tiistai 10. maaliskuuta 2015

ELÄMÄN SIVUTIET


Reitti elämän läpi ei ole helppo. Se on enimmäkseen vaikea ja joskus tie vain vaikeutuu vaikeutumistaan.

Joku löytää vaikeuksien kautta valoonkin, toinen luovuttaa samassa tilanteessa.

Miten joku selviää on toisarvoista sen rinnalla, että hän yleensä selviää.

Tuomitsijat ja kivenheittäjät eivät halua koskaan tukea uhrejaan, he tapaavat vain arvostella tämän valintoja ja tekoja.

Kysymys on aina kuitenkin siitä, että uskaltaa kaikesta huolimatta elää rohkeasti oman elämänsä.

ELÄMÄN VALINNAT

Kaikille ei ole elämän valintojen edessä tarjolla tukea.

Elämän valinnat on tehtävä yleensä siinä vaiheessa, kun niistä ymmärtää vähiten.

Elämän valtateillä kaistat voivat vaihtua nopeastikin. Päätös voi olla oma, liian nopeasti ja vähillä perusteilla tehty.

Valinta, jota koko loppuelämänsä katuu.

Toisinaan voi myös kiittää nopeaa ja vaiston sanelemaa valintaansa.

On onnellinen, että kaarsi kahville ilman  sitä väsyneenä tekemäänsä yltiöpäistä ohitusta.

ITSE VALITUT REITIT

Aina ne valinnat eivät kuitenkaan ole itse päätettyjä.

Elämän kaistat vievät joskus sairauden kivisille poluille, toisinaan kateuden mutkaisille teille, joskus katkeruuden suolaisille erämaareiteille.

Niitä pohtiessa, tulee mieleen, että sairautta lukuunottamatta reitit ovat usein omavalintaisia.

Jokainen, tai ainakin lähes jokainen on jotain näistä reiteistä taivaltanut.


ONNELLINEN HETKI

Sairauden kivikkoisen polun opetus on usein pienten hetkien onni.

Oppi elämän pienten onnen hetkien arvosta on iso opetus.

Sairauden tiellä sen on moni tenttinyt.

On oppinut, että vähäinenkin huojennus, helpotus, joka normaalissa elämässä on mitätön ja arvoton itsestäänselvyys, saa sairauden kurimuksessa onnen leiman.

Sairauden tiellä onnellinen hetki on kivuton hetki.

VÄÄRÄN VALINNAN UUVUTTAMA

Monet muut väärät reitit, jotka saa itse valita, ovat todella raskaita taipaleita.

Kateuden tai katkeruuden reitille voi erehtyä omasta tai toisten syystä. Aina ei saa sitä mitä tilaa.

Toisinaan saa sitä mitä toinen tilaa.

Voi kuitenkin valita tavan suhtautua epäoikeudenmukaisuuksiin joita elämä toisinaan heittää eteen.

Voi valita väärän reitin ja ajaa kaiken kokemansa jälkeen itsensä eksyksiin ja uuvuksiin.

KOSTOISTA SULOISIN JA ONNELLISIN

Elämä on raakaa ja epäoikeudenmukaista enimmäkseen. On vain opittava elämään siitä huolimatta.

Vääryydentekijät jatkavat juhliaan ja kiusatut ajavat väärillä reiteillä itsensä uuvuksiin.

Usein ihminen selviäisi vähemmällä, jos osaisi antaa olla, pystyisi ohittamaan ja unohtamaan.

Lopultakin onnellisuus on sitä, että kaikesta kokemastaan huolimatta pystyy elämään omaa elämäänsä.

Oma onnellinen elämä on paras mahdollinen kosto.

Se tehoaa kaikkiin, eikä tee silti väärin kenellekään.

On opiksi myös väärintekijöille.


KILTTI IHMINEN KATKERUUDEN TIELLÄ

Kiltti ihminen taipuu helposti toisten tahtoon, tekee mielellään oikein ja odottaa sitten samaa toisilta.

Toiset ottavat kiltin ihmisen palvelut mieluusti vastaan elämän bonuksina.

Oma puoli jää heiltä kivutta sitten hoitamatta, moni ei edes halua olla kiltti kuin kipeänä.

Kiltti ihminen, joka venyy ja uskoo lupauksiin, vaikka toistuvasti tulee petetyksi pettyy lopulta.

Kiltti ihminen kääntyykin kokemiensa pettymysten jälkeen helposti katkeruuden tielle.

PALUU LÄHTÖREITILLE

Lopulta hän kuitenkin huomaa, pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen, ettei niiden teiden päässä ole muuta kuin tietyömaa.

Ne ovat keskeneräisten ihmisten yritys selvitä elämänsä ongelmista kiltimpien siivellä.

Elämän kiertotie vie kiltin ihmisen parhaassa tapauksessa, ehkä jotain oppineena takaisin lähtöreitille.

ONNEN POIKKITIE

Onneen ei ole, eikä tule olemaan oikotietä.

On vain huomaamaton liittymä, kapea kaista, epämääräinen sivutie.

Syrjään valtaväyliltä, loputtomilta kilparadoilta ja turhan tavoittelulta vievä poikkitie.

TEKSTIIN ON MENTÄVÄ SISÄLLE

Saan blogiini usein otsikon tai ajatuksen jota pohdin lenkillä tai muuten. Lopulta  sanat kuitenkin tulevat vasta tekstin sisällä.

On mentävä suoraan sinne, mistä haluaa puhua.

On itse koettava kaikki se, mistä haluaa kirjoittaa.

Muuten teksti on pelkkää esitelmää.

Ehkä viisastakin, mutta silti vierasta kirjoittajallekin ja ulkopuolista.

MITÄTÖN SIVUPOLKU

Elämä tarjoaa jatkuvasti valintoja, joku kaista on aina tarjolla, aina vieressä, aina ohi ajettavissa.

Toisinaan sydän antaa vihjeen oikeasta valinnasta, joskus mitätön sivutie katoaa maisemaan.

Vasta myöhemmin tajuaa, että se mitätön sivupolku olikin onnen kapea kaista! 


PÄÄSYLIPPU ONNEN HETKEEN

Onni on usein lapsenmielinen kokemus ja ilo, on onnea saada olla hetken lapsi.

Aikuisuus tuo siihen onneen tietoisuuden ja ymmärryksen, harvoin se lisää onnea, pikemminkin usein latistaa hetken.

Riemu on kuitenkin jokaisen oikeus.

Moni aikuinen maksaa kalliin pääsylipun saadakseen erilaisissa katsomoissa kokea sen, minkä kerran lapsena koki ilmaisena onnen hetkenä.

Saadakseen huutaa, hyppiä ja kokea yhteisen riemun tunteen, luvallisen julkisen lapsenmielisyyden.

"Nyt huudetaan!”

Niissä hetkissä on onnen salaisuus, kuka ne huomaa.

LEIKKIMIELELLÄ LUOVIMMILLAAN

Onko tämä sitten ikäkysymys? En usko siihen, ennemminkin asennekysymys.

Uskon itse, että kysymys on ennemminkin menettämisestä ja uudelleen löytämisen riemusta.

Oikeasta asenteesta, joka voisi viedä niihin kokemuksiin aikuisenakin.

Puuhastelu ja leikkiminen on aina ollut lapsen työtä, mutta kyllä ne aikuisenakin voi löytää ja kokea.

Leikkiminen on ihmiselle terveellistä. On jopa todettu, että ihminen, tehdessään työtä leikkimielellä on luovimmillaan.

ONNEN ONKIJAT

Onni on lyhyt sana, vain neljä kirjainta. Onkohan toista niin lyhyttä sanaa, jonka puitteissa on myyty kaikkea mahdollista.

Kaikkihan me lopulta olemme onnen kalastajia.

Olemme onnen onkijoita kaikki tyynni!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti