lauantai 14. maaliskuuta 2015

EURON VIISUT


Kuuntelen kännykällä virastojen jonoissa euroviisuja ja toivon, ettei tulos ole sama kuin Suomen kohtalo viisuissa “nolla euroa”.

On perjantai kolmastoista päivä ja yritän hoitaa asioita puhelimella ja netillä. Mieluiten toivoisin musiikkia nyt Pentti Kurikan Nimipäivältä.

“Aina mun pitää” olisi nyt sielua ja hermoja hoitava biisi.

Varsinkin kun erehdyn vielä pelaamaan rulettia. Suomalaista rulettia, joka pyörii TE-toimiston oma-palvelussa.

Onnistun löytämään sieltä  yhden kohdan, jossa kuvittelen tehneeni sen ratkaisevan virheen.

Mutta ennen kuin sinne asti pääsen on mentävä nämä kännykkäeuroviisut läpi.

Päivä alkoi PKN:n biisin mukaan “Aina mun pitää käydä lääkärissä” säkeistöllä ja loppupäivä lisäsi siihen monta säettä.

Virastoissa käyntejä, nettiasiointia ja puhelinpalveluja.

TE-RULETTI PYÖRII

On sanottava ihan rehdisti, että kohtasin parin päivän virastoviidakossa erittäin ystävällisiä ja empaattisia ihmisiä.

He neuvoivat selkeästi mitä pitää tai olisi pitänyt tehdä.

Lopputulos tuosta parin päivän asioiden hoidosta oli mieleen jäänyt jännitys.

Lähinnä siitä onnistuinko TE-ruletissa yhden ruksin väärän valinnan kautta voittamaan paikan hurstin leipäjonoon.

On kuitenkin palattava viime torstaihin ja hetkeen, jossa kävelen keskipäivällä keväisessä auringossa kaupungintaloa, sosiaalitoimistoa ja kelaa kohti.


TYÖTTÖMÄT SAIRAAT EIVÄT KIINNOSTA

Soitin viime marraskuussa TE-toimistoon ja pyysin päästä työkyvyn kartoitukseen, siitä syystä, että sairastamani dystonia vaikeuttaa ratkaisevasti töiden hoitoa, johon olen saanut koulutuksen.

Kaikki kahdella kädellä tekeminen ja keskittyminen niihin vääntää pääni sivuun.

Asia ei tuntunut kuitenkaan taaskaan etenevän. Olen ollut pian kaksi vuotta lomautettu, eikä TE-toimistosta ole soitettu minulle kertaakaan.

Niinpä laitoin viime tammikuussa itse asiaa eteenpäin työterveyslääkärin kautta.

Toivon että saisin häneltä b-lausunnon päästäkseni työkyvyn kartoitukseen ja  uudelleenkoulutukseen.

Asia meni alkuun hyvin eteenpäin. Työterveyslääkäri toivoi neurologin ennustetta sairaudestani ja toimitin sen hänelle.

Työterveyslääkäri halusi kuitenkin vielä käydä yhteiset neuvottelut työnantajan kanssa ennen lausuntoa.

Kutsua niihin ei parin kuukauden jälkeen kuitenkaan ole kuulunut.

DYSTONIA KIINNOSTI

Yllättäen kolmen kuukauden viiveellä myös te-toimiston työkyvyn kartoitus nitkahti eteenpäin.

Posti toi kutsun sosiaalityöntekijälle, joka opastaisi minua terveystarkastusta varten.

Menin torstaina sinne ja ystävällinen työntekijä kertoi terveystarkastuksesta.

Aloin juttelemaan hänelle dystoniasta ja annoin luettavaksi dystoniayhdistyksen tietokortin.

Hän luki sen ja alkoi kiiinnostuneena kysellä dystoniasta. Siitä kuinka sairaus minulla alkoi, miten havaitsin sen ja kuinka sain diagnoosin.

Hän oli aidosti kiinnostunut, kuunteli ja kyseli.

Dystoniasta hän ei ollut kuullutkaan.

KAKSI VARTIJAA JA LUOTILIIVIT

Lopulta hän totesi, että koska olen jo itse käynnistänyt työkyvyn kartoituksen tarpeellisuuden työterveyslääkärin kautta, niin on parempi hoitaa asia jatkossakin sieltä.

Hän neuvoi minua menemään Kelan toimistoon kysymään työkyvyn kartoituksesta ja kuntoutuksesta.

Lopuksi virkailija sanoi, että kerro siellä samat asiat sairaudesta kuin hänellekin.

Niin minä menin pitkää käytävää pitkin jonottamaan kelan virkailijalle.

Oli aika hurjan tuntuista, kun kaksi vartijaa käveli käytävällä ja toisella oli luotiliivit päällä.

En ollut moniin vuosiin käynyt siellä ja tuli mieleen, että onko meno käynyt näin hurjaksi ja uhkaavaksi täällä.


KELAN VIRKAILIJA KIINNOSTUI DYSTONIASTA

Kelan virkailija oli ystävällinen ja kävimme hänen kanssaan keskustelun dystoniasta.

Myös hän oli kiinnostunut dystoniasta ja luki ääneen dystoniasta tiivistetysti kertovan tietokortin.

Hän kirjoitti minulle soittopyynnön kuntoutusyksikölle ja lupasi, että he soittavat sieltä.

Työterveyslääkärin lausunto kuntoutuksen tarpeellisuudesta pitäisi saada.

Neurologin ja työterveyslääkärin papereilla voi asia myös mennä eteenpäin.

Hän pyysi kuitenkin, että yrittäisin kiirehtiä lausuntoa.

SAIRAUKSIA EI PIDÄ PIILOTELLA

Kelan virkailijan kanssa juttelimme sairauksista ja siitä kuinka turha niitä on peitellä ja piilotella.

Hän sanoi, että ihmisillä on niin monenlaisia sairauksia, ettei kenenkään pitäisi pelätä tai eristäytyä niiden takia.

Rohkeasti vain pitää elää vaikka pää vispaisikin, hän sanoi ja näytti vielä esimerkin siitä.

Sanoin, että tuo on täyttä totta ja kerroin, kuinka käyn lenkillä valiten juoksun suunnan sairauden väännön mukaan.

Juoksen niin, että pään vääntyessä vasemmalle näen aina kauniit maisemat.

Hän piti sitä hienona asenteena ja uskoi juuri kuntoilun auttavan tässäkin sairaudessa.

TEKISIN TÖITÄ MIELELLÄNI

Tuli kyllä selväksi sekin, että vaikka on lomautettu tai työtön, niin sairauslomaa kannattaisi aina hakea.

Sitä jää helposti työttömänä ja varsinkin lomautettuna sairastamaan kotiin, vaikka ei ole työkunnossa.

Sairausloma kuitenkin helpottaisi ratkaisevasti kuntoutukseen tai myös työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä.

Sanoin, etten vielä haluaisi edes ajatella eläkettä, mieluummin tekisin vaikka osa-aikatöitä, jos niitä löytyisi.

Mieluiten kävisin työkyvyn kartoituksen, kuntoutuksen ja uudelleenkoulutuksen.

HARVINAINEN SAIRAUS

Torstain käynnistäni jäi kokemus, että kohtaamani virkailijat olivat tosi ystävällisiä ja empaattisia.

Kumpikin halusi kuulla tietoa dystoniasta ja sain kertoa sairaudesta molemmille rauhassa.

Asiat etenevät vain niin hiljaa, mutta ainahan niitä voi itsekin vähän yrittää vauhdittaa.

Kyllä avoimuus on avain kaikissa asioissa, myös dystoniassa.

Sen avulla löytyy aina uusia ihmisiä, joita kiinnostaa kuulla harvinaisesta sairaudesta.

Huomasin sen taas torstaina käydessäni asioita hoitamassa.

SAIRAUSLOMA TYÖTERVEYSLÄÄKÄRILTÄ

Perjantaina kolmannentoista päivän aamuna menin työterveyslääkärin vastaanotolle ja kerroin dystonian oireideni vaikeutuneen.

Hän kirjoitti minulle sairauslomaa ja kertoi, että kuntotustarvetta selvittävät neuvottelut ovat kohta edessä.

Työterveyshoitaja soittaisi minulle kun niiden aika olisi. Kiitin häntä asioiden hoidosta ja poistuin kirkkaaseen aamun auringonpaisteeseen.

Edessä olisi ilmoittelu sairauslomasta TE-toimistoon ja sairauspäivärahan hakemus Kelaan.

TE-TOIMISTON LEVYRAATI

Lähdin ajamaan kotiin ja olin noin puolessa välissä kun puhelin soi.

Ajoin auton tien sivuun ja vastasin. Kelasta soitettiin ja kerrottiin, että kuntoukseni hoitaakin vakuutusyhtiö Varma.

Kotona tein netin kautta ilmoituksen TE-toimistoon alkaneesta sairauslomasta.

Yhdessä kohdassa valitsin kohdan, etten ota kokoaikatyötä vastaan sairausloman aikana.

Ajattelin, että sairauslomalla, jolla on lääkärintodistuksen mukaan työkyvytön ei voi ottaa kokopäiväistä työtä vastaan.

Tein ilmoituksen ja katsoin sitten tietoni.

Niihin oli tullut ilmoitus, että en ole enää oikeutettu työttömyysturvaan koska en ota vastaan kokoaikatyötä.

Soitin TE-toimistoon kysyäkseni olenko toiminut oikein ja päädyin levyraatiin.


PELON HENKI VAANII VIRASTOISSA

Lohjan TE-toimiston musiikki ei ollut ihan niin hyvää kuin marraskuun komea kitarasoolo.

Ehdin kuitenkin muutaman biisin maksullista jytää kuunnella ennen kuin virkailija vastasi etunimellään.

Intimiteettisuojan varjelu tuntuu olevan vahva nykyisin. Merkillinen pelon henki elää suomalaisissa virastoissa.

Ehkä siihen on syynsä ja virkailijat saavat uhkailuja. Onhan monenlaista pahaa myös tapahtunut, joten persoonan salailu tuntuu ymmärrettävältä.

Ikävää kuitenkin on olla tekemisissä lähes nimettömien ihmisten kanssa. Olemme selkeästi menettäneet inhimillisyyttä yhteiskunnan toiminnassa.

Onneksi virkailijat useimmiten ovat ystävällisiä ja auttavaisia, kun heidän kanssaan keskustelee.

PENTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄ

Nytkin puhelimeen vastaava virkailija on ymmärtäväinen, kun kysyn tekemääni sairauslomailmoitusta.

Hän pohtii kuinka pystyisi purkamaan sen, jos en saa Kelalta sairauspäivärahaa. Hän pyytää minua kysymään asiaa Kelasta.

Sanon soittavani sinne ja palaavani asiaan jos en saa sieltä päivärahaa lääkärintodistuksella.

Soitan siis Kelaan ja päädyn uuteen jukeboxiin.

Alan kaivata Kelan musiikkiin Pentti Kurikan Nimipäivän lauluja, kuunneltuani aikani kehoituksia jättää soittopyyntö.

“KUKA MUU MUKA”

Lopulta puhelimeen vastaa virkailija, joka asiani kuultuaan neuvoo lähettämään hakemuksen päivärahasta ja liitteenä lääkärintodistuksen, niin he kysyvät tarvittaessa lisätietoja.

Soitan vielä liittoon, joka maksaa ansiosidonnaisen päivärahani ja päädyn seuraavaan levyraatiin. Olen tänään musiikin suurkuluttaja.

Toisaalta tämä alkaa jo olla räppiä, koska musiikin aina keskeyttää puhe.

Miesääni on kuin Cheek, joka kysyy “Kuka muu muka”?

TOMERAN VIRKAILIJAN SELKEÄT OHJEET

Pitkän kiekon kuunneltuani ja samat räpit siedettyäni saan virkailijan kiinni ja kysyn miten sairauslomalle jäädessä toimitaan ansiosidonnaisen hakemisessa.

Ystävällinen virkailija selittää tomeran tarkasti kuinka toimitaan ja kiitän häntä lopuksi selkeistä ohjeista.

Hän naurahtaa ja on selvästi tyytyväinen. Huomaan, että hyvää palautetta kannattaa aina antaa.

JYRKKÄ LAUSUNTO SÄIKYTTÄÄ

Menen nyt katsomaan tietojani TE-toimiston sivuilta ja huomaan, että tiedoissani on uusi lausunto.

Siinä lukee, etten ole oikeutettu työttömyysturvaan, koska en ota vastaan kokoaikatyötä.

Päätän vielä soittaa TE-toimistoon varmistaakseni, että kaikki on kunnossa.

Päädyn pitkästä aikaa musiikkikanavalle ja kuuntelemaan purkkapoppia.

Huomaan, että kappaleet ovat nuorekasta jytämusaa tai parhaassa tapauksessa maukasta kitarasooloa rokkihengessä.

JONOTUSMUSIIKKIIN VALINNANVARAA

Missä on vanha tanssimusiikki? Miksi näissä Kelan/Te-toimistojen/Liittojen/Sairaaloiden jonotusjukeboxeissa ei soi Olavi Virta, Kari Tapio tai Topi Sorsakoski.

Ovathan ne kuitenkin maksullista musaa.

Mielestäni näissä jonotuskidutusta harjoittavissa virastoissa tulisi olla mahdollisuus valita rockin lisäksi myös iskelmä, vanha tanssimusiikki ja gospel-musiikki.

Ykkösellä rockia, kakkosella räppiä, kolmosella tanssimusaa ja nelosella klassista.

Parin biisin jälkeen puhelimeen vastaa virkailija, joka ei sano edes etunimeä. Mietin hetken, että olenko edes ihmisen kanssa tekemisissä.

Pelkään, että nämä virastojen vastaajat ovat koneääniä, joihin on ohjelmoitu valmiit vastaukset.

Ainakin äänet kuulostavat konemaisilta.

EN OLE TEHNYT VIRHETTÄ, MUTTA...

Ystävällinen tämä persoonaton ääni joka tapauksessa on. Hän vastaa viiveellä päivääni ja ottaa tietoni ensimmäisenä.

Kysyn olenko tehnyt jonkin virheen, koska tiedoissani on tuo lausunto, ettei minulla ole oikeutta työttömyysturvaan.

Hän sanoo rauhoittavan selkeällä äänellä, etten ole tehnyt mitään virhettä.

Olen vain tehnyt valinnan, joka johtaa automaattisesti tuollaiseen lausuntoon.

Hän kertoo, että jos olisin valinnut työn vastaanottamisen sairausloman aikana, niin he eivät olisi silti tarjonneet työtä sen kestäessä.

Nyt minun täytyy käynnistää työn hakeminen uudelleen, kun sairausloma loppuu.

Saan myös kontolleni viiden päivän omavastuun käynnistäessäni työnhaun uudelleen.

TE-TOIMISTON SEKAVAT SIVUT

Opin päivän euron viisuista sen, että aina kannattaa soittaa ennen kuin tekee hakemuksia virastoihin.

Varsinkin TE-toimiston suomalainen ruletti on mielestäni pelottava, koska kysymys on toimeentulosta.

Olisikohan mitään mahdollisuutta saada noista TE-toimiston sekavista omapalvelu sivuista selkeämpiä.

Mielestäni myös itse tehdyt väärät valinnat pitäisi virkailijoiden pystyä muuttamaan.

Nyt sain sellaisen vaikutelman, etteivät he edes osaa tehdä näitä muutoksia.

VÄKIVALTAISEN TURVALLISUUDEN HARHA

Tuntuu, ettei näissä virastoissa oikein ymmärretä ihmisten hätää ja huolta. Ei ihme, että ollaan sitten niin pelokkaita, ettei edes nimeä uskalleta sanoa.

Niin arkoja, että käytäville tilataan vartijoita luotiliivit päällä pitämään huolta turvallisuudesta.

Ei ymmärretä, että tuollainen, rahalla ostettu turvallisuus perustuu aina väkivallan tuomaan harhaan.









4 kommenttia:

  1. Oletpa ollut viidakossa eksyksissä. Huh. Kyllä sairasta kyykytetään. Ei tuollaista voi ottaa muuten kuin huumorilla (kuten kirjoituksestasi näkyi), jos aikoo jaksaa elää eteenpäin. Plussaa ystävällisille, ja kiinnostuneillekin, virkailijoille.
    Toteaa ystäväsi välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Välläys!

      Olet oikeassa, huumori on otettava evääksi näillä retkillä. On ihan totta sekin, että asiointi oli ystävällistä kun lopulta pääsi virkailijan kanssa keskustelemaan.

      Sain hyvää oppia asioiden hoidosta. Sisua siinä tarvitaan, kun lähtee hoitamaan sairaana asioitaan. Kaikki virkakoneistoissa on viritetty niin, että työpaikan ja sitten työterveyshoidon kautta asiat hoituvat. Työtön ja lomautettu on selkeästi yhteiskunnassa heikommassa asemassa.

      Ystäväsi harzu

      Poista
  2. Minulla on täysin sama vaiva ja staattinen tai fyysinen työ kielletty kokonaan. Työterveyslääkäri oli todella asiallinen ja kirjoitti b lausunnon ja soveltumattomuuden näyttöpäätetyöhön. Myös peijaksen neurologit ja Hus Meilahden silmälääkärit hoitivat asiat mallikkaasti. Sitten paperit Ilmariselle ja myöntävä päätös uudelleen koulutuksesta. Ammatin löytäminen oli haastavampaa koska Ilmarinen torppasi suurimman osan liian raskaina ja sopimattomina. No sitten nuoriso ja vapaa ajanohjaaja koulun hyväksyivät ja nyt on ensimmäinen vuosi kohta takana ja puolitoista jäljellä. Raskasta oli kyllä virastojen kanssa asiaa vääntää mutta loppu hyvin kaikki hyvin, toivottavasti. TSEMPPIÄ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ana!

      Olipa mukava lukea viestisi siitä, kuinka asiasi ovat sujuneet niin kuin pitääkin. Rohkaiseva esimerkki minulle ja kaikille lukijoille. Voitit nuo vastukset, jotka minulla on vielä edessä, toivottavasti jaksan olla yhtä sinnikäs.

      Voimia opiskeluun ja onnea sitten uudessa työtehtävässä. Voihan hyvinkin olla, että tämä rankka sairaus lopulta koituu hyväksi, löysit uuden ammatin ja pääset työhön, jolla on merkitystä ja tarkoitusta.

      -harzu

      Poista