torstai 26. helmikuuta 2015

SÄRÖ SIELUSSA



Meissä kaikissa on särö. Elämän kolhu. Kipeä kohta, johon sattuu toisinaan jo pelkkä katse.

Missä se särö tuli, särö jonka ote on jossain menneessä. Särö, jonka kautta voimat ja lämpö aina valuvat pois.

Tulee kylmä ja pelokas olo, epävarmuus valtaa mielen.

Luuli jo paatuneensa, aikuinen ihminen. Oli mielestään ehyt ja kestävä, oppinut puhumaankin siitä säröstä.

Osasi avautua luotetuille, antaa tuskan tulla ulos.

Enää ei antaisi otetta sille särölle. Ei päästäisi niskan päälle.

SÄRÖN LÖYTÄÄ SATTUMALLA

Sitten se oli siinä taas yllättäen. Iski heikolla hetkellä ja löysi heti särön. Satutti ja avasi vanhat haavat.

Tiesi mitä teki ja teki sen tietoisesti. Ja kuitenkin vaistonvaraisesti.

Ihminen löytää aina heikon kohdan. Kyllä sen itsekin toisesta löytää.

Oman särön löytää usein vain sattumalta.

Säröön sattuu ja silloin muistaa, että sen olikin joskus piilottanut.

Särönsä löytää sattumalla.


PATTERIN ÄÄNISTÄ JONOTUSÄÄNI

Tilasin talven alla uuden patterin vanhan talomme keittiöön. Olin tavannut ostaa  aikaisemmin lämmittimet kauppareissuilla halpamyymälöistä.

Yleensä ne kestivät vuoden pari, jos edes sitäkään.

Varsinkin Lexa-merkkiset patterit ovat olleet eräänlaisia grillin ja kylmentäjän välimuotoja.

Koska ne olivat halpoja, ostin niitä muutaman kotiin takavuosina.

Yksikään niistä ei toimi enää kunnolla, vaikka ovat päällepäin kyllä siistejä.

Lexa-patterit lämpiävät nopeasti, kun ne panee päälle, paukahtelevat, naksuvat, riksahtelevat ja pulpahtelevat.

Voihan se olla tietysti rentouttavaakin, jos pitää sitä vaikka musiikkina. Tosin yöllä sitä voi myös herätä kuuntelemaan.

Mielestäni siitä puuttuu unettava rytmi.

Lexa-patterin äänet sopisivat johonkin virastoon jonotusääneksi. Lämpö nousisi nopeasti.

Mielenkiintoisia ääniä voi lämmittimessä liikkuva öljy saada aikaan.

“KÖYHÄN EI KANNATA MENNÄ HALPAAN”

Lexa-pattereiden termostaatti ei kauaa toiminut, jos toimi ollenkaan. Voi olla, että ne siksi olivatkin halpoja.

Patterit kuumenivat polttaviksi, eivätkä menneet pois päältä kuin hieman säädintä liikuttamalla.

Niitä oppi vaistomaisesti virittelemään.

Hiljalleen Lexat siirtyivät poistoon, yksi toisensa jälkeen.

Vanha sanonta “köyhän ei kannata ostaa halpaa”, piti paikkansa.


GRILLIN JA VIILENTIMEN VÄLIMUOTO

Päätin Lexojen opettamana ostaa tällä kertaa hieman kalliimman mallin ja tilasin sen netistä. Lähetyskulutkin olivat ilmaiset.

Lexa-lämmittimet olivat liikkuneet yksi toisensa jälkeen autotalliin odottamaan kaatopaikalle pääsyä ja talven pakkaset painoivat päälle.

Yksi urhea Lexa-patteri vielä grillasi keittiössä. Lämmitys siinä toimi, kunhan muisti, ettei termostaatti toimi.

Tästä syystä oli pakko säätää patteri yöksi pienelle. Aamulla olikin sitten tosi viileää.

Onneksi uusi, kallis ruotsalainen patteri saapui nopeasti ja tuotiin kotiin asti.

Ystävällinen kuljettaja oli kantanut pahvilaatikon autotalliin ja kotiin tultuani vein sen sisään.

SÄRÖ UUDESSA PATTERISSA

En arvannut, että siinä uudessa kalliissa patterissa olisi särö. Paketti ei sitä mitenkään paljastanut. Sisällä vahvat styroxit vielä.

Vasta jälkeenpäin huomasin laatikon yhden kulman olevan vähän rutussa.

Pahvilaatikko oli varmaan lipsahtanut käsistä, tai pudonnut trukin lavalta. Ei luultavasti mitenkään tavatonta.

Netistä tilataan nykyisin paljon tavaraa ja laatikot liikkuvat lennokkaasti.

Avasin pahvit, kiinnitin ruuvit ja asensin lämmittimen seinään.

Vilkaisin ohjekirjasta termostaatin kokeilun ja juuri kun aioin kiinnittää pistokkeen paikalleen, huomasin sen.

Näin särön siinä uudessa kalliissa patterissa.

Yksi patterin kulma oli taipunut mutkalle seinää kohti.

SISÄISET SYYTTÄJÄT HERÄSIVÄT

Nätti taive, kuin muotoilijan vääntämä logo, jota en paikalle asettaessa edes huomannut.

Maali oli lohjennut siitä öljykennoon asti.

Huomasin kuitenkin, ettei itse patteri ollut vaurioitunut, joten kiinnitin reippaasti töpselin.

Särö näytti alkuun silmissä pahalta, se suorastaan kirkui seinältä.

Julisti minulle kuin suuri juliste, että taas sinulla meni hommat pieleen.

“Tekisit nyt edes valituksen, niin voit saada alennusta tai vaikka lahjakortin”, kuulin sisäisen syytöksen.

“Minä lähettäisin takaisin ja vaatisin uuden tilalle”, tokaisi ääni vanhalta mielen kelanauhurilta.

TASAISEN SULOISTA LÄMPÖÄ

Minua harmitti ja olin jo lähettää lämmittimen takaisin.

Paketointi ja lähettäminen olivat kuitenkin iso työ, joten annoin olla.

Parin yön jälkeen huomasin, että säröstä huolimatta patteri toimi loistavasti.

Lämmitin oli laatutyötä. Lämpö levisi tasaisena ja patteri toimi äänettömästi. Termostaattikin hoiti hommansa varmasti.

Jostain syystä alkuun kirkuvan räikeä särökin alkoi hiipua silmistä.

Ajattelin ostaa jossain vaiheessa patterimaalia ja paikata kohdan.


SÄRÖ ON JO UNOHTUNUT

Nyt uusi patteri, pienestä säröstään huolimatta on sydäntalven pitänyt keittiön tasaisen lämpimänä.

Lämmitin on tehnyt työnsä paljon paremmin kuin aiemmin kaksi halpaa ja epäkuntoista patteria.

Säröä ei oikeastaan enää muistakaan.

Nyt esiin ovat nousseet ne todelliset tarpeet minkä vuoksi lämmittimen ostin.

Oikein toimiva termostaatti, lämmitys ja äänettömyys.

VAIN EHYT JA NAARMUTON KELPAA

Mietin, että toisinaan tulee arjessa kohdistettua liikaa huomiota säröihin.

Kaiken pitäisi nykyisin olla ehyttä ja naarmutonta, uudenkiiltävää tai karheaa.

Vanhassa omakotitalossa tosin kaikki uusi vaikuttaa oudolta.

On parempi, että siinä on särö, niin se sopii hyvin kalustoon.


SÄRÖINEN SIELU

Miten ihmisen katse aina löytääkin sen särön.

Ei millään muista, että inhimillinen lämpö on tärkein. Siinä on elämän salaisuus.

Särötön sielu olisi pelottavin kohdata elämässä.

Vain rikki mennyt sielu tunnistaa säröt, osaa ymmärtää ja odottaa.

Antaa vaikeiden hetkien olla ja mennä, huokeammat tulevat aina aikanaan.

“HYVÄSSÄ ON AINA VIKA”

Säröllä leimattu ei leimaa sillä koko persoonaa. Ei nimeä säröistä sielua heti epäonnistuneeksi.

Antaa elämän kylmien tuulien selvittää. Odottaa pakkaset ja arjen viimat.

Tuntee silloin, kuinka säröinen sielu osaa vastata lämmöllä lämpöön.

Kuittaa ymmärryksen ymmärryksellä.

On lähellä vielä sittenkin, kun pintakiiltoa etsivät jo menivät.

Säröinen sielu on kuin se rikkinäinen patteri.

“Pieni vika hyvässä pitää aina olla”, tapaa eräs ystäväni sanoa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti