maanantai 8. joulukuuta 2014

SAIRAUDEN KEHITYSKAARI


“Ne jyrää meitin...”, on varmaan eräs tunnetuimpia sitaatteja vaikka sanoja tai huutaja on tuntematon.

Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ääni kaikuu toivottomassa tilanteessa.

Äänessä on pelon ja pakokauhun sävy. Panssarit vyöryvät kohti ja luodit viuhuvat päiden yli.

“Ei ne mitään jyrää.”

Koskelan karjahdus rauhoittaa tilanteen.

LINNAN HAHMOT ELÄVÄT VIELÄKIN

Katsoin eilen perinteisesti Suomen itsenäisyyspäivänä esitettävän Edvin Laineen ohjaaman elokuvan jälleen kerran.

Näin lähdön sotaan, uhon, huumorin ja erilaisten luonteiden kokemina.

Hahmot ovat eläviä ja vereviä. Olihan Linna itsekin rintamamies.

Katsoin elokuvan nyt ensimmäisen kerran sairastumiseni jälkeen.

Huomasin kiinnittäväni huomioni hieman erilaisiin kohtiin kuin aikaisemmin.

SITKEÄ KLASSIKKO

Väinö Linna kuvaa usein tilanteita, joissa ihmisen psyyke joutuu äärimmäisen paineen alle.

Sodassa sellaisia tilanteita tulee usein.

Edesmennyt Väinö Linna kertoi eräässä haastattelussa ihmettelevänsä, että kirja niin sitkeästi on kestänyt ajan hampaissa.

Uudet sukupolvet ovat aina löytäneet kirjan tai elokuvan.


VAIKEUDET JYRÄÄVÄT KOHTI

Eräs syy klassikon sitkeään säilymiseen on ehkä juuri tuo kaikille meille yhteinen kokemus.

Mieleen pyrkivä pakokauhu mahdottoman, ylivoimaisen vihollisen edessä.

Miten siihen suhtautuu kun tilanne yllättäen jyrää kohti ja päälle?

Miten käsittelee tilanteen, kun jokin vastustamaton elämässä vain tulee päälle.

Tulee ja jyrää kysymättä yli.

ELÄMÄ KANTAA

Jäin miettimään Koskelan sanoja: “Ei ne mitään jyrää. Siellä on miinoitus”.

Siinä on hyvä asenne elämän tosiasioiden edessä.

Ottaa vastaan mitä tulee ja luottaa, että elämä kantaa.

Miinoittaakin vielä vastukset.

Mahdottomaltakin näyttävät tilanteet ratkeavat usein omalla painollaan.

Ratkeavat ajallaan kunhan vain jaksaa ottaa ne rauhallisesti vastaan.

SANATTU PELKO ON HALLITTU

Monta kertaa asiat, joita eniten etukäteen pelkää ja jännittää, ovat  tapahtuessaan jo luontevia.

Menevät ohi omalla painollaan.

Pahinta on aina odottaa, pelätä ja jännittää.

Tapahtumat, joille ei voi mitään on vain otettava vastaan.

Usein pahimpia ovat pelot, joille ei löydy sanoja.

Pelko, jota ei pysty kuvaamaan on hallitsematon.

Sanat löytänyt pelko on jo kuvattu.

Sanattu pelko on hallittu pelko.


PUHKEAVAN SAIRAUDEN PIENET VIHJEET

Minä kohtasin sairastuessani ensimmäisen kerran sairauden, joka ainakin vielä on parantumaton.

Servikaaliseen dystoniaan sairastumiseni tapahtui hiljalleen hiipimällä.

Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että sairaus oireili jo paljon aiemmin.

Kehon viestit olivat kuitenkin pitkään niin lieviä ja ajoittaisia, että en huomannut niitä.

Käden pitäminen pään yli sohvalla ja siihen nojaaminen tuki niskoja luontevasti.

Leuan tukeminen kädellä tai kevyt, jännityksen purkava kosketus sormilla.

Pienet, huomaamattomat liikkeet, jotka korjasivat puhkeavan sairauden oireita.

SANOMISEN TUSKA JA JÄNNITYSNISKA

Olen aina ollut sillä tavoin luonteeltani ristiriitainen, että minulla on voimakas halu tuoda ajatukseni julki.

Sanomisen vimma on vahva, mutta ujous on esteenä.

Tämä jännite on monta kertaa elämäni aikana tullut esille kehossani.

Reagoin tilanteisiin, jossa minun tulisi esittää asiani jännittämällä niskoillani.

Olen jännitysniska ja usein huomannut, että minun on vaikea kääntää päätäni niissä tilanteissa.

PÄÄTÄ OLI VAIKEA KÄÄNTÄÄ

Nykyisin olen ymmärtänyt, että alttius sairastua servikaaliseen dystoniaan oli jo tuossa jännitysniskassa.

Varsinkin jos minun oli pidettävä jonkinlainen puheenvuoro huomasin niskojeni jäykistyvän.

Tönköttävän, niin että päätä oli vaikea kääntää.

Niskojen jännittämiseen ja pään vaikeaan kääntämiseen liittyi myös hallitsematon tärinä.

Ulkopuolinen ei ehkä sitä huomannut kuin läheltä.

Sisältäpäin minä kuitenkin tunsin täriseväni kuin horkassa.

Ymmärsin kyllä, ettei tämä jännitys ole enää luonnollista.

En kuitenkaan osannut yhdistää sitä mihinkään sairauteen.


JÄNNITTÄMINEN ON KUIN LUONNONKIHARA

Enhän silloin edes tuntenut dystoniaa. Pidin jännitysniskaa ja tärinää vain ujouden aiheuttamana häiriönä.

Näin monien jännittävän eri tavoin.

Näin jonkun punastuvan jännityksestä hänen esiintyessään ja ajattelin, että nämä ovat luonnollisia reaktioita.

Jokainen suhtautuu omalla tavallaan jännittäviin tilanteisiin.

Luulin aina, että toisto korjaisi tuon jännitystilan.

Menemällä vain reippaasti tilanteisiin.

Puhumalla ja esittämällä asiani pääsisin kyllä yli.

Niin ei kuitenkaan koskaan ole käynyt.

Jännittäminen on kuin luonnonkihara, joka lähtee vasta pudotessaan.

En voi sille mitään, eikä sen hallinta ole tahtoni vallassa.

KAHVIKUPPINEUROOSI

Tilanteisiin voin aina itseni pakottaa.

Sanomaan voin itseni pakottaa.

Jännittämistä en voi kuitenkaan pakolla lopettaa.

En varmaankaan ole yksin tämän oireeni kanssa.

Moni muukin jännittää ja potee “kahvikuppineuroosia”.

Potee ja jännittää, eikä kuitenkaan sairastu dystoniaan.


VÄLTTÄMÄLLÄ VÄLTTÄÄ

Uskon niin, että alttius dystoniaan on huomattavasti yleisempi, kuin siihen sairastuminen.

Aivan kuin ihonsa auringossa helposti polttavien tulee varoa auringonpaistetta.

Samoin jännittämään alttiiden luonteiden kannattaisi välttää jatkuvaa jännitettä ja stressiä.

Välttää, jos haluaa välttää sairastumisen dystoniaan.

KEHON VIHJEET

Tulisi ajoissa huomata itsessään oireet altistua sairaudelle.

Pienet kehon vihjeet, jotka kertovat, että taakkaa olisi syytä keventää.

Kannattaa panna merkille myös luontevalta tuntuvat asiat.

Huomata eleet joilla vaistomaisesti korjaa jännitystiloja.

HUOLETON HETKI

On myös hyvä etsiä tapoja rentouttaa itsensä.

Löytää elämään huolettomia hetkiä, jos se on mahdollista.

Raivata niille vaikka väkisin tilaa.

Jättää sikseen epäoleellisia, stressaavia ja jännitteitä aiheuttavia asioita.

Oma tila ja aika, pieni huoleton hetki voi olla vaikka lyhyet päiväunet.


SAIRAUDEN KEHITYSKAARI

Omasta sairastumisestani minulla on sellainen näkemys, että olisin voinut välttää sen.

Uskon, että tämä sairaus on pitkän kehityksen tulos.

Kehon ja tahdon välinen toimintahäiriö on syntynyt hiljalleen.

Näen nyt sen kehityskaaren selkeästi.

Minun kohdallani sairaus on syntynyt tällä tavoin.

Alttius oli olemassa koska jännitin kaikkia esiintymisiä.

VAARALLINEN YHDISTELMÄ

Voimakas mielikuvitus on vielä luonut kaikkeen lisäjännitteen.

Olen kokenut elämän tuomat pettymykset aina hyvin raskaasti.

En kuitenkaan ole niitä pystynyt näyttämään tai käsittelemään puhumalla.

Olen säilönyt surun ja pettymykset sisääni.

Nykyisin ymmärrän kuinka vaarallinen yhdistelmä se on.

Olisin voinut sillä tavoin kehittää itselleni minkä tahansa sairauden.

“EI NE MITÄÄN JYRÄÄ”

Minun pelastukseni oli se, että löysin kirjoittamisen.

Uskon vankasti, etten olisi ilman kirjoittamista edes selvinnyt elämästä hengissä.

Haluaisin elää koko elämäni ajan. Kokea sen kokonaan ja täysin mitoin.

Olen siksi täysin avoin kertomaan omat kokemukseni ja kokeilemaan saamiani neuvoja.

Haluan luottaa Koskelan sanoihin: “Ei ne mitään jyrää”!









4 kommenttia:

  1. Kirjoitit: "Uskon niin, että alttius dystoniaan on huomattavasti yleisempi, kuin siihen sairastuminen."

    - Minä uskon vielä enemmän - että dystoniaa sairastavia on paljon enemmän kuin tiedetään.

    Kyllä minullakin on ollut dystonian merkkejä kauan ennen kuin sain diagnoosin.

    "Olen säilönyt surun ja pettymykset sisääni."
    - Näin olen minäkin tehnyt.

    "Omasta sairastumisestani minulla on sellainen näkemys, että olisin voinut välttää sen."

    - Ei sinulla ollut kuitenkaan silloin keinoja välttää sitä. Toivottavasti nykyiset ahdingossa olevat ihmiset ja tulevat sukupolvet osaavat varoa. Ja lääkäreiden tietämys olisi parempaa kuin ennen.

    Hienoa, että löysit kirjoittamisen. Olet pohtimalla löytänyt ja tuonut kirjoituksissasi esille paljon elämän eväitä.

    Voit pitää kirjoittamisen mukanasi koko elämän, se sisältää sanat ja toivon.

    Kiitollinen ystäväsi välläys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ystäväni!

      Tallennan kauniit sanasi sydämeeni!

      -harzu

      Poista
  2. Hyvä on lukea että muitakin on samojen ongelmien kanssa "vellojia" Työelämässä tulee haastetta tuon vapinan ja pään nykimisen vuoksi. Kiire ja stressi taitaa olla tätä päivää joka paikassa. Sen kun osais selättää ois paljon vähempi oireita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Totta puhut. Rentous on lääke, joka toimii hyvin näihin dystonian oireisiin. Kaikki jännite on dystonialle polttoainetta, joka moninkertaistuu sairaudelle altistuneissa lihaksissa. Hyvä elämänrytmi, riittävästi liikuntaa, lepoa säännöllisesti, päiväunet töiden päälle ja pienten onnen hetkien huomaaminen, ovat jo hyviä askelmerkkejä. Onneksi meitä on tosiaan monia, jotka tämän sairauden vääntöjen, vapinoiden, jäykkyyksiem ja epätasapainon, monien turhauttavienkin hetkien kautta kuljetaan. Huumori auttaa joskus, toisinaan lepo tai vain parempien hetkien sisukas odottelu. Onneksi niitä parempia päiviäkin aina lopulta tulee, tieto niistä antaa jo paljon voimia vaikeina aikoina.

      -harzu

      Poista