torstai 5. helmikuuta 2015

RATKAISEVA VALINTA



Elämä on valintojen pitkä ketju. On ollut aina sitä, perustuu valintoihin ja pysyy sellaisena.

Harkittua ja pohjaan asti punnittua, seurausten painoa arvioivaa, kohdattavien miettimistä.

Enimmin osin summan mutikassa, hetken hutikassa valittua. Sattuman kauppaa ja seurausta hutaistuista valinnoista.

Elämä on monelta osin vahingon jatkumoa.

PIENI VALINTA

Toisinaan kaikki on harkittua, valinta tehdään pitkän pohdinnan jälkeen. Kaikki  on mitattu ja laskettu. Jokainen siirto harkittu.

Pieni valinta siinä seassa ei paljon vaikuta, ajattelee. Ottaa löysin rantein, antaa vaistojen viedä, menee vapaalla.

Sitten juuri se pieni, vähäinen valinta muuttaa elämän.

Joskus pahempaan, toisinaan parempaan. Pieni, vähäinen valinta.


HÄN VALITSI VAIKEAMMAN

Eräs vanhempi mies kertoi ojittaneensa vuosia sitten suota kaukana metsäisen taipaleen takana. Kone oli saatu sinne vaivoin.

Työ oli yksinäinen urakka ja sen olisi voinut huitaista nopeastikin. Tehdä vain ja lähteä. Nuori mies ja kiire kotiin.

Hän valitsi kuitenkin toisin. Päätti valita vaikeamman tien. Päätti tehdä hyvää jälkeä. Niin hyvää kuin osasi.

Teki työnsä yksin siellä korvessa, teki sen niin hyvin kuin kykeni. Teki itseään kunnioittaen, vaikka kukaan ei nähnyt.

Teki niin, että kehtasi katsoa työnsä jälkeä vielä poistuessaankin.

KAIKKI NÄKIVÄT TYÖN JÄLJEN

Vuosikymmeniä myöhemmin hän sattui sattumalta seudulle, jossa nuorena työuraansa aloitteli.

Päätti ajella entisen työmaansa suunnassa ja huomasi yllättäen uuden tien menevän sen aikoinaan ojittamansa suon halki.

Kaikki oli nyt jokaisen ohikulkijan silmissä. Työn jälki hiveli vieläkin silmiä.

Oli hyvä mieli, että silloin teki parhaansa, vaikka kukaan ei nähnyt.

Nyt hyvin tehty työ oli tullut kaikkien nähtäväksi.

Hän oli tyytyväinen, että teki oikean valinnan.


VALINNAT TULEVAT AINA ESIIN

Mikä sai hänet tekemään tuon valinnan. Kukaan ei olisi vaatinut häntä tekemään työtä niin.

Hän olisi voinut valita toisin, eikä kukaan olisi sitä huomannut ennen tien tekemistä.

Valintojen merkitys tulee usein esiin vasta myöhemmin. Vasta kun kaikki on jo ohi.

Siinä vaiheessa valinta on tietysti aina helppo arvioida ja selitellä.

Parhaansa yrittäneen ei tarvitse.

KERRAN VIELÄ VALINTA

Toisinaan suurikaan valinta ei elämää isommin hetkauta. Kaikki näyttää jatkuvan kuin ennenkin.

Luulee, ettei mikään muutu. Ei näe muutosta koska teki valinnan olla näkemättä.

Muutokset ovat niin hitaita, että ne huomaa vasta viiveellä ajan viivalla.

Valinnan siirtäminenkin on valinta.

Valinnoista ehkä vaikein, koska se on tehtävä monta kertaa, aina uudelleen.

Päivästä toiseen, valinnan siirto toiseen.

Kerran vielä, jonain päivänä sen teen, on valintojen juuri.

Valinta, joka tehdään aina uudelleen.

Valinnan vapaus on iso asia itsessään.


ELÄVÄT UIVAT VASTAVIRTAAN

Valinnoilla on merkitystä vain jos niitä tekee. On lopulta aina helpompi olla valitsematta.

Antaa toisten valita, menee joukon jatkona, valuu virrassa ja seuraa vahvempien tahtoa.

Elämän virta on täynnä valittavia ajelehtijoita.

Vastavirtaan menevät vain elävät.

Ne jotka uskaltavat valita vaikeamman reitin.

Valinta elää vaatii uskallusta.

On tartuttava oljenkorteen jos sitä tarjotaan.

SEURAAVA VALINTA

Jokainen uloslähtö on valinta. Autoon istuminen tietoinen riski, kotiin jääminen valinnoista vaarallisin.

Pelon numero on aina tuntematon.

Riskitöntä elämää ei ole.

Harkittu riski on parempi kuin valinnan välttely.

Dystonia, tai mikä tahansa sairaus vaatii myös valintoja.

Jokainen sairaus vie ihmisen etsimään ratkaisuja.

Ajattelemaan niitä valintoja joita vuosia ehkä vältteli.

Vie tutkimaan ja miettimään oman elämän valintoja.

Pohtimaan ja etsimään ratkaisuja.

Tekemään päätöksen, joka voi olla se vältetty valinta.




15 kommenttia:

  1. Jäin hiljaisena miettimään viimeistä kappalettasi. Olen ollut kanssasi tervastulillasi niin monta kertaa, että alan tuntea Sinut, Ystäväni, aika hyvin.

    Joku voima vie minua vastaamaan Sinulle. Mutta tunnen kykenemättömyyteni, en voi tehdä ratkaisuja puolestasi. Ratkaisujesi teossa muista kuunnella myös itseäsi.

    Itse olen ollut harvinaisen pahasti sairaana toista viikkoa. Tarjotun antibiootin käytöstä hain toisen ja kolmannenkin mielipiteen. Yksi "ei" ja kaksi "jaata", joista toinen "jaan" sanoja antoi myös perusteluja. Tämä auttoi ratkaisuni tekemisessä.

    Ensi viikolla olisi ollut jotakin haluttavaa. Toiveikkuus ja epätoivo vuorottelivat joka päivä ja yö. Lopulta tämä tauti teki itse ratkaisun, se kestää niin kauan, että toivotusta tapahtumasta poisjääminen on lähes sataprosenttisen varma.

    Täällä on nyt taivaalla valoilmiö: aurinko kirkastaa hohtaviksi kuusten lumiset yläoksat. Toivottavasti se sama valo loistaa myös Sinulle.

    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni Välläys!

      Monta yhteistä hetkeä tervastulilla olemme todella istuneet. Nokipannu on kuohahtanut kahvintuoksut monta kertaa ja järvituuli puhaltanut savujaan kohti rantatörmän ikihonkia.

      Olen kulkenut kanssasi höyrylaivalla isäsi mukana, "araratin" kaskirinteillä messejä maistellen ja suon halki autiotorpalle tarpoen. Monta matkaa olen kanssasi tehnyt. Paljon oppinut.

      Toivon valo loistakoon sydämiimme. Tuokoon sinne sitä ajatonta viisautta, jolla tarinasi ja muistosi on maalattu, sillä aidolla itse kaivetulla ja tehdyllä punamultamaalilla.

      Uusin tarinasi puiden istutuksesta oli mielenkiintoinen ja luin sen heti. Olen onnellinen, että tapasimme tämän sairastamamme dystonian ja vertaistuen keskustelujen kautta.

      On hyvä tietää, että kaikki asiat, joita meille tapahtuu, vaikeatkin, jopa sairaudet, sisältävät myös tällaisia, elämää rikastuttavia tapaamisia.

      Ystävän voi kohdata tälläkin tavoin.

      Kiitos Ystävyydestä Välläys!

      -harzu

      Poista
    2. Täällä ollaan vielä hengissä, ei täysissä ruumiin ja varsinkaan sielun voimissa. Neljä viikkoa tautia tulee täyteen kahden päivän päästä.

      Valintoja olen tehnyt edelleen taudin aikana, jättäytymällä välillä ilman antibioottia ja kieltäytymällä minulle sopimattomasta uudesta antibiootista. Olen kysynyt toisia ja kolmansia mielipiteitä, otanko antibiootin lievehaittailmiöineen vai taudin pahenemisen. Eilen tein päätöksen itse aloittaa taas saman antibiootin jota jo söin yhden kuurin. Tänään sain sitten kaupungissa käydessäni varmistusta päätökselleni, olen oikealla tiellä ja sain lisälääkkeitä.

      Tauti on ollut tutkimustyö siitä, miten pitkäaikainen sairastaminen ja valvominen vaikuttavat ihmiseen. Olen kiukkuinen äkäpussi, kumppani on saanut sen tuta ja kaupungissakin saivat lääkäriaseman virkailijat kokea sen. Olen erakoitunut. Ympäröivä maailma on kutistunut. Henkinen puoli on täysin rappeutunut. Ei ole enää sanoja, ei lauseita, maalailuja eikä kertomuksia. Yön hiljaiset tunnit ja varsinkin viikonloput ovat kestämättömän pitkiä. Silloin tuntee itsensä valtavan turvattomaksi, koska terveydenhuolto on minimissä ja hankalasti tavoitettavissa.

      Lihakset rintakehässä, vatsalla, kaulassa kurkussa ja niskassa ovat saaneet erikoistreeniä yöt ja päivät. Tosin minulla on nyt ylikunto: kylkiluu lienee poikki ja kaulan ja niskan lihakset ovat kahden lääkärin kokeilemana kivikovat. Ei jaksa paljon istuskella tietokoneella. Millähän tolalla dystonia lienee nyt?

      Tänään tapasin sattumalta henkilön, jolla on ollut syöpä. Viime vuonna hänellä on ollut hirveän rankkaa. Hoidot jatkuvat eikä lopputuloksesta ole vielä varmuutta. Hän oli niin ihmeen valoisa ja iloisen oloinen. Tavattuani hänet voin asettaa omat vaikeuteni oikeaan perspektiiviin.

      Valopilkkuna oli joku päivä Harzun taiteellinen luomus Bloggarin laulu. Printtasin sen ja luen sitä välillä.

      Kiitos toivon valosta, Harzu!
      välläys

      Poista
    3. Kiitos Välläys Ystäväni!

      Kyllä raju sairaus on hermoja koettelevaa. Ymmärrettävää, että sen kourissa myös voimat loppuvat ja läheisten on kannettava voipunutta. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos ei sairaana jaksa aina olla ystävällinen. Kyllä sen jokainen ymmärtää, vaikkei sitä aina osata tai haluta näyttää. Hyvä, että purat sitä pahaa oloa pois. Olokin ehkä siitä hieman helpottuu.

      Tuntuu hyvältä, että olet saanut lohtua blogista. Voisi ajatella niinkin, että olet itse terveempinä päivinä antanut meille lukijoille paljon iloa teksteilläsi. Nyt saat jonkin verran vastaanottaa myös itsellesi. On hyvä olla myös vastaanottaja, kuulevaisen ja lukevaisen osa on antoisa.

      Toivon Sinulle voimia ja toipumista Ystäväni!

      -harzu

      Poista
    4. Kiitos Harzu.

      Kysyn dystonikkoihmisten kokemuksia magneettikuvauksesta, jos joku on sellaisessa ollut.

      Tänään olin magneettikuvauksessa, ei ollut ensimmäinen kerta, kallista lystiä, yli 600 euroa maksoi. Aina on sama juttu, että kaulan vasemmanpuoliset lihakset vetävät päätä julmetusti vasemmalle. Jossakin kuvaukessa sanottiin sen jopa haittaavan kuvien tulkintaa, että pää oli kallistunut. Saa nähdä, näkyykö tämänpäiväisissä kuvissa kaulalla kaikki niin kuin pitäisi.

      On piinallista olla paikallaan pitkiä aikoja, varsinkin, kun on jatkuvasti limaa nielussa ja on lisäksi nielemisvaikeutta. Ainakin viisi viiden minuutin jaksoa oli ja jokunen kolmen minuutin jakso. Vasemman puoliset lihakset olivat kivuliaan tiukat, vaikka yritin tietoisesti rentouttaa lihaksia hengittämällä hyvin hitaasti pallealla. Aiheuttaakohan se voimakas magneettikenttä viallisesti toimivien lihasten kiristymisen?

      välläys, iloisena siitä, että tuo on ohi

      Poista
    5. Hei Välläys!

      Minä kävin magneettikuvauksessa noin vuosi sitten. Kirjoitin siitä myös blogin:

      MAGNEETTIMIES (http://www.harzurun.com/2013/12/magneettimies.html)

      Dystoniahan ei näy tällaisissa kuvissa. Lähinnä ne tehdään, että suljettaisiin pois aivokasvaimen mahdollisuus. Hyvä niissä kuvissa on käydä jos epäilee oireiden syytä. Mielenrauhasta kannattaa kyllä tuon verran maksaa.

      Onneksi se kokemus on nyt ohi ja saat pian tulokset. Lähtee yksi huoli mielen päältä. Hyvä, että jaksoit kestää kuvauksen. Jos on suljetun paikan kammoa, niin kokemus voi olla rankka. Minä en varsinaisesti kokenut kuvausta epämieluisaksi. Onhan se sinänsä kivuton ja terveyden kannalta hyvä tutkimus.

      -harzu

      Poista
  2. Minulla ei onneksi ole ahtaan paikan kammoa. Olisikohan minun nielemisvaikeus dystoniasta, tai sitten lihasten väsymisestä alituisesta yskimisestä ja liman nielemisestä? Ei lopu tuo yskiminen. Liekö Mycoplasma... Aikaisemman, kalkkeutuneen imusolmukkeen kohdalla kaulassa on nyt taas uusi mollukka. Se voi olla se nielemishaitta. Ja kilpirauhanen on kait vainaa, se on niin onnettoman pieni. Lisäkilpirauhaset lienevät liian suuret, kun kalkki on koholla. - Liikaa on sairauksia. Aikani menee niiden hoitamiseen ja lääkäreillä juoksuun. Haitta se on pienikin haitta, jos niitä on monta. Haitta on sekin, että ei helpolla tule ymmärretyksi ja uskotuksi terveydenhuollossa.
    välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle selitettiin tänään nielemisvaikeuden syyksi kaularangan pikkunivelten nivelrikko (artroosi) ja hohkaluun ödeema. Nivelen ympäristössä on pehmytkudoksen tulehdusta. Niskan ja kaulan lihakset yrittävät pitää niveliä paikallaan panssarina. Lihakset kai sitten kuristavat myös kurkussa, niin ettei ruoka meinaa mennä eteenpäin, osa suupalasta jää nieluun ja täytyy nieleksiä monta kertaa. Tänä aamuna meinasin tukehtua maitohappobakteerikapseliin. Se jäi poikittain nieluun. Lähti kumma ääni, kun yritin keuhkojen viimeisellä ilmalla nostaa sitä pois neilusta.

      Imusolmukkeita oli paljon, suurimmat 15 x 5 mm, mitkä ihan normaaleja. Se on hyvä, ettei ollut mitään pahanlaatuista. Kilpirauhanen on kutistunut "vähäisiksi kudossaarekkeiksi".

      Nivelrikolle ei ole mitään tehtävissä, en tiedä onko sitten nielemisvaikeudelle. Yritin päästä tänään akuutisti fysioterapiaan, mutta kellään missään paikassa ei ollut vapaita aikoja. Olin joutunut tämän neljän viikon sairastamisen aikana perumaan yhden sovitun fysioterapian. Viimeinen käynti on ollut 21.1., ja jo seuraavana päivänä niska on ollut muistiinpanojeni mukaan "heikko, pään pystyssä pito vaikeaa, pää vajoaa helposti, vasen käsi heikko, jalat väsyvät illalla, korvakipua yöllä ja aamulla." Ensi viikoksi yritän metsästää fysioajan. Itse olen venytellyt ja hieronut niska- ja kaulalihaksia käyttäen ruokaäljyä voiteena. Täytyy tänään taas yrittää hieroa niitä rennoksi.

      Botox-arviointi on joskus maaliskuussa.
      välläys

      Poista
    2. Ystäväni Välläys!

      Hyvä, että sait tulokset näin pian. Tieto kuitenkin on aina parempi kuin epätietoisuus, varsinkin sairauksissa. Tuo nivelrikko siis aiheuttaa nielemisvaikeudet. Varmaan ikävä vaiva. Minulla ei ole ollut vielä nielemisvaikeuksia botuliinipiikkien jälkeen. Voin kuitenkin kuvitella vaivan ikävyyden.

      Hyvä uutinen oli se, että imusolmukkeet olivat normaaleja. Siinä oli iso ilon aihe, vaikka niitä olikin paljon.

      Vaikuttaakohan tämä nivelrikko dystonian tapaisia oireita pään ja niskan alueella. Saitko siihen mitään arviota? Onneksi pääset jo ensi kuussa neurologin vastaanotolle.

      Voimia Ystäväni jokaiseen hetkeesi!

      -harzu

      Poista
    3. Kiitos Harzu. Se oli vain korvalääkärin arvio mri:n jälkeen puhelimessa, että mielemisvaikeus johtuisi alunperin niistä nivelrikoista. Onko sitten seuraus se, että lihakset nielussa kiristyvä tsen kudoksessa olevan tulehduksen takia. Niska on heikko, olen nytkin kauluri kaulassa. Myös puoli-istuvasa asennossa lukemista ja TV:n katselua vältän nyt.

      Minullahan oli kyljet kipeät, toinen on oikeastaan vieläkin, kipeytyy jos teen oikealla kädellä enemmän jotakin. Ajattelin kylkivälilihasten repeämistä, mutta oikealla jokin nuljahtelee ja sattuu yskiessä ja aivastaessa kamalasti. Kun se alkoi tuntua myös selän puolella, ajattelin, että olisiko jokin hermo puristuksessa ja vaikuttaisi koko siihen kylkiväliin.

      Olen myös ajatellut sitä nielemisvaikeutta nneurologiseksi. Nimittäin sinä päivänä, kun se alkoi, ensin aamulla aikaisin melkein menetin tajuntani. Olin lattialla ja voin pahoin. Tosin ensin oli rytmihäiriö. Nielemisvaikeutta on selitetty siten, että limakalvoni ovat olleet nielussa aivan rikki ja nielu sekä äänihuulet turvoksissa yskimisen ja alituisen limannielemisen vuoksi. Jotkut lääkärit eivät ole noteeeranneet sitä lainkaan. Tämän sairauden aikana olen käynyt ainakin kolme kertaa terveyskekuksessa, kuusi kertaa yksityislääkäreillä, Neurologin olen tilannut seuravaksi.

      välläys

      Poista
    4. Kyllä on rajut oireet Ystäväni. Nielemisvaikeudet ovat todella raskaita kestää ja vielä noin vaikeina. Toivottavasti pääset pian neurologin vastaanotolle ja saat apua sieltä.

      -harzu

      Poista
    5. Nielemisvaikeus on onneksi nyt vähempänä. Neurologi sanoi, ettei se ole hänen mielestään neurologista. Mistä lienee sen päätellyt. Ajattelen, että se on varmaan siitä itse taudista. Vieläkin yskin ja niistän välillä sitkeää limaa. Käytän lääkärin määräämiä limaa irrottavia tabletteja. Aika kummallinen tauti. Kevät parantakoon sen!
      välläys

      Poista
    6. Luin antibiootista doxycycline, jota käytin: Se voi aiheuttaa nielemiskipua ja -vaikeutta! Siitä sanotaan, että jos jollakin on jo ennestään nielemisvaikeutta, niin pitäisi varoa sitä antibioottia. Eipä tuotakaan varoitusta ollut siinä lääkkeen informaatiossa. Minulla nielemisvaikeus alkoi jo edellisenä päivänä (2.2.2015!) kuin aloitin sen antibiootin (3.2.), joten alunperin oli kyllä muu syy, saattoihan doxi pahentaa sitä.

      Hampaani ovat ruskettuneet kuurin aikana ja suun limakalvo on kipeä ja kummallinen.Yleensä tetrasykliinit (kuten Doxycycline) voivat ruskettaa lasten kehittyviä hampaita mutta harvemmin aikuisella. Minulla hampaat kuluivat harvinaisen paljon sairauden aikana, lieneekö tuo antibiootti syyllinen siihen... Itsehän tein sen valinnan, että aloitin uuden kuurin (23.2.), kun tk-lääkäri olisi kehottanut aloittamaan vielä enemmän haittoja aiheuttavan antibiootin. Yritin olla aika kauankin ilman antibioottia... Valinnat ovat joskus aika vaikeita.

      Sanotaan, että poskiontelotulehdukset menevät itsekseen ohi. Näin voi olla nuorilla ja perusterveillä. Mutta miten on monisairaalla ja riskiryhmään kuuluvalla?

      Aina sanotaan, että kaikilla lääkkeillä voi olla haittavaikutuksia. Haitat ja hyödyt täytyy punnita ja tehdä sitten ratkaisu. Tuo doxi on minulle melkeinpä ainoita antibiootteja, joita voin käyttää, koska muut aiheuttavat yleensä enemmän haittoja. Suun limakalvomuutokset saattoivat johtua Flavamedistä, jota käytin liman irrottamiseen lääkärin määräyksestä.

      Olen ollut aina lääkkeitä karttava. Tästä lähin olen vielä enemmän lääkevastainen. Entä sitten, jos joskus tulevaisuudessa makaan jonkin sairauden vuoksi melkein tiedottomana ja saan infektion eikä kukaan kerro, että mitä lääkkeitä en siedä. Nyt odotan terveyskeskuslääkärin vastaanottoa, 6 viikkoa on odotusaika, että saan kertoa useita asioita. Tänään ei saanut akuuttiajalla puhua mistään muusta kuin siitä suun limakalvotulehduksesta, minkä takia vastaanotto oli. Silloin en ollut vielä lukenut netistä siitä Flavamedistä! Olisin voinut ehdottaa sitä syylliseksi, jos olisin ennen vastaanottoa ehtinyt lukea siitä. Hammaslääkärille kehotettiin menemään näyttämään suuta, ja se aika on huhtikuun lopulla (jos sitten on vielä oireita).

      Jos harzu katsot, että lääkkeistä ja ohi otsikon puhuminen ei ole täällä suotavaa, niin poista tämä postaus.

      Joskus kuun lopulla sitten olen sen valinnan edessä, että otanko Botoxia tähän sotkuun vai yritänkö selvittää muun sotkun ensin.

      Eilen oli hyvä päivä, tänään huonompi, mutta huonenna voi olla vieläkin parempi!

      Minunkin asunnonkatsojatintit laulavat ja lähettävät terveisiä Harzu Sinun piha-asukeillesi.
      välläys

      Poista
    7. Olen oikeastaan selityksen velkaa: Korvalääkärin puhelinajalla sain nyt varmistuksen, että rankka tautini on Mycoplasman aiheuttama. Nuoret urheilijatkin sairastavat sitä kuukausikaupalla. On onni, jos minä 67-vuotias immuunipuutoksinen monisairas pääsen vähemmällä.

      En halua enää kuormittaa lukijoita omilla sairauksillani, joten lopetan tästä sivujuonteesta tähän.
      välläys

      Poista
    8. Kiitos Välläys!

      Ystäväni, teit hyvin, kun kävit tässä läpi omaa kipuiluasi ja sairaskertomustasi. Rehdisti kuvasit tilanteesi ja olit aito. Mielestäni salailu ja eristäytyminen on aina huonoin vaihtoehto. Oman tilansa tiedostaa parhaiten, kun sen on tuonut toisten luettavaksi kuten tässä ketjussa olet tehnyt. Olet varmasti saanut myös purettua jotain sairaudesta ja avannut toipumiselle oven.

      Täytyy muistaa, että kirjoittamalla näin koetun, saa niistä selkeän kuvan ja kokonaisuuden. Päässä pohdittuna ne voivat olla sekava vyyhti, johon itsekin lopulta sotkeutuu ja kompastuu.

      Onnittelen Sinua siitä, että sait vaivoihisi selkeän diagnoosin. Jo tieto siitä mitä sairastaa on henkisesti helpompaa, voi kohdistaa kaikki voimansa taudin hoitoihin, paranemiseen ja voinnin huojentamiseen. Asioiden selvittely, varsinkin sairauden, on rankkaa, mutta vielä rankempaa on elää epätietoisuudessa. Siitä syystä on hyvä, että perusteellisesti selvitit sairautesi syyn. Annoit myös meidän lukijoiden kulkea mukanasi, tekstiesi kautta tuon taipaleen.

      Kaikkea hyvää toipumiseen Ystäväni!

      -harzu

      Poista