torstai 12. helmikuuta 2015

PIMEYS JA VALO



“Olen päätynyt kokemuksissa paikkaan, jossa sanan kaikessa merkityksessä olen antautunut luojallemme.”

“Minulle on näytetty pimeys ja valo, ja olen oppinut, että jopa vankeudessa ihminen voi olla vapaa. Olen kiitollinen”.

Sanat kirjoitti ISIS-järjestön sieppaama Kayla Mueller ennen kuolemaansa.

HÄN ETSI KAIKESTA HYVÄÄ

Mueller oli 26-vuotias amerikkalainen avustustyöntekijä, joka koko nuoren elämänsä ajan oli mukana erilaisissa hyväntekeväisyysprojekteissa.

Hän kertoi löytävänsä Jumalan niistä kärsivistä silmistä, jotka heijastuvat hänen omista silmistään.

Määrätietoinen halu auttaa muita ja etsiä kaikesta hyvää, oli hänen määräävä luonteenpiirteensä.

Näin kertovat Kayla Muellerin tunteneet läheiset.

Hänen viimeisin avustustehtävänsä ennen vangituksi joutumistaan oli syyrialaisten sotaorpojen auttaminen.

PIMEYDESSÄ HÄN NÄKI VALON

Kayla Mueller siepattiin panttivangiksi vuoden 2013 elokuussa, hänen poistuessaan Lääkärit ilman rajoja-sairaalasta.

Ennen väkivaltaista kuolemaansa hän ehti olla kidnapattuna 18-kuukautta.

”Olen ollut pimeydessä, valossa + olen oppinut, että jopa vankeudessa ihminen voi tuntea itsensä vapaaksi.”

“Olen kiitollinen. Olen oppinut näkemään hyvää kaikissa tilanteissa, joskus meidän vain täytyy etsiä sitä”.

Näin Kayla Mueller kirjoitti alkuvuodesta 2014.


SAIRAUSLOMALTA PALAAMINEN

Mietin, että Kayla Mueller siepattiin vangiksi suurin piirtein niinä päivinä, kun minä sain dystonia-diagnoosini.

Viikon sairauslomalta palattuani sain sitten heti samana päivänä lomautuksen, joka on jatkunut tähän päivään saakka.

Näin sinä päivänä ja siinä hetkessä tavan, jolla pitkän työuran tehnyttä työntekijää kohdellaan kovimmillaan suomalaisella työpaikalla.

Koin sen pimeyden, joka laskeutui viikon sisällä oman elämäni ylle.

PARANTUMATON SAIRAUS JA LOMAUTUS

Istuin työpöydän ääressä, pitelin leukaani, että pääni pysyisi suorassa, koska dystonia väänsi päätäni sivuun.

Syötin tietoja koneelle ja kävin mielessäni läpi saamaani vakavaa diagnoosia.

Työtä tehdessäni kuulin takaani määrätietoiset askeleet.

Yrityksen toimitusjohtaja tervehti minua etunimellä ja ojensi valkoisen kirjeen eteeni.

Hän kertoi lomautukseni alkavan kahden viikon kuluttua.

Lomautus olisi toistaiseksi voimassa oleva.

PAINAJAISMAINEN HETKI

En sillä hetkellä isommin harmitellut lomautusta. Sairaudesta saamani diagnoosi oli niin vallannut mieleni.

Tieto lähes parantumattomasta ja joskus myös muualle kehoon leviävästä sairaudesta, oli liian järkyttävä.

Ajattelin, että nyt olisi aikaa sopeutua sairauteen ja yrittää myös toipua sen oireista.

Tapa, jolla lomautus tehtiin; kylmästi selän takaa kirje eteen, heti sairausloman jälkeen ja paikalta poistuminen samoin tein.

Koko tuo painajaismainen hetki tuntui minusta, kuin pyövelin kirveen iskulta niskaan.


TOISINAAN HYVÄÄ ON ETSITTÄVÄ

Nyt puolentoista vuoden jälkeen pohdin tuota murhatun avustustyöntekijän Kayla Muellerin kohtaloa ja sanoja.

Hän oli vankeudessaan oppinut näkemään pimeässäkin valoa.

Olemaan vapaa vangittunakin. Löytämään hyvää kaikesta, jopa vankeudessaan.

Toisinaan sitä hyvää vain oli etsittävä.

Näin hän kirjoitti viimeisessä kirjeessään.

Pohdin, olenko minä samassa ajassa oppinut noin paljon elämästä.

PAHUUS HUUTAA HYVYYTTÄ VASTEN

Usein sitä huomaa olevansa pimeässä, vaikka ulkona paistaa aurinko ja voisi mennä valoon koska haluaisi.

Huomaako valon vasta pimeässä?

Me olemme vankeja kaikki, jos tarkemmin ajatellaan. Vapaata ihmistä tuskin on olemassakaan. Vankilat ovat vain erilaisia jokaisella.

Tajuaako vapauden vasta vangittuna?

Hyvyyttä on ympärillämme niin paljon, että se saa pahuuden loistamaan. Me monet elämme täällä niin yltäkylläistä elämää, että pienetkin puutteet aiheuttavat harmia.

Näkeekö hyvyyden vasta pahuutta vasten?

KANSANEDUSTAJAN KURJAT OLOT

Luin tänään nettilehdestä suomalaisesta kansanedustajasta, joka valitti palkan pienuutta.

Hänen mielestään kansanedustajan palkka on verrattain kehno.

Hän kuvaili lavein sanankääntein työn ja olosuhteiden kurjuutta kansanedustajana.

Työsuhde on määräaikainen ja huoneeseen mennään synkkiä käytäviä pitkin.

Pienen työhuoneen katonrajassa on vain kapea ikkuna.


SUOMALAINEN PERUSTURVA EI RIITÄ

Jäin miettimään ja ihmettelemään suomalaisen kansaa edustavan, tuhansin äänin luottamustehtäväänsä valitun ihmisen puheita.

Kuuntelin samalla uutisista, kuinka Euroopan neuvosto pitää Suomen perusturvaa riittämättömänä.

Suomi on aina pitänyt suurta ääntä sosiaaliturvastaan.

Täällä on aina julistettu, ettei ihmisten tarvitse nähdä nälkää.

Nämä puhujat eivät varmaankaan näe leipäjonoja.

Heillä on ehkä maksukanavat ja viihdepaketit auki sillä hetkellä seinän kokoisissa taulutelevisioissaan.

Nyt on Euroopan neuvosto todennut Suomen perusturvan riittämättömäksi.

Samaan aikaan suomalainen kansanedustaja valittaa saamaansa palkkaa.

ON NÄHTÄVÄ HYVÄ JA VALO PIMEÄSSÄ

On totta, että pimeys on synkintä valossa ja valo kirkkainta pimeydessä.

Valitsen mielessäni Kayla Muellerin sanat opikseni tähän päivään.

Minäkin haluan kokea elämän samalla tavoin.

Löytää hyvää tästä hetkestä, nähdä valon ja kokea vapauden.

Etsiä sen hyvän esiin, vaikka sitä ei heti löytäisi.

HUOLETON PIENITULOINEN

Tuon suomalaisen kansanedustajan ruikutuksestakin löysin hyvää.

Minulla ei ole sitä ongelmaa, mihin tuhlaisin ne rahat, jotka vuodessa tienaan.

Suurin piirtein saman summan, jonka kyseinen kansanedustaja tienaa noin kuukaudessa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti