tiistai 20. tammikuuta 2015

HÖYNÄYTTÄJÄT



Ruusu hehkuu tummanpunaisena kädessä, joka ojentuu eteeni. Seison muovipussi kädessä pullonpalautusautomaatilla ja syötän sinne vaihtopulloja.

En oikein pysty katsomaan oikealle puolelleni, koska dystonia vääntää päätäni vasemmalle.

Sivusilmällä näen kuitenkin naisen, joka ojentaa ruusua minua kohti.

Otan kiltisti nenäni eteen työnnetyn kukan käteeni ja mietin mikähän ruusun päivä nyt on.

Käännyn sitten ja näen naisen kädessä taitellun ruutupaperin, joka on täynnä lyijykynällä kirjoitettua tekstiä.

Ymmärrän mistä on kysymys ja ojennan ruusun takaisin. Nainen viittaa kohti kärryäni ja osoittaa pussia siinä.

Minä nyökkään, hän poimii sen ylös ja alkaa syöttämään viereistä automaattia.

RUUSU ON KADONNUT

Käännyn jatkamaan ja huomaan samalla silmäkulmasta naisen noukkivan selkäni takaa toisenkin pussin kärryistäni.

Hän tekee sen niin luontevasti ja näppärästi, että minua alkaa huvittaa.

En puutu röyhkeään temppuun, annan hänen viedä pussit ja syötän loput vaihtopullot koneeseen.

Nainen on myös tyhjentänyt minulta poimimansa pussit automaattiin ja vie muovipussit roskiin.

Ruusu on hävinnyt johonkin. Mietin mihin hän sen piilotti.

HÄN HALUSI KAIKKI RAHAT

Kaikki on tapahtunut niin näppärästi, nopeasti ja aivan kuin auttamalla, että sitä on pakko ihmetellä.

Otan automaatista kuitin, vien omat muovipussini roskiin ja suuntaan kaupan puolelle.

Nainen astuu kuitenkin eteeni ja osoittaa sormella kuittiani ja asettaa kädet yhteen kumartaen hieman.

Hän haluaisi loputkin vaihtopulloista tulleet rahat itselleen.


HÖYNÄYTYS OLI TAITAVAA

Kieltäydyn antamasta niitä, sillä mielestäni hän sai sopivasti. Rahatkin tulivat pientä tekemistä vastaan.

Nainen painaa päätään kumaraan nöyrän oloisena ja kävelee kohti nurkassa sijaitsevia roskiksia.

Oliko hänellä ruusu siellä, en tiedä, johonkin se tummanpunainen ruusu on hävinnyt.

En harmittele muutamaa euroa, jotka niistä palautuspulloista sai.

Mielelläni ne annoin ja olin oikeastaan huvittunut siitä näppäryydestä, jolla nainen toimi ja höynäytti minua.

Ihmettelin hänen kykyään esittää roolinsa niin taitavasti.

RÖYHKEYS ON VALTTIA

Muistin samalla lukeneeni lehdistä, miten  nopeasti ja raa'asti vanhuksia ryöstetään pankkiautomaateilla. Röyhkeän tyynesti, nopeasti ja näppärästi.

Olin lukenut, kuinka ostoskärryihin jätetyt käsilaukut katoavat nopeasti, lompakot häviävät taskuista, setelit automaatilta ja kännykät pöydiltä.

Tänä päivänä on mentävä kauppaankin tietoisena siitä, että viereen voi tulla koska vain, joku kyttäämään tilaisuutta viedä jotain.

Toki tuon naisenkin oli elantonsa ansaittava ja hänen otteensa olivatkin röyhkeän ammattimaiset, näyttely jopa liioitellun korostettua.

VIIDAKON LAKI VALLITSEE

Ajattelin, että elämme tänään jo osittain yhteiskunnassa, jossa toimii viidakon laki.

Heikommat, sairaat ja vanhemmat yksilöt joutuvat helposti uhriksi. Eikä auttajia ole jos huono tuuri käy.

Videot jäävät todisteeksi. Tallenteet, joissa on usein epäselvä kuva ihmisestä, joita tulee jatkuvasti vastaan kadulla.

Ja mitäpä se auttaa vanhusta, joka tönäistään nurin rajusti. Vanhusta, joka vammautuu avuttomaksi hoitokotiin ja taantuu kasviksi.

Mitä se häntä auttaa vaikka tuollainen rikollinen lopulta kiinni saataisiinkin.


RAUKKAMAISET VANHUSTEN RYÖSTÄJÄT

Jäin ajattelemaan näitä asioita siellä lähikaupan pullonpalautusautomaatilla.

Pakko myöntää, että jäin myös ensin pohtimaan tuota ruusua tarjoavaa naista, joka elantonsa myös niin ansaitsee.

Vaatii vahvaa luonnetta, tai pakkoa, että sillä tavalla selviää.

Aloin sitten ajattelemaan vanhuksia, joita ryöstetään vastaavissa, vieläkin röyhkeämmissä tilanteissa kuin omani. Ihmettelyni loppui siihen.

Mielestäni lähes mikään ei ole niin röyhkeää ja julmaa, kuin avuttoman vanhuksen ryöstäminen.

Usein vanhus vielä loukkaantuu vakavasti ryöstössä ja muuttuu toisinaan araksi erakoksi.

Ihmetyttää, että jotkut kaupat sallivat tällaista toimintaa.

KIIKARIKAUPPIAS KAUPAN PARKISSA

Pari vuotta sitten olin erään toisen kaupan pysäköintialueella. Nousin juuri autosta, kun viereeni tuli mies hieno kiikari kädessään.

Hän selitti kuinka loistava kiikari oli, yönäkyvyys ja hinta vain muutaman kympin. Olin jo kahden vaiheilla, koska kauppa näytti niin edulliselta.

Mies vilkaisi ympärilleen ja kertoi sitten hakevansa minulle uuden kiikarin paketissa. Kädessäni oleva oli vain esittelykiikari.

Haistoin kuitenkin palaneen käryä miehen käytöksessä ja kieltäydyin kaupasta.

Jälkeenpäin kuulin, että esittelykiikari on kyllä laadukas ja aito.

Taktiikka on tässä tapauksessa sellainen, että rahat annettuaan saa kohta käteensä paketin jossa on lelukiikari.

Elämme ajassa, jossa kiltti ja liian hyväntahtoinen ihminen alkaa olla julkinen saalis.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti