keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

ELÄMÄN LUOPUMISET


Kipu lähtee poltteena käsivarresta, nousee olkaan ja liikkuu niskaan, leviää siitä kaulan alueelle ja kohoaa päähän.

Dystonia säteilee olkavarteen ja siksi kipu on kädessä, ajattelen niin, enkä halua tunnustaa dystonian olevan leviämässä.

On vielä pimeää ja katson kännykästä kellon olevan kohta puoli kolme.

Olen herännyt ehkä kipuun ja tyynyä vasten kouristuneen pään jännitteeseen.

RIKOIN PIHATÖISSÄ SELKÄNI

Dystoniakipu ei ole yhtä kovaa kuin hermosärky, jonka välilevynpullistuma aiheutti minulle vuosia sitten.

Sitä kipua ei oikein kestänyt, oli vain siedettävä ja toivottava, että se ajan oloon paranee.

Ja paranihan selkä sitten muutamassa kuukaudessa.

Nyt siitä on jo kymmenisen vuotta aikaa, eikä selkäkipu ole palautunut.

Rikoin selkäni silloin pihatöissä täysin omasta syystäni.

Nostin liian suurta taakkaa ja selän välilevy luiskahti.


SIIRSIN MONTA ASIAA KERRALLA

Pikku pihahomma piti tehdä päivän päälle ja pyykkiteline siirtää uuteen paikkaan.

Homma näytti helpolta tehdä saunaa lämmittäessä.

Ajattelin siirtää vain pyykkitelineen, mutta siirtyi siinä samalla muutakin.

Siirtyi selän välilevy, kesäloma, lomamatka ja minä siirryin sairaslomalle.

Siirtyi tosin pyykkitelinekin sen suunnitellun viisi metriä.

SAUNA LÄMPIÄMÄÄN JA HOMMIIN

Eihän tuo isolta työltä aluksi näyttänyt. Yhden putken teline, hieman vinossa vielä.

Odotti siirtoa, kuin pisan kalteva torni kaatumista.

Kaivaisin lapiolla hieman, kiskaisisin irti, siirtäisin uuteen paikkaan ja laittaisin vielä suoraan.

Suunnitelma oli selkeä ja kävin varmana laittamassa saunan jo lämpiämään.

En tiennyt, että pyykkiteline oli istutettu siihen kantamaan pyykit ja kestämään vähintään maanjäristyksen.

KIVIÄ KUKKAPENKKIIN

Aluksi homma näytti normaalilta hikiseltä puutarhatyöltä. Kiviä oli kerätty putken ympärille tueksi.

Aluksi pieniä ja pyöreitä, kauniita koristekiviä kukkamaalle, sitten isompia, kulmat pyöreinä ja sileinä.

Köyrin niitä ylös ja pyöräyttelin reunalle yksitellen.

Pyykkiteline ei kuitenkaan inahtanutkaan.


PYYKKITELINE SOJOTTI TAIVAALLE

Selkä oli kumartelusta ja kivien nostosta kipeänä. Pyykkiteline kuitenkin sojotti kaivannon pohjalta kohti taivaita, kuin muuttuvaa maailmaa uhmaava muistomerkki.

Ihaillen ihmettelin sen jämeryyttä ja hievahtamatonta asennetta.

Iskin lapioni putken juureen ja sillä hetkellä ymmärsin syyn.

Pyykkiteline oli upotettu aikoinaan sementtisaaviin.

JÄRJETÖN SISU

Järki sanoi, että,kannattaisi katkaista juuresta pyykkitelineen putki ja haudata sementtisaavi mullan alle.

Liian lyhyeksi jääneeseen putkeen voisi sitten hitsata jatkon, tai viedä sen metallikeräykseen ja ostaa uuden.

Olin kuitenkin sisukas suomalainen ja päättänyt siirtää pyykkitelineen.

Aioin siirtää sen saaveineen päivineen.

Niinpä aloin kaivaa sementtisaavia esiin.

VOITON HINTA

Lopulta saavi oli joka puolelta niin irti, että koko pyykkiteline liikkui hieman.

Raskas se kyllä oli, enkä jaksanut sitä nostaa ylös.

Selkääkin vihlaisi aina väliin ilkeästi.

Keinauttelin saavia ja asetin kiviä sen alle. Sain saavin sillä tavoin vähitellen nousemaan ylemmäs.

Lopulta kiskaisin sementtisaavin ylös ja pyykkiteline rojahti kyljelleen nurmelle.

Minä hyppäsin saavin päälle ja päästin kunnon tartsanhuudon.

Olin voittaja, mutta selkääni särki.

Pyöritin pyykkitelineen uuteen paikkaan, kaivoin sille kuopan ja keikautin saavin pohjalle.

Siinä se teline on tänäänkin, enkä aio sitä enää ikinä siirtää.


VAKAVA VÄLILEVYNPULLISTUMA

Seuraavana aamuna en päässyt vuoteesta ylös selkäkipujen vuoksi. Hermosärky oli hirvittävä ja konttasin olohuoneeseen hakemaan kourallisen särkylääkkeitä.

Koko kesä menikin sairauslomalla kipujen kourissa. Kävin magneettikuvissa, joissa todettiin vakava välilevynpullistuma.

Suuri prolapsi roikkui nikamien välistä ja näytti kieleltä, joka irvaili uholleni pyykkitelineen siirrossa.

LEIKKAUS OLISI EDESSÄ

Työterveyslääkäri lähetti magneettikuviin ja nähtyään suuren prolapsin nikamien välissä oli sitä mieltä, että leikkaus olisi edessä.

Hän ei ollut ennen nähnyt vastaavan kokoista ja uskoi ortopedin määräävän leikkaukseen.

Ortopedi oli kuitenkin asiasta eri mieltä.

Hän sanoi välilevynpullistuman kyllä paranevan ajan oloon ja antoi lähetteen fysioterapiaan.

SELKÄVAIVAT OPETTIVAT KUNTOILEMAAN

Ortopedi oli täysin oikeassa. Selkä parani hiljalleen, eikä ole enää vaivannut kuin satunnaisesti.

Aloitin siihen aikaan myös säännöllisen liikunnan fysioterapeutin kehoituksesta, lähinnä lenkkeilyn.

Ortopedi sanoi, että jo kävely vahvistaa selän tukilihaksia merkittävästi.

Pidin kuitenkin enemmän juoksusta, joten aloin harrastaa sitä.



NOSTAMISEN NYRKKISÄÄNNÖT

Myöhemmin, kun selkäni on kipeytynyt, niin vika on ollut omani ja usein liian nopeasta nostosta johtuva.

Fysioterapeutti antoi ohjeen keskittyä jokaiseen nostoon kunnolla.

Hän kehoitti vetämään rauhallisesti henkeä, jännittämään vatsalihakset ja välttämään nostossa kiertoliikettä,

Ohjeet ovat mielestäni toimineet hyvin, aina kun olen niitä muistanut noudattaa.

SAMA ORTOPEDI TUTKI DYSTONIANI

Mielenkiintoinen yhteensattuma oli, että sama ortopedi, joka hoiti selkäni kuntoon, tutki myöhemmin ensimmäisen kerran minua myös dystoniaoireideni vuoksi.

Niissä tutkimuksissa hän ei löytänyt näkyvää syytä siihen, miksi päätäni veti vasemmalle autolla ajaessa.

Lopuksi, kun tein lähtöä vastaanotolta, hän kehoitti minua säätämään autoni istuinta.

SÄÄDIN AUTON ISTUINTA

Luottamukseni tähän ortopediin oli niin vankka, että ajattelin vaivan tosiaan voivan johtua väärästä istuma-asennosta.

Ajattelin, että jos niin pätevä lääkäri ei löytänyt syytä vaivaani, niin ei sitä toinenkaan lääkäri löytäisi.

Niin säädin autoni istuinta ja kipuilin vääntyvän pääni kanssa vielä vuoden verran.


ORTOPEDIN KOEPONNISTUS

Lopulta vaivat kuitenkin pahenivat, pää vääntyi voimakkaammin ja alkoi tuntua myös yövuoteella. Oli mentävä uudelleen lääkäriin.

Työterveyslääkäri tutki minut ja havaitsi olkapäässä lihasjännityksen aiheuttamaa kovettumista.

Olin yrittänyt korjata pään virheasentoa, siitä syystä olkani oli koholla.

Työterveyslääkäri luki ortopedin tutkimuksen ja totesi, että ortopedi on nyt koeponnistettu, kokeillaan seuraavana fysiatri.

Tämä tekikin diagnoosin servikaalisesta dystoniasta pelkillä työterveyslääkärin oirekuvauksilla.

Ensi heinäkuussa siitä diagnoosista tulee kuluneeksi kaksi vuotta.

Oireita on ollut vajaa viisi vuotta.

AAMUYÖN RAAKA PEILI

Kipu nousee olkavarresta niskaan ja siitä ylös, muuttuu polttavaksi, asettuen pään ja niskan juureen.

Pää kouristuu niin voimakkaasi tyynyä vasten, että päätän nousta ylös.

Kello on vähän yli puoli neljä. Menen keittiöön ja laitan kahvinkeittimen päälle.

Peili on raaka näin aamuyöllä, mutta onneksi dystoniani oire on armollinen eikä anna katsoa.

Pää vääntyy vasemmalle, kääntyy kuin häveten näkymää.

Servikaalisesta dystoniasta on sentään jotain hyötyä. Ei pysty katsomaan itseään peilistä.


PIAN KAIKKI ON OHI

Mietin siinä pää sivuttain peilin edessä, että miten minusta tuli tällainen?

Missä vaiheessa se notkea ja nopea kaveri muuttui tällaiseksi.

Se sama kaveri, joka piti itseään niin urheilullisena.

Ajattelen siinä aamuyönä peilin edessä, että kaikki on mennyt elämässä nopeasti ohi.

Pian tämäkin on ohi, pian kaikki on ohi.

KAIKKI JÄÄ KESKEN

En ole taipuvainen itsesääliin, olen enemmänkin utelias ja haluaisin nähdä tarinan loppuun asti.

Olen kiinnostunut siitä miten oma tarinani päättyy, haluaisin nähdä loppujakson.

Luultavasti se jää kuitenkin kesken, kuten kaikki elämässä aina jää.

Elämä on ihmistä suurempi tarina, joka jää kaikilta kesken.

Elämän lopputekstit eivät pyöri ruudulla, ne kirjoitetaan kiveen.

LUMI MAASSA

Maa on valkoinen, lunta on satanut iltayöstä lisää ja nyt se sulaa hiljalleen.

Vesi tipahtelee räystäistä tasaiseen tahtiin.

Unohduksen lumet satavat ja sulavat aikanaan. On vain oltava kärsivällinen.

Aamuyöllä kun heräsin, näin mieleni kuvissa muiston lapsuudesta.

HAUKKUVA LINTUKOIRA

Olimme unikuvassa kesämökillämme, joka sijaitsi karussa, suurten ikihonkien kehystämässä niemessä.

Isälläni tapasi olla aina lintukoirana suomenpystykorva, joita hän käytti myös näyttelyissä. Niistä hän kasvatti haukkuvia lintukoiria.

Tuo koira, joka unen rajoilla tuli mieleeni, oli todella kaunis yksilö.

Sen punertava turkki oli tiheä ja lämmin.

KOIRA KIVELLÄ

Koira oli kaunis ja muistan hetken, jossa sen kauneus jäi mieleeni elävästi.

Lähdimme veneellä verkoille ja jätimme koiran mökin rantaan. Soudimme kauemmas, mutta se juoksi rantoja myöden perässä.

Veteen se ei kuitenkaan halunnut tulla. Nousi vain lopulta kivelle haukkumaan lohduttomana.

En koskaan unohda sen kaunista turkkia ja uljasta asentoa ruskametsää ja ikihonkia vasten.

KOIRA PURI NAAPURIA

Koira oli jostain syystä kaikille vieraille vihainen, vaikka meille perheenjäsenille se olikin lempeä.

Kerran, kun naapuri tuli meille käymään isä sitoi koiran hihnasta kiinni, ettei se kävisi sedän päälle.

Naapurin setä oli kuitenkin itsevarma luonne, ja meni silittämään pystykorvaa, niin että se puraisi ojennettuun käteen.

Keittiössä näin sedän verisen käden, johon käärittiin pyyhe. Sen jälkeen en nähnyt kaunista suomenpystykorvaamme.

ELÄMÄN LUOPUMISET

Muistan kuitenkin aina sen lohduttoman haukun yksin rannalla.

Näen silmissäni pystykorvan kauniin punaruskean turkin ja uljaan asennon.

Näen sen seisomassa harmaalla kivellä, katsomassa loittonevaa venettä.

Näen mieleni kuvassa elämän luopumiset.

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti