostavan lompakon tiskiltä.

Ojennan käteni ylös ja sivelen omenan sileää, vihreänpunervaa pintaa. Mietin sen makua ja tunnen kieleni kostuvan.

Vilkaisen vielä ympärilleni ja teen päätöksen.

Nopealla liikkeellä taitan omenan irti ja tungen sen rintataskuun, sinne kynän viereen, muistikirjan päälle.

Muistikirjassa on tarina, jonka olen ajatellut kirjoittaa matkalla.

Otsikon olen jo keksinyt tulomatkalla. Kirjoitin sen ensimmäiselle sivulle.

Kuulen nimeni samalla, näen äidin huitovan kutsuvasti ja juoksen autolle.

HAUKKAAN SUUNI TÄYTEEN

Vuokramökillä vanhempani alkavat kantamaan tavaroita sisälle. Minä menen terassin laidalle ja istun portaille. Otan omenan taskusta ja vilkaisen vielä ympärilleni.

En ole ihan varma saiko leirintäalueen omenia ottaa. Tunnen jännitystä vatsanpohjassa ja lievää syyllisyyttä. Olen kuullut, että omenavaras on rosvoista suurin.

Kukaan ei näytä kuitenkaan kiinnittävän huomiota minuun.

Haukkaan nopeasti ison palan tuosta herkullisen näköisestä, juuri kouraani sopivasta omenasta.

Irvistän heti ja kadun puraisua. Silmiini  kihoavat kyyneleet ja kirpeä hedelmän mehu tursuaa hampaiden välistä suupieliin.

Maku on happaman imelä, karvas mehu kirvelee suussa ja polttelee kielellä.




ÄITI NAURAA PORTAILLA

Sylkäisen suuntäyden omenaa portaille ja palaset lennähtävät ohi menevän äitini jalkoihin.

Hän vilkaisee minua ja ilmeeni nähtyään purskahtaa nauruun.

Silmäni vuotavat vettä ja suupielet valuvat kirpeää sylkeä. Kasvoni saisivat korvasienenkin näyttämään sileältä.

Äiti ihmettelee mistä olen saanut käsiini koristeomenapuun hedelmän.

Hän nauraa, etteivät sen hedelmät ole syötäviä. Raakojakin ne tähän aikaan kesästä ovat.

OMENAPUUN KUKKASADE

Lapsuuden muisto tulee mieleeni kun nostan autotallin seinäkoukuista oksaleikkuria.

Puutarhassamme kasvaa kaksi vanhaa omenapuuta. Kumpikin tuottaa kesän lopuksi tavallisesti runsaan sadon kaneliomenia.

Alkukesästä ne kukkivat huikean kauniin ja huumaavasti tuoksuvan kukinnan. Ne muutamat päivät ovat upeita.

Rakastan niitä ja luen usein kirjaa kukkivan omenapuun alla. Katselen perhosten, kukkakärpästen ja mehiläisten puuhia ja kirja jää avoimena syliin.

Kukinta sataa maahan kuin lumi, leijuu hiljaa alas tuolille ja polville.

Putoilee kirjan sivuille ja sanoille kuin uusi tarina.

OKSASTETTU OMENAPUUN TAIMI

Olemme nimenneet molemmat omenapuut niiden kasvutavan mukaan.

Toisen runko seisoo suorana kuin tammi, kurottuen ylös jykevänä ja kaartuen siitä kolmena oksanhaarana alaspäin.

Toinen leviää kuin meren aalto yli kasvi- ja kukkamaan.

Molemmat ovat jo vanhoja, osittain lahonneitakin, eivätkä ehkä kestä enää jotain myrskypäivää tai lumisen talven taakkaa.

Pihassamme on myös pari koristeomenapuuta ja yksi varrettu omenapuun taimi. Siihen on oksastettu syysomenaa sekä valkeaa kuulasta.

Koristeomenapuista vanhempi tuo aina mieleeni kertomani lapsuuden muiston.

Vehreä ja upeaksi kasvanut puu tuo aina kesäisin suuhuni sen kitkerän maun ja pettymyksen tunteen, johon omenavarkaus lapsena päättyi.

Leirintäalueelta meitä ei sentään siitä syystä ulos heitetty.

KOLMEN VUODEN VERSOT

Nyt omenapuissa leikattavaa on kasvanut tavallista enemmän, sillä edellisestä on kulunut jo muutaman vuoden. Olen antanut versojen kasvaa säästääkseni niskojani.

Pitkälliset niskavaivani paljastuivat lopulta dystonia nimisen harvinaisen sairauden aiheuttamiksi.

Diagnoosin sairaudestani sain pari vuotta sitten.

DYSTONIA ON LIHASJÄNTEVYYSHÄIRIÖ

Dystonia on lihasjäntevyyshäiriö, joka aiheuttaa hyvinkin erilaisia oireita. Sairaus on yleisnimi monentyyppisille vaivoille ja kattaa laajan alueen.

Jokaiselle dystonian lajille on yhteistä aivojen tahdonalaisten lihasten toiminnan häiriöt ja jonkinlaiset pakkoliikkeet.

Hoitoina ovat dystonian häiritsemiin lihaksiin pistettävä botuliini, DBS-leikkaus, eli aivostimulaatio ja toisinaan myös lääkkeet.

Dystoniaan perehtynyt fysioterapia on myös monelle ollut avuksi sairaudessa. Vääränlainen fysioyerapia voi taas jopa vaikeuttaa sairauden oireita.

Minulla sairaus on niskan alueella ja vääntää päätäni sivuun.

Tämä dystonian oire, torticollis eli servikaalinen, on yleisin dystonian muoto ja usein myös kivuliain.

Tosin kipuhan on aina yksilöllistä ja jokaisen kipukynnys erilainen.

VUODEN LUETUIN BLOGI

Tänä keväänä päätin viimein leikata versot niskakipujen uhallakin, koska muuten niiden hillitön kasvu pilaisi omenapuut.

Ajattelin, että leikkaan ylipitkiä versoja tunnin verran kerrallaan.

Otan leikkurin, jolla puiden hoito on vuosia onnistunut hyvin. Siinä on varsi, jota voi pidentää ja kulmaa säätää.

Vuodesta toiseen se on toiminut kovassa käytössä.

Aloitan leikkuun ja niskat kestävät hyvin yli tunnin ajan.

Olen leikannut kaksi kolmannesta toisesta omenapuusta, kun lopetan.

Kerätessäni lumesta oksia tulevat mieleeni ystäväni Välläyksen tarinat omenapuiden hoidosta.

Kirjoitin vuosi sitten blogin, joka sisälsi hänen kertomuksiaan omenapuun hoidosta ja varttamisesta.

Tuo blogi on ollut suosittu ja sitä luetaan jatkuvasti.

Tässä lisää tarinoita omenapuiden hoidosta Välläyksen kirjoittamana.





VÄLLÄYKSEN OMENAPUIDEN HOITOA


On yllätys, että omenapuun oksastaminen kiinnostaa lukijoita nyt talvellakin.

Oksia voi ottaa talteen, mutta missä niitä pitäisi kylmässä kuivumatta ja homehtumatta?

Täällä päin ei ole paljonkaan lunta, jonka alle niitä voisi säilöä. Sataa vettä aika usein.

Säilytyspaikan puutteessa talteen otto kannattaa jättää myöhemmäksi, jotta säilytysaika jäisi lyhyemmäksi.

Minulla on yksi ihan pieni taimi, jonka varsi on ollut vielä liian ohut vartettavaksi.

Ehkä ei tänä vuonnakaan vielä kannata varttaa sitä.

LIIKAA LANNOITETTA

Omenapuista oli muistiinpanoja vihkossa, joka oli kauan kateissa, mutta löytyi myöhemmin.

Kun isä osti tilan v. 1939, niin siellä oli 2-4 omenapuuta, mutta ne paleltuivat.

He ostivat taimistosta taimia tilalle, mutta nämä jalopuut paleltuivat sodan jälkeen kahteen kertaan.

Ne puut tekivät hyviä omenia, mutta ehkä niitä lannoitettiin liikaa ja sen takia ne eivät asettuneet talvilepoon.

OKSA TAIVUTETTIIN MAAHAN JUURTUMAAN

Myöhemmin taimia hankittiin yksityiseltä viljelijältä ja villejä taimia eräästä saman kylän talosta. Niitä jalostettiin ja lisättiin oksan taivukkaista.

Pikkupuun oksa taivutettiin joskus myös juurtumaan maahan mullan ja painon alle.

Yleensä leikkaan kevättalvella omenapuut, marjapensaat ja muitakin.

Koivun, vaahteran ja luumunsukuisten puiden leikkausaika on loppukesällä tai syksyllä, muuten mahla valuu niistä.

JATKUVA LEIKKAUS PARASTA HOITOA

Omenapuista sanotaan kyllä, että varovaista leikkausta voi tehdä lähes milloin vain.

En kuitenkaan leikkaisi lehtevää omenapuuta ainakaan kuumaan aikaan kesällä.

Leikkaisin kyllä silloin jos on pakko korjata jotakin, esimerkiksi osittain katkennutta oksaa.

Omenapuiden leikkaus on "taidetta", ja taitoa vaativaa.

Leikkaamista pitää mieluummin tehdä koko omenapuun elinajan.

Leikata sitä useasti ja vähän kerrallaan, eikä vain silloin tällöin suuresti.




NURMIKKOMULTA SAASTUTTI PUUT

Pari vuotta sitten kotipihamme kaksi alkuperäistä omenapuuta kärsivät ehkä mullasta saadusta taudista.

Niiden runkoja olivat rusakot kalunneet kauan ennen kuin muutimme tänne.

Vioittuneisiin kohtiin oli kuitenkin jo kasvanut ohut kuori.

Sen tähden en huomannut vioittumien vakavuutta ennen kuin jokin juurirutto tai omenapuusyöpä iski kuoreen.

Jostakin tuotu nurmikkomulta varmaan saastutti puut.

MUOVISPIRAALIT KÄYTTÖKIELTOON

Tuhoa oli lisännyt se, että rusakoiden esteeksi olin laittanut puihin syksyllä muoviset, spiraalimaiset rungonsuojat.

En ottanut niitä kesäksi ajoissa pois ja jokin sieni pääsi muhimaan kosteassa tilassa muovin ja rungon välissä.

Olen lukenut, että noita spiraalimaisia, tiiviisti rungon päälle asettuvia suojia ei pitäisi missään nimessä käyttää.

OMENAPUUN OKSISTA SILTOJA

Toinen puu on toipunut aika hyvin mutta toisen runko on ollut lähes ilman kuorta noin puolen metrin matkalta.

Olen laittanut kuorettoman kohdan yli omenapuun oksista muutamia siltoja.

Sillat eivät ole kuitenkaan kestäneet lopullisesti ja ne ovat alkaneet lopulta kuolla.

Nyt on viimeisessä, tämän vuoden keväällä laitetussa sillassa eloa.

Lisäksi kahden sillan alapään kohdalla kasvaa vesa.


KUUMA KESÄ JA OMENAPUU

Rungossa on noin sormen paksuinen kuorellinen juoste, joka yhdistää juuriosan ja rungon ylemmän osan.

Vettä ja ravinteita virtaa rungossa ylöspäin ja normaalisti nilassa kuoren alla virtaa juureen päin yhteyttämisen tuottamaa ravintoa.

Elävä juoste ja tyvivesat ovat tämän puun juuriston hyvinvoinnille tärkeitä.

Runko on osaksi kuivunut, joten veden virtaus ylöspäin siinä voi olla vähäistä.

Kuuma kesä on puulle lisärasite ja olen kastellut sellaisena kesänä puun alustaa usein, joskus suihkuttanut lehdistöä.

Puu tekee sellaisenakin kesänä omenia, mutta tapaan karsis raakileita reilusti.

JÄNIKSENJYRSIMÄ OMENAPUU

Sillastamista olen tehnyt aikaisemmin eräälle naapurille jäniksenjyrsimään omenapuuhun.

Laitoin siihen keväällä useita oksista tehtyjä siltoja. Vuolin sillan tyven ja latvan viistoksi.

Tein tee-kirjaimen muotoisen leikkauksen rungon alaosan kuoreen.

Samanlaisen, mutta ylösalaisin jyrsityn kohdan tein yläpuolelle.

Viiston osan työnsin tee-kirjaimen poikkiviivan kohdalta alaspäin.

Yläosassa työnsin sen ylöspäin kuoren ja puuosan väliin.

SILLAT ELIVÄT SEURAAVAAN KESÄÄN

Naapurin puuhun naulasin liitoskohdat kiinni kuoren päältä pienillä nauloilla, mutta kotona käytin nitojaa.

Liitoksen päälle laitoin tiivistykseksi varttamisainetta.

Sillat täytyy jättää hieman väljälle tuulen aiheuttaman puunliikkeen vuoksi.

Sillat elivät hyvin seuravaan kesään.

Omenapuulla oli huono tuuri, sillä kesä oli kuiva ja lähellä kasvava tammi vei veden juuristolta.

OMENAPUU KAADETTIIN

Lisäksi tuuli kaatoi auringolta suojaavia puita toiselta puolelta ja se pääsi porottamaan omenapuuhun.

Naapurit eivät huomanneet ruveta antamaan puulle lisävettä ajoissa, joten se kitui.

Seuraavana kesänä he sitten kaatoivat omenapuun.

Silloin oli vielä joku toimiva silta olemassa ja tyveltä kasvavia vesoja olisi voinut laittaa lisäsilloiksi.

SILLASTAMISEN OPISKELUA

Kunhan oman puuni tyvivesat kasvavat riittävän pitkiksi ja paksuiksi, niin yhdistän ne rungon ylempään osaan.

Kuorellinen juoste näyttää hitaasti leviävän.

Ylhäältä ja alhaalta kasvaa hitaasti kuorta paljasta puupintaa peittämään.

Toivoa on paranemisesta.

Olen sillastamisessa vielä aloittelija.

En ole nähnyt kenenkään tekevän niitä että olisin oppinut niksejä.



TARINAT KANTAVAT HEDELMÄÄ


Kiitos Ystäväni Välläys!

“Omenapuun oksastaminen” on ollut luetuin kirjoitus koko blogin lyhyen historian aikana.

Vaikuttaa siltä, että aihe on ajattomasti kiinnostava.

Puutarhaa hoitaa, sitä opiskelee ja siitä kirjoittaa niin moni.

Uskon, että tekstisi, joka sisältää eläviä ja koettuja kokemuksia, historiaa ja käytännöllistä tietoa, on muodostunut tietolähteeksi.

Aiheeksi johon palataan aina uudelleen.

Omenapuiden ja yleensä puutarhan hoito on niin mieltä virkistävää ja terapeuttista.

OMENAPUUTARHURI VÄLLÄYS

Puutarhan hoito on kuntoakin kohottavaa tekemistä ja ymmärrän hyvin tämän aiheen kiinnostuksen.

Kiitos paljon Välläys, että olet nämä kokemukset tänne kirjoittanut.

Olet oksastanut tarinasi tähän blogiin taitavilla sanoillasi.

Olet sillastanut sen ja hoitanut, niin että oksat kantavat satoa.

Uskon, että pyyteetön oppisi on ollut hedelmällistä ja moni on saanut ja saa yhä iloa ja hyötyä työstäsi.









4 kommenttia:

  1. Omenankukat ovat todella kauniita. Harzun kuvista tulee alkukesä mieleen. Ihan kuin tuntisi kukkien tuoksun.

    Monilla on lapsuudesta samanlaisia kokemuksia kuin Harzulla, happamia ovat entisajan omenat. Lapset usein maistavat raakoja omenia ja saavat siitä omenainhon. Eivät kuitenkaan kaikki lajikkeet ole happamia. Yhä enemmän on pihoissa myös makeita omenalajikkeita. Mutta happamillakin on käyttönsä.

    Tähän aikaan varmaan monet leikkaavat omenapuitansa. Sitähän suositellaan tehtäväksi kahden ämmän välissä, eli marraskuusta maaliskuuhun. Minäkin olen jo parina päivänä vähitellen leikannut alhaalta kevyillä oksasaksilla. Sitten pitäsi ottaa käyttöön pitempivartinen oksaleikkuri. Niin kuin Harzu ja moni muukin tietää, sen kanssa leikkaaminen kyllä ottaa niskoihin. Olin syksyllä merkannut muutamia oksia, jotka pitää ainakin ottaa pois jalosteiden tieltä. Valkoinen kuulas kasvaa valtavasti vuodessa, sitä joutuu leikkaamaan paljon, että se pysyy hallinnassa.

    Puista voi vähitellen taimesta lähtien muotoilla ihan sen muotoisia kuin haluaa. Täällä päin on näköjään ollut tapana tehdä omenapuista sellaisia leveitä sateenvarjon muotoisia. Niissä on huono puoli se, että jo alhaalta lähtee leviämään useita runkoja, jotka sitten ovat nurmikonleikkajan tiellä. Pitää varoa päätänsä. Minusta ne puut ovat kaikkea muuta kuin kauniita.

    Minun mielipiteeni on, että puun pitää olla puun näköinen, eli ainakin jonkin matkaa pitää olla runkoa. Latvaa ja ylimpiä oksia sitten taivutan sivuille päin sopivasta korkeudesta.

    Pienen puun oksia pitää ohjata ensin kasvamaan isossa kulmassa rungosta, joko sitomalla johonkin tai laittamalla paino, esimerkiksi puukapula tai pieni kivi narun päähän. Paino saa olla kuitenkin maassa, vähän etempänä. Tuulen heiluttaessa puuta ja oksaa se antaa periksi ehkä kierimällä maassa, eikä kisko oksaa poikki. Ruohonleikkuun ajaksi sen voi siirtää puunrungon viereen.

    Kun oksakulma pysyy suurempana, niin sitten alan esimerkiksi seuraavana kesänä taivuttaa oksan muuta osaa runkoon ja ylös päin vedättämällä sitä narulla runkoon tai toiseen oksaan. Näin oksa ei jää kasvamaan vaakatasoon ruohonleikkaajan esteeksi. Yleensä omenien paino sitten kaartaa oksaa sopivasti ulospäin, tai oksan kärkeä voi ohjata taas naruilla.

    Leikkauksissa yleensä sisään päin kasvavat liiat oksat pitää leikata pois. Puun sisuksen on lopulta hyvä olla riittävän väljä, sanotaan, että jalkapallo pitää voida heittää puun oksiston läpi. Väljyys voi ehkäistä muumiotautia.

    Marjapensaita leikkasin myös tänään. Puutarhan hoito on hyvää hyötyliikuntaa. Siitä saa myös iloa.
    välläys

    VastaaPoista
  2. Jatkoin työtä nyt omenapuiden yläoksien leikkauksella. Harvensin puiden sisustaa ja lyhensin pitkiä oksanroippanoita. Latvaa ja ylimpiä oksia olen taivuttanut sivuille päin, ettei puu kasva enää paljon korkeutta. Niistä ylimmistä kasvaa mielellään ohuita haaroja ylöspäin. Ne otan pois tai taivutan sivulle, jos siellä on tilaa.

    Oksa kannattaa lyhentää v'ähän sen silmun yläpuolelta, mikä on sopivalla suunnalla kasvun jatkumisen kannalta. Ulospäin suuntautuva silmu kasvaa puusta ulospäin tai peräti alaspän, jos oksa on kallellaan. Jos haluaa kaltevan oksan jatkavan kasvua pystyyn päin, niin viimeiseksi jätetään sisällä päin oleva silmu.

    Puun muotoileminen on aloitettava jo nuorena, vuosittain, jos on tarvetta. Nuoren puun latvaa lyhennetään välillä, jos se ei muuten kasvata haaroja sopivin välein. Puu haaroo yleensä ainakin juuri katkaisukohdan alapuolelta. Jos haaroja on rungossa liian tiheässä, liikojahan voi poistaa ajatellen puun lopullista "jalkapallon heittoväljyyttä".

    Nuoren puun omenantuottoa voi yrittää nopeuttaa lyhentämällä oksia tai taivuttamalla oksanpäitä alaspäin. Nykyään on kuitenkin saatavana pienikokoisia puita, jotka alkavat pian tuottaa satoa.

    Minulla on vielä aika paljon narujen virittelyhommaa omenapuihin. Narut pidän niin kauan, kunnes oksa on pysyvästi asettunut haluttuun suuntaan. Saatan vedättää oksaa sellaiseen suuntaan, jossa muuten on tyhjää tilaa. Yritän saada puut taivutteluilla ja leikkauksilla tasapuolisiksi ja -painoisiksi. On huolehdittava, ettei naru oltuaan kauan hirtä oksaa ja kasva oksan sisään. Näinkin minulla on käynyt. Ei siitä kuitenkaan paljon haittaa liene. Löytyyhän metsän puidenkin runkojen sisältä joskus hiekkaa ja sahurin harmiksi jopa nauloja.

    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni!

      Hyvät neuvosi ovat suosittuja ja luettuja jatkuvasti. Puutarhan hoito on niin terapeuttista ja kaikkia aisteja virkistävää. Lintujen laulu, ilmavirrat kasvoilla, risun napsahdus poskeen, kevään tuoksut ja puuhailun jälkeen ruoka maistuu.

      Minäkin olen leikannut nyt useampana päivänä omenapuita, aina jonkin verran kerrallaan, niskoja säästellen. Yllättävän paljon leikkaamista muutamassa puussakin on.

      Asensin samalla toiseen omenapuuhun avopöntön ja toiseen siirsin vanhan, reiällisen pöntön. Talitintti tuli heti tutkimaan pesäpönttöä. Avopöntön lähellä liikkuu mustarastaita. Toivoisin niiden pesivän siihen, mutta en vielä tiedä kelpuuttavatko ne pesäkseen sitä.

      -harzu

      Poista
    2. Olen väjän myöhässä pönttöjen suhteen. Otin eilen niitä alas ja tyhjensin kuivumaan. Jo joku päivä kuusitintti katseli pönttöä. Täytyy saada pian ainakin se paikalleen. Pöntöt alkavat olla aika huonoja, en enää jaksa rakennella uusia. Torilla on ollut aikaisempina vuosina pönttöjä myynnissä. Ostan sieltä ensi viikolla fysioterapiassa käydessäni muuutaman uuden, jos siellä on pönttömyyjä. Minäkin taidan laittaa omenapuuuhun pöntön, semmoisen uuden. Mustarastaskin liikuskeli pihalla.

      Niska on nyt aika kipeä, voi olla osaksi nivelrikoista ja puiden leikkuusta ja osaksi dystoniasta. Tein sitä leikkuuta kuitenkin siten, että välillä katselin ja arvioin pitkään, mitä pitäisi leikata. Silloin se ei käy kovin rankaksi. Samalla tavalla olen tehnyt maalatessani taulua, paljon aikaa menee välillä sen katseluun ja arvioimiseen, mitä pitäisi tehdä. En ole moneen vuoteen enää maalannut.

      Mukavaa kevättä!
      T. välläys

      Poista