tiistai 10. helmikuuta 2015

ELÄMÄN KÄSIKIRJOITUS


Pitkä vapa naisen kädessä taipui ja vavahteli. Nainen istui yksin pienessä jollan tapaisessa veneessä.

Hänen miehensä onki vierellä omassa soutuveneessään.

Oli ilta, aurinko laskemassa ja hämärtyi. Lampi oli tuttu lapsuudestani. Seisoin rannalla ja katselin tilannetta.

Nainen nosti kalan veneen reunalle. Näin sen olevan taimenen ja ihmettelin, milloin lampeen on niitä istutettu.

Pikkupoikana virvelöin tästä lammesta usein ahvenia ja sain joskus myös pieniä tuppihaukia.

Siikaa sieltä kyllä oli nostettu verkoilla, olin joskus kuullut kerrottavan.

Nyt näin kuitenkin peilityynen vedenpinnan yli, kuinka nainen nosti suuren taimenen veneen reunan tasolle.

Hän kääntyi viereisessä veneessä onkivan miehensä puoleen ja luulin tämän ottavan haavin esiin.

Mies istui kuitenkin selin naiseen ja jatkoi rauhallisesti onkimistaan. Oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Mikään ei häirinnyt hänen rauhaansa.

Nainen yritti nostaa kalaa, joka tempoili ohuessa siimassa ympäri veneen reunoja.

Vapa taipui kaarelle ja olin varma, että se irtoaa kohta tai siima katkeaa.

Nainen sai kuitenkin vedettyä suuren taimenen veneen reunalle.

Katselin ihaillen kuinka valtava kylki välähti kalan luiskahtaessa veneeseen.

Heräsin siihen hetkeen onnellisena. Olin hetken vielä tuossa unimaailmassa ja nautin sen tunnelmasta.

Oli upeaa nähdä ehyt uni, joka vielä päättyi onnellisesti. Uni, jossa kaikki oli selkeää ja luonnollista, mutta silti täysin mahdotonta.

Yleensä minun unissani on jokin särmikäs juoni, salaisuus tai arvoitus, joka jää ratkaisematta.

Asia, joka jää hetken vaivaamaan mieltä, haipuu sitten ja haalenee pian.

Tämä oli kuitenkin harvinainen uni. En usein ole herännyt näin selkeän tarinan kuvaamaan uneen.

Unessa oli kohtia, joita hämmästelin jo unimaailmassa.

Miksi mies ja nainen, aviopari olivat eri veneissä?

Miksi mies ei mitenkään huomioinut kalan tarttumista onkeen, tai auttanut vaimoaan sen saamisessa veneeseen.

Miten tuohon mutaiseen lampeen oli tullut suuria taimenia?

Mietin oliko unella minulle jokin sanoma.

Kaikki unessa oli tuttua.  Paikka ja hetki olivat luontevia, ihmiset tuttuja lapsuudesta.

Unessakin heidät tunnistin hyvin, juuri sellaisina, kuin joskus elämässä.

Outoa oli se, että he onkivat eri veneissä.

Outoa myös se, ettei mies auttanut millään tavalla, tai edes huomioinut vaimonsa saamaa kalaa.

Olihan kala sentään iso taimen. Minäkin jännitin rannalla siiman kestämistä.

Unessa ei kuitenkaan ollut mitään negatiivista jännitettä.

Edes toisessa veneessä onkivan miehen asenteessa ei ollut mitään kielteistä.

Ymmärsin unimaailmassa hänen pitävän luonnollisena, että nainen hoitaa itse taimenen veneeseen.

Kala oli hänen.

Ajattelin herättyäni, että olipa hieno uni, joka jätti mieleeni toiveikkaan tunnelman.

Uskon siihen, että hyviä asioita tapahtuu.

Unessa ohut siima kesti, koukku pysyi kiinni, eikä vapa katkennut.

Elämä antaa voiman kestää sen mitä tapahtuu. On luotettava siihen.


Nainen hoiti homman yksin. Hän vain nosti valtavan kalansa veneeseen.

On asioita, jotka on kohdattava yksin.

Luotettava, että kaikki järjestyy, niin kuin asioilla on tapana tehdä.

Luonto on iso ja toimiva kokonaisuus, ihminen pieni osa sitä järjestelmää.

Uneni oli muistutus siitä, ettei kenenkään elämäntarina ole ihmisen käsikirjoittama.

Elämä on isommissa käsissä kirjoitettu tarina.




2 kommenttia:

  1. Viimeinen kuva, jossa on vain yksi henkilö kuten unessasikin oli, antaa erittäin rauhallisen tuntuman. Sitä katsellessa mieli lepää. Koko kertomus huokui rauhaa. Oli mukava lukea tuo kertomus nyt.

    Olet löytänyt kokoelmistasi osuvia kuvia joka kertomukseen ja tunnelmaan, myös minun kertomuksiini. Kiitos että olet antanut kuviasi nähtäväksi.

    Kun nyt yli 45 tuhatta lukijaa on käynyt blogissasi, niin voin kaikki kertomuksesi lukeneena todeta, että olet taitava sanankäyttäjä, ikään kuin maalailet sanoilla tekstejä. Toivon, että jatkat edelleen elämän pohdiskeluja ja tarinointia.

    T. ystäväsi välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystäväni Välläys!

      Kiitos lämpimistä sanoistasi. Matka blogin mukana on ollut hieno ja monella tavoin yllättävä kokemus. Jokainen blogi on ollut kohdallani ainutkertainen ja mahdollisesti viimeinen. Sen pidemmälle en ole nähnyt viisaaksi edes ajatella. On ollut tunne, että tämä on matka, joka alkaa ja päätyy.

      Olen iloinen, että alusta lähtien tulit mukaan kommentoijana ja osallistuit sitten myös blogien kirjoittamiseen. Monta suosittua ja paljon luettua tarinaa, muistoa ja kokemusta, olet meille tuonut tarinataakastasi. Kiitos hyvästä yhteistyöstä Ystäväni. Jatketaan edlleenkin blogi kerrallaan.

      -harzu

      Poista