sunnuntai 18. tammikuuta 2015

MIKSI ON HUOMENNA SIKSI


Miksi on huomenna siksi. Ajatus jäi mieleeni edellisestä blogista.

Kiteytin siinä väliotsikkoon matkan, joka on kuljettava kysymyksestä vastaukseen.

Eräs tekstiä kommentoinut lukija poimi sen sieltä ja nosti ajatuksen esille.

Milloin se sitten tulee? Hetki, joka on muuttunut vastaukseksi.

Kysymys on reilu, sillä aina se ei tule huomenna tai ylihuomenna.

Toisinaan sitä ei tule näkyvästi koskaan.

MENNEISYYDEN OTE HERPOAA

On asioita, jotka eivät selviä, tekoja, joita ei voi sovittaa, peruuttamattomia vääryyksiä.

Ei voi väittää, että kaikki selviäisi.

Huomaa vain ajan kuluneen ja kuluttaneen sitä kärkeä, joka pitkään niin kipeästi mieltä painoi. Jäyti sietämättä.

Eräänä aamuna tuntee, että jotain on muuttunut.

Ei edes tiedosta, missä muutos on.

Ote on vain hervonnut, menneisyyden ote.

On käytävä joskus aika kovia sisäisiä kamppailuja ennen kuin se ote irtoaa.

Toisinaan oma minä on isoin este ja vastus.

Armollisuus itselleen on usein vaikeinta oppia.

Ihminen, joka armahtaa itsensä, osaa armahtaa toisiakin.



SILTA OMAAN SYDÄMEEN

Joskus kaikkein pisin matka, on silta omaan sydämeen.

Ihminen voi niin hukata itsensä, että huomaa kadottamansa vasta löytäessään.

Löytäessään tuon reitin, sillan omaan sydämeen.

Yhteyden joka kerran oli elävä, voi saavuttaa tietoisuuden jota on aina etsinyt.

Tietoisuuden, jonka kerran kadotti.

Sen jälkeen kaikki on helpompaa, myös yhteys toisiin.

ON HELPOMPI MENNÄ KUIN OLLA

On ihmisiä, jotka ryntäävät auttamaan toisia, koska eivät pysty auttamaan itseään.

On helpompi korjata toisten ongelmia, kuin kohdata oma todellisuus.

On helpompi mennä kuin tulla, tai olla ja sietää oma vajavuus.

Sillä tavoin saa paljon aikaan. Näkyvää työtä, arvokasta ja tehokasta.

Luulee rakentavansa, tietää pakenevansa.

Muita voi vielä hämätä, mutta itseään on vaikea pettää.

Aamuyöllä herää ja tajuaa lyhyen hetken, näkee kirkkaasti todellisuuden.

Päivän mittaan menettää sen, unohtaa kuin painajaisen, matka jatkuu.

On helpompi niin, itsensä kohtaaminen vaatii pysähtymistä, joskus sairauden.

On pakko pysäyttää karkuri, ennen kuin ihminen katoaa itseltään kokonaan.


ANTAA TOISTEN SIETÄÄ ITSEÄÄN

Eräs ihminen sanoi kerran, että hänen on pakko päästä aina ihmisten joukkoon. On päästävä mukaan johonkin porukkaan. Hän tarvitsee ihmisten läsnäoloa.

Ei siinä tietysti mitään pahaa ole, ellei se ole pakenemista.

Itsensä sietäminen on toisinaan helpompi antaa muiden tehtäväksi.

Yksi tapa paeta itsensä kohtaamista on järjestää kalenteri täyteen tekemistä ja menemistä.

Kerätä sitä niin paljon, ettei tarvitse olla itsensä kanssa tekemisissä.

Muut joutuvat olemaan, valitettavasti.

ITSENSÄ KANSSA ON ELETTÄVÄ

Yksin oleminen on siitä vaarallinen tila, että ihminen voi silloin tavata itsensä.

Voi joutua tutustumaan omaan minäänsä, ajatusmaailmaansa ja kasvukipuihinsa.

Sairaus on usein tila, joka pakottaa ihmisen kohtaamaan itsensä.

On oltava itsensä kanssa itsekkyyteen asti.

On oltava senkin takia, ettei jaksa, pysty tai kelpaa enää mukaan menoihin.

Ihmiset usein haluavat olla tekemisissä itsensä tasoisten tai parempiensa kanssa.

Tässä laatuluokituksessa sairasteleva on vääjäämättä marginaalissa.

Pahin tilanne on niillä, jotka eivät oikein kelvanneet terveinäkään.

Siksi sairaan on oltava usein yksin, vaikka ei haluaisikaan.

On tutustuttava itseensä. On elettävä itsensä kanssa.


BLOGIN PUNAINEN LANKA

Minulle tämä blogi ja kaikki tähän liittyvät keskustelut, kommentit ja tarinat ovat olleet mielenkiintoista aikaa.

Tämä elämää rikastuttava matka on suonut minulle tilaisuuden tutustua moniin ihmisiin, heidän ajatuksiinsa ja myös omaan sisimpään.

Tämä blogin kirjoittaminen on ollut yli vuoden mittainen vaellus ja vuoropuhelu.

Keskusteluissa ja kommenteissa olen löytänyt vihjeitä pohdintoihin. Olen löytänyt rakenteita omaan elämääni.

Olen löytänyt toisinaan myös ajatusten langan pään.

Se kuuluisa punainen lanka on monta kertaa löytynyt kommentista tai keskustelusta.

Kasvanut vyyhdeksi kuin itsekseen ja kiertynyt kerälle blogia varten.

IHMINEN ON SITÄ MITÄ ANTAA

Olen saanut paljon tämän blogin matkan varrella ja halunnut antaa myös takaisin samalla mitalla.

Olen halunnut jakaa sen, minkä sydämeni on saanut ja kokenut.

Uskon vahvasti siihen, että ihminen on sitä mitä hän antaa.

Hän omistaa sen, minkä pystyy antamaan.

Sen tähden kaikkein köyhimpiä ovat aina ne, jotka haluavat hyötyä kaikesta.

Laskevat hyötykertoimet aina ennen kuin antavat hitustakaan itsestään.

Meillä on vain tämä elämä aikaa antaa.

Aikaa on riittävästi, mutta rajoitetusti.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti